Möhömaha-Ansku ja kivitiput

Ansku vain pyöristyy pyöristymistään. Olemme odottaneet sen uutta poikimista jo kuukauden, mutta mitään ei tapahdu sen suhteen. Mutta vatsa kasvaa molemmin puolin. Kauhuissamme kuvittelemme sieltä putkahtavan seitsemän pikkukiliä. Odottavan aika on pitkä varmaan molemmin puolin.

Pikkupojat ovat päässeet isonveljen viereen orrelle. Meillä alkaa olla oikein hyvä valikoima patakukkoja, vaikka niiden tappaminen ja teurastaminen ei mukavalta tunnukaan.

Kivikana pyöräytti yhdeksän kaunista tipua ja vei ne päivällä lantalaan. Sieltä pienet tiput eivät olleet päässeet sisään kanalaan korkean portaan vuoksi. Illalla kana tipuineen oli taas kiven vieressä. Haimme Isännän kanssa ne kanalaan kovan huudon saattelemana, sillä kana uskoi meidän olevan pahoissa aikeissa.

Mutta nyt koko poikue on kanalassa turvassa kasvamassa hyvän emon suojissa.

Heinät ylisillä

Heinätalkoita pidettiin tänä vuonna kolmena päivänä, sillä sitä oli enemmän kuin ennen. Toisissa talkoissa aikaa meni myös ylisen siivoamiseen, jotta kaikelle heinälle löytyisi paikka. 

Nykyajan heinähevonen kärryineen

Toisena talkoopäivänä kävi vielä niin ikävästi, että juuri aloittaessa alkoi sataa. Sadetta jatkui lähes tunnin, joten oli aika selvää, ettei kovin monta seipäällistä saataisi sateen loputtuakaan pois. Mutta aurinko lämmitti mukavasti kuivaten osan ja saimme kolmanneksen korjattua. Kolmannella kerralla saimme loputkin heinät pellosta pois. Nyt heinä oli kaikkialla kuivaa, eikä tarvinnut ottaa huonoa pois kuin yhdestä seipäästä.

Heinää tuli aivan valtavasti. Sitä on survottu urakalla kattoa myöden, jotta koko sato mahtuisi tilaan.

Lopulta heinä oli korjattu suureksi seinämäksi. Eipähän lopu meiltä heinä ainakaan ensi talvena.

Aina ei Emäntäkään kokkaile, sillä vaihtelu virkistää ruokapuolellakin. Tilasimme kolme perhepitsaa, joista jokainen sai vatsansa täyteen. Jälkiruoaksi tarjosimme jäätelöä vadelman kanssa. Päivä oli niin kuuma, että juotavaa meni aivan valtavasti. Pidimmekin tauon aina puolen tunnin välein, ettei vaan nestehukka iskisi kesken päivän. Yksi talkoolaisista naureskelikin päivän päätteeksi, että kokonaistalkooajasta varmaan suurin osa meni syömiseen ja juomiseen. Paras onkin, että hyvä mieli säilyy loppuun asti, eikä työ käy liian raskaaksi.

Eläimiä luonnossa

Olemme tällä viikolla käyneet ystäviemme tilalla lypsämässä heidän vuohensa. Matka on lyhyt ja reittejä monta. Isompia teitä kulkiessa maisemat ovat tuttuja, mutta metsäreittejä ajaessa voi nähdä jotain muutakin. Peuroja näkee usein autoteiden varsilla iltahämärissä, mutta metsässä ne osaavat maastoutua todella hyvin. Nämä kolme peuraa jäivät tuijottamaan meitä ihan yhtä uteliaina kuin me niitä.

Me asumme peltojen ja metsien keskellä, joten peuroilla on tilaa asustella. Eikä ole harvinaista nähdä joku yksilö naapurin pellolla katselemassa meille. Tuolta pellolta kulkee polku tien poikki meidän tontillemme. Kivikasan ylitettyään peurat kulkevat heinäpellollemme ja sen päässä olevalle lammikolle juomaan.

Jo jo epäilit äskeisen kuvan olevan pelkkää peltoa, katsohan tästä. Siellä se seuraa minua, joka yritän lähestyä sitä huonosti tarkentavalla kännykkäkameralla.

Meiltä on naapuriin kaikunut karmaisevia ääniä. Käpylle tuli kiima, ja pikkupukit villiintyivät aivan valtavasti. Siirsimme pojat erikseen, mutta se vain yllytti ne hurjaan huutoon ja parkuun. Onneksi eläinlääkäri oli jo varattuna. Nyt Kalle ja Fred viettävät muutaman toipilaspäivän kanalan toisessa kamarissa. 

Viime viikolla satoi valtavasti vettä. Yhtenä sateisen yön jälkeisenä aamuna muistin kiven vieressä hautovan kanan. Kana olikin aivan likomärkä pesässään, mutta sitkeästi se jatkoi hautomistaan. Niinpä tein sille sadesuojan muovikorista ja saavinkannesta. Nyt kana on pysynyt kuivana kannen alla.

Hyvin se on osannut maastoutua tuonne. Tuo pesä löytyi, kun Vihtori esitteli sen minulle.

Katto pellitetty

Tänään aamupäivällä klo 11 oli tilanne sellainen, että Isäntä ja työmies astuivat telineiltä alas ja totesivat katon pellitetyksi. Tilanne on siis valtavan hyvä. Vielä tuossa rakennuksessa riittää tekemistä, sillä takana olevan lisäsiiven katto on pellittämättä ja etualan kanatarha tekemättä. Sen lisäksi pitäisi keitellä taas punamultaa ja maalata navetan yläosa. Eikä päädyssä ole vielä laudoitustakaan. Mutta katto on pellitetty ja se on paljon se!

Autotallin raivaussiivous

Kesäpiiat tulivat viettämään viikonloppua meille tänäkin vuonna. Nyt päätimme siivota koko autotallin kaikkine tiloineen, sillä Isännän piti saada itselleen verstas ja säilytystilaa työkaluille. Nyt työkalut olivat olleet pienessä varastossa navetan ylisillä, mutta sinne taas pitäisi laittaa invertteri aurinkosähköä varten. Niinpä kävimme töihin ja tyhjensimme kaiken ryönän pihalle. Ja paljon sitä olikin. Harmi vaan, ettei kaatopaikka ollut auki, jotta kuormia olisi voinut viedä kärryn täyttyessä. Nyt saimme vain ensimmäisen kuorman tehtyä, kun muu roina jäi pihalle odottamaan. Osa tietysti oli käyttökelpoista tavaraa, jota laitoin tarjolle paikalliseen roskalavaryhmään.

Autotalliin jäivät vielä pitkät listat sekä laatat tulevaan kylpyhuoneeseen.

Varastotilaan jäivät ikkunat tulevaan lasikasvihuoneeseen sekä tiskipöytä, jonka olemme hankkineet keittiöön.

Verstaassakin oli paljon tyhjennettävää ennen siivousta ja uudelleen täyttämistä. Lopulta kuitenkin tila oli siivottu ja säilytettävät kalusteet siirretty takaisin.

Pikkuhiljaa sielläkin tavarat löytävät paikoilleen. Pöytä on vielä ilman päällilevyä ja ruuvipenkki kiinnittämättä seinään, mutta vähitellen tila muotoutuu käyttökelpoiseksi. Nyt se on jo siinä kunnossa, että voi kutsua sähkömiehen palauttamaan tilaan sähköt.

Verstaasta löytyi vanha pakastin, josta löytyi yli kymmenen vuoden takaista ruokatavaraa. Arvaat varmaan, ettei ihan syömäkelpoista kuitenkaan.

Pohjalle jäi vielä paksu kerros mustaa liejua, kun olimme kauhoneet kaiken moskan ensin pois.

Piha on vielä hurjan näköinen kaikkine kasoineen, mutta huomenna saa jo viedä muutaman kuorman kaatopaikalle. Sitten ulkopuolikin alkaa olla jo katseenkestävä.

Siivouksen jälkeen oli ihana käydä uimassa, sillä lämminhän tuossa urakassa tulikin.

Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen

Kesälomani kolmas viikko on jo lopuillaan. Isäntä on ollut kattohommissa suuren osan aikaa ja minä olen siivonnut sisällä. Siivous meillä ei ole ihan niin kuin tavallisilla ihmisillä, sillä tänne on ehtinyt kertyä laatikoittain ja ilman laatikoita hirveästi kaikkea, jota on vaan siirrelty paikasta toiseen tarpeen mukaan. Nyt olen siis tehnyt sellaista raivaussiivousta, jossa jokaiselle tavaralle löytyisi se ihan oikea paikka, jossa se tulee olemaan käytössä. Sinänsä työ on hankalaa, sillä talossa ei ole komeroita alakerrassa ollenkaan, joten säilytys pitää järjestää muulla tavalla. Mutta jotain sentään pikkuhiljaa alkaa tapahtua. Ensimmäisenä valmistui kylpyhuone, joka on samalla kodinhoitohuone. Tätä tilaa ei ole vielä remontoitu, joten se näyttää aika kauhealta pinnoiltaan.

Ikkunat ovat nyt myös puhtaat, joten sekin vaikuttaa kivasti. Tuohon hyllykön taakse Isäntä nitoi palasen pinkopahvia, ettei kissojen repimä seinä näkyisi niin pahana taustana. Hyllykkö on peräisin entisestä vessasta. Tämä nurkkaus on pyykkien huoltoon suunniteltu. Tason alla on likapyykkien korit, joiden ei tarvitse olla näkyvissä. Ajattelin myös siirtää saumurin ja ompelukoneen tänne, sillä taso käy hyvin myös ompeluun. 

Kaapissa ovat kaikki siivoustarvikkeet, -aineet sekä pyykinpesuaineet ja -tarvikkeet. Myös ensiaputarvikkeet löytyvät nyt täältä. Isännän vaatteita lojui ennen keittiössä niin paljon, ettei patakaapille päässyt kulkemaan, joten siirsimme niiden säilytyspaikan tuohon keittiön oven viereen. Keittiöön ei enää saa kasata vaatteita edes talon Isäntä, määräsin omavaltaisesti.

Harmaa kaappi pitää nyt sisällään kaikkea tiskaamiseen liittyvää sekä maitopulloja.

Vaihdoimme edellisen asukkaan pyykkikoneen pois ja laitoimme omamme tilalle. Sen päälle laitoimme kuivurin. Meillä on näitä mukavuuslaitoksia ihan reilusti, sillä omistamme myös tiskikoneen.

Tiskikoneen yläpuolella nurkassa asuu
Isännän lemmikkihämähäkki. :D

Vaihdoimme nurkasta ruman kulmakaapin pois ja laitoimme syvennykseen yhden yläkaapin. Sen alapuolella on pieni taso, jota voi käyttää kaiken laskutilana.

Vessamme on edelleen vaatimaton ekovessa, kun varsinainen biovessa odottaa vielä remonttiasennusta. Tämä on toiminut oikein mallikkaasti pelletin ja kuivikkeen kanssa. Tyhjennys ei tietenkään ole mieltä ylentävä toimitus, mutta tehtävä sekin on.

Vaihdoimme tänne paremman peilin, sillä pilkkupeili oli aika surkea näyttämään todellista kuvaa. Verhon takana on vielä suihkutila. Tahtoisin palauttaa edellisen asukkaan käyttämän rättikuivatustelineen, jonka saa hilattua kattoon väkipyörien kanssa, sillä nuo lypsyrätit sun muut eivät näytä kivalle roikkuessaan siellä täällä. 

Eteisestä pääsee suoraan suihkutilaan, jossa ovat myös pitkävartiset siivousvälineet säilössä. Suihku toimii moitteettomasti, vaikka talvella eteisen kylmyys yrittää päästä ovenraosta tähän tilaan.

Mikään tilaihme kylpyhuone ei ole, mutta tarkkaan miettimällä toiminnoille löytyy paikkansa. Jos tämä järjestys osoittautuu toimivaksi, se varmaan määrittää myös tulevaa remonttia tänne. Suurin mietinnän aihe on, laitetaanko keittiöön ollenkaan vesipistettä vai pidämmekö tilanteen tällaisena.

Tähän raivaustyöhön emme tarvinneet muita uusia hankintoja kuin uudet pyykkikorit, sillä kaikkea löytyy niin valtavasti jo valmiina ja parempi niin. Ulkoasu on oikein mummomainen, mutta mitäs siitä. Onpahan edes siistiä. :)

Kissavaraus

Päivittäin juttelemme paljon Sulevista ja muistelemme ihanaa hiirestäjäämme, jonka jäljiltä matolta löytyi päivittäin hiiren tai myyrän suolistoja (niitä ei ole ikävä). Vihtori kulkee itsekseen pihalla, mutta viihtyy paljon meidän sylissämme. Arvelimme, että on paras katsoa yksinäiselle Vihtorille uutta kaveria. Tällainen harmaa nöpönenä pikkuneiti löytyi, mutta sillä on vielä jonkin verran kasvettavaa ennen uuteen kotiin siirtymistä.

Ehdimme jo keksiä pienelle tyttökissalle nimenkin. Prosessi meni niin, että kumpikin sanoi nimiä niin kauan, että molemmat hyväksyivät. Ja niin sai kissa nimen Helli. Varmasti sitä vielä paljon hellimmekin.

Elokuun alkupuolella Helli muuttaa meille. On taas melkoinen elämöinti tiedossa, sillä pienet kissat ovat tunnetusti ehtiviä. Toivomme tapettien, verhojen ja huonekalujen pysyvän suhteellisen siisteinä. :D

Horsmankukkajuoma

Jos haluat valmistaa erittäin pinkkiä juomaa, valintasi on tietysti horsmankukkamehu. Eikä valmistus ole ollenkaan vaikeaa. Käyt vain poimimassa tarvittavan määrän horsmankukkia ilman vihreitä lehtiä, laitat ne astiaan, johon kaadat kiehuvaa vettä, että kukat peittyvät reilusti. Minulla oli kahdesta kolmeen litraan kukkia ja vettä vähän reilummin (vähän yli kolme litraa). Jokaista vesilitraa kohden laitat ruokalusikallisen sitruunahappoa.

Seuraavana päivänä siivilöit mehun ja lisäät sekaan haluamasi määrän sokeria. Ja niin on valmis mehutiiviste käytettävissä. Mehu on oikeasti aivan vaaleanpunaista ja mukavan lempeän makuista. Nyt kannattaa kokeilla tätä, sillä horsma kukkii komeasti parhaillaan.

Hurjan paljon heinää

Vihdoin tuli tarpeeksi monta peräkkäistä päivää poutaa, että pystyi alkaa heinätöihin. Keskiviikkona naapuri kävi niittämässä. Lauantaina kokoonnuimme pienellä joukolla nostelemaan heinät seipäille.

Isäntä työnsi seipäitä maahan ja me muut haravoimme ja nostimme heinätupot seipäisiin. Puolen välin jälkeen jo huomasi selvästi, miten paljon heinää oli tulossa tänä vuonna. Meillä oli omia seipäitä 60 ja lainattuja 30 ja kaikki menivät. Viisi tuntia saimme huhkia pellolla, mutta lopulta heinä oli seipäillä.

Komea näky siitä tulikin, kun heinät ovat valmiina. Tietysti edessä on vielä heinän korjaaminen ylisille, mutta tämä oli se raskaampi työ. Ylisille saakin tehdä tilaa, että kaikki tuo sinne mahtuu.

Hyvällä mielihalulla söimme ison kattilallisen peurakeittoa.

Kuningatarrahkakin kelpasi, eikä isosta kulhollisesta jäänyt kuin vähän pohjalle.

Annoimme vielä osallistujille lahjaksi valitsemansa saippuan heinäpölyjen pesemiseen pois iholta.

Ja pienet naarmut ja itikanpistot taas saa hoidettua pois Kivimäen Emännän Kolmen yrtin naarmuvoiteella, jossa ratamo, siankärsämö ja mesiangervo toimivat vaikuttavina aineina.

Kyllä olimme Isännän kanssa väsyneitä ja kipeitä illalla. Luultavasti olivat muutkin talkoolaiset. Oli silti hyvä mieli, että työ tuli tehtyä tälläkin kertaa.

Villit vuohet ja äkeä Isäntä

Yhtenä päivänä olin tarhan vierellä, kun huomasin Voiton kulkevan aidan läpi. Se vain käveli siitä, kuin ei aitaa olisikaan. Seuraavaksi aidan toisella puolella olikin koko lauma. Piti ottaa heti kuva Isännälle, että karkuaukko aidassa tulisi dokumentoitua.

Pienet kulkevat edelleen aidan alta, eikä niiden kulku ole aiheuttanut suurempaa harmia. Mutta sitten ne keksivätkin oivan leikin. Vuohihan on vuoristoeläin, joten korkealle oli näidenkin toive.

Hienolla uudella katolla tepasteli kohta kolme kiliä aluskatteen ollessa vaarassa rikkoutua. Silloin Isäntäkin jo vähän hermostui ja lähti hakemaan karanneita veitikoita alas.

Tilanne on vähän rauhoittunut, kun Elli, Vicky ja Becky muuttivat Orimattilaan uuteen kotiin. Vielä meille jäi seitsemän vuohta, vaikka toivomme vielä ainakin kilipukeille löytyvän uudet kodit. Nimittäin aivan lähiaikoina Anelma-Unelma on poikimassa ja vatsasta päätellen sieltä tulee ainakin kaksi uutta kiliä.

Syöty on kaikki kukat tästäkin.

Surullisena uutisena kerron kissamme Sulevin poistuneen keskuudestamme. Vielä viime yönä se nukkui kainalossani, mutta se jäi sen viimeiseksi yöksi. Nyt sen paikka on puutarhassa nuoren vaahteran juurella. Ikävä on kova.

Ei ole vielä tässä kuvassa niitä vastapestyjä ikkunoita.

Naapuriapua

Kävimme katsomassa edesmenneen naapurin tiluksilla, mitä sieltä voisi hankkia meille. Ja tietysti löytyi vaikka mitä. Musta rautainen kalusto pääsi omenapuun alle odottamaan (ensin pesua) iltapäiväteen nauttijoita. Löysin sieltä vielä rullatelineenkin, joka oli puutoslistalla. Paljon muutakin sieltä löytyi, eikä tarvinnut kovin kaukaa hoitaa näitä hankintoja. Saimme nämä jopa traktorikyydillä suoraan kotiin. Maksunkin saimme päättää ihan itse, mutta ihan kohtuullisella summalla selvisimme.

Toinen naapuri kävi eilen niittämässä heinäpellon. Nyt onkin aika odotella hyviä poutakelejä lauantaihin asti, jolloin heinä siirretään seipäille kuivumaan. Tänä vuonna on ihan turha odotella niin hyvää onnea, että pääsisimme kuskaamaan heinän suoraan ylisille, sillä kuivuutta ja kuumuutta ei ole ollut viime vuoden tapaan. Tosin heinäkin on kasvanut korkeaksi tänä vuonna ja tulee täyttämään navetan ylisen tehokkaasti.

Isäntä kävi kolmannen naapurin luona raivaamassa pusikkoja. Samalla hän sai pusikot mukaansa, eikä vuohilla ollut mitään sitä vastaan. Olivat todella tyytyväisiä hyvistä pajuista.

Meistä vielä eteenpäin asuva naapurimme tuli avukseni pesemään ikkunat päärakennuksesta. Koko päivä siinä menikin, sillä jouduimme miettimään, miten mikäkin osa lähtee irti. Osassa oli saranat, mutta toisista piti irrottaa päällimmäinen ikkuna pois. Ja ylimpänä oleva ruutuosa oli joissakin suoraan alempien päällä. Toisissa oli sentään välipuu välissä. Mutta nyt vihdoin ikkunoista näkee kunnolla ulos, vaikka ulkopuoli on edelleen pesemättä. Sekin järjestyy ensi viikolla, sillä jatkamme projektia tulevana tiistaina.

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuone kesti talven lumikuorman, mutta keväällä lumen sulatessa tapahtui pahoja. Moni kaari meni poikki. Ilmeisesti painava sulava lumi painoi juuri kaaren alaosaa, joka ei kestänyt niin kovaa painetta. Keskellä kasvihuonetta kevään viimeinen myrskytuuli repi muoviin aukon. Onneksi tämä ei tapahtunut pahinten pakkasten aikana. Oli siis korjattava syntyneet vauriot.

Toisessa päässä tilanne oli parempi, vaikka kahdessa kaaressa näkyi olevan murtuma.

Yksi valmis kaari oli kuivurissa valmiina, mutta muut oli tehtävä uusiksi. Isännän työkaveri tuli muutamana päivänä avuksi, sillä tekemistä oli aika paljon. 

Lammen luona oli pahimmat vauriot. Pitää keksiä jotain tukia, jotka saisi tuohon keskipuuhun tukemaan kaaria jatkossa.

Kylmä pääsi vaikuttamaan erityisesti boyseniin, joka kukkii vasta nyt. Jos syksy on leuto, voi tulla vielä hyvä sato, mutta aika täpärälle menee.

Jos sato ehtii valmistumaan, siitä tulee runsas. Kukkia ja raakileita on valtavan paljon.

Viinirypäleille on tehty jo ensimmäinen harvennus, jossa leikattiin oksien loppuosa pois viimeisten terttujen jälkeen. Ainakin kerran vielä pitää harventaa, että rypäleet kasvavat suuriksi ja meheviksi.

Tomaatit pääsivät ehjään ja lämpimään kasvihuoneeseen, joten niillä kasvu on ollut oikein hyvä. Vähän aikaa vielä menee ennen satoa, mutta muuten näyttää hyvältä.

Tämän vuoden erikoisuutena kokeilen munakoisoa, joka näyttää ihan hyvältä tässä vaiheessa. Yksi taimista on hyvin pieni, mutta muut kasvavat hienosti.

Lisäsimme altaaseen vetta alkukesästä (ja saimme kaivon tyhjäksi), joten lampi on aika hyvässä kunnossa. Vettä pitäisi lisätä vielä reilusti, mutta nyt ihan heti ei kannata, sillä lumpeet aloittavat kukintansa. Ehkä jo huomenna ensimmäinen nuppu avautuu koristamaan nurkkaa.

Kun ulkona ei ole niin kovin lämmintä, on paljon hauskempi olla kasvihuoneessa. Myös kissat pitävät sitä lempipaikkanaan.