Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Uusia istutuksia

Puutarhapuoli tilallamme on ollut vähän huonolla hoidolla, mutta jotain sentään on tapahtunut. Kaivoin mökiltä kolme karannuta suviruusun alkua ja istutin lähelle pihaporttia. Tässä ruusut saavat kasvaa isoksi pusikoksi, joka kukkii ja tuoksuu ihanasti.


Syyshortensia kärsi suuresti vuohien karkumatkasta, joten se tarvitsi pienen poikasen juurelleen, jos iso pensas ei kestä runkovaurioita. Ehkä iso pensas kasvaisi leikkuun jälkeen paremman muotoiseksi, mutta kokeilen sitä vasta myöhemmin.


Roskalavaryhmässä tarjottiin marja-aronian pensaita. Niitä istuttelin ihanan kesävieraan kanssa vielä iltamyöhällä. Pensaat oli tarkoitus laittaa pellon reunaan kasvamaan aitana, mutta siellä ovat vielä raparperit tiellä. Niinpä aroniat saivat paikan marjatarhassa, josta ainakin osa vähitellen muuttaa oikealle paikalleen. 


Kävimme tänään katsomassa vuohia. Ne näyttivät viihtyvän hyvin. Frida ei tullut edes lähelle, pelkäsi varmaan, että viemme takaisin. :D 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Tyhjät karsinat ja uusi koti vuohille

Aloimme tosissamme etsiä vuohille uutta paikkaa, jonne ne voisivat muuttaa meiltä. Ja löysimmekin Marian, joka halusi lisää eläimiä tilalleen lampaiden, kanojen ja aasien kavereiksi. Tilalla on vanha päärakennus, joka kaipaa isoa remonttia, mutta se kuulemma saa vielä odottaa.


Vanhasta viljamakasiinista ja palvelusväen mökistä on yhdistämällä tehty upea kokonaisuus, josta on tehty asuinrakennus. 


Viime viikon perjantaina veimme sinne Fridan ja Käpyn. Frida huusi pitkään tarhassa, kun teimme navettaan lypsypöytää. Käpy riiputti päätään ja näytti maansa myyneeltä.


Autoimme ensimmäisessä lypsyssä, jonka jälkeen kutut pääsivät yhteiseen karsinaan. Sinne jätimme ne tutustumaan uuteen emäntään ja vielä vieraaseen paikkaan.


Maanantaina vielä vietimme aikaa Tuulin ja Anskun kanssa. Tuuli tuli jopa syliini kuin joskus muinoin kilinä, ja Ansku pyöri jaloissa.


Tiistaina veimme loput kaksi Marialle. Tarhassa jälleennäkemisen ilo oli suurta, vaikka se aiheutti myös sen, että laumajärjestys piti katsoa uudelleen.


Tuuli ja Ansku katselivat Käpystä ja Fridasta mallia, eikä niiden kotoutuminen ollut yhtä vaikeaa kuin ensimmäisten.


Oli siis ilo nähdä vuohien olevan tyytyväisiä uudessa paikassaan. Paikka on jopa niin lähellä, että sinne voi ajaa huristaa puolessa tunnissa. Käymme varmaan vielä ensi tiistaina siellä tervehtimässä kuttuja. Ensi keskiviikkona minun pitääkin lähteä jo osastolle odottamaan torstain leikkausta.


Kanojakin meni tänään pari kaupaksi. Nyt voisi taas ottaa kukon parveen komentelijaksi, kun parvi on sopivan pieni. Mutta se tapahtuu vasta, kun olemme molemmat paremmassa kunnossa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Apua pihasiivoukseen

Veljeni soitti ja kertoi olevansa perheensä kanssa lomamatkalla Hankoon, mutta voisi tulla meidän kauttamme. Mutkaahan siinä tulisi aika reilusti, mutta ei haittaisi. Ja he olisivat valmiit tekemään jotain. Mieleeni tuli tietysti paikka, joka oli ollut jo vuoden rempallaan. Navetan alapäädyssä oli iso kasa jätepuuta, joka pitäisi saada pois pihaa rumentamasta kuivurin luo, jotta sen voisi pätkiä talven polttopuuksi.


Niin tartuimme toimeen ja siirsimme kasan toiseen paikkaan. Nyt paikalla on vielä jätettä, mutta puutavara on poissa. Yhtenä yönä pakarituvan ovi putosi kauhealla kolinalla alas, mutta säilyi ehjänä. Se on kuitenkin niin valtavan kiero, ettei ole toivoakaan sen saamiseksi kunnolla paikalleen.


Veljeni kävi kiinnittämässä vanerin oviaukkoon, ettei sinne sataisi vettä. Isäntä saa joskus joutessaan rakentaa vanhan oven mallilla uuden suoremman oven tähän.


Toki söimme hyvin ja illan päätteeksi kävimme vielä uimassakin. Varsin mukavia tällaiset kesävieraat.

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kivimäen kosmetiikkaa: Hoitoaine, kasvoöljy ja partaöljy

Oli taas aika täydentää puuttuvia kosmetiikkavarastoja. Isäntä valitteli partaöljyn puutetta, minulla oli hiustenhoitoaine ja kasvoöljy loppu. Siispä oli tartuttava toimeen.


HIUSTENHOITOAINE

3 g BTMS-50 (luonnonkosmetiikkaan sopiva emulgointiaine)
4 g Arganöljyä
1,5 g Jojobaöljyä
1,5 g Risiiniöljyä
20 g Ruusuvettä
20 g Taikapähkinävettä (Hamamelis)
40 g Tislattua vettä
1 g Silkkijauhetta
0,3 g Panthenolia
10 g Glyseriiniä
1 tippa E-vitamiinia
0,5 g säilöntäainetta
Muutama tippa eteeristä öljyä (Ruusu)


Vesiliukoiset aineet kuumennetaan eri astiassa kuin öljyt, mutta mielellään samassa matalassa kattilassa tai kasarissa n. 70 asteeseen.


Nesteet lisätään öljyihin pienellä vispilällä ja sekoittamista jatketaan, kunnes emulgoituminen on valmis. Kun hoitoaine on jäähtynyt, lisätään E-vitamiini, eteerinen öljy ja säilöntäaine. Ohjeella tulee 1 dl hoitoainetta (tein tuplana).



KASVOÖLJY

1 osa Arganöljyä
1 osa Jojobaöljyä
1 osa Viinirypäleen siemenöljyä
Muutama tippa eteeristä öljyä (Frankinsensi)
1 tippa E-vitamiinia


Ainekset sekoitetaan ravistamalla. Käytetään kasvovoiteen tilalla tai sen alla, jos iho on kuiva.


PARTAÖLJY

1/2 Risiiniöljyä
1/4 Arganöljyä
1/4 Jojobaöljyä
1 tippa E-vitamiinia
Muutama tippa eteeristä öljyä (Patsuli)


Ainekset sekoitetaan ravistamalla. Käytetään parran hoitamiseen päivittäin. 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Alla vastoinkäymisten

Mikäpä voisi olla vielä pahempi kuin Isännän jalkamurtuma? Kaikkea muutakin voisi tietysti sattua, mutta varmasti yksi ongelmallinen juttu olisi, jos minullekin sattuisi samoihin aikoihin jotain. Ja niin tietysti tapahtuikin.


Pari viikkoa Isännän kotiutumisen jälkeen huomasin vatsassani kovan pallukan navan oikealla puolella. Seuraavalla viikolla kävin terveyskeskuksessa, jossa lääkäri arvioi sen olevan kohdun reunasta lähteneen myooman, mutta laittoi lähetteen polille ultraa varten. Seuraavalla viikolla menin polille, jossa lääkäri ultrasi pitkään ja hartaasti. Lopulta hän kertoi, ettei näkynyt myoomaa, vaan kaksi ovariokasvainta, joista toinen on 15 cm ja toinen hieman alle 10 cm. Näkymä ei kuitenkaan vaikuttanut onneksi heti ainakaan pahanlaatuiselta, mutta sain määräyksen käydä aamulla verikokeissa.

Pömppöä olenkin ihmetellyt pitkin kevättä

Verikokeiden jälkeen oli vielä tietokonetomografiakuvaus, jonka jälkeen lääkäri soitti kesäkuun lopulla tuloksista. Verikokeissa ei näkynyt pahanlaatuista, mutta Tt-kuvissa näkyi keuhkoissa selittämätön lisäpallukka. Lääkäri sanoi, että hän laittaa tietoni Tyksiin, jossa päätettäisiin leikkauspaikka joko Tyksiin, jos olisi pientäkään epäilystä pahanlaatuisuudesta tai Satasairaalaan, jos olisi täysi varmuus hyvänlaatuisuudesta. Tällä viikolla varmistui leikkauspaikaksi Tyks.

Putkeen meni. :D

Tämän prosessin aikana olemme Isännän kanssa miettineet kovasti, miten oikein aiomme pärjätä. Jos leikkaus on sinä aikana, kun Isännän on käveltävä keppien kanssa, ei vuohien hoidosta tule mitään sairaalassa ollessani, eikä vielä toipilaanakaan. Jos kävisi vielä niin huonosti, että jotain pahanlaatuista yllättäen löytyisikin, miten jaksaisin solusalpaajien kanssa hoitaa eläimiä.


Kissojen kanssa ei olisi mitään huolta. Kanatkin hoituisivat helposti. Mutta vuohien hoito vaatii kantamista, siirtämistä, lypsämistä ja vakaata askellusta. Tuntuu kuitenkin valtavan hurjalta ajatukselta luopua vuohista, sillä niihin on tietysti kiintynyt jo tässä kuudessa vuodessa. Tällä hetkellä ratkaisu tuntuu kuitenkin pakolliselta, mutta raskaalta. Vielä on onneksi aikaa järjestellä asioita leikkausaikaa odotellessa. 

Olen positiivisella mielellä kaiken muun kanssa, sillä kasvainten laatu vaikuttaa hyvältä, hoitopaikka on erinomainen ja olen muutenkin fyysisesti hyvässä kunnossa. Tietenkin jännittää, eikä ole mukava jatkuvasti odottaa seuraavaa vaihetta, mutta ehkäpä tämä kasvattaa hyvin kärsivällisyyttä. Uskon, että elämässä on tulossa vielä kaikkea hyvää.