Lenkkilöytöjä

Se kyselemäni kasvi on siis tarhavarjohiippa, epimedium rubrum. Hienoa, että kaunis kasvi sai myös nimen.

Iltapäivällä oli taas aika mennä vuohilenkille. Kävimme pellolla katsomassa, joko on vilja oraalla, mutta ei vielä ollut. Siemenet olivat jo turvonneet, joten odotettavissa on lähipäivinä hento viherrys. Kilit löysivät metsän reunasta kivan kiipelykiven, jolla pysyminen vaatii jo todellista taitoa.  Varmasti ovat vuoristovuohien sukulaisia nämä kiipeilijät.

Kun tulimme lähelle tarhaa, huomasin jotain metallia maassa ja kiskoin sen ylös. No, sehän oli vanha rattaanpyörän kehä. Puiset osat olivat maatuneet jo aikoja sitten.

Sen vieressä oli tällainen härveli. Arvelisin sen olevan tarkoitettu johonkin vedettävään laitteeseen, mutta en ole varma.

Arvasin löytäneeni muinaisen kaatopaikan, sillä jotain muoviakin siellä oli. Aivan tuore pullo tuokaan ei ole, eikä sillä enää mitään liimata.

Löysin myös hyviä laattakiviä, joita saattaa olla ihan reilusti kuntan alla. Pitääkin käydä kaivelemassa lapiolla lisää.

Kun minä kaivelin, vuohet söivät heinää ja lehtiä. Sen jälkeen niillä olikin lepotauko märehtimisen kera. Eivät taida emot enää antaa maitoa, sillä päivittäinen lypsettävä määrä on nykyään neljän litran paikkeilla.