Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

torstai 25. heinäkuuta 2024

Kana-aitoja

Koska kanat tekivät niin paljon tuhojaan, päätimme estää ne, tai ainakin hankaloittaa niiden valtaisaa ruopimista. Rakensimme siis kana-aidat. Kauempaa katsoen niitä ei juurikaan huomaa, mutta siellä ne ovat paikoillaan.


Aidat on tehty minkkiverkosta ja kiinnitetty maahan rautatangoilla. Kanat saattavat löytää tiensä verkkojen sisäpuolelle, mutta oksasilppu ei lennä niin tehokkaasti enää käytäville.


Vasemmalle lisäsimme myös muutaman kiven matalien kivien päälle, sillä niiden kohdalta oli suora polku rompsotuspaikkoihin.


Ehkä nyt ei tarvitse olla koko ajan haravan kanssa korjailemassa tuhotöitä. Omaa vaistoaan kanat noudattavat, eivätkä tietenkään tee tahallaan, mutta rompsottakoot nyt siistimmin tästä eteenpäin.

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Kiviä ja kantoja

Siinä, kun keskittyneenä työntelin risuja silppuriin, meni naapurin Lasse ison puukuorman kanssa ohi, mutta pysähtyikin kohdalle. Hän kysyi, olisiko meillä jotain nosteltavaa, kun koura olisi nyt sopivasti käytössä. Olisihan meillä se iso kanto, joka jäi jäljelle sembramännystä. Ja niin tuli avulias naapuri poimimaan ison kannon kyytiin ja vei vielä poiskin.


Oli siinä tosiaan niin iso möhkäle, että meillä olisi sen pilkkomiseen mennyt isompia aikoja, eikä moottorisahalla olisi uskaltanut yrittää juuristossa olevien kivien ja hiekan vuoksi. 


Sitten muistimme, että viime syksyn urakoitsija oli epähuomiossa tehnyt kivivallin syreenimajakäytävän eteen. Kivet olivat niin isoja, ettei miesvoimin niitä olisi voinut siirtää pois. Mutta Lasselta työ sujui nopsasti ja taitavasti. Kivet saatiin toiseen päähän kivivallin jatkoksi, jonne ne paremmin sopivatkin reunustamaan aittapihan syreeniaitaa.


Myös aittapihan kulkuväylällä oli valtavan iso kivi, joka siirrettiin samalla pois. Nyt sinnekin on helpompi kulkea, kun ei tarvitse kivuta ensin kivivallin yli.


Meillä on suurenmoinen onni omistaa aivan mahtavia naapureita, jotka ovat aina valmiina auttamaan. 

lauantai 20. heinäkuuta 2024

Pihaympyrän uusia istutuksia

Ennen istutuksia oli raivattava alue taas paljaaksi kaikesta kasvillisuudesta, jota alueelle ei toivota levittäytyvän. Juuria myöten emme alkaneet kiskoa, mutta läheltä maanrajaa kuitenkin.


Viime kirjoituksessa en kertonut tuon pienen maanpeittoruusun nimeä, kun en heti muistanut, mutta lappu kertoo että kyseessä on Little Mischief, joka on hyvin samanlainen kuin The Fairy, mutta väriltään pinkimpi. Keväällä voisinkin lisätä vähän vaaleampia kavereita tälle yksilölle.


Istutin sammalleimut harvakseltaan, mutta jospa ne äkkiä valtaisivat alaa ja kasvaisivat reheviksi ja peittäviksi mättäiksi.


Aika pienelle alueelle istutin myös kevätkaihonkukat. Jospa ne levittäytyisivät tiiviinä ja tuuheina ensin pienemmälle alueelle, jotta niitä voisi myöhemmin jakaa koko ympyrän takaosalle. Nyt kaikki tuo vihreä peitetään oksasilpulla (joka tosin pitää ensin tehdä).


Aittapihan puoleiselle reunalle istutin maksaruohoja. Nuo kaksi purkillista riittivät aika pienelle alueelle, joten hain omista varastoista vähän lisää. Aivan kivien lomaan istutin keltamaksaruohoa.


Moje Hammarbergit saivat hyvin tilaa ympyrän alkupäästä. Niilläkin on reilusti varattu kasvuvaraa, toivottavasti myös täyttävät sen. Ne ovat pitkään kukkivia ja ihanan tuoksuvia, mitä näin maaseudulla arvostaa muiden hajujen peittäjänä.


Luulenpa, että siirrän nuo yksittäiset pallotuijat jossain vaiheessa kaikki takareunaan, sillä ne saattavat tässä etualalla jäädä vähän muiden istutusten jalkoihin. Takarivissä niille on ihan hyvin vielä tilaa. Sitten voisi niiden tilalle hankkia vielä yhdet ruusut. :D


Pikkuruusun istutin orvokkivatiin. Nämä orvokit istutin jo maaliskuussa. Siitä lähtien ne ovat kukkineet todella kauniisti, mutta nyt ne alkavat olla vähän resuisia.


Huussin seinät jäivät maalaamatta toiseen kertaan, mutta toivottavasti huomio kiinnittyisi enemmän tuohon kukkakoriin. 


Tänään taitaakin olla vuorossa oksien silppuamista. Niitä on kertynyt melkoinen määrä jo silppurin viereen odottamaan.

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Uusia kasveja

Sadepäivän iloksi päätimme lähteä asioimaan Raumalle. Samalla reissulla päätimme ostaa hansaruusuja pihaympyrään. Niitä ei löytynyt miltään puutarhalta eikä taimimyymälöistä, mutta vähän pienempää Moje Hammarbergia löytyi. Oikeastaan se varmaan onkin parempi meidän tarkoituksiimme, sillä se ei kasva juurikaan yli metriseksi. Ostimme näitä neljä kappaletta, kaksi pihaympyrän alkuun molemmille puolille.


Samassa paikassa oli myös hurmaavaa Aspirin-ruusua, jota ei voinut jättää tietenkään ostamatta. Se tulee varmaan vähän edemmäs ulkoreunalle. Myös pienempi maanpeittoruusu saa paikan näiltä main.


Koska tuota maatapeittävää kasvustoa näyttää olevan valtavan paljon, voisimme vaihtaa sitä vähän kauniimpaan. Nämä kaksi runsasta ruukkua maksaruohoa jaettuna riittää aika isolle alueelle leviämään.


Kevätkaihonkukka oli hyvässä tarjouksessa. Sekin leviää hyvin ja kukkii sinisin kukin keväällä.


Sammalleimu on myös hyvä peittämään maata viihtyessään. Ehkä tällainen kivikkoinen paikka sopii sille oikein hyvin.


Näitä pikkuruusuja en osaa vastustaa. Ne kukkivat aikansa, joskus vähän ajan päästä uudestaan. Olen saanut näitä talvehtimaankin, osan ulkona, osan sisällä. 


Kesäkukkia saa tähän aikaan jo hyvin edullisesti. Nämä tulevat huussin seinällä olevaan koriin, joka jäi epähuomiossa täyttämättä keväällä. 


On kyllä valtavan väsyttävää tuo rahan tuhlaaminen. Millään emme jaksaneet alkaa istuttamaan näitä illalla. Niinpä se on vuorossa tänään.

tiistai 16. heinäkuuta 2024

Kirsikat suojaan

Vähän liian myöhään keksin, miten suojata kirsikat linnuilta. Mutta nyt meillä on ihan uusi ja edullinen keksintö tähän tarkoitukseen. Ikean Lill-verhot ovat sopivan suuria suojaksi, kun ompelee kaksi verhoa kahdelta sivulta yhteen. Alas jätin nauhakujan, johon pujotin narun solmimista varten. Yhdelle avoimelle sivulle jäi sopivasti irtokangasta rusettia varten.


Siellä ne viimeiset suojattavat kirsikat ovat kypsymässä. Laji on suklaakirsikka, josta tulee kypsänä melkein musta. Linnut syövät ne heti, kun vähänkin punaista on näkyvissä. Ehkä ensi vuonna suojaus onnistuu aikaisemmin.


Toinen puu on vähän runsaampi latvuksestaan, mutta kahden verhon verkko riitti siihenkin juuri ja juuri.


Niinpä nämä viimeiset kirsikat päätyvät kypsyttyään meidän suihimme. Neljä puuta oli jo kokonaan tyhjennetty marjoista, joten jätin ne tänä vuonna huputtamatta. Ensi vuonna aion suojata kaikki heti kukinnan jälkeen.


torstai 11. heinäkuuta 2024

Heinää

Kesän suurin huolenaihe on heinä. Tai oikeasti se on säätila, joka sen heinänteon ajankohdan määrää. Nyt meillä on sorminiittokone, joka ei sitten oikein toimikaan kunnolla, joten suuret odotukset siitä, että heinän voisi korjata juuri oikealla ajalla, menivät mönkään. Jouduimme taas turvautumaan naapuriapuun, joka tuli hivenen liian myöhään ollakseen ihanteelliseen aikaan. Mutta saimme heinät seipäille hyvän sään aikana.


Paras olisi, jos heinä olisi vain muutaman kunnollisen poutapäivän seipäillä kuivumassa. Aurinko haalistaa ja vie ravinteita, sade voi homehduttaa kaiken. Mutta tänä kesänä on satanut lähes joka päivä enemmän tai vähemmän juhannuksen jälkeen. Tällä viikolla osui kolme perättäistä poutapäivää, joka tiesi sitä, että heinät oli silloin viimeisenä poutapäivänä korjattava talteen.


55 seipäällistä meni neljässä tunnissa kaikkine taukoineen neljältä ihmiseltä. Ja tuttuun tapaan juhlimme ahkeran väen kanssa työn jälkeen pizzan ja jäätelön kera. 


Kun nyt on lampaiden ruoka valmiina talveksi, voimme keskittyä muihin säilömisiin. Tosin vielä on tehtävä monta kerppua, niitä ei tunnu olevan koskaan liikaa, vaan enemmänkin menisi.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Tiehommissa

Pihaa ei tehty viime syksynä valmiiksi kaikilta osin. Tilasimme nyt pihaan johtavalle tielle kuorman mursketta ja kivituhkaa päälle. Lähellä porttia oli aikamoinen syvänne, jonne aina keväisin tuli kunnon lammikko. Ehkä näillä kerroksilla vihdoin lammikosta päästään. Kivituhkaa oli ehkä turhan paljon laitettu tuohon tielle, kun toivoimme sitä myös pihaympyrän käytävälle.


Keskellä pihaa oli yksi kasa, josta saimme lapioitua ja kärrättyä pihaympyrään hyvän kerroksen. Olipa muuten aika rankka tienteko! Etualalta puuttui vielä muutama tiili. Niitä lähdimme vielä hakemaan sieltä, mistä tuo edellisetkin tiilet löytyivät. Illalla ei enää selkä taipunut, mutta saimmepa tehtyä.


Pihaympyrän etuosa siistiytyi tiilien myötä. Tiilien eteenkin kärräsimme kivituhkaa. Pihaan pitää varmaan tilata vielä yksi kuormallinen tasaisesti levitettynä ympyrään, jotta kaikki kuopat tasoittuvat, eikä tuota irtosoraa tule enää pintaan.


Eipä muuten mennyt pitkään, kun kanat taas kuopivat oksasilput kivituhkan joukkoon. Jokin korkeampi reuna pitäisi saada tuohon istutuksia suojaamaan.


Keittiöremontti on koko ajan siirtynyt, kun tämän pihan kanssa on ollut niin paljon tekemistä. Kunhan nyt viemäröinnit saisi tehtyä kesän aikana sekä vessan ulkoseinän. Muuten voi jatkaa syksylläkin.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Ja taas pihaympyrästä

Pihaympyrää on taas vähän muokkailtu. Isäntä teki jossain vaiheessa kevättä ison kasan oksasilppua. Nyt laitoimme sitä niin monelle istutukselle kuin sitä riitti. Samalla korjailin vähän reunuksia ja tein myös tuohon etualalle reunat.


Muutama tiili vielä pitää hankkia jostain tuota oikeaa reunaa varten. Alue on nyt raivattu raivaussahalla kertaalleen ja vihreä materiaali puhallettu istutusalueille käytävältä. Näin kaukaa katsottuna näyttää aika hyvältä.


Koska kaikkea ei voi peittää, niin pitää korostaa. Säiliön alueen maisemointiin ajattelin tehdä pienen sora-alueen, johon upottaa muutaman kiven kaveriksi. Istutusalueille emme laita kangasta, mutta käytäville sellainen tulee, kuten myös tähän.


Reunuksen etureuna pitää vielä tasata samaan korkeuteen, mutta muuten alue saa olla tällainen karun hömelö kaikkine koristeineen. 


Kuunliljat näyttävät oikein pirteiltä oksasilppua vasten. Epäilen tosin, että silppu on muutaman päivän päästä roiskittu ympäriinsä, kun kanat tämän keksivät.


Jasmikkeet ja Minette-ruusu saivat oman alueensa. Käytimme sanomalehteä, jonka päälle oksasilppu lapioitiin. Ruusu kukkii oikein kauniisti ja tuoksuvasti.


Tammi, hortensiat ja alppiruusu saivat myös katteen. Hortensioiden lähellä olisi vielä hyvin tilaa istutuksille.


Kaikille istutuksille ei ollut vielä tarpeeksi materiaalia kattamiseen. Jossain vaiheessa pitää ottaa kunnon risusavotta, jotta istutusalueen saisi peitettyä. Jonkin verran pitäisi vielä tehdä kasvihankintojakin. Käytävä on työlistalla ensi viikon loppupuolella.

lauantai 15. kesäkuuta 2024

Kiitoslahja

Ehdin jo miettiä kaikkia mahdollisia syöpähoitoja tuloksia odotellessani. Tietysti yksi huolenaihe oli, että saisin sytostaatteja, joilla hiukseni lähtisivät. Hiukset toki kasvavat takaisin, eikä se ollut se suurin murheeni. Halusin nimittäin lahjoittaa tarpeeksi ajoissa hiukseni syöpää sairastavien lasten peruukkien valmistamiseen. Vielä en tiedä, tuleeko joskus sellainen hoito eteen, mutta päätin olla ajoissa valmiina ja lahjoittaa nyt, kun se on mahdollista. Olen jo kaksi kertaa lähettänyt sinne 35 cm pätkän hiuksiani, mutta kyllä vieläkin oli hiuksia ihan tarpeeksi jäljellä. Nyt lähti 40 cm, enkä todellakaan ole vielä kovin lyhyttukkainen. Yhteensä näistä pätkistä tulee siis 110 cm.


Hiukset lähetetään The Little Princess Trustille Britanniaan. Palkinnoksi saa kunniakirjan sähköpostiin. 

Jos sinua kiinnostaa lahjoittaa hiuksiasi, tässä on tuon paikan nettisivu:

Ja nyt katselen maailmaa minulle lyhyessä tukassa, joka on vielä ihan tarpeeksi pitkä nutturallekin.


Kun aikoinaan vuonna 2020 lahjoitin sen ensimmäisen pätkän, hiukseni olivatkin todella pitkät. Ne olivat niin pitkät, että tunsin olevani sirkusfriikki. Kukaan ei oikeastaan huomannut minua, vaan hiukseni. Nyt tuntui siltä, että kaikki olivat huolissaan vain siitä, että menettäisin hiukseni. Enää sitä ei tarvitse hetkeen ajatella, sillä nämä ovat jo aivan tavalliset, eivätkä herätä liikaa huomiota. Tosin jo vuoden päästä nämä ovat jo pitkät.


Kiitollisena siis omasta hyvästä onnestani syövän suhteen lahjoitin hiukseni lapsille, jotka tarvitsevat niitä enemmän. Satakuntlaisittain kiitoksen lukee naapurimme Ulla.

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Syövästä saippuaan

Lääkäri soitti vihdoin. Sairastan neuroendokriinista syöpää, joka on pesiytynyt keuhkoihini. Suurin pallukka poistettiin oikeasta keuhkon alalohkosta kiilapoistolla tähystysleikkauksessa. Neuroendokriininen syöpä on hyvin kiltti ja maltillinen syöpä, johon vain erityisen harvoissa tapauksessa kuolee. Niinhän lääkäri minulle sanoikin heti leikkauksen jälkeen. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, sillä missään ei ole etäpesäkkeitä, eikä imusolmukkeissa ole syöpää. Lopullisen päätöksen jatkohoidoista tekevät keuhkolääkärit palaverissaan, mutta asialla ei ole tällä hetkellä kiirettä. Palaan töihin ensi tiistaina.


Vuorenkilpiä on nyt istutettuna pihaympyrään, joka muuttui hyvin vihreäksi aivan varkain. Käytävää varten pitää vielä tilata kivituhkaa ja istutuksia pitää vielä suojata jollain. Jotkut porttipuut haluaisin vielä käytävän molemmille puolille.


Perunamaa oli kovin rikkaruohoinen, mutta pihapäivänä kitkimme alueen niin, että edes multa näkyi. Sitten isäntäkin jo suostui tulemaan perunamaalle, ja saimme lopulta perunat maahan.


Raparperiaika on parhaillaan. Meillä on nyt saavissa tulevan kauden mehut tekeytymässä. 


Tietysti raparperipaistosta pitää tehdä, myös raparperipiirakkaa. Pari naapuriakin on hakenut osansa, mutta edelleen riittää raparperia käyttöön. 


Meren henkäys -saippua oli päässyt kokonaan loppumaan. Oli siis ihan pakko tehdä uusi erä jo nyt, kun tuli muutaman saippuan tilaus.


Ja juuri sain muottiin laitettua palakäsivoiteita ruusun tuoksulla. Näitä on nyt myynnissä paikallisessa kukkakaupassakin.


Kylki on vielä kipeä, varsinkin kaikenlaisen fyysisen toiminnan jälkeen, mutta sekin varmaan jo pian häviää. Hengästyn myös aika äkkiä kaikessa tekemisessä, jos vauhtia on liikaa. On ehkä ihan hyvä opetella tekemään kaikkea maltillisella vauhdilla ja sopivalla kuormituksella.