Vanhan vessan purkua

Sisällä remontti alkoi pikkuvessasta. Päätimme tehdä siitä vähän suuremman siirtämällä seinän ja oven lähemmäs salin ovea. Valitettavasti joudumme tekemään vessasta läpikulkuvessan, sillä muuten tuosta ei saa millään toimivaa ja tarpeeksi tilavaa. Ensiksi piti purkaa vanhat vesiputket ja sähköt koko tilasta.

Vessan lattia onkin jo kerran purettu sähköjen tuomista varten, joten tiedossa oli, että hyvin rouskuvia lattialautoja löytyisi. Muutenkaan vessa ei ole oikein hyvässä kunnossa, joten joudumme purkamaan seinäpinnat rungolle asti. Ainoa käyttökelpoinen tavara taitaa olla allas, joka on pieni ja varmaan tulee jäämään tilaan remontin jälkeen. Olisi jotenkin hauskaa saada tuo vanha wc-istuin toimivaksi, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Osat olivat rikki kaikkialta.

Vessa on rakennettu (tai uudistettu) luultavasti vuonna 1955, sillä sen vuoden lehti löytyi vessan lasketun katon päältä. Kattoa on laskettu reilusti, mutta välissä ei ole mitään eristeitä. Kattopanelointiakaan ei ole vessan yläpuolella. Aiomme myös käyttää alaslaskettua kattoa piilottamaan sähköjohtoja, mutta vähän maltillisemmin.

Kohta Isäntä pääsi kurkistamaan seinäpintojen alle. Sen kattovuodon, jonka totesimme vaurioittaneen eteisen seinää, jälkiä näkyi valitettavasti myös vessassa. Seinä joudutaan avaamaan pitkälle lahon osan poistamiseksi. Vuonna 2004 jotain on tehty vessan korjaamiseksi, sillä sen vuoden lehtiä löytyi tilkkeistä.

Edessä on siis paljon purkamista ennen uuden rakentamista. Vielä ei ole tiedossa, miten paha tuo ulkoseinä on, mutta lähipäivinä se varmaan selviää. Ensimmäisenä pitää korjata lattia, että tuolla pystyy edes työskentelemään. Lattian korjaaminen tarkoittaa siis aivan pohjasta alkaen kaiken korjaamista. Onneksi vaurio on vain noinkin pienellä alueella, mutta ihan tarpeeksi tuossakin on korjaamista. Samalla laitamme uudet viemäröinnit valmiiksi.

Roskien säkittämistä onkin taas vähäksi aikaa, jotta saa enemmän tilaa purkaa lisää lattiaa ja seiniä.

Viimeiset kaivaukset tällä erää

Soravuoren huvettua pihalle tuotiin muutama kuorma kivituhkaa 0-8mm.

Kuistin nurkalla kasvanut koivu sai lopulta lähtöpassin, kun sorakuski ei oikein tykännyt siitä. Olihan koivulla ollut lähtöuhka jo pitkään, mutta vielä se oli saanut jatkoaikaa tähän asti.

Pihaantuloväylää levennettiin jonkin verran, sillä yleensä toinen autoista on ollut tuossa oikealla, vaikka siinä oli vain nurmikkoa.

Kivituhkaa olisi tarvinnut olla varmaan vielä yksi kuormallinen, mutta osa työstä jää väkisinkin keväälle, kun vessa on saatu tehtyä. Sen jälkeen voi tehdä portilta tulevan tienpätkän myös valmiiksi.

Kylpyhuoneen puoleinen talon seinusta on nyt siistitty, eikä vanhaa sadevesiallastakaan ole jäljellä. Nurkalla on sadevesiputki, mutta kourut puuttuvat pitkiltä lappeilta.

Entisten likakaivojen tilalla on nyt tasaista maata, jos laskevaa rinnettä voi tasaiseksi sanoa. Ainakaan ei enää tarvitse pelätä, että putoaa kaivoon, jos kansi pettää. Kun joskus pääsemme maalaamaan taloa, tämäkin asia tuntuu oikein mukavalta. Maalaustahan tuo seinä kaipaa erityisen paljon. Tuo lasikuisti, josta puuttuu etuseinä ja ikkunat on myös joskus korjattava.

Pihamyllerryksen jälkeen piha tuntui kasvavan aivan valtavaksi, emmekä ole ennen tajunneet, miten laaja se oikein on. Nurmikon puuttuessa se näyttää autiolta aavikolta.

Alapiha jäi vielä viimeistelemättä maan pehmeyden vuoksi. Sekin pitää tehdä vielä jossain vaiheessa, kunhan on kuivempaa.

Suulille menevän väylän vasemmalle puolelle jäi vielä hyvä tila pitkälle pöydälle ja sen ympäristölle.

Pihaympyrän alareuna näyttää vieläkin korkealta kivimuurilta. Kivet ovat vielä pesemättä ja naamioimatta. Jotain kaunista roikkuvaa kasvia tuohon on laitettava sopivasti kasvamaan, ettei muuri näytä liian karulta.

Tosin kauempaa katsottuna korkeus ei näytä niin suurelta. Tämä kuva on varmaan paras kuva pihasta kokonaisuuden kannalta. Ajotiet ovat leveät ja tilavat ja keskiympyrä hyvällä paikalla. Ympyrä on niin laaja, että siihenkin mahtuu vielä vaikka mitä. Vähän jotain ylöspäin kasvavaa ainakin siihen pitää saada. 

Talon toinen nurkka valmistuu vasta vessan valmistumisen jälkeen. Mutta pohjat tuohon alueeseen on tehty jo kahdeksan vuotta sitten. Ei tarvitse niin paljon myllätä tietä varten.

Viimeisestä kuvasta tulee väkisinkin mieleen näkemäni painajaisuni lähiajoilta. Siinä hörpin rauhassa aamuteetä, kun huomasin auton pysähtyvän talomme viereen. Unessa talon ja tien välissä oli lauta-aita, joten suoraa näkyvyyttä ei ollut. Autosta tuli ulos joku nainen, joka laittoi jotain aidan viereen. Uteliaisuuttani menin katsomaan. Aitaan joku oli tuonut kyltin, jossa luki:"Tänne saa tuoda kaikenlaista tavaraa". Ja tavaraa oli tuotukin jo iso kasa. Voitte kuvitella, miten järkyttävä tilanne oli. Mutta onneksi heräsin tästä painajaisesta, eikä kukaan ollut tuonut lisää tavaraa meille. :)

Aamunäkymästä seuraavaan

Eilen aamulla päivän valjettua oli hauska katsella makuukamarin ikkunasta pihalle. Melkoiset kaivannot näkyivät niin hyvin. Vessaan tuleva väylä on tuossa parhaiten näkyvissä.

Kylpyhuoneen ikkunasta taas näkyi parhaiten sinne tuleva väylä jo laitettuine putkineen.

Istuskelin aamulla aika pitkään hörppimässä teetä pyjama päällä, kun luulin, ettei heti aamusta alkaisi työt. Ovelta kuului koputus, ja kaivurimies astui sisään. Katseli hieman huvittuneen näköisenä ja sanoi, että autoa pitäisi siirtää pois tieltä, mutta ei sillä ihan niin kiire ole. Jo nauratti minuakin, vaikka vähän hävettikin. Kävin siltä istumalta ajamassa auton autotallin ovien eteen edelleen se pyjama päällä, sillä mitäs väliä sillä enää oli. Kohta kuuluikin raskaan ajoneuvon jytinää. Iso sorakuorma tuotiin suoraan oven eteen. Hetkeksi jo säikähdin, etten pääse lähtemään edes töihin, mutta onneksi portaiden ja soravuoren välistä pääsi kipuamaan pois alta.

Iltapäivällä olikin tapahtunut jo paljon. Keskellä pihaa näytti olevan korkeampi alue. Kaivinkoneella oli siirtymässä myös valtaisa kivenmurikka kohti pihaympyrää.

Pyöritellen kivi kulki aika näppärästi uudelle paikalleen.

Tänä aamuna olin viisaampi ja laittauduin valmiiksi, mutta eipä tänään ketään tullutkaan häiriköimään heti aamusta. Mutta pihalla oli aivan toisenlaista kuin eilen.

Kummastakaan ikkunasta ei enää näkynyt kaivantoja. Pihaympyrä näytti olevan jo hahmollaan ja kivet siellä. 

Pihalta näymä oli jo selvempi. Pihaympyrä näyttää valtavan korkealta, mutta tuosta puuttuu vielä pari maakerrosta ajoväyliltä. Pyysimme tasaamaan ympyrän vaakatasoon ja käyttämään kivet alaosan pengerrykseen. Olin miettinyt aiemmin, miten ihmeessä tuon pengerryksen saisi tehtyä parhaiten, mutta maasta kaivetut kivet ratkaisivat tilanteen. 

Alapiha on niin pehmeää lillua, ettei sinne pääse kulkemaan, mutta nämä pikkupakkaset alkavat helpottaa tilannetta, jotta sinne saadaan myös nuo ajoväylät.

Alapihalla väylä on menossa kohti suulia, mutta ei ylety vielä ihan sinne asti.

Alapihan puolelta huomaa hyvin korkeuseron pihaympyrän alareunan valtaisasta kivimuurista. Nythän ne ovat vielä kovin paljaat ja rosoiset, mutta muuttuvat vielä edukseen ajan kuluessa.

Talon etuseinusta on muuttunut myös valtavasti. Päädyimme hylkäämään seinustan viheralueet ja muuttamaan tuon soralle. Se on varmasti helpompi hoitaa kuin pienet ruoho-sammalsuikaleet.

Sisäpuolen putkea ei ole vielä vaihdettu, mutta vuotokohta on korjattu. Tai ainakin se vuotokohta, joka oli lähellä peruskiveä. Toivomme tietysti, että se oli ainoa, mutta varmaksihan sitä ei voi sanoa ennen kylpyhuoneen lattian purkamista.

Vessaan tulevat putket näkyvät vielä selvemmin siihen asti, että vessaan saa tehtyä uuden sisäviemärin. 

Kaivuri tuli vasta iltapäivällä. Huomenna on taas uudet näkymät luvassa.

Kaivaukset jatkuvat

Karmeat kaivaukset jatkuvat pihalla. Säiliöt on upotettu maahan. Koska harmaavesisuodatin tuli noin kauas tuonne terijoensalavan taakse, on kaivamistakin ollut valtavasti.

Pellolle kulkeva väylä muuttui myös tämän myötä. Nyt reitti kulkee terijoensalavan ja saunan välistä. 

Kun piha on niin märkä, tulee jäljistäkin aika komeat. Se ei toisaalta haittaa, sillä ajoväylät tulevat olemaan soralla, kunhan joskus valmistuvat.

Kun maa on tasattu, on jo paljon saatu aikaiseksi. Ei tuo vielä ihan valmiilta näytä, mutta eipä ole enää kuoppaa.

Tilan nimi on osuvasti Kivimäki. Kiviä tuli taas valtavasti tässä kaivauksessa. Vieläkään ei tullut vastaan sitä merovingihautausmaata, mutta kaikkea ei voi saada. Parempi tietysti niin, sillä muuten kaivaukset olisivat keskeytyneet. Näillä kivillä on tarkoitus pengertää pihaympyrän alalaita. Nuo isot kivet saavat paikkansa ympyrän pinnalla muistona tästä kaivaiuksesta.

Vessalle kulkeva väylä on juuri makuukamarin ikkunan alla. Onneksi meille ei ole tullut nyt vieraita pihaan. Tuosta kun ei pääse ympäri vielä pitkään aikaan. Autoille on kyllä tilaa keittiön päädyn puolella.

Niin hartaasti odotettu

Viime vuonna loppukesästä tilasimme viemäriremontin. Mitään ei kuulunut siitä, vaikka olimme suunnitelleet jo kylpyhuoneremontin ja keittiöremontin tämän vuoden kesälle.Pitkin talvea Isäntä kyseli, miten projekti etenee, mutta vastaus oli aina, että kyllä ihan kohta jotain tapahtuu. No, ei todellakaan tapahtunut!

Kesällä alapohjasta alkoi tulla todella pahaa hajua eteiseen. Samaa lahon puun hajua tuli selkeästi myös viemäristä. Olimme siis selkeästi aikataulusta jäljessä, ja talo ilmoitti, että olisi pitänyt jo remontti tehdä. Emme ole keksineet mitään muuta syytä hajulle kuin sen, että viemärin on pakko vuotaa jostain eristeisiin. Alapohja on alhaalta päin ehjä, eikä vuoda vielä, mutta riskillähän tässä mennään koko ajan.

Vihdoin ja viimein pitkän kovistelun jälkeen pihalle ilmestyi kaivuri, umpisäiliö, putkia ja harmaavesisuodatin. Kohta olikin piha taas pelkkää kaivantoa.

Vanha likakaivo on aivan talon vieressä. Se jää nyt pois käytöstä. Sen kohdalta vedetään uusi viemäriputki talon alle, josta se haarautuu kylpyhuoneeseen ja keittiöön. Enää putkia ei laiteta eristeisiin, sillä vuoto talon alle ei tulisi koskaan niin pahaksi asiaksi kuin eristeiden seassa. Portaiden toiselle puolelle tulee putki vanhaan vessaan ja sieltä johdetaan umpisäiliöön. Vesivessaa meille ei tule ainakaan tässä vaiheessa, mutta onhan varaus hyvä olla tulevia aikoja ajatellen. Ehkä seuraavat asukkaat haluavatkin nimenomaan vesivessan.

Keskeltä pihaa kaivettiin ylös vanhan sembramännyn juurakko. Tuli ihan vanhat sarvipäämme mieleen tuosta vänkyrästä.

Iltapäivällä kävimme lampaiden kanssa katselemassa, millainen kaivanto oikein on. Sehän jatkuu todella pitkälle ja syvälle. Eikä kannata ajaa autolla lähellekään pihaa, sillä kaikki on liejun peitossa.

Kaivanto jatkuu pellolle asti. Umpisäiliö tuli keskelle pihaa, mutta harmaavesisuodatin tuli kaivon kohdalle pellon reunaan, josta alkaa imeytyskenttä vielä pidemmälle. Väylä menee nyt pihlajan ja terijoensalavan välistä. Se alkoikin olla jo liian kapea väylä traktorille. Nyt rakennetaan kulkuväylätkin uusiksi osittain eri paikkoihin.

Kun tämä piha alkaa olla valmiina, on aika alkaa tehdä remonttia sisällä. Onpa muuten valtavan ihanaa joutua tekemään remonttia talviaikaan! Vähän pelottaa, miten tässä oikein käy. Täytyy varmaan laittaa keittiöön vesi ja viemäröinti aivan ensiksi, sillä se on helpoimmin toteutettavissa. Sitten ei niin paha olekaan, kun talven tekee kylpyhuonetta valmiiksi.

Saippuaa

Syksyn puhteisiin kuuluu myös saippuan valmistaminen. Viime vuonna tein sen 8

kahdeksan kiloa saippuaa ja nyt oli sama urakka vuorossa. Määrä kuulostaa valtavalta, mutta ei se valmiina näytä yhtään niin suurelta määrältä. Kutakin lajia tulee pari kiloa, joka on noin 14 saippuaa. Äijäsaippuaa tulee eniten, sillä siihen tulee lisäksi kylpyturvetta. Teen yleensä kilon erän, johon tulee siis rasvoina se kilo, mutta valmista saippuaa tulee enemmän, sillä lipeä ja vesi tuovat myös lisää massaa.

Perusreseptiksi olen päätynyt seuraavaan:

600 g peurantalia

400 g oliiviöljyä

127 g lipeärakeita

380 g vettä

Eri saippuoihin tulee sitten omat lisänsä. Äijäsaippuaan turvetta ja tervaa, Pioniunelmaan hivenen vaaleanpunaista ja pionintuoksua, Merenhenkäykseen kuolleenmeren suolaa ja rosmariinia ja Juhannusmuistoon koivunlehtihaudetta ja ruusua.

Pidän valmiit saippuat avonaisissa laatikoissa, jotta ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan ja saippuan kypsyminen tapahtuu. Syksyn saippuat valmistuvat juuri sopivasti jouluksi, mutta ovat käyttökelpoisia ainakin pari vuotta siitä eteenpäin.

Sopivan kysyttelyn jälkeen pakkaan saippuat. Tänä vuonna päädyin valmispakkauksiin, joiden ikkunasta näkee saippuan. Taakse tulee tuoteseloste. Sen jälkeen saippuat ovatkin valmiina myyntiin, joka minulla on siis hyvin pienimuotoista, ehkä pari joulumyyjäistä.

Seuraavaksi olen myymässä saippuaa 26.11. Marrasmarkkinoilla Euran työväentalolla Onnelassa. Tervetuloa ostoksille!

Syksystä talveen

Kivimäessä vietettiin lokakuussa työntäyteistä sadonkorjuuta. Sopivan leuto keli mahdollisti pitkän rypäleiden mehustuksen. Myös boysen-marjaa tuli reilusti talteen. Enemmänkin olisi tullut, mutta säätila vaihtui kylmäksi, eivätkä raakileet enää kypsyneet. Omenat soseutettiin purkkeihin, samoin päärynät. Kuivuri hurisi monena päivänä, eivätkä lampaatkaan jää ilman talviherkkujaan. Ja vielä aivan viime hetkillä viimeiset perunat kaivettiin maasta, eikä hetkeäkään liian myöhään.

Kasvimaalla olisi ollut vielä kaikenlaista tekemistä, mutta nyt ei oikein enää tiedä, mitä tuolle tekisi. Lampaat ovat ihmetelleet, mihin kaikki syötävä hävisi. Tänään sentään löysimme pieniä kitkeriä omenia tuottavasta puusta monta jäätynyttä omenaa, jotka hetken pureskelun jälkeen olivat nieltävissä. 

Sunnuntaina myimme neljä kanaa Marialle, jolle aiemmin myimme vuohemme. Kanat jäivät vain yhdeksi yöksi pieneen häkkiin, sillä koko porukka on muuttamassa Saarijärvelle. Oli ihan mukava käydä vielä kerran katsomassa tuttuja.

Vanhat tutut katselivat taas ihmeissään, mitä nyt on meneillään. Yleensä, kun olemme käyneet, isäntäväki ei ole ollut paikalla. Isäntä opasti kukon teurastuksessa ja minä seurustelin vuohien kanssa. Oli mukavaa, kun sai vielä silitellä näitä mussukoita. Eipä tullut Tuuli kuitenkaan enää syliin.

Käpykin on jo vanha, mutta vielä ihan voimissaan. Kaikenlaisia vanhuudenvaivoja sille on jo tullut, joten pitkää ikää ei voi sille enää luvata.

Frida oli varmaan eniten ihmeissään. Meillä se oli aina äitinsä pomottama ja vähän arka. Täällä se on päässyt itse pomottamaan muita ja sen myötä saanut lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Mutta varmaan suurin pelko sillä olisi joutua takaisin meille, vaikka eihän se tiedä, ettei emo enää meillä ole.

Muuten aika on mennyt pitkälti mökillä. Saimme siellä tänä vuonna paljon vanhoja rästitöitä tehtyä. Samalla olemme kovasti odottaneet sitä pihankaivuuremonttia, jonka tilasimme viime vuoden kesällä. Eipä ole vieläkään kuulunut, mutta nyt alkaisi olla jo kiire, sillä ilmeisesti viemäriputkessa on vuoto (onneksi meillä ei ole vesivessaa), joka pitäisi korjata mahdollisimman pian. Ja pitäisi tietysti olla paikka johon uuden viemärin vetää. Eli suuri remontti on tulossa, kunhan pääsee alkamaan.