Jostainhan on projekti aloitettava. Trenkitupa näytti helpoimmin asutettavalta, joten päätimme aloittaa siitä. Päällisin puolin suurimpia harmeja olivat sammaloitunut katto ja siirtynyt perustuskivi.
Sisäpuolta oli hankala päästä edes katsomaan kaiken tavaranpaljouden vuoksi. Ensimmäiseksi oli raivattava tilaa heti oviaukkoon.
Tuoleista tuli oiva eväspaikka jättikoivun juurelle.
Isäntä ehti ensin käydä vintillä. Minä luulin, että tässä talossa on vain sellainen puruvintti, mutta eipäs mitään. Kunnon vinttihän tuolla näytti olevan.
Portaiden yläpäästä oikealle katsottuna on käynti vinttikamariin.
Vinttikamari on matala ja kärsinyt jonkin verran kosteudesta. Mitään akuuttia vesilammikkoa ei kuitenkaan löytynyt. Ilmeisesti katto päästi vain pieniä määriä vetta rakenteisiin. Se oli toki helpottava huomio.
Toiseen kamariin pääsi portaikosta suoraan eteenpäin. Tämä tila oli L-kirjaimen muotoinen.
Molemmissa kamareissa oli kaksi komeroa tai sivuvinttiä. Tämän komeron takaa paljastui, että pärekatto oli päässyt palamaan yhdestä kohtaa, mutta ilmeisesti saatu heti sammumaan, koska rakenteet olivat jääneet ehjiksi.
Uusilla päreillähän on sitten saatu korjattua tuo vahinko.
Portaikossakin oli komero. Säilytystilaa oli vintillä aika hyvin.
Karmea totuus paljastui taas alas tullessa. Tavaraa oli aivan järkyttävästi.
Eteisen komeron ovea oli jopa teipattu, jotta se pysyisi kiinni, mutta näyttää kyllä siltä, että ovi on ollut ratketa liitoksistaan.
Sitten päästiin tuvan puolelle. Tässä olisi hieman askaretta tälle aurinkoiselle lauantaipäivälle.
Kamarikin pitäisi tyhjentää.
Kamarin tuvan puolen kattonurkassa näkyi kosteuden aiheuttamia jälkiä.
Sitten aloitimme urakoinnin. Minä kuskasin tavaraa pihalle ja Isäntä vei peräkärryllisiä päärakennuksen yläkertaan. Joskus sitten myöhemmin lajittelisimme kaiken ja pitäisimme kirpputorin.
Vähitellen tavarapinot pienenivät ja tupa alkoi tulla näkyviin. Illalla juuri ennen pimeän tuloa sain lattian lakaistua. Siinä vaiheessa oli pakko todeta, ettei kamariin ollut vielä mitään asiaa. Niinpä sieltä vain kannettiin pari patjaa tuvan nurkkaan nukkumapaikaksi. Oli aika viileää nukkua.
Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena tuvan kunnostusta kaipaavan ikkunan takana.
Isäntä sai leikata repsottavia tapetinreunoja pois. Hassua, että ne olivat jääneet joskus siistimättä. Lakaisin lattian uudelleen, pesin sen ja järjestelin hieman tavaroita. Nyt voit tulla katsomaan.
Tupahan näyttää jo tuvalta. Pöydän Isäntä haki päärakennuksen yläkerrasta, mutta jätti täyden laatikon tuomatta. Tuolit sain hivutettua kamarin puolelta.
Tupa näyttää melko avaralta, kun ei ole tuon enempää huonekaluja. Oikealla näkyvästä komerosta löytyi sähkövihko, jossa tuvan sanottiin olevan Hiljan mökki. Ei kai se haittaa, jos se kuitenkin meille on trenkitupa.
Loppupäivä menikin satoa korjatessa, sillä Kivimäessä kasvaa kaikkea hyvää.