Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Hellun kanssa vappuajelulla

Juuri äskettäin juttelimme Isännän kanssa, miten paljon helpompia lampaat ovat kuin vuohet. Eivät ole jatkuvasti kiipelissä, eivät jää sarvistaan jumiin, eivätkä karkaile. Eilen illalla, kun olin töissä, tuli viesti, että Hellu on jäänyt jalastaan kiinni oviverhoon. 

Pystyin vain viesteilemään Isännän kanssa, mutta en saanut selvää, mitä oli tapahtunut tai miten pahasti karitsalle oli käynyt. Tultuani kotiin kiiruhdin lampolaan katsomaan, mikä oli tilanne. Hellu ontui selvästi toista takajalkaa, eikä astunut sille kunnolla sorkilla, vaan sorkka kääntyi oudosti. Käskin Isännän soittamaan heti eläinlääkärille, mitä pitäisi tehdä. 

Eläinlääkäri sanoi, että kannattaa viedä huomenna röntgeniin varmistamaan, ettei ole luissa murtumia. Muuten riittäisi ensiavuksi jalan sitominen tukevasti ja kipulääke. Side auttoi selvästi astumisessa, eikä jalka kääntynyt enää hassusti.

Tänään ajelimme Hellun kanssa Eurajoen eläinlääkärille röntgeniin. Kuvat saatiin otettua hyvin, eikä niissä näkynyt murtumia. Paluumatka oli jo paljon hauskempi, eikä Hellukaan enää määkinyt. Ohjeeksi tuli pitää lampaita muutama päivä pienemmissä tiloissa, ettei jalalle tulisi rasitusta. Sidettä kannattaa pitää jalassa pari viikkoa. 


Äkkiä nämä pienet kasvavat

Oikein hauskaa vappua sinulle!

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Lisää elämää

Kyllähän tilalla muitakin eläimiä pitää olla kuin kanoja ja kissoja. Meillä on niin paljon lääniä, ettei kukaan ja mikään saa heinää ja pusikkoa hoidettua pelkin ihmisvoimin. Niinpä päätimme hankkia eläviä ruohonleikkureita. Tänään kävimme hakemassa ne.

Aika söpöjä ruohonleikkureita

Emo on Manta ja karitsat ovat Hilda, joka on vähän pyöreämpi kasvoiltaan ja Hellu, jolta on irronnut toinen korvamerkeistä. Karitsat ovat noin kuukauden ikäisiä. Manta on suomenlammas ja karitsoilla on neljäsosa texeliä.


Tarha tuntuu uusista asukkaista vielä kovin isolta, mutta kissat olisivat hyvä lisä laumaan Mantan mielestä. Toki kissojakin kiinnostaa, mutta aivan liki ne eivät uskalla tulla.


Kanalassa tiput kasvavat kohisten. Nyt niillä alkaa olla jo sulkapeitettä, mutta äänet ovat vielä ihan piipitystä. Nämä ovat selvästi tummempia kuin aiemmat kanat. Mielenkiintoista nähdä, millaisia näistä tulee isona. Ainakin kaksi on varmasti kanoja ja kaksi kukkoja. Yksi on vähän epäselvä tapaus toistaiseksi.


Täällä alkaa elämä olla taas kuin "vanhoina hyvinä aikoina". 

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Keijukanto

 Veljentytär tuli kylään, ja sen kunniaksi päätimme vihdoin tehdä keijukannon valmiiksi. Isäntä otti moottorisahan esiin ja alkoi sahata.


Amanda sai tehtäväkseen maalata kaikki puiset osat haluamallaan värillä.


Kantoon tuli kolme ikkuna-aukkoa ja yksi ovi. Oven eteen rakensimme parvekkeen metallikorista ja puusta.



Ikkunoissa on pleksit laseina. Kannon toisella puolella on tarpeeksi tilaa, jotta ikkunoille saa syksyllä laitettua ledituikut. Ovi on saranoilla ja pieni kahvakin on avaamista varten. Parvekkeelta lähtevät tikapuut, jotka ovat myös vanhasta metallikorista. Parvekkeen kaiteeseen kiinnitimme vielä kukkalaatikon, johon kevään kunniaksi laitoimme keltaiset mininarsissit (joku vanha muovinen kynttilämansetti).


Tältä se näyttää videolla.


Innostuin taas mineilyistä ja kaivoin yläkerrasta esiin pienen pirttisen. Kävimme ostamassa vähän isomman kodin, johon on myös tulossa remonttia, mutta niistä joskus myöhemmin.

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Kuistin portaikko ja komerot

Kun raivausapulainen taas tuli käymään, otimme urakaksi siivota kuistilta lähtevät portaat ja komerot. Portailla oli meidän muutostamme jäänyttä tavaraa, jota ei ollut vielä tarvittu, joten sen järjestelemiseen ei niin paljon mennytkään aikaa. Vihdoin pystyi taas avaamaan käsityökamarin oven, vaikka sitä ennen piti siirtää maalauksessa olleet hyllyt pois tieltä. 

 

Komeroihin emme olleetkaan vielä oikein kummemmin koskeneet, toki olimme kurkanneet sisälle, mutta sen pidemmälle emme olleet menneet. Varsinkin tämä isompi sivuvintti kiinnosti kaikkia erityisen paljon. 

Pienempi komero on puolessa välissä portaita. Siellä näkyi lähinnä purua ja yksi vanha kaatoallas, joka tulee varmaan jonnekin käyttöön.

Isommassa komerossa jouduimme heti alkuun poistamaan alkupäästä lukuisan määrän tyhjiä pahvilaatikoita ja vanhoja puusäleistä tehtyjä hedelmälaatikoita, jotta saimme tilaan ikkunan kautta luonnonvaloa. Sitten pääsimme pussittamaan vanhoja rikkinäisiä kumisaappaita ja muovia roskasäkkeihin.

Toinen pääty oli siinä vaiheessa vielä hämärän peitossa, mutta urheasti aloimme raivata myös sinne suuntaan. Ylhäällä näkyvä kolo seinässä johtaa komerokäytävän komeroon, jossa on vielä naulakoita ja kukkapöytiä.

Yhdessä nurkassa oli pino akkuja.

Koreja löytyi paljon, myös peltipurkkeja ja lypsykoneen osia.

Mukavin löytö oli vanha vellikello, jonka toivoisin saavani vielä takaisin navetan päätyyn omaan kellotorniinsa.

Muuten lukuisissa laatikoissa oli lähinnä vanhoja ja ikivanhoja pulloja, joita emme ottaneet toistaiseksi pois komerosta. Ehkä jo kesällä voisi pitää pihakirppiksen, johon pullot saisi myyntiin. 


Ikävin löytö oli vesivahinko, joka oli tullut viemärin tuuletinputken reunoilta. Itse putki oli yläpäästä katkenneena, mutta katto onneksi korjattuna. Vettä oli tullut niin paljon, että ennen kylpyhuoneremonttia putken ympäriltä on otettava purut pois ja korjattava välikatto. Kylppäriin asti vahinko ei näy, sillä jossain vaihessa katto on madallettu ja vahinko jää sen yläpuolelle. Toisaalta tämä löytö oli erittäin hyödyllinen, sillä nyt tiedämme, mistä pitää aloittaa korjaaminen ennen katon madalluksen ja nykyisten kattopaneeleiden poistoa.