Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Viimeiset syyskukkaistutukset (ehkä)

Ajattelin, että vielä kannattaa laittaa uusia kukkia, sillä pakkasta ei ole ainakaan ihan heti luvassa, lähinnä vettä sitäkin enemmän. Minulla oli taas lauma vuohia mukanani, mutta nämä olivat vähän liian kiinnostuneita kukista, joten harhautin ne saunan taakse pusikkoon istutuksen ajaksi.


Näitä samoja kukkia tulikin sitten kaikkialle, vahän eri kokoonpanoissa ja väreissä. Tämä on trenkituvan amppelissa.


Tämä on se pata, josta kutut söivät kaiken. Yritin laittaa mahdollisimman kauas taakse padan tällä kertaa, mutta arvatenkin pian tämä on muisto vain. Jääpä ainakin kuva olemaan. Pata on muuten täysin halki ja isännän teippaamana pysyy vielä koossa.


Talon portaikon hortensiat olivat jo niin syötyjä, että siirsin syrjään ja laitoin syklaameja ja callunaa.


Näitä tuli molemmin puolin portaikkoa. Tässä ei ollut enää murattia Käpyn jäljiltä lainkaan.


Yhden punaisen syklaamin laitoin vain suojaruukkuun. Ajattelin siirtää tämän jossain vaiheessa sisälle, sillä sen tuoksu on niin hyvä.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Lisää kitkentää ja kätkentää

Jatkoin tänään toisen puolen paviljonkitasanteen alapenkistä. Sen maa ei ollut aivan niin kuohkea kuin toisen puolen, joten kitkentä ei sujunut ihan niin helposti. Lisäksi penkki oli leveämpi tällä puolen. Reunasta jäi kitkemättä jonkin verran, mutta penkki sentään tuli siistiksi.


Tälläkin puolella oli jonkin verran kasveja jo olemassa, enkä nyt hakenut muualta tähän mitään. Kunhan kätkin maahan 40 sipulia, jotka ovat samaa värimaailmaa tuon toisen puolen kanssa.


Nyt onkin mielenkiintoista odottaa, millaiselta tämä näyttää keväällä. Jo ne narsissit ovat aivan upeita, mutta nyt sieltä pitäisi tulla myös melkoinen määrä tulppaaneja.


Kitkemäni rikkaruohot ovat vielä kirsikkakujalla paksuna mattona. Pitänee vielä haravoida ne kasaan ja kätkeä kompostiin.


Penkeistä tuli valtavasti muovia, jotka kätkin multasäkkiin. Säkki on vielä kätkemättä roskikseen.


Ja kauempaa paviljonkitasanne näyttää aika mukavalta. Tuo puukasa taustalla hieman häiritsee, mutta eiköhän se siitä vielä joskus häviä.


En olisi keväällä uskonut, että täällä näyttää syksyllä tältä. On se ihan suuri ihme, miten valtava muutos on tapahtunut.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Paviljonkitasanteen alapenkki

Töiden jälkeen oli vielä sopivasti auringonpaistetta jäljellä, joten päätin lähteä hautaamaan sipuleja. Mitään etukäteissuunnitelmaa ei ollut, mutta sipuleja sitäkin enemmän. Kävelin pitkin puutarhaa, kun tulin paviljonkitasanteen luo. Ihan siinä huomaamattani nypin muutaman ruohotupon pois reunalta. Revin vähän kauempaakin ja lopulta olin kitkenyt koko pituuden. Pitkän ajan kuivuus sai rikkaruohot irtoamaan ihmeellisen helposti. Penkistä irtosi myös aika kasa muovia. Eikä se sitten siihen vielä jäänyt. Lähdin kaivamaan yhdestä laatikosta muutaman kuunliljan, joita olin jo suunnitellut istuttavani jossain vaiheessa tuohon. Valmiina tuossa kasvaa hieman päivänliljaa ja iiristä.


Alkutilanteesta en tietenkään tajunnut ottaa kuvaa, mutta tämä toinen puoli näyttää hyvin samalta. Siihen en olekaan vielä koskenut.


Niin istutin kuunliljat ja kaivoin 50 tulppaania sinne väleihin. Tässä kukkii keväisin valtaisa määrä narsisseja, mutta ajattelin, että olisi mukava, jos olisi muitakin kukkijoita. Toinen puoli jäikin huomiselle tehtäväksi.


Huomenna saattaa kaivamista olla enemmänkin. Olemme hankkimassa yhdeltä naapurilta monta suurta aroniapensasta pellon laitaan. Samassa kaupassa tulee myös kolme suurta herukkapensasta.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Puolukkavaihtarit

Kävin tänään vanhemmillani kylässä. Minulla oli matkassani yhdeksän purkkia boysen-marjoja, nippu mustajuurta, toinen nippu porkkanaa, pieni nippu koiruohoa ja kolme hapankurkkua. Maidot ja munat unohdin aivan tyystin tällä kertaa. Otin myös kaksi tyhjää ämpäriä mukaani.

Takaisin tullessani minulla oli kaksi täyttä ämpäriä puolukoita. Ihan hyvä vaihtokauppa taas kerran. Enemmänkin olisin saanut, mutta arvelin, että nämä riittävät hetkeksi, kun viimevuotisiakin on pakkasessa vielä jäljellä.


Minulla oli jo mielessä resepti, jota halusin kokeilla. Koska olemme Isännän kanssa hirveitä herkkusuita, ajattelin tehdä puolukasta karkkia. Olin jo löytänyt hyvän ohjeen netistä, nimittäin puolukkaremmit. Tein heti paikalla viisi annosta kuivumaan. Enempään ei ollut hunajaa. Jos nämä nyt ovat hyviä, saatan tehdä lisääkin. Nyt siis kuivuri pöhisee tuvassa (hoitaa samalla lämmityksenkin) ja ihanan puolukkainen tuoksu on huoneissa (kaikissa kahdessa).


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syksy tulee sittenkin

Kivimäessäkin lopulta isäntäväki on taipunut syksyn tuloon. Viikonlopun jälkeen oli aika laittaa ensimmäiset lämpöpatterit jo päälle. Ne ovat vielä aivan pienimmällä, sillä päiväaikaan aurinko vielä lämmittää ikkunoiden kautta tarpeeksi. Ikkunoihin on tarkoitus asentaa lähipäivinä vielä pimennysrullaverhot, jotka eristävät mainiosti kylmää yöaikaan samalla, kun pitävät huoneen pimeänä.

Kissat on syyshuollettu. Syyshuoltoon kuului tällä kertaa rokotukset, madotukset ja sirutukset. Sulevi on madotettu ihan syystä. Yhtenä kauniina yönä kuului kauhea yökkiminen ja Sulevi-parka oksensi valtaisan madon lakanalle. Siitä sen siis tiesi, että aika oli tullut. Matolääke pitää laittaa vaivihkaa Sulevin niskaan, sillä tämä kissa on epäluuloisista kissoista epäluuloisin, varsinkin kaikkia hoitotoimenpiteitä kohtaan. Eläinlääkärillä se onneksi vaan jäykistyy kauhusta, joten rokotukset saa annettua vaivattomasti. Nyt molemmilla on siru niskassaan, jotta mahdollisen katoamisen varalta ne voi tunnistaa omakseen.


Kissat saivat reikäänsä oven. Nyt ei vessassa ole koko ajan tuuletusta päällä, koska läppä pitää ilmavirrat pienempänä. Kissat tosin eivät vielä oikein uskalla käyttää ovea, jos läpän jättää alas. Niinpä päiväaikaan läppä pöngätään raolleen, jotta tähän totuttelu tapahtuisi vähitellen.


Ihmisten kulkemista varten on taas laitettu villahuovat ovien suojaksi. Keittiön ovi ei sulkeudu ihan kokonaan, joten peitto on oikein tarpeellinen. Näitä villahuopia on melkoinen määrä (mitäpä täällä ei olisi), joten ajattelin kokeilla syyspeittoina näitä. Nämä huovat ovat kuohkeita ja pehmeitä, eivätkä sellaisia normaaleja tiukkoja huopia, joten nukkumismukavuus on aivan omaa luokkaansa. Epäilen, että tämä koko talvi menee näiden vilttien kanssa. Jos tulee oikein kylmä, voi molemmille lisätä vielä toiset viltit pussilakanan sisään. Jo sitten varmasti tarkenee vaikka pakkasasteilla.


Jääkaappi on käynyt hieman ahtaaksi kaikesta säilönnästä. Samalla pääset kurkistamaan, mitä me syömme. Eipä tuossa valtavasti olekaan mitään ihmeellistä, sillä eihän sinne oikein mahdukaan. Taitaa olla vain maitoa, munia, kaalikääryleitä, ja perustarvikkeita lasitölkkien joukossa. Säilönnän avuksi jouduimme ostamaan pienen lisäpakastimen. Kaksi arkkupakastinta oli jo aivan täynnä. Nyt on hieman helpompi käyttää pakastimia ja erotella kunkin pakastimen sisältöjä. 


Syksyn tulon tietää siitäkin, että kansalaisopisto alkoi. Isäntä on taas puutöissä. Hänellä on talven urakkana korjata mahdollisimman monta vanhaa navetan ruutuikkunaa. Minä aloitin laulutunnit ja sain kuulla olevani metsäsopraano. ;) Laulu on työssäni aika tärkeä työkalu, joten sen kunnostaminen ja huoltaminen on ihan perusteltua. Laulunopettaja on kanttori, joten ihan hyvin ymmärsimme toisiamme.

Eikä aina laulutaito ole kaikki kaikessa. Vai mitä mieltä olet kuuluisan Florence Foster Jenkinsin tulkinnasta? En ole vielä käynyt katsomassa elokuvaa kyseisestä laulajattaresta, mutta mieli tekisi.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Uusi aikakausi

Uusi aikakausi on alkanut! Nämä kukat olkoot sen kunniaksi, vaikka niiden olinpaikka onkin käymälä. :D


Kolme vuotta sitten (2013) saimme valmiiksi yhden talon remontin ja myimme talon, joka ehti olla omistuksessamme lähes seitsemän vuotta.


Vuotta aiemmin (2012) olimme jo ostaneet toisen talon seuraavaksi projektiksi. Tämä oli molemmille parempi sijainniltaan. Minulla oli työmatkaa enää kaksi kilometriä ja Isännällä matka putosi puoleen entisestä. Mutta olihan siinä vähän kaikenlaista tekemistä.


Eilen annoimme tämän talon välittäjälle myytäväksi. Meidän osaltamme se tuli valmiiksi (paitsi tuo kasa pitäisi vielä tasoittaa). Talo oli meillä sen neljä vuotta yhteensä, vaikka emme niin pitkään siinä ehtineet asuakaan. Täytyy ihan itseään kehua, että kyllä siitä tuli hieno!


Jos haluat nähdä tarkemmin, millaiseksi sen remontoimme, katsele toisesta blogista. Viimeisimmät kirjoitukset kertovat nykytilan ja aikaisimmissa kirjoituksissa näkyy alakerran kuvia ja kuistilta eteisen kautta vintille

Remontin pahimpina aikoina asuimme kuistilla. Välillä majapaikkana oli asuntovaunu.


Pahimpina aikoina ei oikein toivonut vieraita käymään. Vähän kerrallaan talo valmistui, vaikka viimeinen vuosi on ollutkin jo täällä. Isäntä on käyttänyt paljon viikonloppuja ja lomia tehden remontin valmiiksi. Nyt viikonloppuna kävimme tekemässä suuren remonttisiivouksen ja laitoimme tavarat paikoilleen. Kyllä siellä nyt kelpaisikin asua!


Nyt siis selvisi, miksi Kivimäessä remontti ei ole oikein edistynyt. Sitä on tehty koko ajan tuolla toisessa paikassa. Mutta nyt ovat asiat toisin. On aika siirtyä uuteen aikakauteen, Kivimäen aikaan.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kevättä rinnassa

En ollut oikeastaan ehtinyt vielä edes ajatella kevättä, kun kukkasipulit jo valtasivat kauppojen hyllyt. Nyt ne ovat vallanneet meillä sohvan. Ja tietysti sydämen.


Näköjään nyt on kaksivärisyys suosiossa. Nämä löytyivät eiliseltä Lapin ruskaretkeltä, jolta poikkesimme myös Hong Kongiin. Maailma on viime aikoina kovasti kutistunut.* :D


Viime viikolla osuin Lidliin juuri oikeaan aikaan, sillä hyllyt notkuivat oikein kukkasipuleista. Ostin sitten vähän reilummin.


Kaksivärisiä on taas lisää, mutta eri sävyssä.


Ja Lidlin sekoitus menee samaan värikatekoriaan.


Toki pitää olla se ylisöpö Angelique myös jossain.


Valkoista väriä pitää olla pilkottamassa jossain väleissä.


Eikä ihanasti tuoksuvaa perunanarsissia voi olla liikaa. Miksi ihmeessä morsiuskruunu (Bridal crown) kääntyy suomeksi perunanarsissiksi?


Vähän olisi kaivamista vielä tälle syksylle. Lisää kaivamista on, kun pitää saada tarpeeksi isot kuopat marja-aronioille pellon reunaan, sinne, mistä tuuli tunkee vielä vapaasti.

* Lappi on tuossa ihan naapurissa ja Hong Kong löytyy Raumalta. Sen kauemmas emme tällä kertaa matkustaneet. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syysistutuksia

Lauantai-ilta sujui mukavasti istutushommissa. Saimme puutarhakärryllisen mustaherukkapensaita, joista syntyi ensimmäinen rivi (jono) marjatarhaan. Ensimmäinen pensas oli suuri, muutama keskikokoinen ja lopuksi pieniä alkuja. Kuvastahan niitä pienempiä on vaikea erottaa, mutta siellä ne nyt ovat. Marjatarhamme on saanut ensimmäiset kasvinsa.


Mustaherukkaa tuli seitsemän pensasta, joten samaan pyrimme varmaan muidenkin tuon kokoisten pensaiden kanssa. Mustikat saavat sitten oman alueensa, johon laitamme hapanta maata.


Vihreä vihreällä taustalla ei oikein ole paras mahdollinen kuvattava, mutta Maira-persikka tuossa keskellä on, se pääsi keskelle kukkapenkkiä. Siinä maaperä on jo valmiiksi läpäisevää ja kalkittua. Lisäsimme hieman kanakalkkia vielä varmuuden vuoksi. Paikka on ainakin suojaisa, sillä varjolevähtämön pajut suojaavat tämän paikan tuulilta. Aurinko taas pääsee paistamaan tähän lähes koko päivän.


Viimeinen kirsikkapuukin pääsi omalle paikalleen, kun ylimääräinen kasa oli lapioitu tieltä pois.


Maasta nousee yhä edelleen muovia, vaikka jo voitolla olemmekin sen suhteen. 


Yhdet sarvipäät ovat saaneet taas olla pihalla oikein luvan kanssa. Tuuli on jotenkin huvittavan näköinen faunihousuissaan. Pentukarvaa on jäänyt vielä peräpäähän ja samalla kasvaa talviturkkikin jo kovaa vauhtia.


Mutta pelkkää ihanuuttahan nuo kutut eivät ole. Tässä on yksi syy.


Tältä se näytti vielä hetki sitten.


Mutta uusia kukkia putkahtelee edelleen. Eikä kesä ole vieläkään ohi.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Hapankurkku

Siellä ihmeellisessä puutarhassa aiheena oli hapankurkku. Jokainen halukas sai omista kurkuistaan tehdä happamia. Jouduin ostamaan kurkut, sillä en ollut niitä itse edes yrittänyt kasvattaa. Ostin siis pari kiloa kurkkuja, mutta tillit olivat omasta maasta. 



Ja näin siis valmistetaan hapankurkkuja:

Tarvittavat ainekset:
Astia, esimerkiksi ämpäri, pienemmille määrille riittää lasipurkki.
Suolavettä (liemi)
Heraa (aktivaattori)
Kurkkuja (pääainesosa)
Valkosipulia (mauste, mutta myös pääainesosa)
Piparjuurta (mauste)
Tammenlehtiä (säilöntäaine)
Kirsikanlehtiä (mauste ja säilöntäaine)
Herukanlehtiä (mauste)
Laakerinlehti (mauste)
Kruunutilliä (mauste)
Valkopippuria (mauste)
Sinapinsiemeniä (mauste)

Kiinteät aineet ladotaan kerroksittain omien mieltymyksien mukaan. Laitoin paljon valkosipulia, mutta vähän tilliä. Kaadetaan suolavesi juuri ja juuri peittämään kiinteä aines ja lorautetaan heraa sekaan noin puoli desiä. Lautanen kannattaa laittaa painoksi, että kiinteä aines pysyy nesteen alla. Laitetaan kansi kiinni ja odotetaan 10 päivää, että kurkut valmistuvat. Astia saa olla ihan huoneenlämmössä. Ja sitten nautitaan. 

Saimme maistaa jo valmiita hapankurkkuja, eikä maussa ollut moittimista. Maku on pehmeämpi kuin maustekurkuissa, eikä niin etikkainen. 

Vielä on viikko odottamista ennen kurkkujen valmistumista. Huoh...

torstai 8. syyskuuta 2016

Pihahommia tehtynä ja kesken

Maitokärryistä hajosivat renkaat aikoinaan muutama vuosi sitten. Nyt Isäntä laittoi renkaat vanhaan kärryyn. Toimivat taas, vaikka eivät enää ole aivan alkuperäiskuntoiset. Näillä on hyvä kuljetella tavaroita talojen välillä.


Vinon syyshortensian kukat alkavat punertua.


Punalehtiruusu on aivan täynnä punaisia kiulukoita. Sen kuivat alaoksat jäivät keväällä leikkaamatta, mutta eipä niitä enää tässä vaiheessa huomaa. Ehtii ne leikata myöhemminkin.


Yksi kirsikkapuu on vielä istuttamatta. Tämän lajike on Latvian matala. Istuttamatta on vielä naapurilta saadut mustaherukatkin.


Ihmeellisestä puutarhasta tarttui mukaan persikkapuu Maira. Yritän löytää sille parhaan mahdollisen paikan, jonka pitää olla vedoton (täällä tuulisessa paikassa!), maan pitää olla kalkittu ja läpäisevä. Talveksi voi juurelle haravoida kasan lehtiä suojaksi, mutta keväällä pitää ottaa ne ajoissa pois.


Yksi iris-puska on istutettu trenkituvan penkkiin.



Sen kukat ovat kauniin valkoiset. Violettia löytyy vähän keskeltä.


Siirsin syysleimut yhteen ja poistin syysasterin tuosta edestä. Se tuli aivan vahingossa siihen keväällä leimujen mukana.


Siirsin myös täällä kasveja paremmin. Vieläkin olisi järjestelemistä, mutta sen voi tehdä vaikka keväällä, jos muistaa.


Pisimmät kuitenkin ovat nyt keskenään samoilla paikoilla.


Vielä olisi kaikenlaista tehtävää, mutta en enää ota niistä paineita. Istutan nuo odottavat kasvit ja sitten katson, mitä tässä vielä ehtii.