Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 28. helmikuuta 2017

Takka pakkaan ja pinoon

Tällä kertaa takan purkuun tuli ystävämme lisäksi piikkauskone. Käsin olikin aivan tuskaa irrotella tiiliä tuosta takkaosasta.


Ja niin lähti takka irtoamaan mukavina palasina. Tuolla taaimaisissa tiileissä oli ollut jonkinlaista asutusta jäljistä päätellen. Oli ollut hiirillä valmiit kolot ja pesäpaikat mukavassa lämmössä.


Kerros kerrallaan takka hävisi. Tiilet saivat uuden odottelupaikan suulista. Kyllä niille vielä joku käyttötarkoitus löytyy.


Seinässä on nyt iso reikä, joka on takan hormin aukko. Pitääkin kutsua se asiantuntijamuurari katsomaan, mitä tälle lämmöntuottajalle pitää tehdä, että siitä saa taas toimivan.


Osa tiilistä odottaa vielä kuskaamista suuliin. Laatikoissa on purkujätettä, jolle myös pitäisi löytää lopullinen sijoituspaikka. Jos tulevaisuudessa sohvakalusto tulee olemaan tuossa, mitä ihmettä voisi laittaa tuohon seinään, ettei se olisi niin hallitseva lämpöaukkoineen? Seinämaalaus?

maanantai 27. helmikuuta 2017

Huokolevyt kirjastoon

Vanhat tapetit saivat jäädä olemaan muistona menneestä sekä apuna eristyksessä. Kirjoitin viestin tuleville remontoijille talosta ja sen historiasta. En piilottanut sitä Abessinian karttaa kuitenkaan, vaikka mieli olisi tehnyt tehdä pieni kepponen. 


Koska kattolistat olivat edellisen remontin jäljiltä hyvillä paikoillaan ja ehjinä, päädyimme laittamaan uudelleen huokolevyt muihin seiniin paitsi salin puolen seinään. Näin saamme pidettyä vanhat listat ehjinä paikoillaan. 


Seuraavaksi onkin edessä saumojen peitto kuittipaperilla ja makulatuurin laittaminen ennen maalausta ja tapetointia. Tuo tien puolen seinä siis maalataan. En ole vielä päättänyt maalityyppiä. Tekisi mieli kokeilla munatemperaa. Hyvä puoli tuossa on myös se, että maalaus jää kirjahyllyjen taakse piiloon, jos ei aivan täysin onnistu.


Ennen seinäpintojen laittoa on vuorossa vielä katon perusteellinen kuuraus. Hyvällä onnella se tulee olemaan ainoa toimenpide sille.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Toisen laatikon sisältöä

Toisessa laatikossa on edellisen asukkaan äidin kirjeenvaihtoa. Postikorteista löytyy mielenkiintoisia maisemia.


Korteissa on myös maalattuja kukkia ja tekstejä. Kivimäessä on ollut aikoinaan myös kesäkoti-toimintaa ja tulevilta asukkailta on tullut viestejä, milloin ja millä linja-autolla olivat saapumassa.


Sota-ajan korteissa on sen ajan tunnuksia nähtävissä.


Korttien tekstitkin ovat hyvin mielenkiintoisia.


Tytär oli saanut lahjaksi Lasten Kuvalehden. Pitääkin penkoa, jos näitä olisi vielä tallella jossain vinttikomerossa.


Postia on tullut myös siirtolaiselta. Kivimäen pakarituvassa on asunut sodan aikana Karjalasta tulleita siirtolaisia. Olisivatko nämä kirjeet heiltä?


Tiukalla nauhalla on kiinnitetty nippu, jossa lukee Erikoisia. En ole vielä lukenut näitä, mutta pakkohan näitä on uteliaisuuttaan katsoa.


Ennen tittelit olivat todella tärkeitä. Ja niitä saattoi olla useampi, kuten tässä neiti johtajattarella. Neiti johtajattaresta tuli myöhemmin Kivimäen emäntä, jolloin hänelle osoitettiin postia titteleillä rouva emäntä.


Laatikon pohjalla oli myös kourallinen jotain siemeniä. Osa oli käyty syömässä, eikä sisustaa ollut enää jäljellä.


On varmaan ihan pakko kokeilla, mitä näistä voisi kasvaa. Jos näistä nyt voi kasvaa mitään noin pitkän ja kylmän säilytyksen jälkeen. Olisivatkohan nämä jonkin havupuun siemeniä isosta kävystä?

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vinttikomeron laatikosta

Meninpä yhtenä päivänä sinne vinttikomeroon katselemaan tarkemmin, mitä laatikoita siellä oikein oli. Otin kaksi pahvilaatikkoa mukaani. Tässä ensimmäisessä laatikossa oli edellisen asukkaan isovanhempien (Matin ja Ellin, ei Fransin ja Vilhelmiinan) kirjallisia muistoja ja kirjeenvaihtoa. Ehkä hämäävimmän mielenkiintoisin oli tämä Abessinian kartta, joka oli muiden muistojen mukana. Olisipa hauska piirtää tuonne jonnekin rasti ja piilottaa talon rakenteisiin tuleville remontoijille hämmästeltäväksi.


Kartan lisäksi laatikossa oli pieni taskukalenteri, jota oli ilmeisesti käytetty kahtena vuonna. 


Eniten kalenterista löytyy merkintöjä hautajaisista, mutta se lienee aivan ymmärrettävää ajankohta huomioiden.


Sota-ajalta on myös asiakirja evakuointitavaroista. Liisan isovanhemmat joutuivat lähtemään Kesälahden pappilasta evakkoon. Pappila pommitettiin sodan aikana.


Sodan ajalta ovat myös jäljelle jääneet ostokupongit. Ilmeisesti on eletty hyvin säästeliäästi, koska kuponkeja oli koko kirjekuorellinen täynnä.


Vakuutusasiakirjat ovat olleet ennen hieman erilaisia nykyisiin verrattuna. Kullervo toimi vuosina 1895-1976.


Viipurin hiippakuntaakaan ei ole enää olemassa, paitsi näissä jäljelle jääneissä kirjeissä.


Laatikossa oli valtavasti kirjeitä nipuissa. Päällimmäisessä oli yleensä joku merkintä, keneltä nippu oli tullut. Kirjeitä oli ihan 1900-luvun alusta alkaen.


Tässä oli jotain todella koskettavaa, pojan viimeinen kirje isälleen sodasta. Poika jäi henkiin, mutta isä kuoli.


Nipuissa oli paljon kenttäpostia ja postikortteja.


Postikorteissa ei ollut välttämättä kuvaa toisella puolen, vaan siellä saattoi olla täysi kortillinen tekstiä.


Toinen laatikko on vielä kokonaan penkomatta, enkä tätäkään ole käynyt vielä tarkemmin läpi lukien kaikkia kirjeitä. On kyllä mielenkiintoista sukeltaa historiaan tällä tavalla oikeiden ihmisten elämänvaiheiden kautta.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kirjaston oviaukon pienentäminen

Kirjaston oviaukon pienentäminen alkoi mittauksilla. Päätimme laittaa oven samaan linjaan ikkunan kanssa, joten aukkoa piti pienentää eri määrä kummallakin puolella.


Kun ensimmäinen pystytolppa oli ruuvattu paikoilleen, kokeilimme vielä ovea paikkaansa. 


Molemmin puolin ovi näytti ihan hyvältä. Salin puolelle tulee reilusti lisää tilaa huonekaluille, kun seinäpinta lisääntyy.


Kun isäntä alkoi ruuvaamaan muuta tukirunkoa, siirryimme hajottamaan takkaa ja sen viereistä tiiliseinää. Muutama rivi on taas hajotettu. Ensi kerralla on käytettävä järeämpiä aseita, sillä käsin nakuttelemalla on vaikea saada varsinkin tuosta takasta tiiliä irti hajottamatta niitä. Lämpökanavat alkavat jo näkyä. Niistä kaksi on muurattu umpeen, joten jonkin verran on työtä niiden saamisessa käyttökuntoon.


Isäntä sai jo toisenkin tolpan paikoilleen. Nyt voisi jo alkaa miettiä uuden ovenkarmin tekemistä ovea varten. Tosin karmilankkukaan ei ole vielä hankittuna.


Yhtäkkiä aloin katsoa aukkoa aivan uusin silmin, kun välipuita oli enemmän paikoillaan. Siinähän oli selvästi hyllyjä, kirjahyllyjä. Esittelin idean Isännälle, joka myös myönsi, että olisi aika kätevää rakentaa oven molemmin puolin upotettavat kirjahyllyt. Tuo oikeanpuolen seinä pitää koolata niin, että molemmin puolin ovea tulevat hyllyt symmetrisesti.


Sitten olikin aika miettiä tarkemmin hyllyjen ulkonäköä. Ajattelimme, että parhaan näköinen tulos tulee, jos hyllyt noudattavat seinän väriä, eivätkä ala aivan lattiasta. Salin puolen seinästä tulee aivan normaali sileä seinä, ja hyllyt ovat vain kirjaston puolella.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Kirjaston purkua ja suunnittelua

Tänään jatkoimme kirjaston purkua ystävämme avustuksella. Ensin irroitimme patterin ja lämmitysputket, jotta loput huokolevyt voisi irrottaa tien puolen seinältä.


Muuriseinän tapetti lähti lopulta aika hyvin irti. Osa huokolevyä on vielä piukasti kiinni, sillä se on ollut liimattuna siihen. Tapetin alta paljastui mielenkiintoinen asia, joka sai kirjastosuunnitelman muuttumaan melkoisesti. Ehdin jo pari vuotta sitten ihmettelemään lattiassa ollutta eriväristä kohtaa purkaessani lattian kovalevyjä. Nyt selvisi, että kirjastossakin on ollut tulisija, ilmeisimmin Porin Matti tai vastaava. Hormi on muurattu umpeen, mutta sen saisi vielä avattua. Kyllähän kirjastossa olisi hyvä olla tulisija. Sellainen siis pitää laittaa tuohon uudelleen.


Koska samalla seinällä on myös ovi, ei kirjahyllylle jää kovin paljon tilaa. Niinpä päätimme kääntää suunnitelman toisin päin. Kirjakaappi tuleekin tälle seinälle.


Seinän mittainen kirjahylly tulee tien puolen seinälle oikealle. Tosin siinäkin on ikkuna välissä, mutta parhaiten sille seinälle saa mahtumaan hyllyjä.


Haimme ovenkin jo valmiiksi komerosta. Siihen pitää jostain varastoista etsiä lukko ja avain, sillä ne on otettu aikoinaan pois. Karmejakaan ei ollut komerossa, mutta pitää vielä kiertää rakennukset läpi, jos vaikka jossain olisivat tallella.


Kirjaston ja salin välinen seinä on entinen ulkoseinä. Harmaata pintaa ei ole paljon jäljellä, mutta vähän on sitä historiaa jäänyt olemaan. Seuraavaksi alkaakin aukon pienennys. Mietimme pitkään oven paikkaa. Lopulta päädyimme sijoittamaan sen samalle kohdalle päätyseinän ikkunan kanssa. Saattaa olla, että keittiön ovi tulee olemaan hieman eri linjassa, mutta sen paikan miettimisellä ei ole vielä kiire.


Jotain merkintöjä löytyi hirsistä, mutta mitään tarinaa näille numeroille en ainakaan heti keksi.


Huomenna on tarkoitus jatkaa tekemällä väliseinä mahdollisimman valmiiksi.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Talvitipuja ja isompia röhiläitä

Iloksenne voimme ilmoittaa, että uudet pienokaiset ovat juuri saapuneet maailmaan. Osa on vielä saapumassa, sillä hautojia on kolme. Ei ihan paras aika tipuille näin talviaikaan, mutta nuo kanat olivat toista mieltä.


Isännän kädessä nämä näyttävät niin kovin pieniltä, mutta koko on sama kuin ennenkin. Väri on selkeästi keltaisempi, kun isänä on Leif.


Kutuilla talviset puuhat ovat aivan samat kuin kesälläkin, mutta nyt kovemmilla pakkasilla ne saavat tyytyä liikkumaan kyyhkylässä. Heti, kun sää lauhtuu on vuorossa taas tarhalaukkaa. Ja meno on hurjaa.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Ensimmäiset kylvöt

Näin kovilla pakkasilla (-15) ei viitsi lähteä penkomaan vinttikomeroa, vaikka Isäntä sai jo oviaukon puutavaran siirrettyä parempaan talteen. Mutta jollain tavalla voi jo jouduttaa kevättä. Mikäpä sen mukavampi kevään jouduttaminen olisi kuin ensimmäisten siementen kätkeminen multaan. Tällä kertaa en ostanut ainuttakaan siemenpussia, sillä viimevuotisia siemeniä oli vielä hyvin jäljellä.

 

Pihan kasvihuoneessa on vielä reilusti näitä vihreitä pieniä ohuita istutusruukkuja, jotka sopivat noihin laatikoihin täydellisesti. Laatikoita tuli neljä kappaletta, joissa kussakin on 15 ruukkua. Joihinkin kylvin reilummin siemeniä, jos olivat sellaisia minimaalisen pieniä. Odotettavissa on siis koulimista ja lisää ruukuttamista näidenkin kanssa.


Kylvin tomaatteja yhteen laatikkoon. Sain viime vuonna puutarhaillassa valtavan määrän erilaisia siemeniä, jotka menivät nyt kokeiluun. Mukana oli myös villitomaatin siemeniä. Sama juttu oli paprikoiden kanssa, niitäkin oli monta erilaista lajia. Chiliä laitoin vain yhtä mietoa lajia, sillä niitä tulisimpia ei tule käytettyä, vaikka niitä on hauska katsella ja kasvatella.


Kylvin myös varastoissani olleita valkoisen ja vaaleanpunaisen ritarinkannuksen siemeniä. Ritarinkannuksia täällä kasvaa ihan kiitettävästi, mutta vain sinisen eri sävyjä. Myskimalvaakin minulla oli jostain menneisyydestä vielä jäljellä valkoisena ja vaaleanpunaisena. Ehkä nekin jostain paikkansa löytävät.


Tällä kertaa nimikoin jokaisen ruukun. Ehkä tällä kertaa muistan vielä toukokuussa, mitä missäkin kasvaa.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Oven etsimistä ja muutakin penkomista

Lähdimme siis yläkertaan etsimään sopivaa ovea komerosta, jossa kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Syynä on se, että komeron ovensuu on aivan täynnä puutavaraa. Nyt Isäntä luikautti itsensä kasan yli komeron sisälle. Lykkäsin hänelle kameran mukaan, että minäkin saan tietää, mitä komerossa on. Kaukaa vilkuilemalla olimme jo huomanneet, että jotain oven tapaisia siellä on. Vielä näitä ovia ei saa pois komerosta, sillä se iso puukasa ovella estää siirtämisen.


Komerossa on aivan valtavasti kaikkea tavaraa, mitenkäs muuten. Aivan perällä on iso kasa pärekoreja, jotain keppejä ja puulevyjä.


Oikealla on matkalaukkuja peräkkäin ja päällekkäin. Myös tuollainen pienempi puuarkku sieltä löytyy.


Ja todellakin, joka suuntaan komerossa on tavaraa. Tästä näkyy, miten pienestä aukosta Isäntä itsensä sujautti sisälle.


Pahvilaatikoita on valtavasti. Onneksi monessa niissä lukee päällä, mitä ne sisältävät.


Seinälläkin on mielenkiintoisia nyssäköitä. Joku kerta pitääkin ottaa kunnon penkojaiset, kunhan se puutavara on pois tieltä.


Laukun vieressä näkyy olevan luistimetkin. 


Syksyllä harmittelin, ettei ole tarpeeksi purkkeja. Nyt taisi löytyä ainakin muutama kappale lisää.


Ja parhaimpana löytönä oli seinälle laitettava kahvimylly. En ole ollenkaan pahoillani tästä löydöstä. Otimme sen talteen tarkemmin katseltavaksi trenkituvalle. Mylly on aivan ehjä, vain veivissä on hieman ruostetta. Vieno kahvin tuoksukin on papusäiliössä jäljellä.


Ai ne ovet, vai? Kyllä tuosta paksummasta tulee salin ja kirjaston välinen ovi. Sitähän me menimme katsomaan.