Viime vuonna kävimme hakemassa pihalle leikkimökin, joka jäi vähän keskelle rojukasoja, jotka aioimme kyllä siivota, mutta viime kesä hujahti niin nopeasti, että se työ jäi tekemättä. Eihän työmaa minnekään siitä hävinnyt, joten tänä vuonna työ oli edelleen edessä.
Aikoinaan tässä oli iso kasa jätepuuta yhden vanhan kasvihuoneen purkamisesta, mutta ennen meidän aikojamme tässä on ollut tunkio, jossa on jotain jätettä poltettukin. Maaperästä löytyy vielä kaikenlaista sinne kuulumatonta. Mutta raparperi on säilynyt jätevuorista huolimatta. Siirsimme tuon yhden raparperin jonon jatkoksi mökin taakse.
Isäntä veteli alueen jyrsijällä. Sen jälkeen olikin helpompi harata maasta pois nokkosen juurakot, jätteet ja puunpalaset.
Päätimme tehdä leikkimökille portaan ja laatoituksen, jotta pienten leikkijöiden olisi helpompi mennä sisään. Portaan molempiin päihin pitää tietysti laittaa kukkaistutukset. Ikkunan allekin sopisi mainiosti jokin laatikko kukille.
Illalla kylvimme nurmikon ja kastelin pitkään ja hartaasti.
Mökin vasemmalla puolella on nyt mukavan näköinen soppi, johon pitäisi keksiä jokin kaunis penkki tai tuoli.
Nurmikon itävyydestä ei ole vielä tietoa, sillä eräät tilan asukkaat luulivat alueen olevan uusi ruokailupaikka. Haitasta huolimatta nämä siipiveikot koristavat alueen kauniisti.
Seuraavana päivänä tasoitimme myös mustikkatarhan etuosan. Se oli myös melkoista möykkelikköä ja täynnä kuoppia. Nyt se on suunnilleen tasainen. Siihenkin kylvimme nurmikon, jota kanat tulivat heti kaivelemaan ja syömään siemenet.
Tasoitettu ja siistitty alue on paviljonkitasanteen ja autotallin välissä tien vieressä. On siis oikein hyvä, että alue on kunnostettu, sillä se on näkyvällä paikalla.
|
Kuva ei valehtele, autotalli on kallellaan. |
Pilvista huolimatta ei ole kunnolla satanut, joten kastelemme aluetta reippaasti iltaisin.