Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 30. marraskuuta 2019

Uusia vuohia

Tänään haimme kolme uutta vuohta laumaan. Meillä ei ole ollut tarkoitus enää kasvattaa laumaa suuremmaksi, mutta nämä olivat erikoistapauksia. Nämä tulivat meille talvihoitoon, mutta tarkoitus on myydä ne eteenpäin, kunhan ovat tänne ensin asettuneet. Vuohista kaksi on kuttuja ja yksi rupukki, Pyry, joka on meiltä lähtenyt maailmalle. 


Ensimmäiset hetket tarhassa näyttivät sujuvan ihan hyvin. Videolla vuohet sulautuvat taustaansa niin hyvin, ettei siitä oikein mitään erota.


Valkoinen on Laku ja harmaa on Serena. Kalle ja Pyry kokeilivat jo sarviensa vahvuutta. Voitto oli kovin kiinnostunut uusista tytöistä. Ei mene pitkään, kun nekin ovat tiineinä.

lauantai 16. marraskuuta 2019

Kanatarhan katto

Kanatarhan rakentaminen on taas edennyt. Nyt huomaa todella hyvin tuon valtavan koon, mitä ei perustuskuoppia tehdessä vielä hahmottanut. Myös korkeus on hyvä, sillä nyt ikkunat saavat valoa sivusta, kun katto ei tule eteen.


Seuraavana vaiheena oli tuttuun tapaan aluskatteen laitto.


Kattopellin jälkeen alkoi tarha näyttää jo oikein hienolta. Kanat olivat aluksi vähän ihmeissään, kun kesän ajan olleet telineet purettiin pois ja kehikko alkoi muodostua. Ne seurasivat ihan vierestä työmiehen tekemisiä, välillä vähän liiankin tuttavallisesti.


Nyt räystäskourukin on jo asennettuna, eikä puutu kuin verkot ympäriltä, jotta tarha on valmis. 


Marraskuun kuvat ovat kovin ankeita, kun on niin pimeää koko ajan.

lauantai 2. marraskuuta 2019

Viimeisiä syystöitä

Aamupäivän sade hellitti viimein ja ilma alkoi kirkastua sen verran, että pihalla oli miellyttävä olla. Nyt olikin vihdoin hyvä päivä laittaa kukkasipulit maahan myyrien syötäväksi, kuten Isäntä sen ilmaisi. Hän taisi jo vähän ihastua ajatukseen, että meillä olisi keväällä sipulikukkia ruukut täynnä. Nyt niitä piilotettiin kuitenkin maahan, kun ei luntakaan ollut kuin ihan vähän, eikä maakaan ollut vielä jäätynyt.


Ensimmäiseksi menimme aittapihalle, jonne mahtui vielä paljon tulevaa kukoistusta. Kun laitoin pari pussillista kirjopikarililjoja, totesin, että nämä taitavat olla myyrien herkkuja, sillä en ole vielä koskaan saanut yhtään kukkaa, vaikka joka syksy jonnekin näitä olen istuttanut. Mutta toiveissa on taas hyvä elää. Sain Isännän kaivamaan kuoppia, joten työ sujui nopeasti.


Kuvat ovat aika surkeita, mutta minulle ne ovat tärkeitä, koska muuten unohdan täysin, mihin olen mitäkin piilottanut. Monesti olen vain luottanut, että tietysti keväällä muistan, mutta talvi vie ne muistikuvat kuitenkin. Niinpä tämä saa olla minulle muistin avuksi, vaikka muuten eivät niin mielenkiintoisia olekaan.


Isäntä tyhjensi myös suihkulähteen vedestä ja jäästä. Vihtori katsoi touhua tiukasti. Ihmetteli varmaan taas isäntäväen tekemisiä. Helli ehti sillä välin jo mennä tutkimaan syreenimajan rampin kivien väliseen koloon. Taitaa olla isokin onkalo siellä, sillä takaisin se tuli ihan eri kohdasta.


Hellillä on lyhyt, mutta todella tiivis turkki, jota eläinlääkärikin ihaili. Siinä taitaa olla vähän brittiläistä perintötekijää maatiaisen joukossa, sillä sen pääkin on niin tasaisen pyöreä.


Kun aittapiha tuli valmiiksi, siirryimme kylttipaalun juureen puutarhapuolelle. Ensi keväänä voisi kaivaa tämän kukkapenkin kokonaan ylös (paitsi nämä kukkasipulit) ja poistaa rikkakasvien runsaat juurakot (ja sen muovikerroksen). 


Kissat seurasivat tekemistämme tiukasti yläilmoista. Hellikin uskaltautui kiipeämään aivan ylös paaluun, vaikka alas olikin vaikeampi tulla. Sinnikkäästi se hivuttautui kyltti kerrallaan alemmas, kunnes uskalsi hypätä lopun matkan.


 Viimeiset kukkasipulit olivat vihdoin kätkössä, ja pääsimme jatkamaan töitä kasvihuoneeseen.


Kiikutimme kaikki pihalla vielä olleet ruukkukukat kasvihuoneeseen. Totesimme, että talven aikana pitää taas siivota tila rikkaruohoista ja kuivista lehdistä ja oksista. Mattoja on nyt kertynyt hyvin varastoon, mutta ne pitää vielä laittaa kulkuväylille. Huomasimme kasvihuoneen katossa taas pari reikää, jotka pitäisi hoitaa ajoissa ennen isompaa repeämistä.


Pyhäinpäivän kunniaksi laitoin vielä kynttilät pihalyhtyihin. Eikä tällaisina harmaina syyspäivinä kovin paljon ehdi tehdäkään, kun hämärä hiipii paikalle ja on aika siirtyä taas sisätiloihin.