Meninpä yhtenä päivänä sinne vinttikomeroon katselemaan tarkemmin, mitä laatikoita siellä oikein oli. Otin kaksi pahvilaatikkoa mukaani. Tässä ensimmäisessä laatikossa oli edellisen asukkaan isovanhempien (Matin ja Ellin, ei Fransin ja Vilhelmiinan) kirjallisia muistoja ja kirjeenvaihtoa. Ehkä hämäävimmän mielenkiintoisin oli tämä Abessinian kartta, joka oli muiden muistojen mukana. Olisipa hauska piirtää tuonne jonnekin rasti ja piilottaa talon rakenteisiin tuleville remontoijille hämmästeltäväksi.
Kartan lisäksi laatikossa oli pieni taskukalenteri, jota oli ilmeisesti käytetty kahtena vuonna.
Eniten kalenterista löytyy merkintöjä hautajaisista, mutta se lienee aivan ymmärrettävää ajankohta huomioiden.
Sota-ajalta on myös asiakirja evakuointitavaroista. Liisan isovanhemmat joutuivat lähtemään Kesälahden pappilasta evakkoon. Pappila pommitettiin sodan aikana.
Sodan ajalta ovat myös jäljelle jääneet ostokupongit. Ilmeisesti on eletty hyvin säästeliäästi, koska kuponkeja oli koko kirjekuorellinen täynnä.
Vakuutusasiakirjat ovat olleet ennen hieman erilaisia nykyisiin verrattuna. Kullervo toimi vuosina 1895-1976.
Viipurin hiippakuntaakaan ei ole enää olemassa, paitsi näissä jäljelle jääneissä kirjeissä.
Laatikossa oli valtavasti kirjeitä nipuissa. Päällimmäisessä oli yleensä joku merkintä, keneltä nippu oli tullut. Kirjeitä oli ihan 1900-luvun alusta alkaen.
Tässä oli jotain todella koskettavaa, pojan viimeinen kirje isälleen sodasta. Poika jäi henkiin, mutta isä kuoli.
Nipuissa oli paljon kenttäpostia ja postikortteja.
Postikorteissa ei ollut välttämättä kuvaa toisella puolen, vaan siellä saattoi olla täysi kortillinen tekstiä.
Toinen laatikko on vielä kokonaan penkomatta, enkä tätäkään ole käynyt vielä tarkemmin läpi lukien kaikkia kirjeitä. On kyllä mielenkiintoista sukeltaa historiaan tällä tavalla oikeiden ihmisten elämänvaiheiden kautta.