Sotkuista käsityökamaria

Vinttikomeron siivouksen lomassa ehdimme vaihdella vähän huonekalujen paikkoja. Entisestä neidonkamarista tuli käsityökamari, joka olisi tarkoitus saada jossain vaiheessa käyttöön. Nyt siellä on vielä paljon järjesteltävää. Siirsimme sinne vähän lisää säilytyspaikkoja, sillä sitä siellä todella tarvitaan. Olisi hienoa, jos keittiöstä ja salista saisi mahdollisimman paljon pois tavaraa tänne piiloon.

Huoneessa on vielä laatikkokaupalla meidän kirjojamme, jotka eivät ole vielä sopineet mihinkään hyllyyn. Kaappien ovet ovat vielä maalaamatta. Pöytää voi siirtää keskemmälle lattiaa käyttämisen helpottamiseksi, mutta muuten se voi olla syvennyksessä. Olisin laittanut lipaston tuonne kaapiston alle, mutta se on aivan pikkuisen liian korkea mahtuakseen. Jaloissa on kyllä lyhennysvaraa, joten saattaa olla, että järjestys tuolla muuttuu vielä jonkin verran. 

Keskelle huonetta on tulossa pöytä, kunhan sille vapautuu tarpeeksi tilaa. Myös ikkunan eteen mahtuu vielä pienempi pöytä työskentelyä varten. 

Säilytystilaa tuli lisää myös nurkkaan, sillä laitoimme tuon vanhan kaapin siihen. Se oli tarkalleen mitoitettu, eikä milliäkään jäänyt väliin tilaa. Kaappi ja lipasto ovat vielä tyhjiä, mutta eivät varmaan pitkään, kunhan pääsemme taas tekemään tuonne jotain.

Tällä erää onkin pulaa vain ajasta, kaikki muu olisi valmiina odottamassa järjestelyä. Toisaalta nämä työt eivät karkaa täältä mihinkään, vaikka välillä tekeekin jotain muuta.

Uusia päällisiä

Yläkerran patjanpäällisiä penkoessamme ja pakatessamme katsoin yhtä paksua pellavaista päällistä ja ajattelin, että tuosta tulisi aika hyvät tuolinpäälliset keittiön tuoleihin. Annoin päällisen Isännälle ja pyysin tekemään uudet pinnat. Eikä tuossa pitkään mennytkään, kun tuolit olivat jo paremmassa kuosissa.

Yhdessä tuolissa olikin erilainen kangas ennen, mutta nyt kaikki ovat samanlaisia. Joskus näihinkin pitää varmaan laittaa uusi maalipinta, mutta vielä nautimme kuluneesta kauneudesta. Päällisessä oli ommellut ontelot, joita emme ryhtyneet ratkomaan. Eivät nuo tikkaukset pahasti näy, ellei sitten osaa katsoa niin tarkkaan.

Järjestellessämme käsityökamaria totesimme yhden pöydänpäällisen olevan roskiskunnossa, joten siihenkin piti keksiä jotain uutta. Silmäilimme kangasvarastoamme, ja sieltä löytyikin aika hyvä kangas uudeksi päälliseksi.

Kankaasta piti vain leikata sopiva pala.

Ja sitten piti etsiä taas Isäntä avuksi kiinnittämään kangas levyyn.

Isäntä nitoi kankaan kiinni. Tuoleihin jäi vanha päällinen uuden alle, mutta tähän ei voinut kuvitellakaan jättävänsä oranssia läikikästä tahraista kangasta muistoksi. Jossain yläkerran kuvissa sekin saattaa vilahtaa, joten tavallaan sekin on dokumentoitu.

Niin tuli tämäkin pöytä aika hienoon kuntoon. Tuossa kelpaa taas askarrella, kunhan saadaan koko huone ensin järjesteltyä. Järjestelyähän täällä riittää vielä moneksi vuodeksi. 

Käsityökamariin on tarkoitus tehdä askarteluun ja puuhasteluun sopivat työpisteet, ettei kaikkea tarvitsisi tehdä keittiössä ja salissa. Olisi aika hienoa, jos voisi pitää alakerran vierailuun sopivan siistinä, eikä tarvitsisi aina raivata kaikkea meneillään olevaa projektia väliaikaisesti pois. Toki tänne pitäisi saada sähköä, että talvellakin voisi saada tarpeeksi valoa. Lämmön saa hyvin lämmittämällä pönttöuunin.

Siivottu vinttikomero

Viikonloppuna oli taas apukäsiä ja jalkoja mukana, joten siivosimme lopulta tuon käytettävimmän vinttikomeron. Nyt se näyttää ihan toimivalta säilytystilalta.

Oikealla puolella on Isännän varastovaatteita. Paperisissa pusseissa on vielä joitain talon vanhoja takkeja, joita emme viitsineet edes avata. Siellähän säilyvät seuraavaan karsintakertaan. Muovilaatikoissa on yhdessä retkeilytarvikkeita, toisessa lampputarvikkeita ja lähimmässä joulukoristeita.

Vasemmalla perimmässä kopassa on säkkikankaita ja patjakankaita, keskimmäisessä lampunvarjostimia ja etummainen on tyhjä (miten ihanaa!). Tilaa on vielä ihan mukavasti vapaanakin, vaikka se lienee tilapäistä.

Komeron perällä oleva ovi johtaa seuraavaan komeroon, jolle emme vielä tehneet mitään. Sekin pitäisi joskus järjestellä ja penkoa kunnolla.

Komeron aiemmat tavarat kuljetettiin ensin saliin, jossa niitä nyt on vieläkin kasoissa. Viikonlopun aikana saimme yläkerrasta viisi säkillistä roskaa, mutta hyvääkin tavaraa löytyi. 

Kurpitsaa

Kylmä yö uhkasi viikolla kurpitsoja. Oli siis aika käydä illalla keräämässä ne talteen. Kurpitsa on aika herkkä pakkaselle, joten halusimme ne talteen ehjinä ja sulina. Pari päivää aikaisemmin olimme käyneet katsomassa, mutta ne näyttivät silloin vielä pieniltä. Nyt kasvua oli tapahtunut reilusti. Jopa kesäkurpitsat olivat venyneet isoiksi.

Tulevina aikoina syömme paljon kurpitsaruokia. Teen myös kurpitsasosetta pakkaseen, mutta pikkelsiä emme, sillä se ei maistu kummallekaan. Banaani-kurpitsahillo voisi olla hyvää, vaikka edellistäkin on vielä jäljellä. Tänään lisäsin kesäkurpitsaa bolognese-kastikkeeseen, johon se sopi oikein mainiosti.

Vielä tässä on pitkään sadonkorjuuta jäljellä, mutta lokakuussa jo alkaa helpottaa, onneksi.

Vanhoja käsitöitä

Silloin, kun pengoimme vinttiä viimeksi, löysimme kopallisen käsitöitä ja vanhoja vaatteita. Tässä on osa käsitöistä. Minun suosikkini on ehdottomasti tämä nenäliinakäärö, jossa on pitsireunat ja valkokirjontaa.

Kaikki pistot ovat niin pieniä ja sieviä. On mennyt aikaa tuohon näpertämiseen.

Sisällä oli iso pino nimikoituja nenäliinoja. Nämä tulevat käyttöön, sillä kankainen pehmeä nenäliina on ihan parasta, kun on kunnon nuha.

Kopassa oli myös musta kirjottu esiliina. 

Bolero oli kevyt ja kaunis.

Tämä näytti pipolta, mutta varmaan koon perusteella on pannumyssy.

Lapaset olivat oikein tukevat ja tiheästi kudotut. Nämäkin saattavat siirtyä käyttötavaraksi talven pakkasille.

Lämmintä talvea

Kaiken sadonkorjuun keskellä keräämme edelleen polttopuuta. Kaadetusta vaahterasta ei vielä tulevalle talvelle saa hyvää lämpöä, joten sitä pitää hankkia muualta. 

Laatikkopinot kasvavat mukavasti kuivurissa, mutta vielä tuolla on tilaa muutamalle pinolle.

Myös tien toisella puolella olevassa puuvajassa on vielä vajetta, vaikka sielläkin on jo hyviä laatikollisia talven lämpöä.

Lampaiden kesäsiirtolassa (jossa lampaat eivät viihdy) on vielä hyviä kasoja puuta, joka vaatii katkomista ja varastoimista. Nämä ovat sellaista rutikuivaa tavaraa, joka sopii lämmityksen aloittamiseen todella hyvin. 

Huono uutinen: Oikea äänihuuleni ei ole lähtenyt paranemaan, vaan jää halvaantuneeksi.

Hyvä uutinen: Sain suoritettua pianon perusopintojen kolmannen tutkinnon.

Sadepäivän vinttipenkominen

Olemme asuneet tässä talossa jo kahdeksan vuotta, mutta edelleen meillä on paljon nurkkia, joita ei ole käyty läpi. Komerokäytävän suurin komero oli katsottu vain silmämääräisesti, mutta ei sen paremmin. Nyt päätimme ottaa toisen laidan tarkasteluun. Siirsimme yhden pöydän pois tieltä, jotta penkominen onnistuu paremmin. Meillä on suunnitelmana saada tästä tilasta virallinen ullakkokomero, jossa on omia kausitarvikkeitamme, eikä enää edellisten asukkaiden vuosikymmenten kokoelmia. 

Penkomisen ja järjestelyn jälkeen tähän jäi enää yksi laatikko, jossa on säkkikankaita. Tämä laatikko siirtyy myöhemmin muiden kankaiden seuraksi. Jakkaralla on lamppu ja iso olkipukki. Olkipukki jää tähän komeroon joulukoristeiden joukkoon. Jäljelle jäi vielä muutama vaatepussi ja iso laatikko, jossa on superloninpalasia. Tämä lähtee kaatopaikalle, kun saamme kuorman täyteen. Poistimme tästä jo laatikon, joka oli täynnä edellisen asukkaan sukulaisten rikkinäisiä vaatteita, ison kasan tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisiä verhoja ja huopikkaat. Otin yhden ison pärekopan alakertaan tutkittavaksi. Siinä sentään oli paljon ehjiäkin vaatteita ja käsitöitä jostain 50-luvulta.

Toisen puolen tavaroitakin ehdimme jo katsoa jonkin verran. Yhden matkalaukun siirsin käsityökamariin katsottavaksi. Siinä oli kankaita ja tilkkuja. Vihreässä korissa on vanhoja pakkauksia ja rasioita, säkissä nahanpaloja ja lampaantaljan paloja. Alla on pari isoa pärekoppaa täynnä tekstiilejä. Lajiteltavaa on siis vielä joksikin aikaa, mutta nyt sentään tiedämme, mitä omistamme tässä tilassa. Valitettavasti suurin osa on ihan kaatopaikkatavaraa, sillä muistotarkoituksessa säilötyt rikkinäiset tavarat ja vaatteet eivät meille aiheuta muita tunnereaktioita kuin uteliaisuutta ja harmitusta. Näitä on ihan hauska katsoa, mutta jätettä ne ovat siitä huolimatta.

Tuon komeron takaseinällä on ovi, joka johtaa uuteen komeroon. Täällä on kaikkea ikivanhaa tavaraa, joita saatamme säästää nostalgiasyistä. On vanhoja radioita, pottia, seinäpuhelimia, mankeleita sun muita tuikitarpeellisia tarvekaluja. Ajattelimme kuitenkin säästää näitä vanhimpia museotarvikkeita, vaikka emme niitä laittaisi mihinkään näytille. Saavat jäädä seuraavienkin omistajien ihmeteltäväksi. Mutta täytyyhän tämäkin tila siivota ja järjestellä kunnolla. Olkoon tämä sen jälkeen museokomero, jonne voi tuoda muitakin talon ikivanhoja tavaroita kauniisti säilöön. Olisi tietysti hienoa saada joku tila omalle museolle, mutta sitä ennen tavarat voivat olla siististi säilöttyinä tässä peräkomerossa.

Jospa tulevan syksyn aikana saisi nämä tilat järjesteltyä ja siivottua. Sen jälkeen saamme yläkerran siihen kuntoon, ettei jatkuvasti tarvitse siirrellä tavaroita tilasta toiseen, vaan kaikelle alkaa löytyä oma paikkansa. Sen jälkeen voisikin alkaa tutkia, mitä kaikkea on vielä jäljellä paperikomerossa, jonne siirsimme kaikki talon edellisten asukkaiden paperitavarat. Perällä on ainakin vanhojen lehtien vuosikertoja, kirjeitä ja muita dokumentteja.

Kasvihuoneelta

Kasvihuoneella on vähän tehty taas siivousta. Muutama uusi (vanha) matto on tuotu rikkaruohoesteeksi. Aika pian tuollainen vanha räsymatto maatuu, mutta hoitaa tehtäväänsä hyvin oman aikansa. Yhdellä sivulla on pitkä pätkä tyhjää tilaa. 

Aiemmin tässä oli valtavat kasat kaikkea puuta, styroxia ja roskaa. Nyt tälle alueellekin voisi istuttaa jotain.

Katonrajasta minua seurasi tämä pieni pörhiläinen. Sateisena päivänä molemmat kissat viettävät tässä viidakossa paljon aikaa.

Boysenit jäivät niskani vuoksi leikkaamatta, enkä uskonut muutenkaan satoa tulevan, koska kasvihuone on ollut rikki koko talven. Mutta kyllä vaan on satoa odotettavissa. Boysenin kukka on kaunis vaaleanpunainen.

Kukkien lisäksi löytyy jo paljon erivärisiä marjoja. Jotkut jo osoittavat tummenemisen merkkejä, kun osa on vielä aivan vihreää. Satokausi on onneksi aika pitkä, ettei kaikkea tarvitse saada säilöön kertapoimimisella.

Rypäleissäkin alkaa olla jo mukavasti väriä. Eivät nämä kuitenkaan kypsy ennen syyskuuta. Sitten tuleekin kiireinen aika, kun sato kypsyy niin samanaikaisesti. Yleensä olemme saaneet parikymmentä täyttä ämpärillistä rypäleitä.

Viisi vuotta sitten sain pienen aprikoosipuun, joka on kukkinut kauniisti joka kevät. Yhtään hedelmää ei ole koskaan tullut. Nyt puu on ryöpsähtänyt valtavan kokoiseksi reuhakkeeksi. Viime vuonna mietin jo, että varmaan pitää poistaa koko puu, koska se ei tee muuta kuin oksia ja lehtiä.

Puu jäi kuitenkin olemaan paikoillaan. Nyt se lopulta teki hedelmiä, joten kaatosuunnitelma kaatui siihen. Ei sato mikään valtaisa ole, mutta muutama yksilö on kypsymässä. Onpa mielenkiintoista seurata, millaisia nämä aprikoosit ovat kypsyttyään maultaan!

Aittapihan siivousta

Kun vihdoin on aikaa vaikkapa siistiä joku kukkapenkki, voisi ajatella, että sen tekisi eniten näkyvillä olevaan istutusalueeseen. Mutta nyt on kyse Emännästä, joka ei aina osaa katsoa asiaa tuolta kantilta, vaan menee monesti sieltä, mistä aita on matalin. Niin tai siis tietysti korkein, sillä aittapihalle ei enää näe syreeniaidan yli.

Ensin kannoin uudet rähjäiset matot polulle, jotta pihalla voisi tehdä jotain. Rikkaruohot olivat kasvaneet niin valtaviksi, ettei niiden joukossa pystynyt oleilemaan. Kitkennän seurauksena jäi monta aivan tyhjää paikkaa, vaikka en ainakaan tietoisesti kitkenyt mitään koristekasveja. Niinpä päätin siirtää muualta kasvustoja. Lähinnä aittaa olevaan alueeseen kävin kaivamassa lisää kurjenpolvia ja jalopähkämöä sieltä hävitettävästä alueesta.

Valkoinen särkynytsydän oli jo vähän vahvistunut, eikä syysleimukaan näyttänyt huonolta. Pieni kolmio tuohon vielä jäi, johon voisi jotain pikkukukkaa miettiä, mutta suikeroalpikin saa siinä olla.

Kivestä eteenpäin näytti oikein hyvältä. Kilpiangervo voi hyvin paikassaan, samoin särkynytsydän ja poimulehti. Kiven edessä on muutama esikko, mutta eivät näy kuvassa. Punainen väriminttu on vähän jo levinnytkin, mutta ei se täällä haittaa, sillä vielä se pysyy sallituissa rajoissa. Sen takana on vielä lehtosinilatvaa sinisenä ja valkoisena.

Tyhjimmältä näytti lähinnä syreeniaitaa. Ruusut eivät tästä paikasta selvästikään pidä, joten niitä on turha enää yrittää. Hain arovuokkoa, valkotäpläimikkää ja varjohiippaa tilalle. Nuo imikät ja hiipat kasvoivatkin ennen aivan väärässä paikassa, joka alunperin oli ihan hyvä paikka, mutta silloinen varjopenkki muuttui paahteiseksi, kun vaahteroita kaadettiin edellisen kerran. Nyt paikka on niille ihan hyvä. Reunassa on mukavasti levinnyttä maksaruohoa.

Istuskelin hetken aitan portailla ja katselin laajaa vihreyttä. Suomi 100 v. -tammikin on kasvanut jo pienestä ruikulasta pienen puun mittoihin. Oikealle jäävä alue on vielä mietinnässä, miten tämän saisi siistiksi ja helppohoitoiseksi. Nurmi ei ihan näin varjossa kasva, joten sitä tänne ei tarvita. Olisi myös kiva saada tänne helppohoitoiset käytävät, jotka eivät heti alkaisi työntää rikkaruohoa.

Muuten tämä on niin kiva piilopiha, jossa on mukava käydä itsekseen katselemassa. Nyt ehkä voi jo jonkun vieraankin päästää katselemaan, kun kukkapenkissä kasvaa muutakin kuin nokkosta, pujoa ja putkea.

Heinäperjantai

Mukavia poutapäivä osui juuri sopivasti kahden heinäpäivän väliin. Eilen tuli muutama pisara vettä, mutta ei se oikein sateeksi riittänyt. Niinpä heinät kuivuivat todella hyvin seipäillä. Vielä seipäille laittaessa oli osa hivenen kosteaa, mutta kosteat kohdat laitettiin päällimmäisiksi. Kaikki oli kuivaa ja hyvälaatuista. Ei varmaan koskaan ole onnistunut heinä näin hyvin kuin tänä vuonna.

Talkooväkeä emme saaneet kovin runsaasti, mutta kaksi innokasta ihmistä ilmoittautui meidän lisäksemme. Työnjako saatiin suoritettua niin, että Isäntä kuskasi heinää pellolta pois, auttoi heinän siirtämisessä ylisille ja auttoi myös alhaalla pellolla. Tauno oli tuttuun tapaan ylisillä pakkaamassa heinää ja Ulla ja minä pakkasimme heinät kärryyn ja siirsimme heinäseipäät sivuun.

Aloitimme kahvilla ja voileivillä aamulla kymmeneltä ja siitä siirryimme heilumaan heinän kanssa. Joka tasatunnilla pidimme tauon ja joimme mehua ja välillä söimme jäätelöä.

Viimeisellä tauolla jo teimme pizzatilauksen, sillä näytti siltä että enää viimeiset kaksi kärryllistä oli jäljellä.

Pelto saatiin tyhjäksi vähän puoli kahden jälkeen. 59 seipäällistä oli kuljetettu ylös navetan ylisille. Sää pysyi koko ajan hyvänä, vaikka välillä joku tummempi pilvi osui näkökenttään. Pieni tuulenvire virkisti hyvin, eikä ollut liian kuumakaan.

Ylisillä on taas melkoinen kasa heinää, joka riittää hienosti kolmelle lampaalle kerppujen kera. On varmaan kesän suurin urakka tehty, kun eläinten ruoka on varastossa. Sen jälkeen voi ottaa vähän vapaammin ja keskittyä rikkaruohoihin ja marjanpoimintaan.

Nälkä olikin jo sopivasti, kun pääsimme syömään pizzaa. Eikä kukaan kuitenkaan jaksanut kokonaan syödä kerralla, mutta jäipä jokaiselle vielä iltapalallekin. Mukaan lähti vielä lihaa ja munia kiitokseksi.

On valtavan hienoa, että joka kerta olemme saaneet tarpeeksi talkoolaisia auttamaan. Neljä ihmistä saa paljon nopeammin tällaisen työn tehtyä kuin kaksi.