Valmiit kirstut

Kirstut tulivat valmiiksi ja matkasivat uuteen kotiinsa. Kaikki ovat kauniita valituissa väreissään. Kirstuissa on lukot, kantokahvat ja metallihelat. Sisältä ne ovat maalaamattomia, kuten ennen yleensä on ollut tapana. Isäntä ei ihan heti luvannut tehdä lisää, vaikka tilauksia olisi ollut jo jonossa. Seuraavat puutyöprojektit ovat keittiön niemekkeen kaapistot.

 

Heti, kun kirstut lähtivät, minä valtasin omilla projekteillani harrastehuoneen. Tiedossa on kaikenlaista pientä näpertelyä ja väkertelyä.

Harrastehuone kovassa käytössä

Isäntä ehti vallata harrastehuoneen omaan projektiinsa, mutta ninunkin aikani vielä tulee. Nyt siellä on maalaus käynnissä kapiokirstuihin, jotka Isäntä teki veljeni tyttärille äitini tilaustyönä. Kirstut ovat kohtuullisen pienet, sillä nykyään ei niin valtavia kapioita kerätä, eikä isoille arkuille ole ehkä tilaakaan.

Nämä ovat menossa jouluksi, joten maalaus on tehtävä jo vauhdilla. Pohjavärin kuivumisen jälkeen jokaisesta kirstusta tulee tulevan omistajansa lempivärillä maalattu.

Ensimmäisen värikerroksen jälkeen arkut erottuvatkin toisistaan jo hyvin.

 Parin lisävärikerroksen jälkeen pääseekin jo laittamaan heloja paikoilleen.

Epäilenpä, että tänä talvena harrastehuone on aika kovassa käytössä jatkossakin. Valona on jatkojohdon päässä työmaavalo, jolloin pimeä aikakaan ei haittaa harrastusta.

Lisää vessan purkua

Vessaa oli taas aika purkaa pintakerroksien takaa. Vauriokohta jo näytti vähän erikoiselta, sillä siinä ei näkynyt ollenkaan hirsiä. Kun laudoitusta oli purettu alaosasta, varmistui, ettei ulkoseinä ollut hirttä, vaan purueristeinen lautaseinä. Niinpä se tullaan korjaamaan samalla rakenteella, mutta selluvillalla.

Puru oli pääosin ihan siistiä, joten se säkitettiin kanojen pehkuksi. Ulkolaudoituskaan ei näytä aivan priimalta. Meillä on vielä miettimisaikaa, mitä teemme sen kanssa nyt. Talvella ei tietenkään tunnu mielekkäältä avata koko seinää, mutta muuten remontti pitää tehdä niin, että ulkolaudoituksen saa vaihdettua helposti myöhemmin.

Seuraavaksi olikin aika katsoa, mitä lattiasta löytyisi. Varsin mustaa eristettä sieltä löytyi runsaasti. Paljon oli jo tiedossa, sillä aikoinaan sähkökaapelit nostettiin talon sisään vessan avoimen lattian kautta eteisen seinälle.

Vanhat viemäröinnit pitää irrotella pois, jotta pääsee korjaamaan lattian. Uudet viemärit vedetään suoraan alas ryömintätilaan ja sieltä nyt kaivettuihin linjoihin. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme jo nyt laittamaan tänne vesivessan, vaikka kovasti kirpaiseekin kakkojen huuhtelu puhtaalla kaivovedellä. Jää meille kuitenkin huussi käyttöön, mutta on se vähän ankea käyttää talvipakkasilla ja pimeällä. 

Kokemukset uusista wc-istuimista ovat negatiivisia, sillä nykyiset lasitteet eivät puhdistu yhtä hyvin kuin entiset lyijylasitteet. Päädyimme siis hankkimaan vanhan Arabian pytyn. Niissä ei ole kummallisia viritelmiä, vaan helposti huollettavia ja vaihdettavia osia, joten sellainen tullaan näkemään täällä. Vessa tulee varmaan näyttämään siltä, ettei siellä ole tehty remonttia vuosikymmeniin, mutta sehän on vain positiivinen asia vanhassa talossa. :)

Vessan vanhoja pintakerroksia

Minulle tuli kiire dokumentoida vessan menneitä aikakausia, sillä Isäntä oli melkoisen nopea käänteissään ainakin tässä asiassa. Pintakerrokset olivat jo poistettu ja menossa polttoon. Jäljellä olevista palasista sain muodostettua aika tarkan kuvan, millaista vessalla on ollut. Vessan pinnassa oli muutama kerros neutraalia vaaleaa tapettia, joiden alla näkyi tapetti jostain 1980-luvun paikkeilta ruskeine pikkukukkakuvioineen. 

Alin tapetti oli varmaan 1950-luvun vaalean sinisävyistä tapettia, jossa oli viivojen muodostamaa ruudukkoa. Olipa mielestäni todella kaunista!

Sinisävyisen tapetin alla oli tietysti pinkopahvi, jonka alta löytyi makuukamarin seinää vasten hirttä ja ulkoseinää vasten laudoitus. Kuvasta näkee, että tuossa vasemmalla on selvä kosteusvaurio.

Laudoituksen alta löytyi vielä ilmansulkupahvi, joka oli paikka paikoin varsin laikukas. Osa oli ihan mustaa.

Sitten onkin aika kaivautua syvemmälle vessan rakenteisiin.

Harrastehuone etenee

Käsityökamarissa eli harrastehuoneessa on taas tapahtunut pientä edistystä. Viime viikonloppuna Apupojan kanssa järjestelimme lisää tavaroita. Kaivoimme kaikki lankakätköt, mitkä löysimme, etsimme kaikki loput kangasvarastot ja laitoimme niitä oikeille paikoilleen. Lopuksi toimme vielä pöydän ja kaksi tuolia valmiiksi.

Työtä hidasti kaikki muu, joka ei tuohn huoneeseen kuulu, kuten kirjat ja valokuvakansiot. Silti langat ovat nyt lähes kaikki lankahyllykössä. Yhden hyllyllisen ehdin jo ennen lahjoittamaan niitä lumppulankoja, joten tilaa oli vähän paremmin.

Jonkin verran laitoimme pienempiä lankakeriä tai kerimättömiä vyyhtejä laatikoihin, jotka ovat nyt ikkunan edessä. Näille voisi vielä tehdä matalan hyllykön. Alemmissa laatikoissa on Isännän ja minun vanhimpia tavaroita, joita ei parissa viime muutossa ole edes katsottu läpi. Varmasti siellä olisi paljonkin karsittavaa, vaikka varmaan mukavia muistoja herättäviä papereita ja tavaroita sieltä löytyisikin. Laatikoihin laitoimme myös pienimmät kangaspalaset, jotka säästimme.

Kankaat eivät ehkä ole parhaassa mahdollisessa järjestyksessä, mutta ainakin ne ovat nyt hyllyillä lukuunottamatta paria rullaa, jotka eivät millään mahtuneet edes tuonne hyllykön yläpuolelle. Tuossa on myös vähän pinkopahvia ja tasoitetapettiakin odottamassa käyttöä. Ehkä nekin voisi säilöä muualla. Kaappien ovet ovat vielä maalattava pariin kertaan, sillä olen maalannut vasta ulkopuolen kertaalleen. 

Kaapissa on nyt askartelutavaraa, Isännän nahkatyökaluja ja materiaalia ja muita välineitä. Toisella seinustalla oleva lipasto on vielä aivan tyhjä, joten ihan hyvä tilanne täällä on, vaikka vieläkin paikat tursuavat tavaraa. 

Seuraava operaatio tulee olemaan vanhojen kirjojen karsinta yläaulassa. Näiden tilalle voimme laittaa omat kirjamme, jolloin harrastehuoneen pahvilaatikkokasan saa kokonaan pois.

Loput tekstiilit on vielä käytävä läpi, jotta kaikki säilytettävät mahtuvat hyvin paikoilleen, eivätkä enää ole epämääräisinä kasoina kaikkialla.

Vanhan vessan purkua

Sisällä remontti alkoi pikkuvessasta. Päätimme tehdä siitä vähän suuremman siirtämällä seinän ja oven lähemmäs salin ovea. Valitettavasti joudumme tekemään vessasta läpikulkuvessan, sillä muuten tuosta ei saa millään toimivaa ja tarpeeksi tilavaa. Ensiksi piti purkaa vanhat vesiputket ja sähköt koko tilasta.

Vessan lattia onkin jo kerran purettu sähköjen tuomista varten, joten tiedossa oli, että hyvin rouskuvia lattialautoja löytyisi. Muutenkaan vessa ei ole oikein hyvässä kunnossa, joten joudumme purkamaan seinäpinnat rungolle asti. Ainoa käyttökelpoinen tavara taitaa olla allas, joka on pieni ja varmaan tulee jäämään tilaan remontin jälkeen. Olisi jotenkin hauskaa saada tuo vanha wc-istuin toimivaksi, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Osat olivat rikki kaikkialta.

Vessa on rakennettu (tai uudistettu) luultavasti vuonna 1955, sillä sen vuoden lehti löytyi vessan lasketun katon päältä. Kattoa on laskettu reilusti, mutta välissä ei ole mitään eristeitä. Kattopanelointiakaan ei ole vessan yläpuolella. Aiomme myös käyttää alaslaskettua kattoa piilottamaan sähköjohtoja, mutta vähän maltillisemmin.

Kohta Isäntä pääsi kurkistamaan seinäpintojen alle. Sen kattovuodon, jonka totesimme vaurioittaneen eteisen seinää, jälkiä näkyi valitettavasti myös vessassa. Seinä joudutaan avaamaan pitkälle lahon osan poistamiseksi. Vuonna 2004 jotain on tehty vessan korjaamiseksi, sillä sen vuoden lehtiä löytyi tilkkeistä.

Edessä on siis paljon purkamista ennen uuden rakentamista. Vielä ei ole tiedossa, miten paha tuo ulkoseinä on, mutta lähipäivinä se varmaan selviää. Ensimmäisenä pitää korjata lattia, että tuolla pystyy edes työskentelemään. Lattian korjaaminen tarkoittaa siis aivan pohjasta alkaen kaiken korjaamista. Onneksi vaurio on vain noinkin pienellä alueella, mutta ihan tarpeeksi tuossakin on korjaamista. Samalla laitamme uudet viemäröinnit valmiiksi.

Roskien säkittämistä onkin taas vähäksi aikaa, jotta saa enemmän tilaa purkaa lisää lattiaa ja seiniä.

Viimeiset kaivaukset tällä erää

Soravuoren huvettua pihalle tuotiin muutama kuorma kivituhkaa 0-8mm.

Kuistin nurkalla kasvanut koivu sai lopulta lähtöpassin, kun sorakuski ei oikein tykännyt siitä. Olihan koivulla ollut lähtöuhka jo pitkään, mutta vielä se oli saanut jatkoaikaa tähän asti.

Pihaantuloväylää levennettiin jonkin verran, sillä yleensä toinen autoista on ollut tuossa oikealla, vaikka siinä oli vain nurmikkoa.

Kivituhkaa olisi tarvinnut olla varmaan vielä yksi kuormallinen, mutta osa työstä jää väkisinkin keväälle, kun vessa on saatu tehtyä. Sen jälkeen voi tehdä portilta tulevan tienpätkän myös valmiiksi.

Kylpyhuoneen puoleinen talon seinusta on nyt siistitty, eikä vanhaa sadevesiallastakaan ole jäljellä. Nurkalla on sadevesiputki, mutta kourut puuttuvat pitkiltä lappeilta.

Entisten likakaivojen tilalla on nyt tasaista maata, jos laskevaa rinnettä voi tasaiseksi sanoa. Ainakaan ei enää tarvitse pelätä, että putoaa kaivoon, jos kansi pettää. Kun joskus pääsemme maalaamaan taloa, tämäkin asia tuntuu oikein mukavalta. Maalaustahan tuo seinä kaipaa erityisen paljon. Tuo lasikuisti, josta puuttuu etuseinä ja ikkunat on myös joskus korjattava.

Pihamyllerryksen jälkeen piha tuntui kasvavan aivan valtavaksi, emmekä ole ennen tajunneet, miten laaja se oikein on. Nurmikon puuttuessa se näyttää autiolta aavikolta.

Alapiha jäi vielä viimeistelemättä maan pehmeyden vuoksi. Sekin pitää tehdä vielä jossain vaiheessa, kunhan on kuivempaa.

Suulille menevän väylän vasemmalle puolelle jäi vielä hyvä tila pitkälle pöydälle ja sen ympäristölle.

Pihaympyrän alareuna näyttää vieläkin korkealta kivimuurilta. Kivet ovat vielä pesemättä ja naamioimatta. Jotain kaunista roikkuvaa kasvia tuohon on laitettava sopivasti kasvamaan, ettei muuri näytä liian karulta.

Tosin kauempaa katsottuna korkeus ei näytä niin suurelta. Tämä kuva on varmaan paras kuva pihasta kokonaisuuden kannalta. Ajotiet ovat leveät ja tilavat ja keskiympyrä hyvällä paikalla. Ympyrä on niin laaja, että siihenkin mahtuu vielä vaikka mitä. Vähän jotain ylöspäin kasvavaa ainakin siihen pitää saada. 

Talon toinen nurkka valmistuu vasta vessan valmistumisen jälkeen. Mutta pohjat tuohon alueeseen on tehty jo kahdeksan vuotta sitten. Ei tarvitse niin paljon myllätä tietä varten.

Viimeisestä kuvasta tulee väkisinkin mieleen näkemäni painajaisuni lähiajoilta. Siinä hörpin rauhassa aamuteetä, kun huomasin auton pysähtyvän talomme viereen. Unessa talon ja tien välissä oli lauta-aita, joten suoraa näkyvyyttä ei ollut. Autosta tuli ulos joku nainen, joka laittoi jotain aidan viereen. Uteliaisuuttani menin katsomaan. Aitaan joku oli tuonut kyltin, jossa luki:"Tänne saa tuoda kaikenlaista tavaraa". Ja tavaraa oli tuotukin jo iso kasa. Voitte kuvitella, miten järkyttävä tilanne oli. Mutta onneksi heräsin tästä painajaisesta, eikä kukaan ollut tuonut lisää tavaraa meille. :)

Aamunäkymästä seuraavaan

Eilen aamulla päivän valjettua oli hauska katsella makuukamarin ikkunasta pihalle. Melkoiset kaivannot näkyivät niin hyvin. Vessaan tuleva väylä on tuossa parhaiten näkyvissä.

Kylpyhuoneen ikkunasta taas näkyi parhaiten sinne tuleva väylä jo laitettuine putkineen.

Istuskelin aamulla aika pitkään hörppimässä teetä pyjama päällä, kun luulin, ettei heti aamusta alkaisi työt. Ovelta kuului koputus, ja kaivurimies astui sisään. Katseli hieman huvittuneen näköisenä ja sanoi, että autoa pitäisi siirtää pois tieltä, mutta ei sillä ihan niin kiire ole. Jo nauratti minuakin, vaikka vähän hävettikin. Kävin siltä istumalta ajamassa auton autotallin ovien eteen edelleen se pyjama päällä, sillä mitäs väliä sillä enää oli. Kohta kuuluikin raskaan ajoneuvon jytinää. Iso sorakuorma tuotiin suoraan oven eteen. Hetkeksi jo säikähdin, etten pääse lähtemään edes töihin, mutta onneksi portaiden ja soravuoren välistä pääsi kipuamaan pois alta.

Iltapäivällä olikin tapahtunut jo paljon. Keskellä pihaa näytti olevan korkeampi alue. Kaivinkoneella oli siirtymässä myös valtaisa kivenmurikka kohti pihaympyrää.

Pyöritellen kivi kulki aika näppärästi uudelle paikalleen.

Tänä aamuna olin viisaampi ja laittauduin valmiiksi, mutta eipä tänään ketään tullutkaan häiriköimään heti aamusta. Mutta pihalla oli aivan toisenlaista kuin eilen.

Kummastakaan ikkunasta ei enää näkynyt kaivantoja. Pihaympyrä näytti olevan jo hahmollaan ja kivet siellä. 

Pihalta näymä oli jo selvempi. Pihaympyrä näyttää valtavan korkealta, mutta tuosta puuttuu vielä pari maakerrosta ajoväyliltä. Pyysimme tasaamaan ympyrän vaakatasoon ja käyttämään kivet alaosan pengerrykseen. Olin miettinyt aiemmin, miten ihmeessä tuon pengerryksen saisi tehtyä parhaiten, mutta maasta kaivetut kivet ratkaisivat tilanteen. 

Alapiha on niin pehmeää lillua, ettei sinne pääse kulkemaan, mutta nämä pikkupakkaset alkavat helpottaa tilannetta, jotta sinne saadaan myös nuo ajoväylät.

Alapihalla väylä on menossa kohti suulia, mutta ei ylety vielä ihan sinne asti.

Alapihan puolelta huomaa hyvin korkeuseron pihaympyrän alareunan valtaisasta kivimuurista. Nythän ne ovat vielä kovin paljaat ja rosoiset, mutta muuttuvat vielä edukseen ajan kuluessa.

Talon etuseinusta on muuttunut myös valtavasti. Päädyimme hylkäämään seinustan viheralueet ja muuttamaan tuon soralle. Se on varmasti helpompi hoitaa kuin pienet ruoho-sammalsuikaleet.

Sisäpuolen putkea ei ole vielä vaihdettu, mutta vuotokohta on korjattu. Tai ainakin se vuotokohta, joka oli lähellä peruskiveä. Toivomme tietysti, että se oli ainoa, mutta varmaksihan sitä ei voi sanoa ennen kylpyhuoneen lattian purkamista.

Vessaan tulevat putket näkyvät vielä selvemmin siihen asti, että vessaan saa tehtyä uuden sisäviemärin. 

Kaivuri tuli vasta iltapäivällä. Huomenna on taas uudet näkymät luvassa.