Tiekokous

Viime viikolla pidettiin tiekokous. Se oli siinä talossa, jossa piha on aina viimeisen päälle hienona, eikä missään ole yhtään rikkaruohoa. Sellaiseen kun joskus vielä täälläkin pääsisi! Tiekokouksissa tapaa siis paikallista väkeä ja tutustuu hyvin heihin. Lisäksi saa olla varma, että jokin vastuutehtävä tulee omalle osalle. Tällä kertaa minä jouduin pääsin pöytäkirjantarkastajaksi.

Meidän kohdallamme muutettavia asioita on jonkin verran. Toiveissa on ollut jo vuosia, että kivinen/sementtinen  maitolaituri saisi lähtöpassit, koska se on aivan kiinni tiessä ja vaikeuttaa talvella aurausta. Eiköhän tuo tuosta joku päivä lähdekin, kun sille päälle osumme.

Toisista kohdista tie on tontillamme juuri sopivan leveä ja piennartakin löytyy tarpeeksi.

Kasvillisuuttakin saisi hieman karsia tien reunoilta. Laitoin sitten heti kutut töihin. Sinne hävisi yksi vaahterapehko.

Hyvin ovat kaikki tienkäyttäjät saaneet mahdollisuuksia kulkea. Tälle ukkoetanalle kävi vähän huonosti matkansa suhteen. Se oli juuri päässyt 30 cm tien reunasta keskemmälle, kun siirsin sen takaisin pientareelle. Nyt siltä menee monta päivää, että pääsee serkkunsa luo tien toiselle puolelle.

Paikallista historiaa tiekokouksessa kuultuna:

Ryssän hauta Inkimäessä (Euran Joulu 1997)

Euran Inkimäen metsikössä, pienen suon keskellä on hautaristi, joka jo 142 vuotta on asukkaiden toimesta aina uusittu, kun vanha on lahonnut. Ristin alle on haudattu kyseisenä vuonna seutuja kiertänyt laukkuryssä, joka sai surmansa varsin ikävällä tavalla. Eräässä euralaisessa talossa (meidän naapurissamme) hänet pyydettiin supisuomalaiseen tapaan saunomaan talon miesten kanssa. Miehet olivat lämmittäneet saunan tulikuumaksi ja saunavieraan kuppataudin ihokyhmyrät alkoivat syyhytä ja polttaa niin, että miespoloinen hyppäsi talon kaivoon virkistystä hakemaan. Kuinka ollakaan, häntä ei saatu ajoissa ylös, vaan mies hukkui kylmään kaivoveteen. Vääräuskoisena häntä ei voitu haudata kirkkomaalle, joten hänelle kaivettiin viimeinen leposija Inkimäen suohon.

Suuresta sembramännystä leveitä lankkuja

Torstaina Isäntä sahasi sembramännyn poikki ja karsi sitä.

Melkoinen tukki siitä jäi jäljelle. Vielä siitä saa paljon puuta, kun vaan sahaa ja karsii lopunkin.

Perjantaina tuli sahamies pihalle. Yhdessä mietimme, miten sateen pehmittämä piha mahtaa kestää, mutta luotimme, että kyllä se vielä tarvittavasti kantaa.

Saha mahtui juuri ja juuri paikalleen puupinon viereen.

Paksu tukki on paikoillaan ja sahaus voi alkaa.

Ensimmäinen kuorilankku sahautuu siinä. Vettä alkoi taas sataa oikein kunnolla. Seisoin vaahteran alla ja yritin pysyä kuivana.

Toinen lankku lähti sahautumaan. 

Tämän jälkeen sahatut lankut pudotettiin kouruun ja nostimme ne pinkkaan siitä.

Näin komea pino tuli lankuista. Paksuus on kolme tuumaa, eli ihan komeat pöytä- ja penkkilankut siitä tulevat. Pöytään riittää kaksi lankkua ja penkeiksi yhdet.

Piha oli niin kostea sateen jälkeen, että auto jäi kiinni ylämäkeen. Niinpä oli odotettava, että Isäntä saapuu töistä kotiin. Hän sitten sai Taavetilla vedettyä auton ja sahan ylemmäs kantavalle maalle. Meillä onkin seuraavaksi vuorossa pihapöydän ja penkkien kokoaminen tuonne alapihalle koivun ja pihlajan väliin.

Kuva on viime syksyltä.

Kolmen blogin haaste

Taina T. Kahelinkulmalta haastoi minut esittelemään kolme lukemaani mielenkiintoista blogia. Samalla haaste siirtyy eteenpäin heille. Kyllä olikin vaikea tehtävä, koska on niin monta mielenkiintoista blogia, joita voisi esitellä. Mutta valitsin sitten lopulta nämä:

1. Villa Airisranta
Airisrannassa paistaa aina aurinko, linnut laulavat ja meri liplattaa rantaan. Kuvaukseen on aina oikea valo, jota suorastaan tulvii suurista jugendhuvilan ikkunoista sisätiloihin, jotka on remontoitu upeaksi huvilaksi. Ja ihan totta, siellä asutaan ihan oikeasti, eikä se ole satu. Päivi tekee kauniita asetelmia arkipäivän tavaroista, joita ei tietenkään ole liikaa, kuten hmm joillakin. Kaiken lisäksi siellä on kaksi ihanaa kissaa, joista ei varmaan lähde karvaakaan, koska kaikki on aina niin ihanan siistiä. :)

2. Unelmien hirsitalo
Kolmekymppinen nainen saa päähänsä ostaa vanhan ränsistyneen hirsitalon. Kaiken lisäksi tämä Jonna on kunnostanut talonsa ja pihansa viimeisen päälle kauniisti. Nyt siellä on ollut valtavat pihanmylläykset käynnissä ja koko ajan valmista tulee. Talo itsessään on todella kaunis suuri valkoinen talo punaisilla vuorilaudoilla. Tämä projekti on meille esikuva. Jos kerran tuollakin, niin kyllä sitten meilläkin.

3. Elämää pientilalla ja eäintenhoidon opiskelujen parissa!!
Pientilan ukko ratsastaa lehmällä, pilkkoo puut ennätysnopeasti ja osaa korjata ihan minkä vaan. Hän remontoi pientilansa rakennuksia niin, että kaikki näyttää palaavan entiseen loistoonsa tuosta vain kuin taikaiskusta. Pientilan ukko raivaa itse peltonsa, polttaa kaskensa ja siinä sivussa vielä opiskelee.

Lisää kukkia

Kun välillä on hetken poutaa, lähden tutkimaan tiluksia. Ja tällä kertaa löysin lisää kukkia. Näitä oranssikeltanoita en löytänyt kuin tämän yhden, joka kohosi kohti korkeutta lähellä tietä. Tämän kai pitäisi levitäkin, mutta ei ainakaan vielä ole sitä tehnyt.

Lehtosinilatva kasvaa käytävällä. Se ei ole suostunut mihinkään penkki-istutukseen, vaan haluaa elää vapaana.

Idänkurjenpolvi alkaa juuri kukkia kaikella voimallaan. Edes vieressä kasvava pujo ei sitä estä.

Hopeatäpläpeippiä kasvaa valtavasti kaikkialla. Se näyttääkin olevan hyvä peitekasvi, sillä se ei päästä rikkaruohoja kasvamaan ihan valtoimenaan lähellään.

Trenkituvan takana kukkii kullero. Sekin on hieman piilossa.

Viinitarhan lähellä näkyi hieman violetinsinistä. Vuorikaunokki siellä sinnittelee kaiken heinän ja muun keskellä.

Sen lähellä näkyi valtavasti keltapäivänliljan nuppuja. Kohta alkaa kunnon kukoistus.

Seuraavissa kuvissa näkyykin, miten hauskaa tämä bongaus on. Vuohenputki on tosissaan ottanut vallan, ja monet perennat ovat peitossa tai peittymässä siihen. Tuollakin kyllä näkyy keltapäivänliljan nuppuja.

Myös unikot putkahtelevat näkyviin kaiken pehkon keskeltä. Tuolla kauempana näkyvät ne äskeisen kuvan keltapäivänliljat.

Kurjenmiekkoja on tulossa paljon. Näillä on kauniin sinipunaiset nuput. Jännityksellä odotetaan, millaiset kukat niillä on.

Nämä perenna-alueet ovat kaikki tien toisella puolen. Isäntä ei ollut uskaltanut ollenkaan käydä niittämässä alkukesällä täällä, joten kasvustoa on aika paljon. Varsinkin koiranputki on niin korkeaa, ettei sen läpi juuri mikään enää näykään. Onneksi arvioni mukaan sitä kasvaa pääosin käytävillä ja vuohenputkea taas kukkapenkeissä. Kyllä nämä kasvustot vielä tänä kesänä jotenkin kesytetään niin, että penkit ja käytävät erottuvat toisistaan. Siinä on jo tavoitetta aivan tarpeeksi.

Kotiseutumatkailua

Jo oli aikakin tutustua vähän lähiympäristöön. Niinpä sunnuntain kunniaksi päätimme lähteä kotiseutumatkalle. Ensimmäinen pysähdyspaikka olikin heti ison tien toisella puolella oleva joki. Isäntä katseli vähän sillä silmällä, että kalaakin saattaisi tulla. Eikä olisi matkakaan kovin pitkä. Voisi vaikka pellon yli kävellä tai pyörällä hurauttaa tietä pitkin.

Koko joen rantahan on oikea idylli. Tämä silta kyllä näytti siltä, että saattaisi rösähtää hetkellä millä hyvänsä.

Isolta tieltä katsottuna Kivimäki näyttää aika tiheältä. Näkyy talosta pieni vilaus, jos osaa katsoa.

Matkamme suuntautui pohjoiseen, josta löytyi mm. Kiukaisten vanha pappila. Nyt paikka ei ollut auki, mutta tuolla tulee varmasti käytyä joku kerta paremmalla ajalla.

Paneliassa löytyi heti tien vieressä Kuninkaanhauta.

Seuraava pysähdys oli Rivimyllyllä.

Kosken pauhu myllyllä oli kyllä mahtavaa kuunneltavaa ja katseltavaa.

Myllyltä näkyy myös vanha kivisilta 1800-luvun puolivälistä.

Panelian kirkko on upea ilmestys. Tyyliltään se on kansallisromanttista jugendia.

Vielä voimakkaammin tyyli näkyy vieressä olevassa meijerissä.

Koko kylänraitti oli hieno kokemus. Kaikki talot ovat idyllisiä ja pihat ovat hyvin hoidettuja puutarhapihoja. Paneliassa asuu varmaan onnellisia ihmisiä.

Täällä pitää käydä myöhemminkin oikein ajan kanssa vaikka pyörälenkillä, kun polveni taas kestää.

Juhannussauna Kivimäen tapaan

Juhannuksen kunniaksi alkoi valtavasti tehdä mieli saunaan. Ongelmana oli vaan se, että sauna, jossa olivat lauteet paikoillaan pakarituvassa, ei ollut saunomiskunnossa kiukaan rapautumisen vuoksi. Sisäsaunassa taas ei ollut lauteita. Päätimme kuitenkin kokeilla sisäsaunan kiuasta, millaisessa kunnossa se oikein oli. 

Isäntä lähti lämmittämään saunaa ja saapui jonkin ajan päästä hyvin voimakkaasti savulta haisten. Hän kertoi, että ensin kiuas oli alkanut vetää ihan hyvin, kun hän kokeili pientä tulta nuohousluukussa. Vielä sittenkin kaikki oli hyvin, kun hän teki pienen tulen tulipesään. Hetken kuluttua hormiin oli muodostunut ilmalukko ja kaikki savu pukkasi sisään. Savua tuli joka ikisestä toimivasta tulisijasta alakerrassa, jotka siis kaikki menevät samaan hormiin. Nyt meillä olikin sitten savusauna ja savupirtti. Onpahan vähän vaihtelua noihin hajuihin.

Kyllähän savu lopulta suurimmaksi osaksi haihtui, ja hormi alkoi vetää, joten ainakin tila oli lämmin sinne mennessä. Ja kun kiukaalle heitti vähän vettä, nousi höyrykin mukavasti. Lauteilla ei päässyt istumaan, eikä vihtomaan, mutta olihan tuo nyt sentään jotain.

Saunomisen jälkeen hiuksissakin leijaili vielä vieno savusaunan tuoksu. Sehän kuuluukin kesään ja juhannukseen. 

Tällaisia paljastuskuvia ei ole luvassa kovin usein,
mutta näin juhannuksen kunniaksi olkoon.

Laitoin oikein leveähelmaisen 50-luvun mekon päälleni juhannuksen kunniaksi. Se on muuten edellisen emännän mekko ja istui oikein nätisti.

Kanojen ulkoilutus

Kanat olivat viettäneet koko kevään ja alkukesän sisätiloissa ulkotarhan puuttuessa. Arvelin niiden jo kovasti haluavan pihalle ja avasin ovet.

Taunon johdolla sisältä tepsuttelivat varovaiset kanat oviaukkoon.

Taunon piti kovasti vahtia ylös taivaalle, ettei vaan haukkoja tule näköpiiriin. Ennen ei pääse kanat tästä ohi.

Kun reitti oli selvä, kanat saivat luvan tulla syömään ja kuopimaan. 

Nyt, kun menin ne opettamaan ulkoiluun, ne pitääkin päästää joka päivä pihalle. Pitäisi kyllä pian tehdä ulkotarha, niin saisivat ulkoilla turvallisesti.

Hyvää juhannusta!

Iltapäivän kukkaiskierros

Kun olin hetken levähtänyt, päätin tutkia vielä, mitä kaikkea kukkivaa täältä löytyykään. Tila on niin iso, että siinä sai jo kulkea ympäri ihan kunnolla katselemassa. Kaikkiin paikkoihin en edes mennyt, kun ei ollut polkuja, enkä uskaltanut lähteä kahlaamaan. Maastossa kun on niin paljon niitä laatikoita ja muoveja, joihin voisi kompastua.

Oli kyllä hauskaa bongailla kukkia, joista ei tiennyt mitään etukäteen. Yhtäkkiä vain huomasi jostain pilkottavan väriä ja löysi kukan. Unikoista oli vain yksi kukassa ja sekin oli aika piilossa, mutta löysinpä vain. Nämä pörröiset unikot ovatkin niin kauniita.

Hopeahärkkiä kasvaa monessa paikassa laajoina mattoina. 

Kauniin punainen akileija kasvoi lähellä unikkoa.

Sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisia akileijoja kasvaa monessa paikassa.

Trenkituvan lähellä oli oikein iso mätäs arovuokkoa.

Samalla suunnalla kukki sininen kurjenmiekka.

Vähän matkan päässä oli joku matala pioni. Osa oli nupussa.

Yksi kukka oli aivan piilossa. Jos heti tunnistit lajin, niin kerro.

Tätä kasvia en kyllä tunnistanut, mutta kauniisti se peittää maata ja kukkii nätisti.

Tätä kasvaa puiden alla, mutta lajia en tiedä.

Talon takana aloittaa kohta iso pioni kukintansa. Saapa nähdä, millaiset kukat siinä on.

Syreenit kukkivat vieläkin aivan täysillä. Makuuhuone on juuri tuossa kohdassa, on varmaan mukava jatkossa tuuletella kukantuoksua sisään, kunhan joskus saamme talon ensin hajuttomaksi.

Lukuisat pihlajat kukkivat komeasti. Pidän tästä näkymästä kovasti.

Ja kaikkialla kukkii nurmitädyke. Sitä on aivan kaikkialla suurina sinisinä mättäinä. On se vaan kaunis.

Tätä kukkabongausta riittää nyt koko loppukesäksi. Osa penkeistä on aivan koiranputken peitossa, joten joutuu menemään aivan liki nähdäkseen. On kyllä hauskaa, kun löytää jotain uutta.