Vuoden vaihtuessa

On tullut aika koostaa tämän kuluneen vuoden tapahtumia. Tätä aloittaessa itsestä tuntuu, ettei kovin paljon ole kertomista, mutta kootaanpa kuitenkin tärkeimmät tapahtumat.

Tammikuussa oli kylmä. Oli kunnon pakkaskausi, jonka aikana loppuivat puut, hajosi sirkkeli, kylpyhuoneen lattiakaivo jäätyi, vesiputki jäätyi ja tuskailimme kylmyyttä, mutta selvisimme.

Helmikuussa kaadoimme trenkituvan valtavan koivun, josta riitti tekemistä syksyyn asti.

Maaliskuussa Isännän levy valmistui ja kevät näytti alkamisen merkkejä. Eläimet pääsivät ulkoilemaan pitkän talven jälkeen. 

Huhtikuussa järjestelimme kaikki talon kirjat. Yläkertaan jätimme kaiken muun kirjallisuuden, kun alakertaan siirsimme kaikki hengelliset kirjat, joita oli kertynyt jo edelliselle asukkaallekin melkoinen määrä.

Koska yläkerran kirjahyllyissä ei ollut päätyjä, piti sinne tehdä kirjanpitäjiä pitämään kirjat paikoillaan pystyssä.

Toukokuussa siivosimme taas pitkästä aikaa pihatuvan käyttökuntoon. Ajatus oli siirtää keittiö sinne talon keittiöremonttia varten. Keittiöremontti ei kuitenkaan alkanutkaan vielä tänä vuonna, mutta pihatupa oli kyllä kovassa käytössä.

Siistiin pihatupaan oli ilo kutsua paikalliset viherpeukalot suunnittelemaan pihaympyrää, joka oli varsin karun näköinen keväisessä paljaudessaan.

Toukokuussa oli tietysti vuorossa myös kaikki muutkin toukotyöt, kasvilaatikot, kasvihuone ja istutukset. Aloimme taas tehdä polttopuuta varastoon talvea varten. Kaikella kevätpuuhalla oli vähän kiire, sillä minulle oli varattu leikkausaika 21. toukokuuta. Silloin keuhkostani leikattiin pois 9 cm pala, jossa oli parin sentin kasvain. Kasvain paljastui syöväksi.

Elämä jatkui leikkauksen jälkeen vähän rauhallisemmin, mutta vain vähän. Pihaympyrään istutimme kasveja ja laitoimme isoihin ruukkuihin kesäkukkia.

Teimme vielä reunukset käytäville ja istutusalueille. Näin jälkikäteen vähän ihmettelin, miten noin pian leikkauksen jälkeen pystyin rehkimään, mutta näköjään pystyin.

Kesäkuussa pihaympyrään tuli vähän perennoja, tammi, katos, oksasilppua ja kanoja.

Syöpäni varmistui kiltiksi neuroendokriiniseksi syöväksi eli karsinoidiksi. Kiitollisena lahjoitin 40 cm pätkän hiuksistani syöpäsairaiden lasten peruukkitehtaalle.

Heinäkuussa pihaympyrän käytävä sai kivituhkakerroksen. Myös pihalle tuleva tie sai hyvän kerroksen (joka on vieläkin tasoittamatta).

Heinät saimme taas korjattua talteen talveksi.

Pihaympyrään istutimme uusia kasveja ja laitoimme huomaamattomat kana-aidat istutuksia suojaamaan. 

Naapuri kävi kaivamassa muutaman kiven ja vei kannonrohjon pois pihasta. Siistimme aittapihan ja ihailimme tammea, joka oli kasvaa hojahtanut pitkäksi puuksi.

Elokuussa istutimme taas lisää kasveja pihaympyrään. Pitkästä aikaa vessaremonttikin eteni vähän lisäpurkamisella. 

Teimme pihaympyrään pienen suihkulähteen.

Elokuun lopulla alkoi satokausi olla parhaimmillaan. Saimme nauttia aprikooseista, jotka kypsyivät oikein runsain määrin iloksemme. 

Syyskuussa saimme kesän ensimmäiset ja viimeiset piilotiput, purimme vessan ulkoseinän ja rakensimme sen uudelleen umpeen.

Lokakuussa teimme suuren myönnytyksen nykyajalle, kun hankimme taloon ilmalämpöpumpun. Istutimme pihaympyrään 300 kukkasipulia. Tyhjensimme loput kasvit kasvimaalta. Saimme viemäröinnin valmiiksi vessassa ja laitoimme vessan alapohjan umpeen.

Tipuista vain kaksi paljastui kanoiksi. Kukot ovat edelleen pysyneet sovussa keskenään, joten siipikarjan määrä on pysynyt suurena.

Marraskuussa tuli ensilumi, mutta ruusut halusivat vielä kukoistaa sen jälkeenkin. 

Kävin syövän puolivuotiskuvauksessa, jossa ei havaittu uutta kasvua. Seuraava kuvaus on vasta vuonna 2026. Koska talvi ei vielä tullutkaan, päätimme levitellä lisää kivituhkaa pihalle. Jonkin verran jäi vielä kasaa jäljelle, mutta se varmaan hupenee hyvin keväällä.

Joulukuussa saimme valmiiksi vessan lattian.

Kävimme Isännän kanssa Tallinmäen joulumarkkinoilla myymässä tuotteitamme.

Leivoin kymmenen leipää, mutta oikein muita jouluruokia en tehnytkään tänä vuonna. Ostimme vähän valmiita ruokia, mistä pidämme, söimme silti ihan hyvin ja tarpeeksi.

Maalailin tulevalle vuodelle joulukortteja. Kovin monta emme tarvitse, mutta muutama on hyvä olla olemassa.

Nyt on vuoden viimeinen ilta meneillään. Vuosi on ollut kiva, välillä työläs ja hankalakin, mutta silti hyvä. Toivottavasti tuleva vuosi tuo paljon iloa, onnea ja rauhaa sinullekin!

Kaikkea hyvää vuodelle 2025!

Vessan lattia

Nyt on kuulkaa niin, että meillä on jo lattia paikoillaan vessassa. Pinta on tasainen ja silkinsileä, mutta tuleehan siihen päälle vielä käsittely. Tämä kuva on otettu kohti ulkoseinää. Kuvassa näkyy vessan viemäri, alipaineputki sekä altaan alle tuleva lattiakaivo.

Vessa on niin pieni, että kuvakin pitää ottaa kahteen suuntaan, jotta koko lattia tulee kuvattua. Samalla pääsee kurkistamaan vanhoihin seinäpintoihin, joista joitain rippeitä on vielä nähtävillä.

Ylhäältä otetussa kuvassa näkyy paremmin tuo koko. Ennen vessa oli vain tuossa syvennyksessä vasemmalla, mutta se olikin yläsäiliöllinen versio. Nykymitoitusten mukaan tilaa pitää olla pytyn suuntaan 1,4 m. Pytyn ja altaan väliin ei jää kovin paljon tilaa, mutta kai siinä sentään pystyy kätensä ja kasvonsa pesemään.

Paljonhan on vielä tekemättä, mutta lattia on siitä hyvä, että sen päällä seisten voi tehdä kattoa ja seiniä, jotka ovatkin seuraavina tekolistalla. Myös sähköt ja vesiputket pitää vetää jossain vaiheessa. Eteisen puolella vesiputket pitää eristää hyvin, sillä eteisessä ei ole vielä mitään lämmitystä.

Katto on ollut alkujaan korkealla. Sinne se varmaan palautetaan, jos pinta on kunnossa. Sähköille ja putkille tehdään kotelointi katonrajaan.

Ikuisuusprojektilta tämä tietysti vaikuttaa, mutta ajan ollessa rajallista on tehtävä silloin, kun sitä on siihen varattuna.

Vielä on kasaa jäljellä

Talvi ei ole tullut vielä, joten voi hyvin tehdä vielä rästissä olevia pihahommia. Viime vuonna, kun pihaympyrä tehtiin viemäröinnin ohessa, jäi yläpihan hiekoitus kesken. Nyt tilasimme kuorman kivituhkaa.

Osa meni suoraan tiputtamalla, mutta loput jätettiin kasaksi meille pieneksi pihajumpaksi.

Minä lapioin ja Isäntä kuskasi kivituhkaa. Luulenpa, että pääsin kuitenkin helpommalla.

Tilanne oli niin mielenkiintoinen, että emokanakin toi pienet poikasensa pihalle ensimmäistä kertaa. Kävin hakemassa niille pari rinkeliä pihaherkuksi, sillä kasvavat lapset tarvitsevat paljon energiaa.

Yläpiha tuli hiekoitettua saharaksi, portin luona ollut kuoppa tuli tasoitettua, valotolppien kuopat täytettyä, mutta vielä on kasaa jäljellä. Vielä on vessan viemärikaivanto täyttämättä ja erinäisiä paikkauskohtia ajorampeilla tasaamatta. On siis vielä lapioitava muutama kymmenen kottikärryllistä.

Ruusut ja muut

Talvi osoittautui vielä lyhytaikaiseksi, eikä lunta riittänyt kuin yhdeksi päiväksi. Niinpä ruusut ovat jatkaneet kukintaansa pihaympyrässä. Täytyy vain toivoa, että tätä leudompaa keliä riittää sen aikaa, että nämä saavat kukkansa kukittua. Tämä pinkki on Little Mischief.

Moje Hammarbergissä on vielä yksi nuppu, joka saattaa ehtiä avautumaan, jos ilmat sallivat. Muuten nämä ruusut ovat jo asettuneet talvea varten.

Nostalgiaruusukin on sitä mieltä, että vielä voisi kukoistaa. Pakkanen on vähän jo puraissut, mutta yritystä on.

Aspiriiniruusu kukki aluksi hienosti, lopetti hetkeksi ja aloitti syksyllä uudelleen. 

Pikkuruusuja otin jo sisätiloihin talvehtimaan. Tämä nuppunen pääsee avaamaan pian kukkansa seinien sisäpuolella.

Pikkuruusujen paikalle löytyi ihan viehättävä koriste kuitenkin.

Ruusu se on alppiruusukin, vaikka ei kukikaan nyt. Nupuista päätellen keväällä on luvassa ihan kunnollinen kukkiminen.

Keijupuutarhaan onkin pujahtanut orvokkeja. Tämä on päässyt vähän ryöpsähtämään, mutta ei se näytä keijuja haittaavan.

On ihan hyvä, ettei talvi tullutkaan vielä rytinällä. Pihalla riittää paljon kaikenlaista puuhastelua edelleen. Otin kukkaistutuksista muratit talvisäilöön ja maahumalat siirsin pihaympyrän maanpeittokasveiksi. 

Taitaa talvi tulla

Alkuviikolla tilamme yli lensi valtavat parvet joutsenia. Siitä arvelimme, että on talvi ihan nurkan takana. Viimeinen iso parvi oli vielä naapurin pellolla odottamassa lähtökäskyä. Kanamme taas eivät enää viihtyneet pitkiä aikoja pihalla, vaan kävivät lähinnä katselemassa, saisiko jotain herkkuja ovesta tulevalta Emännältä.

Tällä viikolla lämpötiloissakin on näkynyt selvä muutos kylmempään. Se taas kertoi, että oli aika vaihtaa talvirenkaat autoihin, ettei se mokoma talvi pääse yllättämään jonain jäisenä aamuna. Katsoin sääennustuksia, jotka lupasivat loppuviikoksi lunta ja jäätä. Siihen mennessä olisi hyvä olla renkaat valmiina. 

Tähän asti pihatuvassa on ollut melkoinen tomaattiviidakko, sillä en vieläkään ole saanut tehtyä lehtien harvennusta ja varkaiden poistoa. Mutta tomaatteja on tullut tasaisesti koko ajan. Nyt taitaa olla korkea aika ottaa viimeiset raakileet sisälle kypsymään.

Tänä aamuna maa olikin jo valkoinen. Vielä on pihatöitä tehtäväksi, sillä pihaympyrässä on paljon talvisäilöön laitettavaa. Lähipäivinä on siis kärrättävää ja kuskattavaa tiedossa.

Onneksi on ollut näin leuto syksy tähän asti. Kunhan nämä viimeiset kärräykset on tehty, alkaa olla kaikin puolin valmista talveksi. Lampaiden lenkityskin taitaa jäädä pian tauolle, jos lumen läpi ei löydy syötävää. Nyt olemme vähän auttaneet tuomalla varastosta omenoita puun alle syötäväksi. Löytämisen ilo pitää olla lampaillakin. Kohta tosin viimeiset tuoreomenat ovat loppu, mutta kuivattuja löytyy pikkuherkuiksi talven varalle.

Kaksipa kanaista hoidettavaksi

Tiput pienet kasvoivat niin isoiksi, että oli aika päästää ne muiden joukkoon. Niistä tulikin melkoisen rohkeita ja omatoimisia heti. Kokokin niillä on jo melkoinen, varsinkin kukkotipuilla.

Nähtävästi oli tarkoitus, että saamme reilusti syötävää tulevaisuudessa, sillä vain kaksi tipuista on kanatipua ja loput yhdeksän ovat kukkoja. Aivan käsittämätöntä! Nyt syksyn aikana onkin tehtävä harvennusta kanalassa isompien kukkojen joukossa, vaikka ne kiltisti ovatkin olleet sovussa keskenään. Vähän harmittaa, kun kuitenkin niille lupasimme, että saavat pitää päänsä, jos ovat tappelematta. Mutta kukkomäärä alkaa olla jo niin valtava, ettei kaikkia voi millään pitää. Nuo pikkukukot saavat kasvaa vielä hetken aikaa, jos pysyvät veljekset hyvissä väleissä keskenään.

P.S. Otsikon lause on H.C. Andersenin runosta Munaeukko (Aarteiden kirja 2)

Vessan alapohja

Vessaan on taas saatu vähän uutta seinän umpeenlaiton jälkeen. Kaikki vanhat palkit piti poistaa, sillä niissä oli liikaa lahoa päässä, eikä niiden tukeminen ollut tässä tapauksessa mahdollista.

Alapohjan koolauksen jälkeen putkimies pääsi tekemään viemäriputket. Aikaisemmin tässä vessassa ei ollut ollenkaan viemärin tuuletusputkea, mutta tähän uuteen versioon se tulee. Aiomme laittaa tähän lautalattian lattiakaivolla, vaikka se ei ole ihan vesitiivis ratkaisu. Emme kuitenkaan itse roiski vettä, mutta joku tuleva asukas saattaa haluta erilaisen lattiamateriaalin. Tässä vaiheessa oli siis järkevää laittaa se lattiakaivo, vaikka se ei välttämätön olekaan. Näin vanhassa talossa on hyvä ajatella myös tulevia sukupolvia, sillä emme toivottavasti tule olemaan viimeiset asukkaat tässä talossa. Ainakin pyrimme hoitamaan tätä niin hyvin, että talo on käytettävissä vielä tulevinakin aikoina.

Putkien jälkeen olikin aika laittaa alapohja umpeen laudoituksella.

Alapohjan laudoituskin tuli valmiiksi. Enää eivät kissat pääse oikoreittiä pihalle ja sisälle talon alta, mutta toivottavasti eivät tule muutkaan eläimet enää. Tiedossa ei ole yhtään eläintä, joka olisi tuolta mönkinyt sisälle, mutta olisihan se hyvin ollut mahdollista.

Lattia on nyt paperoitu. Seuraavaksi siihen laitetaan eristeeksi selluvillaa reilu kerros ennen paperointia ja lattialankkuja. Kohta pitääkin alkaa miettiä pintamateriaaleja ja sisustusta.