Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosikatsaus 2019

Tammikuu


Tammikuun alussa Voitto tuli takaisin työkomennukselta. Vaihdoimme myös makuukamarin sisustuksen vaaleammaksi uuden (vanhan) sängyn myötä.

Helmikuu


Helmikuussa saimme ihania pieniä kilejä. Teimme mehiläisvahakääreitä ja kannoimme painavia huonekaluja kerroksesta toiseen.

Maaliskuu


Maaliskuussa saimme kolme kiliä lisää. Valmistin kasvovoiteita ja opettelin kehräämään villaa.

Huhtikuu


Huhtikuussa syntyi kevään viimeinen kili. Kaksi kiliä pääsi ilahduttamaan ikäihmisiä. Isäntä virkkasi kehräämästäni langasta itselleen partaan sopivan pipon. Navettaremontti alkoi kuun lopussa. Aloimme tasoittamaan erinäisiä kasoja pitkin pihoja. Saimme pääsiäistipuja.

Toukokuu


Toukokuusta tuli vauhdikas kuukausi. Navettaremontti eteni toisen pään suoristamisella. Kuun lopussa valmistuivat telineet kattoremonttia varten. Pieni osa katosta sai jo aluskatteen ja rimoituksen. Vanhemmat kilit pääsivät uusiin koteihinsa. Saimme paljon uusia tipuja salahautojilta. Saimme kasvimaan toisen pään kynnettyä, äestettyä ja kylvettyä. Valmistimme vuohille isomman tarhan. Hävitimme jätepuukasan tien vierestä.

Kesäkuu


Kesäkuussa hävitimme kaksi vaahteraa tien varresta polttopuiksi ja vuohien talviruuaksi. Valmistin raejuustoa, kukkasokeria, raparperimehua ja voikukkakolaa. Kanat tekivät tipuja.

Heinäkuu


Heinäkuussa Isäntä korjasi työkaverinsa kanssa kasvihuoneen. Pikkukilit pomppivat navetan katolla. Teimme heinää kolmena talkoopäivänä. Siivosimme sisällä ja autotallissa. Kissamme Sulevi kuoli. Varasimme kissanpennun. Navetan katto sai peltikatteen. Valmistin horsmankukkajuomaa.

Elokuu


Elokuussa Helli muutti meille. Tyhjensimme puuvajan kaikesta roinasta ja täytimme sen puilla. Valmisin kestotalouspyyhkeitä. Sähkömies kävi sähköistämässä autotallin ja vuohelan. Anskun valeraskaus hävisi ja sille tuli kiima. Maalasimme autotallin, osan navetasta ja päätyyn tulevat laudat itsekeitetyllä punamultamaalilla. Harvennutimme tilamme metsää.

Syyskuu


Syyskuussa opettelin tekemään nokkosesta lankaa. Valmistin myös pihlajaherkkuja. Aloitimme viininkorjuun. Fred lähti uuteen kotiin. Aloimme valmistaa sähköä omiin tarpeisiin aurinkokennojen avulla.

Lokakuu


Lokakuussa korjasimme kasvimaan sadon. Kauriit olivat syöneet kaiken hampun. Ihailimme pientä Helliä. Navetan viereen tuleva kanatarha sai perustuksensa.

Marraskuu


Marraskuussa kanatarha sai katon päälleen. Istutimme kukkasipulit. Kävimme kirjeystäväni luona Intiassa. Haimme kolme uutta vuohta, joista yksi oli meillä kasvanut Pyry.

Joulukuu




Joulukuussa viimeistelimme makuukamaria. Valmistin herkkuja, kosmetiikkaa ja hapankaalia. Vietimme joulua ja saimme kuusi pientä kilipukkia.

Paljon muutakin mahtuu tähän vuoteen, mutta kaikkea ei vaan saa yhteen näytölliseen mahtumaan.

Toivomme Isännän kanssa sinulle erittäin hyvää ja mielekästä uutta vuotta. Kaikkea hyvää!

lauantai 28. joulukuuta 2019

Kuusi pientä pukkia

Käpy sai ensimmäisenä kaksi valkoista kilipukkia. Kohta olikin jo Tuulin vuoro pyöräyttää omansa maailmaan (23.12.). Toinen on valkoinen ja toinen harmaa. Harmaa sai nimekseen Rafael ja valkoinen Noel.


Eilen illalla Frida alkoi tehdä pesää, joten arvasimme sen poikimisen olevan juuri tulossa. Tänään syntyi kaksi oikein sievää kilipukkia.


Vielä on odotettavissa Anskun poikiminen, joka on parin viikon päästä. Minkähänlaiset pojat sieltä tulee?

maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulu on jo ovella

Joulu on jo ovella Kivimäessäkin, vaikka valmistelut ovat vasta aluillaan. Nyt työni pahimmat kiireet ovat jo takana ja viime hetkillä ehdin vielä tehdä tärkeimmät. 


Meillä ei ole mitenkään valtavasti joulukoristeita, mutta talon mukana tuli laatikollinen lisää. Kaikkea emme laita, sillä huoneet eivät ole vielä siinä kunnossa, että edes kannattaisi suuremmin koristella. Keittiössä on ainoastaan tämä tonttu, joka on kulkenut matkassamme jo pitkään. Se saa koristella huuvan.


Saliin ostin uuden valkoisen pellavaliinan (Balmuir), joka käy hyvin alusliinaksi, sillä se on kovin ohut ja epätasainen. Sen päällä on intialaisen ystäväni antama brokadikangas, joka antaa sopivasti väriä ja hehkua saliin.


Lempijoulukukkani on jouluruusu, joka on herkkä ja vaatimaton.


Syömme jouluna siististi salissa, jossa ison pöydän keskuskoristeena on tarjotin koristeineen. Ruuat on vielä valmistamatta, mutta onhan tässä vielä päivä aikaa. Tänään teen laatikot ja huomenna rosollin. Kinkkua emme syö tänäkään jouluna, sillä meillä on erinomaista savupeuraa. 


Suurempaa siivousta en edes kuvittele ehtiväni tekemään. Perussiistiminen saa riittää, eikä hämärässä talossamme isompia pölyjä näkisikään. Keväällä valon ollessa riittävää ehtii siivota perusteellisemmin. 


Tämän vuoden joulukuusi on pihalla. Tämä kasvoi vaahteran varjossa, mutta vaahteran poistuttua kuusi on päässyt paremmin näkyviin.


Laitoimme muutaman pallonkin siihen koristeeksi. Lahjat tosin saavat olla sisällä.


Nyt menenkin käymään vielä navetalla ja laitan perunat kiehumaan laatikkoa varten. Isännän kanssa toivomme sinulle hyvää ja siunattua joulua.

perjantai 20. joulukuuta 2019

Aapo ja Iisakki

Eilen Käpy pyöräytti kaksi potraa kilipukkia maailmaan. Pojat ovat valkoisia isänsä mukaan ja niilla on paksu pörröinen turkki.


Päätimme antaa pojille nimet nimipäiväkalenterin mukaan, joten toisesta tuli heti Iisakki. Edellisenä päivänä oli Aapon päivä, joten toinen sai nimensä Abrahamin mukaan. Veljekset ovat vilkkaita ja uteliaita veijareita. Käpy oli vähän väsynyt koettelemuksen jälkeen ja hörppäsi lämmintä vettä ihan makuultaan kolmannesämpärillisen.


Pojat syövät jo innokkaasti maitoa ja kasvavat hurjaa vauhtia elämänsä toisena päivänä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Hapankaali

Juttelin kerran ihan ohimennen, että hapankaalia olisi kiva yrittää tehdä itse. Yksi ystävämme kuuli sen ja sanoi, että hänellä olisi hapatusruukkuja lainaksi, jos haluaisin kokeilla. Niinpä ilmoitin, että voisin sellaisen ottaa ja kokeilla valmistaa hyvää, herkullista ja terveellistä hapankaalia ihan itse.

Luulin, että yleiskoneemme oli hajalla, mutta kaksi kaalia käsin höylättyäni Isäntä muisti, että siitähän hajosi vain se pirtelöpuoli. Viimeisen kaalin sain vähän nopeammin pienennettyä.


Neljänneskaalin pilkottuani nuijin sen puunuijalla pehmeäksi merisuolan ja valkosipulin kera. Nuijiminen on kovaa työtä, mutta en keksinyt mitään kotikonstia työn helpottamiseksi. Siinä vaiheessa ajattelin, että on vaan valtavan helppo ostaa kaupasta rasiallinen valmista hapankaalia. En kuitenkaan vielä antanut periksi, vaan jatkoin nuijimista, kunnes koko 7 kg kaalia oli pehmeää ja mehukasta.


Nuijinnan jälkeen se erä sai siirtyä hapatusruukkuun tiukasti sinnekin nuijittuna. Pikkuhiljaa ruukkukin alkoi täyttyä ja nuijittava kaali vähentyä. Kun kaikki kaali oli ruukussa, lisäsin kefiirin pinnasta otettua heraa pari desiä. Herahan ei ole ihan välttämätöntä, mutta se nopeuttaa hyvien maitohappobakteerien muodostumista ja hapantumista.


Varmistin, että kaikki massa oli nesteen peitossa, ja lisäsin vielä leivinpaperin ja sen päälle lautasen painoksi. Ruukku on keittiössä, jossa lämpötila ei ole ihan ihanteellinen näin alkuun, sillä suositeltu alkulämpö pitäisi olla 25 astetta, mutta meillä ei sellaista kuumuutta tunneta kuin hetkittäin hellan vieressä. Tuoksusta päätelleen kaali on alkanut muuttua hapankaaliksi. Muutaman päivän jälkeen ruukun voi siirtää vähän viileämpään, noin 16 asteeseen, joka on meillä helpompi järjestää. Parin viikon käymisen jälkeen kaalin voi siirtää konttuuriin kylmään, jolloin maitohappokäyminen ei ole enää aktiivista.


Arvelen, että saamme syödä tuota herkkua ihan reilusti joka aterialla, sillä kahdelle ihmiselle ruukullinen hapankaalia on vähintäänkin riittävä. 

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Kivimäen kosmetiikkaa, tassuille ja hiuksille


Olen tehnyt taas saippuoita tänä syksynä pari erää. Rasvaa on vielä tallella muutamaan erään, mutta teen ne myöhemmin. Maito- ja hunajasaippuasta tuli ihanan hoitava ja hyväntuoksuinen.

Nämä tuotteet lähtivät tuliaisina Intiaan
Huulivoiteet kuuluvat myös vakiotuotteisiin, sillä niitä tarvitaan ympäri vuoden. Tänä syksynä tein myös hoitoainepaloja, hiuksiin jätettävää hoitoainetta, koiran tassuvoidetta ja hius- ja partavahaa.

Jos kiinnostaa, tässä pari reseptiä.

Koiran tassuvoide:

20g Mehiläisvahaa
80g Rypsiöljyä

Vaha ja öljy lämmitetään yhtenäiseksi, kaadetaan purkkiin ja annetaan jäähtyä. Tämä voide käy hyvin ihmistenkin tassuille hoitavaksi voiteeksi. Ainekset ovat yksinkertaiset ja koirallekin sopivat, sillä koira voi hyvin nuolla tassujaan, eikä tässä ole mitään ravinnoksi kelpaamatonta.

Hoitoainepala hiuksille:

20 g BTMS-50 (emulgoiva aine, lisää hiusten sileyttä)
10 g Cetyl alcohol (ei pakollinen, lisää hiusten sileyttä)
15 g karitevoi
1 g Panthenol
1 g silkkipeptidiä
Muutama tippa haluamaasi eteeristä öljyä.
0,25 g luonnonkosmetiikkaan sopivaa säilöntäainetta.

Ainekset sulatetaan tasaiseksi massaksi, jäädytetään vähän, sekoitetaan tuoksu ja säilöntäaine joukkoon ja kaadetaan muottiin. Palaa hierotaan pesun jälkeen kosteisiin hiuksiin, annetaan vaikuttaa hetki ja huuhdotaan pois. Pidän tästä hoitoaineesta valtavasti, sillä polvipituiset hiukseni tulevat hoidetuiksi ja helposti kammattaviksi.

Mehiläisvahaa kannattaa kysellä näihin aikoihin paikallisilta hunajantuottajilta. Sain oman kassilliseni kympillä taatusti tuoreena ja lähituotettuna.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Kirjeystävä Intiasta

Muistatko sellaista aikaa, kun koulun kautta oli mahdollisuus hankkia kirjeystävä ulkomailta? Muistan, kun luokkaamme tuli kuponkeja, joihin voisi täyttää toiveensa ystävistä eri maista. Valitsin neljä eri maata, jotka olivat Intia (Ida), Jamaica (Franklyn), Brunei (Sarinawati) ja Peru (Carmen). Intiasta sainkin pitkäaikaisen ystävän Idan, jonka kanssa kirjoittelimme säännöllisesti muutaman vuoden. Sitten kirjeenvaihto jäi vuosiksi.

Kymmenen vuotta sitten sain Facebookiin viestin:
sanna , iam idas daughter judith from india .my mum had a pen friend named sanna fom finland she wld like to know if its u do reply

En hoksannut kysyä, miten monta Sannaa Judithin piti käydä läpi ennen minua. Tästä alkoi uusi yhteydenpito, josta seurasi myös ajatus tapaamisesta. Suunnittelimme matkustamista kymmenen vuotta, kunnes viime syyskuussa laskimme Isännän kanssa mahdollisuuksiamme ja tulimme tulokseen, että marraskuussa voisi matkustaa, jos molemmat saisimme lomat samaan aikaan.


Matkalaukkumme olivat täynnä tuliaisia lähtiessämme innolla matkaan. Intiaan on hyvä Finnair-yhteys, joka on nopea ja edullinen. Lensimme Delhiin ja jatkoimme sieltä Indi Go:lla Ahmedabadiin.


Vietimme ikimuistoisen ajan kirjeystäväni Idan ja hänen perheensä luona. He veivät meidät katsomaan nähtävyydet, Idan työpaikan (hän on 1200:n oppilaan yksityiskoulun rehtori) sekä syömään intialaisia ruokia eri ravintoloihin.





Olimme varanneet vielä kaksi päivää Jaipuriin, jossa majailimme vanhassa kaupungissa entisessä palatsissa (Bissau palace). Tästä oli lyhyt matka myös tärkeimpiin nähtävyyksiin (City palace, Hawa Mahal, Amer Fort).


Liikenne Intiassa on aivan järkyttävää. On ihme, että siellä selviää hengissä niinkin moni. Lehmien, norsujen, kamelien, vuohien, kanojen, apinoiden, autojen, bussien, rikshojen, mopojen ja moottoripyörien seassa käveleminenkin tuntuu vaaralliselta. Mutta selvisimme monen läheltä piti -tilanteen jälkeenkin hengissä.


Matkasta jäi paljon hyviä muistoja. Nyt odotamme, että ystäväni pääsisi käymään Suomessa vastavierailulla.

tiistai 3. joulukuuta 2019

Makuukamarin muutoksia

Makuukamari on saanut hieman päivitystä. Ryijyksi päätyi enoni jäämistöstä kaunis, vaikka vähän modernimpi ryijy Metsässä palaa. Nyt sininen ei ole liian hallitsevana, vaan punainenkin saa tilaa. Sängynpäällinen on Intiasta käsityönä tehty applikaatiotyö, johon on myös nuo lasikirjailulla koristellut tyynynpäälliset. Nämä saavat nyt pysyä toistaiseksi, sillä näkymä miellyttää ainakin omaa silmää.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Rocky road

Hyvää ensimmäistä adventtia! Nyt alkaa joulun odotus. Odotuksen helpottamiseksi valmistin yhtä lempiherkkuan, joka on Rocky road. Rocky road on Australiasta peräisin oleva herkku, jonka alkuperä on vähän kyseenalainen.

Rocky Road keksittiin Australiassa vuonna 1853, kun pyrittiin myymään makeisia, jotka olivat pilaantuneet pitkän kuljetusmatkan aikana Euroopasta. Melbournen ulkopuolella olevissa kaupungeissa asuvat kullankaivajat olivat varakkaita, mutta vailla koulusivistystä. Piittaamattomat liikemiehet käyttivät hyväkseen näitä miehiä sekoittaen pilaantuneisiin makeisiin huonolaatuista suklaata ja muita ”täyteaineita”, kuten paikallisia pähkinöitä. Nimi Rocky Road tulee siitä ”kivisestä tiestä”, joka matkaajien oli kuljettava päästäkseen kultakentille. (Kinuskikissa)


Ja tässä yksi ohje Kivimäen tapaan:

Sulata kaksi Fazerin sinistä ja 50 g voita vesihauteessa.


Pilko kulhoon 28 vaahtomakeista. Pilko myös desin verran kuivattua omenaa.


Lisää desi kuivattua mustikkaa.


Lisää 2 dl riisimuroja.


Lisää 2 dl suolapähkinöitä.


Lisää 1 dl saksanpähkinöitä.


Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä paperoituun matalaan vuokaan. Lisää päälle koristeeksi pähkinää ja vaahtomakeisia.


Painele paperin avulla tasaisemmaksi ja laita jäähtymään kylmään tunniksi.


Leikkaa palasiksi, maistele, ja laita loput jääkaappiin. :)


Rocky roadiin käy melkein mikä tahansa täyte. Laittaisin tavallisen riisimurojen tilalle jotain kuitumuroa. Kuivatut marjat ja hedelmät sopivat valtavan hyvin ja tuovat sopivasti kirpeyttä. Maku on kuitenkin aika sopiva, ettei tule napsittua kaikkia kerralla, vaan vähempikin riittää.