Tiput pienet kasvoivat niin isoiksi, että oli aika päästää ne muiden joukkoon. Niistä tulikin melkoisen rohkeita ja omatoimisia heti. Kokokin niillä on jo melkoinen, varsinkin kukkotipuilla.
Nähtävästi oli tarkoitus, että saamme reilusti syötävää tulevaisuudessa, sillä vain kaksi tipuista on kanatipua ja loput yhdeksän ovat kukkoja. Aivan käsittämätöntä! Nyt syksyn aikana onkin tehtävä harvennusta kanalassa isompien kukkojen joukossa, vaikka ne kiltisti ovatkin olleet sovussa keskenään. Vähän harmittaa, kun kuitenkin niille lupasimme, että saavat pitää päänsä, jos ovat tappelematta. Mutta kukkomäärä alkaa olla jo niin valtava, ettei kaikkia voi millään pitää. Nuo pikkukukot saavat kasvaa vielä hetken aikaa, jos pysyvät veljekset hyvissä väleissä keskenään.
P.S. Otsikon lause on H.C. Andersenin runosta Munaeukko (Aarteiden kirja 2)