Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 26. syyskuuta 2015

Ihana piha tjtn

Kohta on koko piha myllätty. Ja hirvitys sentään, miltä Kivimäessä näyttää. 


Jättikokoisia järkäleitä on siellä täällä.


Raparperit ovat iäksi mennyttä. En ehtinyt sanomaan, että säästäkää ne. Onneksi raparperia kasvaa sentään muuallakin.


Pihatie näyttä tähän verrattuna oikeastaan ihan hyvältä. No joo, kyllä tämä vielä laitetaan hyväksi jossain vaiheessa.


Tässä oli ennen kulkuväylä.


Nyt on kaivanto ja kauheat kivet.


Navetallekin menee oja.


Ja suulille. Toisille tämä on suuri jännitysnäytelmä ja ehdoton ruokailupaikka.


Ja ihan pohjia myöten toiset siellä kuopsuttavat. 


Ei ehkä aivan seuraavina päivinä vielä nähdä kukoistavaa pihaa Kivimäessä, mutta arvelisin, että sähköjen vaikutukset nähdään. Pian voimme taas pestä pyykkiäkin Kivimäessä. Ja navetalle saamme valoa ja lämpöä kanoille ja kutuille. 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Sininen viiva ja sulavat solmut

Yhtenä päivänä Kivimäkeen alkoi ilmestyä sinisiä viivoja. Niitä oli tien varressa, rakennusten vierellä ja nurmikollakin.


Toisena päivänä navetan päätyyn ilmestyi iso kasa hiekkaa.


Maanantaina pihaan ilmestyi kaksi kaivuria.


Maanantaina kaivurit kaivoivat valtavia kuoppia. Tätä remonttia ei ollut suunniteltu vielä tälle vuodelle, mutta sen myrskyn vuoksi sähköremontti oli pakko ottaa nyt ohjelmaan. Eikä sähköremontti olekaan mikään ihan pieni juttu, sillä kaikki sähkönkulku ohjataan nyt maan sisään, eikä ilmojen halki kulje enää mikään muu kuin tuuli ja linnut.


Kaapeli on vedetty tuolta mutkasta asti tien vierestä. Sähköyhtiö suostui maksamaan kaapelin tuolle välille, mutta kaivuutyö jäi meidän kustannukseksemme.


Maata pitkin laitetaan kulkemaan sähköjohdot, puhelinjohdot sekä valokuitu, vaikka sille ei toistaiseksi ainakaan ole tulossakaan mitään käyttöä, ei kyllä puhelinjohdollekaan. Mutta tulevatpa nyt varmuuden vuoksi.


Samalla olemme miettineet hieman pihan valaisemista, sillä täällähän on valtavan pimeää. Tuolle pätkälle tien ja talon väliin laitamme kaksi valotolppaa ja aittapolun päähän yhden. Muita valoja voikin laittaa rakennusten seiniin. Tämä remontti on nyt ainoa, jonka teemme nyt syksyllä, koska luultavasti se vie viimeisetkin lainarahat, eivätkä varmasti riitäkään. Sähköt vedetään siis trenkituvalta kuivuriin, huussiin, talolle, navetalle, suulille, autotallille ja pakarituvalle. Ja kuten nimi kertoo, maaperä on erittäin kivistä.


Mutta Sulevin nahka alkaa olla jo aika tasainen. Sen haava parani todella hyvin. Sinisistä tikeistä on vielä pieniä jälkiä olemassa, mutta nypimme kissan kanssa niitä välillä vähemmäksi. Tikit ovat sulavat, mutta kyllä tuohon ihon pintaan niitä on jäänyt. Kunhan karvat tuosta kasvavat takaisin, mitään näkyvää ei jää muistuttamaan siitä isosta reiästä, joka siinä oli.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Sato talteen

Ufot ovat laskeutuneet Kivimäen fatille. Nämä kesäkurpitsat ainakin ehtivät kypsyä, vaikka laitoin taimet maahan vasta juhannusviikolla.


Arvelin, että nuo keltaiset ufot olivat ainoita, joita tälle kaudelle saimme, mutta olihan siellä muitakin kasvamassa. Kaksi oranssia kurpitsaa on tulossa, jos vaan ilmat sallivat. Isompi on jo ihan hyvän kokoinenkin. Väriä nämä eivät ole vielä saaneet. Kylmää yötä varten katoimme kurpitsat harsolla. Ehkä se auttaa kasvattamaan nämä pallerot kypsiksi asti.


Jättikurpitsat jäivät tänä vuonna miniatyyreiksi. Suurin osa mätäni heti kukasta päästyään. Tämä yksi onneton pieni on jäljellä, mutta eipä siitäkään mitään jättiä millään voi tulla. Jos nyt kasvaisi vaikka nyrkin kokoiseksikin. 


Boyseneita kypsyy tasaiseen tahtiin. Niitä on mukava kerätä, kun ovat niin suuria. Kolmen litran kulho tulee äkkiä täyteen.


Rypäleet eivät ole vieläkään aivan parhaimmillaan. Jotkut tertut ovat kypsempiä, mutta suurin osa on vielä kovin happamia. Odotellaan siis vielä pääsatoa.


Hankimme tällaisen vähän isomman kasvikuivurin. Se onkin nyt pöhissyt ahkerasti, kun olen kuivattanut omenia kutuille talviherkuksi. Ihanalta naapurilta saimme aikamoisen kasan omenia, joista parhaat käytimme itse ja loput saavat kutut omiksi herkuikseen. Omat omenamme ovat tänä vuonna todella huonolaatuisia. Toki ne kutuille kuivattuina ja sellaisenaankin kelpaavat, mutta omaan käyttöön niistä ei oikein ole.


Olen kerännyt nuo kuivatut omenat kaikkiin mahdollisiin lasipurkkeihin. Laskin, että tuolla määrällä, joka on kahdessa laatikossa, voisi syöttää kutuille ainakin kaksi kuukautta, tiukemmin säännöstellen jopa kolme. Mutta vielä on omenia kuivattavaksi.


Syyskuu taitaa olla kaikkein kiireisin satokuukausi. Pitääkin mennä taas täyttämään tuo kone. Kyllä kohta taas on aivan ihana omenantuoksu tuvassa.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syyskukkia

Lämpimät kesäpäivät alkavat olla kokonaan mennyttä aikaa, mutta Kivimäellä on kukkia vielä runsaasti. Syyshortensia meni vähän vinoon, kun sen takana oleva karahka putosi sen päälle myrskyn aikana, mutta pensas selvisi siitä ja teki muhkeat kukinnot.


Päädyn kukkapenkissä näkyi vain yksi kukka. Hmm, tämänkään ei kyllä pitäisi siellä kukkia, mutta olkoon nyt siinä, kun oli niin sinnikäs.


Puksipuut pääsivät pääoven molemmin puolin. Niiden juurelle laitoin muutaman syyskukkasen.


Pihatuvan seinustalla kukkii vielä komeasti. Daalia ja tuo toinen mikälie loistavat kattilassaan edelleen.


Isäntä siirsi toisen päivänsinen ritilöineen syrjään, kun avasi kaivonkannen siitä kaivosta, johon se lehmä putosi. Ritilä jäi tietenkin niille sijoilleen. Päivänsini ja tuo pinkki mansikka kyllä näyttävät oikein sopuisilta keskenään.


Toinen päivänsini kukkii ritilässään oikeassa paikassa.


Keväällä ostamani ruusut kukkivat edelleen isossa padassa nurkkakiven päällä. Petuniakin vielä kurkottelee kohti korkeuksia.


Maitolaiturin kukat ovat osittain kunnossa, mutta osa on jo ihan rähjäisiä. Hortensia innostui tekemään uusia kukkia.


Tien toisella puolen kukkii maksaruoho komeasti.


Tätä pikkukukkaa en uskaltanut arvata miksikään, mutta nätti kukka se on kukkapenkin laidassa.


Sitten tämä vasta aloittelee kukintaansa. Juu, tuttu kukka se on, mutta en nyt millään saa päähäni sen nimeä.


Malva kukkii edelleen.


Kuivurin edessä oleva penkki saa häädön heti keväällä. Se on hyvin tuuhea ja hyvinvoiva, mutta kuivurille olisi ihan kiva mennä joskus.


Salvia kukkii myös trenkituvan lähellä.


Ja vuohenkello.


Rohtosuopayrtistä olin mielissäni. Vaikka se on kova leviämään, siinä on niin ihana tuoksu, että sitä vaan pitää olla sen vuoksi.


Keltaista kukkaa on paljonkin trenkituvan takana.


Piiskujakin on vielä kukassa.


Leimujakin löytyi sitten oikein kahta väriä trenkituvan takaa.


Iltojen kylmyys kertoo, että kesä on ohi. Syksy tuo tullessaan sellaisen haikeuden tunteen ja silloin sopii tunnelmaan tämä lastenlaulu.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kaivo, jonne lehmä putosi

Uteliaisuushan on ehdottomasti hyve, eikö niin? Sen seurauksena ainakin halusimme tietää, millainen tuo pihakaivo on sisältä. Siihen on perimätiedon mukaan pudonnut lehmä, joten hyvin merkittävästä kaivosta on kysymys.


Kaikenlaista roinaahan sen päälle oli kasattu. Lopulta alkoi olla jo sen näköistä, että voisi jotain jo näkyäkin.


Nyt ei pitäisi lehmien päästä putoamaan, sillä kaivoon on tehty tuollainen kehikko suojaksi. Arvelen vaan, että lehmän massa voittaa tuon tukirakenteen. Tosin meillähän ei ole sitä lehmää, joka sinne enää voisikaan pudota.


Kaivosta löytyy valtavasti putkia, mutta ei yhtään vettä. Ei siis pisaraakaan pohjalla. Oikeastihan se onkin todella matala kaivoksi. Mutta jotain hauskaa tuollaisessa kivikaivossa kyllä on. Tulipa ainakin katsottua, mitä se sisältää.


Trenkituvan kaivoon piti laittaa uusi kansi, sillä puukansi oli jo lahonnut. Siellä on jonkin verran vettä pohjalla.


Pakarituvan kaivo on myös vanha kaivo. Siitä on otettu ennen vedet saunaan. 


Sekin on kivikaivo, johon on laitettu ylin rengas betonia. Ja siellä on vettä pohjalla.


Parhaiten vettä tulee siitä alapihan entisestä vinttikaivosta, josta vesijohdot on vedetty taloon. Tosin nyt sieltäkin pitää hakea vesi ämpäripelillä, kun talossa ei ole sähköä.