Kanapiiloja

Isäntä ihmetteli, miksi ihmeessä kanalan lantalan puolen oven suussa on ollut rikkinäisiä munia välillä. Onnistuin selvittämään asian. Nimittäin itse Tauno on ohjannut yhden rouvansa munimaan mattoon, joka on oven suojana, mutta päiväksi nostettuna oven päälle.

Yritin selittää Taunolle, ettei tuo ole oikein turvallinen pesä, sillä se hajoaa aina illan tullen, kun matto lasketaan alas. Pikkukilien tultua maailmaan kanat ovat yrittäneet keksiä uusia pesäpaikkoja, jotka olisivat kilisuojattuja. Nämä kun eivät osaa väistellä vielä kanoja tai niiden pesiä.

Eeva-Kaarina päätti, että kunhan on poissa silmistä, ei kukaan tule häiritsemään munintahetkeä. 

Lantalassa on vanha peltinen tynnyrinpuolikas, jossa on kaikenlaista roinaa. Ei se silti estä pesimistä. Joku pieni soppi sieltä löytyi ja Liana-Kaarina pääsi munimaan.

Lantalassa on muutenkin kaikenlaisia piiloja. Ja vanha palanut kuiva lanta-kuivikeseos käy valtavan hyvin kylpemiseen. Mitä syvemmän kuopan saa kaivettua, sitä paremmin sinne saa itsensä upotettua.

Kylpeminen on kanoille (ja tietysti kukoille) tärkeä puuha. Sillä pidetään höyhenet kunnossa, eivätkä ulkoloisetkaan viihdy hyvin kylpeneessä kanassa.