Lomittajina

 Kun myimme vuohet pois, lupasimme auttaa kaikessa, myös lomittamisessa. Viime viikonloppuna siihen tulikin tilaisuus. Myynnin jälkeen olimme käyneet vuohia katsomassa muutaman kerran, kun samalla saimme viedä ylimääräisiä lehdeksiä. Tälläkin kertaa meillä oli peräkärry täynnä vaahteranoksia Aila-myrskyn jäljiltä. Lypsyt uudessa paikassa olivat aamuisin, joka oli myös ihan hyvä käytäntö. 

Frida juoksi meitä pakoon eli se oli ainakin kotiutunut todella hyvin, eikä olisi halunnut lähteä meidän mukaamme. Vihdoin se tajusi, että kyse oli vain lypsystä, eikä uudesta matkasta. Fridan maitomäätä oli pysynyt suurena, mutta sen lypsäminen oli helpottunut. 

Ansku olisi lähtenyt meidän mukaamme ihan väkisin, mutta emme ottaneet. Tuuli oli myös vähän sitä mieltä, että voisi lähteä, mutta jäi nätisti olemaan. Näytin sille leikkausarpeni ja kerroin, miksi jouduimme niistä luopumaan. Käpy oli selvästi vähän vihainen meille, mutta tuli kuitenkin kyhnäämään aivan kiinni kerjäämään rapsutusta. 

Syötimme sunnuntaina myös pässipojat ja aasit. Oli oikein piristävää käydä katsomassa eläimiä. Tuli silti kova ikävä. Onneksi asuvat noin lähellä.

Tyrnitarha

Tyrnejä meillä ei ole vielä ollutkaan kasvamassa, vaikka marjat ovat valtavan terveellisiä ja C-vitamiinipitoisia. Niinpä tilanne oli korjattava. Matkatuomisina meillä oli jo Sauli ja Terhi odottamassa. Kävin kaivamassa äidiltäni muutaman tyttöjuurivesan näille kaveriksi.

Tänään olikin oikein hyvä istutusilma, sillä pientä tihkusadetta tuli juuri sopivasti kostuttamaan sekä taimia, että maata. Valitsimme paikaksi kasvimaan keskikohdan. Oikealla ovat istutuslaatikot ja vasemmalla isommat alueet, joilla ei tänä vuonna ollut muuta kuin lantaa.

Tuulisempaan reunaan istutimme Saulin ja siitä eteenpäin muut. Toiveena on, että Sauli pölyttää kaikki nuo tyttöpensaat. Jos niin ei käy, lisäämme toiseen laitaankin yhden pojan.

Äidiltä tuomani taimet olivat vähän hontelon oloisia, joten päätimme laittaa tuet niihin. Tuet saattavat auttaa myös siinä, että taimet näkyvät paremmin ruohoa leikatessa.

Nyt kaikki seitsemän pensasta ovat siistissä rivissä. Olisipa kiva, jos jo ensi vuonna niihin tulisi marjoja.

Tässä linkissä vielä hienoa faktaa marjoista ja muista tyrnin osista.

Uusi kukko

Vihdoin saimme tilallemme kukon. Kanaparvi koostuu 15 kanasta, jotka ovat olleet ihan hienosti ilman kukkoakin, vaikka moni niistä on kovasti yrittänyt hautoa munia. Eikä ole auttanut yhtään, vaikka kuinka olemme sanoneet, ettei niistä munista mitään tule. 

Kukko tuli hyvin läheltä, sillä naapurimme kysäisi tänään, olisiko meillä tarvetta kukolle. Tämäkin on alhon kannan maatiaiskukko, kunnon aapiskukko, vaikka vielä vähän nuori. Nimenä sillä on ollut tähän asti Äitin poika. Oikein kesy ja kiltti tuntuu olevan, vaikka vähän ihmeissään onkin isosta kanaparvesta. Kummityttöni ehdotti kukolle nimeksi Otto. Sehän olikin hyvä nimi, sillä Äitin pojasta tuli nyt Otto-poika. :) Yksi kanoista oli jo ihan valmis tekemään lähempää tuttavuutta.

https://youtu.be/0q4nELeP2io

Muuten viime ajat ovat olleet vähän taas toisenlaista aikaa. Reissumme jälkeen isäni kaatui kotona ja joutui sairaalaan, jossa hänen kuntonsa romahti niin paljon, että hänet siirrettiin saattohoitoon. Olen viettänyt isäni luona kaiken mahdollisen ajan eiliseen asti, jolloin hän pääsi lähtemään taivaan kotiin. Suru ja kaipaus jäi. 

Saeraslomareissu toenen osa

Myö peätettiin lähtie Kuhmosta Lieksaan, ku myö olttiin varrauvuttu käömmään Poaterissa jo männessä. Van matkalle käöttiin ostamassa Kaesan kotileipomosta rönttössie ja ruislimppuoa. Poateri on meille tärkkie paekka, ku siellään myö mänttii naemissii. Päevä osu justiisa kohillee, ku aekoa oli kulunna häeistä seihtemäntoeista vuotta ja kuukkaousi peälle. Heäpäevä melekkeen. Vasta jäläkikätteen oun selevittännä, jotta taeteilija Eva Ryynänen on minun kahestoista serkku.

Poaterin kirkossa oli vielähi vihkipallit, joilla myö aekonnaa polovistuttii. Van minullae oli liukas mekko, enkä milleää meinanna pyssyöä pallin peällä. Pelekäsin, jotta pyllerehin nurin kesken vihkirukkouksen, van saein piettyä ihteni koatumatta. Lattian kaoneutta en ehtinnä sillon kahtoa.

Aekoa on vierähtännä, van siinnään myö vielähhi elleä öllötellää.

Poaterista ajettii Ennoo, jossa käöttii kahtomassa minun vanahemppien entistä kesäpaekkoa. Sielttään myö jatkettii kohti Varrkaotta.

Kaonniita maesemmie pysähyttii kahtelemmaa ja ihhaelemmaa aena, ku löyvettii hieno paekka. Ruislimpuista mäni ensmäene jo evväeksi.

Oamulla myö lähettii ja iltamyöhällä peästii kottii. Toepillaat tarvihtoo taokoja ja niitä matkalle soattiin reilusti. Viimmene taoko oli Jyväskylässä, jossa käöttiin Viherlandiassa ostamassa pari tyrnie.

Koronnoa ei soatu, vaekka jäläkkee Kuhmossa ja Jyväskylässä taoti rupesi jylleämmää.

Saeraslomareissu ensmäene osa

Ka nii, Isännän kansa tuumaelttiin, jotta on meillään ikävätä, ku ei soatu kesälommoa. Van eipä siinä, soattaahan tässä tilanteessa lähtie vaekka saeraslomareissulle, jos oekkeen varroen oltaesihe. Elähän vielä, annapa, kun minä selevitän, mitenkä siinnäe mäni.

Ensinnäe käöttiin Lohjalla viemässä kirja ja hakemassa nojatuoli. Samalla käöttii kahtomassa vanahhoa assuinpaekkoa Virkkalassa. Van sese oli oekkeenni onnistunna reissu, vaekka pakoputkesta kopsaatti ulommaenen pätkä moantielle. Eippään tuo vaohtie hiljentännä, vaekkae vähän pörryytti.

Seorraavana päevänä myö pakattiin kaekki mökkänät vaonnuun ja keännettiin keola Kaennuun suuntoan. Sese on Isäntä sieltäe kotosin, eikä myö olla aekoehin siellään käytynnä. Matkahi alako joutusasti, vaekkea josttaa minnäe arvelin jottae kärryö nokkoan tulevan. 

Jämsän paekkeilla Isäntähhii alako jo ällyömmään, jotta jottae vikkoa aotossae soattaa olla, ku takkoa alako puhaltoa enämpi kuummoa ilimmoa ku eistä kylymeä. Myö topattii tien kuppeessee kahtommaa. Van siinnäe olihhii melekone ropleema. Eilessäpäevänä irronna pakoputken peä sen ropleemin aeheutti. Pakokoassuo peäsi nyt liikoa takapuskurin sissään. Kuuma ilima sae puskurin kärryömmää ja sulammaa. Takakonttihhii oli kuuma ku saona. Soattaisihe syttyöä koko aoto palammaan.

Isäntä alako kaekilta kavereilttaan kyselemmään, jotta löytyisikköön misttään appuoa. Van päevä oli sunnuntae, ni korjjoamot eivät ollunna aoki. Sitte Isännän entine työkaveri ehotti, jotta Multialla soattaesihe olla paekka, jonne voesi sunnuntaennahhi peästä. Sinne myö peästiinnii, van matkoa oli 80 kilometrie, ni jonniilaene pikakorjjaos piti tehhä. Isäntä irrotti rekisterikilive, veänti sen koarelle ja kiinnitti pakoputkkeen.

Korjoamolla soattiin halavalla aoto kunttoo, ku Isännän kaveri aotto mielellää. Samalla sae kuulumissie vaehettuoa. 

Myö lähettiin hämärissä toas tien peälle, matkavvarrella käöttiin kahtomassa vanahhoa assuintalloa Multialla. Van piti vaehtoa suunnitelmoa. Myö ei voetu ajjoa Pohjoes-Karjalloaan, ni jeättiin Konneveille yökunttii vaounnuun. Oamulla jatkettiin matkoa, van  eipä myö ongelmitta selevitty vieläkkään.

Jonnii verra enne Nurmesta Isäntä kahto, että laturivvalo alako palammaa. Minä arvelin, jotta Isäntä minnuoa huijovvaa, van eipä huijannakkaa. Laturi oli hajonna, eikä enneä latanna akkuoa. Myö sammutettii kaekki ajovalot varmuuven vuoksi. Isäntä soetti isäukollesa tilantteesta, jotta varrautuisihe tulemmaa appuun, jos jeätäessii tien peälle. Akku kuitennii kesti perille asti. Seorraavana päevänä soattiin uusi laturi vaehatettuoa.

Kuhmossa olttiin ihan vaen syöttilläenä. Ihhaelin anopin kaonniita istutuksie, käöttiin kylillä kahtomassa ja perukassa kahtelemassa appiukon kotitiluksie.

Van tästähi tuli pitkästi kirjoetettuoa, palluumatkasta soattaa tulla oma juttusa.