Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 29. syyskuuta 2014

Trenkituvan kamari


Taas oli lauantaina aika lähteä katsomaan, mitä Kivimäkeen kuului. Ensivaikutelmahan oli oikein mukava.


Viimeksi yöpyessämme jäi trenkituvan kamari siivoamatta. Nyt oli siis sen tyhjentämisen aika. Onneksi vintillä on reilusti tilaa, niin isäntä sai sitten kuskata tavaraa sinne. Lopulta saimme suurimman osan vietyä. Patjoja jäi kyllä hieman yli tarpeen, mutta mikäs tuollaisen kasan päällä on loikoilla. 


Yleisilme koko trenkituvassa on jotenkin 50-lukulainen, joten se varmaan ohjaa sisustamista täällä. Ainakin nuo kaikki lastulevyhirvitykset lähtevät täältä. Lattialautojen esiinottoa emme ole vielä miettineet, onhan tuo linoleumikin ihan hauskan näköinen. Kaiken lisäksi sekin on ihan hengittävä materiaali. 


Pönttöuuni vaikuttaa kohtuullisen hyväkuntoiselta, mutta isäntä sanoi hormissa olevan jonkin tukkeen, joten nuohoojaa odotellaan kertomaan tarkemmin. Piippukin pitää korjata yläosastaan, mutta se nyt on pikkujuttu se. 

Uunin kupeessa roikkui edellisen isännän pyhäpukuja. Näyttivät olevan erittäin hyvälaatuisia merkkipukuja, mutta valitettavasti nykyiselle isännälle liian isoja. 


Miesten housut ovat varsinaisia aarreaittoja. Kolmen taskun sisältönä oli paljon kolikoita, ulostuslääkettä ja hermesetasta. Kolikoitahan miesten pitää kilisyttää housuntaskuissa. Harmi, kun olivat jo vanhentuneita nämä kolikot.


Seuraavassa kirjoituksessa kerron kasvihuoneista ja mitä kaikkea hyvää sieltä löytyy.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Aitan aarteita

Aitta sijaitsee osittain romahtaneen suulin ja kellarin välissä pusikossa. Oli suuri ihme, että sen edes löysimme. Mutta siellä se vaan oli sisukset täynnä tavaraa. Siellä riittää penkomista moneksi kerraksi. Joitain siellä olevia huonekaluja varmasti korjaamme ja viemme päärakennukseen.

Aitta on kutakuinkin ehjä, vaikka olosuhteet ovat lyöneet leimansa siihenkin. Puukin on kaatunut päälle, mutta onneksi on ollut tuollainen ohut rimpula, eikä mikään niistä jättivaahteroista, joita myös löytyy.


Raivaussahalle riittää töitä, että aitan saa näkyviin mistään suunnasta. 


Aitta on ollut hyvä paikka varastoida sellaista puolikuntoista tavaraa. Kovin paljon tuolla ei ole ehjää ja arvokasta, lähinnä sitä vanhaa tavaraa, mutta niitä on kiva katsella ja penkoa.


Senkin sisältä löytyi pienen pieni kovassa kaytössä ollut kenkä. 


Laatikosta löytyi mielenkiintoinen paperikäärö. Mitähän siellä on sisällä?


Korsettihan se sieltä löytyi. Kunto on aika hyvä, vain pieniä ruostetahroja metallisten liivinluitten päissä.


Toisessa paperikäärössä oli miehen paidanetumuksia, joihin löytyi erilaisia irtokauluksia.


Vieläköhän näitä uskaltaisi pestä varovasti ja tärkätä uudelleen. Voi miesparkoja muinoin, kun kovat kaulassa on tarkoittanut sitä kirjaimellisesti! Ei kyllä käy kateeksi. Vai miten lie naisten ollut mukava olla tiukkojen korsettiensa kanssa? Pitäisiköhän kokeilla?


Aarteita jäi aittaan tutkittavaksi vielä moneksi kerraksi. Olin kyllä valtavan pölyinen, kun sieltä könysin takaisin ulkoilmaan ja nykyaikaan.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Pakaritupa

Alapihan viimeisenä rakennuksena navetan jälkeen on pakaritupa ennen pellon reunaa. Tämänkin rakennuksen katto on sammaloitunut, mutta näyttää muuten aika suoralta. 


Ovi ei mene kiinni, mutta kaunis avain siinä on.


Pakarituvan sisäkatto on täysin uusittava, samoin eristeet yläpohjassa. Lattia vaikutti tuvan puolella ehjältä ja kunnostettavalta.


Leivinuuni on koko huoneen pituinen. Montakohan leipää sinne on mahtunut? Kunnosta ei voi sanoa mitään ennen nuohoojan käyntiä.


Oikealla puolella on ensin saunatupa, joka on pahimmassa kunnossa. Välikatto on jo romahtanut ja lattiakin tuntui rapealta ainakin osittain.


Sauna vaikutti katon, seinien, lattian ja lauteiden puolesta oikein hyväkuntoiselta. Mutta kiuas/pata oli rapautunut. Piipun kunnostakaan ei ole vielä tietoa. Joskus sitä on korjattu yläosastaan, mutta ilmeisesti jollain pula-ajan tavaralla. 


Isäntä kävi katsomassa myös vinttitilat. Ei vaikuttanut sieltä katsottuna mahdottomalta tehtävältä korjata välikattoa eristeineen. Olisihan se kyllä hienoa joskus paistaa ruisleipänsä ihan omassa leivintuvassa. Siellähän voisi leipoa kaikkea hyvää.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kivimäen trenkitupa

 

Jostainhan on projekti aloitettava. Trenkitupa näytti helpoimmin asutettavalta, joten päätimme aloittaa siitä. Päällisin puolin suurimpia harmeja olivat sammaloitunut katto ja siirtynyt perustuskivi.

                          

Sisäpuolta oli hankala päästä edes katsomaan kaiken tavaranpaljouden vuoksi. Ensimmäiseksi oli raivattava tilaa heti oviaukkoon.


Tuoleista tuli oiva eväspaikka jättikoivun juurelle.


Isäntä ehti ensin käydä vintillä. Minä luulin, että tässä talossa on vain sellainen puruvintti, mutta eipäs mitään. Kunnon vinttihän tuolla näytti olevan.


Portaiden yläpäästä oikealle katsottuna on käynti vinttikamariin. 


Vinttikamari on matala ja kärsinyt jonkin verran kosteudesta. Mitään akuuttia vesilammikkoa ei kuitenkaan löytynyt. Ilmeisesti katto päästi vain pieniä määriä vetta rakenteisiin. Se oli toki helpottava huomio.


Toiseen kamariin pääsi portaikosta suoraan eteenpäin. Tämä tila oli L-kirjaimen muotoinen.


Molemmissa kamareissa oli kaksi komeroa tai sivuvinttiä. Tämän komeron takaa paljastui, että pärekatto oli päässyt palamaan yhdestä kohtaa, mutta ilmeisesti saatu heti sammumaan, koska rakenteet olivat jääneet ehjiksi.


Uusilla päreillähän on sitten saatu korjattua tuo vahinko.


Portaikossakin oli komero. Säilytystilaa oli vintillä aika hyvin.


Karmea totuus paljastui taas alas tullessa. Tavaraa oli aivan järkyttävästi.


Eteisen komeron ovea oli jopa teipattu, jotta se pysyisi kiinni, mutta näyttää kyllä siltä, että ovi on ollut ratketa liitoksistaan.


Sitten päästiin tuvan puolelle. Tässä olisi hieman askaretta tälle aurinkoiselle lauantaipäivälle.


Kamarikin pitäisi tyhjentää.


Kamarin tuvan puolen kattonurkassa näkyi kosteuden aiheuttamia jälkiä.


Sitten aloitimme urakoinnin. Minä kuskasin tavaraa pihalle ja Isäntä vei peräkärryllisiä päärakennuksen yläkertaan. Joskus sitten myöhemmin lajittelisimme kaiken ja pitäisimme kirpputorin.


Vähitellen tavarapinot pienenivät ja tupa alkoi tulla näkyviin. Illalla juuri ennen pimeän tuloa sain lattian lakaistua. Siinä vaiheessa oli pakko todeta, ettei kamariin ollut vielä mitään asiaa. Niinpä sieltä vain kannettiin pari patjaa tuvan nurkkaan nukkumapaikaksi. Oli aika viileää nukkua.


Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena tuvan kunnostusta kaipaavan ikkunan takana.


Isäntä sai leikata repsottavia tapetinreunoja pois. Hassua, että ne olivat jääneet joskus siistimättä. Lakaisin lattian uudelleen, pesin sen ja järjestelin hieman tavaroita. Nyt voit tulla katsomaan.


Tupahan näyttää jo tuvalta. Pöydän Isäntä haki päärakennuksen yläkerrasta, mutta jätti täyden laatikon tuomatta. Tuolit sain hivutettua kamarin puolelta.


Tupa näyttää melko avaralta, kun ei ole tuon enempää huonekaluja. Oikealla näkyvästä komerosta löytyi sähkövihko, jossa tuvan sanottiin olevan Hiljan mökki. Ei kai se haittaa, jos se kuitenkin meille on trenkitupa. 


Loppupäivä menikin satoa korjatessa, sillä Kivimäessä kasvaa kaikkea hyvää.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Uudet kivimäkeläiset

Meillä oli jo talo. Meillä oli jo talo, jossa oli iso remontti. Talomme piti olla meille se viimeinen asuinsija. Se oli unelmien paikka. Mutta jossain sitten vinksahti ja pahasti. Nimittäin lähdimme monen sadan kilometrin päähän katsomaan paikkaa nimeltä Kivimäki. Ei olisi kannattanut, ei missään tapauksessa. Mutta kun kerran pääsimme paikalle, oli selvää, että Kivimäestä tulisi asuinpaikkamme. Ei heti, mutta myöhemmin. Joten se vaan oli ihan pakko ostaa.

Kaikki oli kauheaa. Talo näytti aivan kivalta noin päällisin puolin, mutta kauheus paljastui vasta sisäpuolella. Itse asiassa kauheus paljastui heti ulko-ovella. Sisälle ei missään tapauksessa kannattaisi mennä ilman kaasunaamaria. Mutta me menimme.


Ja ne muut rakennukset, kauheita kaikki tyynni. Trenkitupa oli varmaan täysin lahonnut, kun katto oli niin paksun sammaleen peitossa. Ja se tavaramäärä, jonka takaa ei pystynyt näkemään edes, missä kunnossa sisätilat olivat. Vinttiin ei tavaramäärän vuoksi päässyt edes katsomaan.

'


Ja se pakaritupa, joka oli jo osittain rösähtänyt kasaan. Katto näytti melkein suoralta, mutta vuotanut se oli, ja paljon. Sisäkatto repsotti ja lattia rouskui.



Entäs se navetta, voi kauhea sentään! Sehän oli lähestulkoon jo romahtanut kasaan. Katto oli vuotanut jo pitkän ajan ja vettä valunut rakenteisiin lotisemalla.
Muut tilalla olevat rakennukset olivat vielä huonommassa kunnossa. Aitan päälle oli kaatunut puu, suuli könötti lopullista kaatumistaan odottamassa, kellarin katto oli rikki.

Ja me päätimme ostaa koko höskän, yhden nopean silmäilyn perusteella iltahämärissä vesisateessa. Mielenhäiriö voi näköjään iskeä milloin vain, nyt se tapahtui kollektiivisesti. Eipä tässä tällä kertaa muuta.

Kaikkea hyvää,

Kivimäen tuleva emäntä