Kylvän ja kitken peltoni laitaa

Viimeisimpänä hankittuna koneena meillä on kylvökone, sopivan pieni tietysti.

Taavetin perään se sopii juuri kuin nenä päähän. Ehkä se jopa toimiikin. Heinälaatikko siitä puuttuu. Onneksi vielä löytyy käyttöohjeita näille vehkeille.

Kylvökoneen merkki on Nasta ja ihan nasta vehje se onkin. Työleveys on aika tarkkaan kaksi metriä, joten nykyaikaisille laitteille se ei vedä vertaa. Meidän minipellollemme se on paras mahdollinen. Nämä vanhat pienet vehkeet ovat siitä hyviä, että ne toimivat käytännössä ikuisesti, jos niitä huoltaa.

Siemenkaurana meillä on Rockya, ja tuon määrän sain valmistujaislahjaksi ystävältäni.

Isäntä sai tehdä ensin kiertokokeen, jolla selvitetään, paljonko viljaa tulee yhden renkaanpyörimän ajalla. Vilja punnitaan ja katsotaan, onko sopiva määrä. Tarpeen mukaan säädetään putoavan viljan määrää.

Ja niin ajeli Isäntä traktorilla kylväen ensi talven kauroja. Aurinko paistoi, linnut lauloivat (toki sitä ei kuulunut kuulosuojainten takaa) ja isot traktorit päristelivät horisontissa. Mutta tämä oli ihan oma pelto, itse kynnetty ja äestetty (vähän jäi vielä ruohotuppoja). 

Kylvön jälkeen Isäntä parkkeerasi kylvökoneen samaan riviin muiden peltolaitteiden viereen.

Ja minua alkoi tietysti laulattaa, kun muistin marttojen laulua:

Päivä kun paistaa pirttihin pieneen
työtäni teen olen onnellinen.
Kylvän ja kitken peltoni laitaa
Luojalta kasvua toivoellen.

Turmako veisi mun taimeni nuoret,
kylmäänkö kukkani kuihtua vois?
Taivas kun hiljaa tuo kasteen viljaa
kuinka ei maaemo lahjojaan sois.

Tässä oli laulusta vain kaksi ensimmäistä säkeistöä. Nyt voimme rauhassa odotella viikonlopun sateita, kun ehdimme ajoissa hoitaa kevätkylvön. Pitää varmaan heti ensi viikolla käydä katsomassa, joko vilja nousee oraalle. :)