Pöhinää pihatuvassa

Kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu nykyään pihatuvassa, sillä siellä on säilöntä menossa monin tavoin. Sato on tänä vuonna erittäin hyvä ja runsas, joten työtäkin on sitten samassa mittakaavassa.

Punaisista omenoista tuli valtavan söpöä pinkkiä hilloa, joka tietysti maistuu paremmalta kuin tavallinen omenahillo. Käytän hilloihin myös kuoret, sillä niissähän ne vitamiinit pääasiassa ovat. Ja juuri nuo punaiset kuoret saavat tuon kauniin värin aikaiseksi.

Pihlajanmarjojakin on tänä vuonna varmaan ennätysmäärä, joten sitäkin on noukittava niin paljon kuin ehtii.

Tein yhden omenahillosatsin pihlajanmarjoilla maustettuna. Laitoin vain sen verran pihlajanmarjoja, että maku oli sopivan terävä, mutta ei vielä aiheuttanut irvistystä happamuuden vuoksi. 

Omenankarat eivät ole meillä jätettä, vaan ne kuivataan kutuille talviherkuiksi. Samoin viinirypälemössö, joka mehustamisesta jää, kuivataan kutuille ja kanoille talviherkuksi. Viime vuonna meillä oli valtavan monta purkkia kuivattuja herkkuja, mutta enemmänkin olisi mennyt. Joten nyt kuivaan niin paljon pihlajanmarjojakin, kuin vain ehdin.

Lehtikaalista tuli tänä vuonna myös valtavan iso sato. Arvelin, että sillekin varmaan sopii parhaiten kuivaaminen, jotta sitä on helppo käyttää keittoihin ja muihinkin ruokiin. Pakastaminen olisi myös ihan kelpo tapa, mutta meillä taitaa tulla pakastimien kanssa se ongelma, etteivät kaikki säilöttävät tuotteet millään mahdu. Siksi toiseksi paras keino on kuivattaminen.

Nyt tietysti on syötävä satoa niin paljon kuin mahdollista, sillä tuoreenahan kaikki on aina parempaa. Joten tulevina päivinä syömme pinaattikeiton tapaan valmistettua lehtikaalikeittoa. Vain suola ja vehnäjauhot tulevat kaupasta. Se on aika hieno juttu. :)

Syksyiset kukkijat

Vaikka syksy tunkee kaikkialle, on meilläkin vielä valtavasti kaikkea kukkivaa. Piti ihan lähteä sitä varten ikuistamaan tämän ajan kukkivat paikat. Syyshortensia on tietysti se ensimmänen kukkiva kasvi, joka kasvaa talon päädyn ja portin välillä.

Maksaruohoja on kukassa heti paviljonkitasanteen polun alkupäässä.

Ja tasanteen kivimuurin päälläkin kukkii maksaruohot.

Alapenkin reunalla kukkii sellaisiakin kukkia, joita en edes arvannut siellä olevan.

Viime kesänä perustetussa kukkamaassa kukkii vielä moni kukka.

Ruusuagervokin on ihan kaunis väriläiskä penkin reunassa.

Keltainen ja sininen yhdessä on ihan hauska väripari.

Nämä konnanyrtit ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Toivottavasti tämä lämmin kausi on tarpeeksi pitkä niille.

Kurjenpolvistakin löytyy vielä kukkia.

Valkoinen ukontulikukka on ihan täydessä kukassa. Luulin jo siirtäneeni kaikki pois tästä omenapuun vierestä, mutta oikein pirteä yksilö on vielä jäljellä.

Sinipallo-ohdakkeissa on vielä häivähdys sinistä, mutta kukinta alkaa jo olla lopuillaan.

Malvat kukkivat vielä komeasti.

Trenkituvan kukkapenkin kultapallot ovat pääosin kumollaan, mutta kukkivat silti oikein kauniisti.

Penkin laidassa, mutta polun puolella, kukkii tähkätädyke.

Itse penkissä kukkii vielä ihan runsaasti myös syysleimut. 

Virginiantädyke on myös oikein kiitollinen kukkija.

Ja liljakin sieltä vielä näytti kukkansa.

Hopeatäpläpeipilläkin on pitkä kukinta-aika.

Trenkituvan takana on keltainen pääosin piiskuista koostuva kukkameri.

Ja yksi lupiininroikalekin näkyi eksyneen joukkoon. Kuvassa on muuten kaksi perhostakin.

Mutta menin liian lähelle häiritsemään niitä.

Rypälesatoa

Viinirypäleet kypsyivät ihanan makeiksi ja mehukkaiksi ja niitä on paljon. Kukaan ei ihan tällaisia määriä jaksa syödä kerralla, joten mehustus on niille oiva ratkaisu. 

Ostimme mehustukseen pari uutta laitetta tänä vuonna. Näillä tulee olemaan käyttöä useampana vuonna ja useampaan mehuun. Ensimmäinen laite on hedelmämurskaaja, joka on erittäin käyttökelpoinen omenien käsittelyssä, mutta käytämme sitä myös rypälemehun valmistamisessa.

Hedelmät laitetaan suppiloon ja kahvasta veivaten ne murskautuvat ja valuvat alla olevaan astiaan. 

Seuraava laite on mehupuristin, joka on aika hyvä ja jykevä vehje.

Murskatut hedelmät laitetaan pussitettuun puristimeen, levyt paikoilleen ja sitten puristetaan mehu irti hedelmistä.

Mehu pullotetaan heti ja pakastetaan, jotta vitamiinit säilyvät tuoreina. Rypälemehuun ei tarvitse lisätä sokeria, sillä se on todella makeaa muutenkin. Janojuomaksi sitä pitää laimentaa vedellä.

Rypäleitä riittää vielä pitkäksi aikaa, joten kasvihuoneen lämmössä saa viettää aikaa vielä monta tuntia.

Boyseniakin riittää vielä muutamaan poimintakertaan, sillä osa on vielä aivan raakoja. Näin viileillä ilmoilla on oikein mukava viettää aikaa kasvihuoneessa. Yöksi laitamme lämmityksen, jos näyttää siltä, että pakkanen on tulossa. Yhtenä yötä täälläkin oli jo kaksi astetta pakkasen puolella, joten on syytä yrittää pitää kasvihuonetta ulkoilmaa lämpimämpänä.

Käsittämättömän rumia ratkaisuja

Kylpyhuoneemme on ollut koko ajan kuin suoraan kauhufilmin kulisseista, eikä se sen kauniimmalta näytä edelleenkään. Jatkoimme samaa esteettistä linjaa tehdessämme pieniä toiminnallisia muutoksia. On vaan asennoiduttava, että tämä on väliaikaista, kunnes pääsemme suunnittelemaan kylpyhuoneen aivan alusta alkaen sekä toimivaksi että kauniiksi. 

Toiminnallisuutta parantamaan asensimme ylimääräisenä olleen 50-luvun nurkkakaapin kylpyhuoneen nurkkaan. Kaapin alle laitoimme nostalgisen ruman lankakorin, johon saa laitettua astioiden pesussa käytettäviä pesusieniä, tiskiainetta ym. tarpeellista.  Kylpyhuoneessa ei ollut peiliä, mutta löysin yhden peilihomeen peittämän kapistuksen vintiltä. Nyt peilikuvana katsoo harmaapilkullinen hahmo, mutta edes joku kuva sentään. Olisi voinut laittaa suoraan vaikka Frankensteinin hirviön kuvan, mutta onhan tämä jännittävämpää, kun tietää, että se on ihan oma naamataulu, joka kuvaan ilmestyy kaikkine laikkuineen. Peilin alla roikkuvat söpöiset pussukat, jotka tein aikoinaan ensimmäiseen remontoitavaan taloon. Pukevat kuin hajuvesi pässiä!

Altaaseen tulee kolme poistoputkea, jotka eivät ainakaan paranna kokonaisuuden ulkonäköä. Yksi putki tulee vesivaraajalta, toinen tiskikoneelta ja kolmas pyykkikoneelta. Eipä tule liiallista kosteusrasitetta lattialle, kun vedet kulkevat viemäriin altaan kautta. 

Peilin tullessa altaan päälle, naulakko sai siirtyä pyykkikoneen päälle. Tässä saavat roikkua nyt maidontuotantoon liittyvät liinat, joiden pitää käyttöjen välillä ehtiä kuivumaan.

Ahtaaseen suihkuvälikköön laitoimme liian täyden lankakorin avuksi varastosta löytyneen nurkkahyllykön. Nyt ei tarvitse pudottaa puolia puteleita yhtä tiettyä pulloa etsiessään.

Vanhoja keittiökaappeja oli vielä yksi jäljellä, jonka päätimme sijoittaa entisen väliseinän kohdalle. Tämän tarkoitus on pitää sisällään kaikki pesusta tulleet pullot ja purkit, jotka odottavat pikaista uutta käyttöä. Lämmityskattila on yhä edelleen paikallaan, mutta toiveissa on sen siirtyminen täältä pois ihan lähipäivinä. On aivan käsittämätöntä, että se on ollut aivan loppuun asti edellisellä asukkaalla käytössä.

Pyykkihuolto on rumassa tilassa järjestetty rumin pussein. Lajittelu sujuu neljällä eri värikoodilla (tummat, valkoiset, sini-harmaa-vihreä ja beige-keltainen-punainen-ruskea). Sen lisäksi liinavaatteet lajitellaan pyykkikoriin. Lajittelupisteestä on pisin matka juuri pyykkikoneelle, mutta kassien kanssa se ei ole ongelma, koska kassin saa kannettua koneen viereen ja täytettyä siitä. Kuivausrumpu on tässä lähinnä. Sen vedet ohjataan tällä hetkellä ämpäriin, ettei niitä tarvitse valuttaa lattialle.

Kokonaiskuva eteisen ovelta kertoo täysin sen, miten valtavan ruma koko tila on kaikkine roikkujohtoineen, laitteineen ja tarvikkeineen. Mutta olen valtavan iloinen siitä, että meillä on kylpyhuone, jossa on lämmitys, lämpimän veden suihku, sisäkäymälä, pyykkitupa ja maitohuone.

Lattiakin on Isännän kenkien jäljiltä pesemättä.

Jonain päivänä saamme katsella näitä kuvia huvittuneesti ihmetellen, miten kauheaa täällä oli. Mutta siihen asti tämä on vallitsevaa todellisuutta, joka on vain hyväksyttävä.

Kukkasipuleita ja kutunketaleita

Arvelin, ettei tänä vuonna olisi tarvetta laittaa kukkasipuleita, sillä kuivurissa oli melkoinen määrä niitä tulppaanin ja narsissin sipuleita, jotka kaivoin kukinnan jälkeen ylös kasvihuoneelta. Mutta sitten sipulit tulivat myyntiin, enkä voinut vastustaa niiden kutsua. Ostin helmililjoja, iiriksiä, kevättähtiä, hyasintteja, pallolaukkoja, krookuksia, tulppaaneja ja 50 kappaleen satsin tulppaaneja ja narsisseja. Aittapihallehan mahtuu oikein hyvin, tuumin, ja olin jo ihan hyvillä mielin ryhtyessäni kaivamaan.

Kevättähdet istutin tammen ympärille.

Syreenikujan viereisen kiven juurelle istutin krookukset.

Aittapolun viereen istutin iirikset ja helmililjat.

Aittapolun kiven eteen istutin pallolaukat ja sekoituksen tulppaaneja ja narsisseja. Näiden eteen istutin vielä hyasintit.

Sitten huomasin, että tulppaanit olivat hävinneet. Kutut olivat taas vaihteeksi vapaalla ja tietenkin yhdellä oli suussaan jo tämä pussukka. Vielä ehdin pelastaa sen, vaikka herkku taisikin olla vain tuo pahvi.

Vielä jäivät tulppaanit upottamatta maahan. Ja ne kuivurin sipulitkin odottavat istutusta. Onneksi on vielä hyvin aikaa kaivella istutuskuoppia maahan.

Puulämmityskausi alkoi

Makuukamarin kakluunissa palaa iloinen tuli nuollen puita ja sytykkeitä. Hormista kuuluu kaunis humina. Tuli tehdään kahtena päivänä kolme kertaa päivässä pienellä annoksella. Sen jälkeen tulta voi tehdä isolla pesällisellä, mutta ilman peltien sulkemista. Parin viikon päästä kakluunia voi käyttää täysin normaalisti. Tämä on ihmeellistä!

Trenkituvassa ei vielä ole tulia, vaikka tulipesät ovat kunnossa ja nuohottuina. Ongelmana on vielä korjaustöissä tehty aukko yläkerran hormissa. Kun tämä aukko on muurattu umpeen, alkaa trenkituvassakin lämmityskausi.

Lattialta puuttuu vielä kipinäpeltikin

Pientä pintasilausta voi vielä tehdä tulipesän luukulle, jotta sen ruoste saadaan pois. On jotenkin hauska systeemi tällainen päältätäytettävä malli.

Kuparinen vesiastiakin on kunnossa, mutta tulipesän puolella väliseinä on reikiintynyt, joten suosituksena oli hitsata uusi väliseinä, että kupari säästyy.

Kamarin pystymuuri on käyttökelpoinen, vaikka tulipesä on jo hieman kärsineen näköinen.

Paljon noista uuneista tuli kaikenlaista tavaraa, joten ei mikään ihme, kun ei ole vetänyt. Kaunein lause, minkä nuohooja sanoi oli, että olemme tehneet valtavasti työtä, kun olemme saaneet talon hajuttomaksi. Me huomaamme kyllä vielä jäljellä olevan hajun, mutta olihan se hienoa, että muutos on noin huomattava.