Katselin kauhuissani paviljonkitasanteen viereistä kukkapenkkiä. Vuohenputki sieltä jo yrittää ottaa vallan. Yritin löytää sieltä perennojen alkuja, mutta perin juurin harvassa näytti olevan.
Sama tilanne näytti olevan tien vieren penkin kanssa. Ei tuo tuosta kyllä paranisi katsomalla, tuumasin. Olisi aika tehdä jotain radikaalia. Niinpä päätin, että koko tien vieren kukkapenkki saa häädön ja kasvit saavat muuttaa muualle. Laitan tähän mieluummin trenkituvan seinustalla styrox-laatikoissa olleet norjanangervot, jotka ovat odottamassa oikeaa istutuspaikkaa.
Sitten alkoi kaksinkertainen kaivaminen. Aloitin varjoliljoista. Ensin piti kaivaa ne sieltä vuohenputkiviidakosta pois ja taas piti kaivaa niille rikkaruohoton paikka uudessa sijoituskohteessa. Kaksi ämpärillistä sain upotettua jo varjoliljojen sipuleita, mutta paljon on vielä jäljellä.
Vielä on penkkiä valtavasti jäljellä. Eipä siis auta kuin kaivella lisää.
Vuohenputki on kova valtaamaan tilaa...)
VastaaPoistaSe on todellinen hirviö, eikä sen nimikään ole todellinen, sillä se ei todellakaan kelpaa vuohille. Varjoliljat kelpaavat. :)
PoistaMinäkin tappelin tänään vuohenputken kanssa. Se on vallannut pitkän penkkini kokonaan ja nyt sain sen siivottua pois. Ainakin enimmät. Varmasti jäi vielä juuren paloja, ne ovatkin tosi pitkiä.
VastaaPoistaOi miten paljon varjoliljoja, sinä onnellinen!
Tappelu on kyllä ainoa keino hävittää tuo mokoma kasvi. Sillä on aivan käsittämättömät juuret. Varjoliljoja on tosissaan paljon, mutta ei se minua haittaa. :D
Poista