Jätevuori kuriin

Eilen oli pihallemme ilmestynyt iso lava. Isäntä vaihtoi murskaavan auton tällaiseen, vaikka arvelin, että ei yhteen lavaan meidän roskamme mahdu.

Illalla jätevuori näytti kyllä jo pienemmältä.

Mutta suurin osa oli vielä jäljellä.

Yksi naapuri oli ollut traktorin kanssa apuna täyttämässä lavaa. Muutama tuollainen lavallinen tulee vielä jätettä, mutta sitten alkaa varmaan jo helpottaa.

Nämä jätteet saa vielä hyödynnettyä energiaksi paikallisella laitoksella. Muuta hyvää ei näissä olekaan.

Kevään kukkia

Oli taas välissä vähän kauniimpi päivä, joten päätin käyttää hetken puutarhatöihin. Olin jo ostanut liljansipuleita ja nyt oli aika laittaa ne multiin. Mitenköhän pian löytävät liljakukot näihin?

Liljat pääsivät trenkituvan ylätasanteelle. Siirsin niiden taakse ukonhatut poistettavasta penkistä. Liljojen ja ukonhattujen väliin jäi vielä tilaa jollekin keskikorkealle perennalle.

Ison kiven juuren kevättähdet ovat juuri aukeamassa.

Syksyllä istutetut tulppaanit ovat nousemassa. Yksi krookuksista kukkii jo. Muut tulevat kohta perässä.

Alatasanteelle olen siirtänyt jo vaaleanpunakukkaisen jaetun mansikan, arovuokot, iirikset, palavat rakkaudet, päivänliljat, töyhtöargervot ja loput ukonhatut. Vielä on tilaa aika paljon. Ja nuo etualan pikkuruusut lykkäsin myös multaan, samoin joulusta selvinneen jouluruusun.

Valkovuokkoja on kukassa vähän kaikkialla. Kun aurinko paistoi kauniisti, ne olivat kunnolla avoimina.

Kasvihuoneen narsissit kukkivat täyttä päätä isona puskana.

Punaiset tulppaanit ovat aivan kohta avautumassa.

Keltainen tulppaani aloitti kukintansa jo.

Idänsinililjaa on pihalla kaikkialla. Se on todella hienosti levinnyt joka paikkaan ja saa tehdä niin jatkossakin.

Paviljonkitasanteen (ilman paviljonkia) alapenkki aloittaa myös kukkaloistonsa. Narsissia on siinä aivan valtavasti.

Joka ovenpielessä on orvokkiamppeli.

Ostin belliksiä purkissa, ja jaoin kolmeen osaan. Ensimmäinen osa pääsi trenkituvan etupihan kivelle.

Toinen pääsi trenkituvan kuistinvieren penkille, joka näkyy olevan pian kaatumaisillaan.

Kolmannen laitoin pikkunarsissien ja orvokkien seuraksi pääportin viereiselle kivelle.

Ja vihdoin istutin isommat orvokit pataan. Nuo röntteet väleissä ovat viime vuoden pikkuruusujen jämät, jotka tarkemmin katsottuna olivatkin vielä hengissä. Pata vietti talvensa talon kuistilla ilman mitään suojauksia tai hoitoa.

Kevätretkellä

Tänään lähdimme porukalla retkelle. Ensimmäinen etappi oli heti tarhan ulkopuolella, jossa kasvaa jo tuoretta heinää. Käpy ja Ansku söivät hyvällä ruokahalulla, ja pienet opettelivat perässä.

Tältä se näytti liikkuvana kuvana.

Kävelimme pihan poikki ja ylitimme tien. Saavuimme seuraavalle laitumelle kasvihuoneeseen.

Kileistä vilkkain Maikki päätti kiivetä kasvihuoneen päälle, mutta onneksi ei vielä aivan sinne asti päässyt. 

Käpy päätti, että retki oli nyt tehty ja lähti viemään porukkaa takaisin.

Yhdessä vilauksessa koko lauma oli kiiruhtanut takaisin tarhaan. Ehkäpä joku toinenkin päivä on retkiä tiedossa porukalla.

Tuulen viemää

Kai tuuli tarvitsi sen, tuuli kaiken otti, se saa lentää tuulien teitä, sen tuuli vei ja niin edelleen. Tuuli siis vei paviljonkimme.

Taas oli joku syöksyvirtaushurrikaani ollut asialla. Paviljonki oli siirtynyt tien viereen. 

Ei sitä iloa sitten pitkään riittänytkään. Runko vaatii korjaustoimenpiteitä ennen uutta pystytyskokeilua.

Pellonreuna vaatii jonkinlaisen tuuliaidan jatkossa. Tuostahan käy joka myrsky sisään pihallemme.

Muutama lavakaulus

Kasvimaan alue on nyt siivottu, joten sinne pitää pian päästä kylvämään. Onhan siellä jo olemassa muutama kohopenkki viime vuodelta ja ne maa-artisokat ja valkosipulit. Sen lisäksi sinne on tulossa lisää kohopenkkejä, jotka ovat lavakaulusten sisällä. Ostimme niitä 40 kappaletta. Hintakin oli oikein kohtuullinen, viisi euroa kappaleelta paljousalennuksen kera.

Lavakauluksien työpaja on suulissa, koska säät ovat vielä hieman oikukkaita. Välillä sataa ja välillä paistaa. Maalauksen kannalta on siis parempi olla katoksen suojassa.

Ensimmäiset kymmenen kaulusta on jo käsiteltynä. Sisäpuoli käsitellään vernissalla ja ulkopuoli pellavaöljyllä, värinä englanninpunainen. Toki nämä voisi käyttää aivan tällaisenaankin, mutta käsittely lisää niiden käyttöikää huomattavasti.

Kunhan nämä kaikki 40 kaulusta ovat valmiina, pääsemme asettelemaan niitä kasvimaalle. Laitamme kaksi päällekkäin, joten valmiita laatikoita tulee 20. Sinne tulevat myös jo olevat neliön muotoiset matalammat vihreät laatikot, joita pihoilta on löytynyt neljä.

Rakastuin

Olimme hakemassa ylijääneitä rakennustarvikkeita, kun rakastuin. Mutta siitähän ei tietysti voi puhua, sillä yhtäkkinen rakastuminen on vähän hassua. Mutta kohde oli vain niin ihana, joten se vain tapahtui. Mutta miten selittäisin sen Isännälle, joka oli siinä ihan vieressä? Ymmärtäisikö hän sitä? Entä jos hän vain suuttuisi, kun kertoisin?

Kerroin kuitenkin, eikä reaktio ollutkaan niin paha. Isäntä oli lähinnä yllättynyt. Että oikeastiko? Että juuri siihen? Mutta mitään sen ihanampaa en voinut kuvitellakaan. Joten päätimme yhdessä ostaa sen. Se oli Isännällekin hyvin mieleinen. Ja se on todella ihana kippikärry traktorille. Se on niin hieno! Se on niin valtavan kaunis!

Sen kaikki yksityiskohdatkin ovat niin ihmeellisen kauniita. Toki se on myös ihan tarpeellinen, eikä sitä oikeasti ole hankittu missään mielenhäiriössä. Se vaan osui kohdalle juuri oikeaan aikaan ja paikkaan.

Sain ostettua myös aivan ihanan laitteen. Rakastuin siihenkin, vaikka en ihan yhtä paljon kuin kärryyn. 

Tällä on aivan ilo kylvää suoria rivejä. Se on mitä hienoin kylvölaite. Sillä on viimeksi kylvetty herneitä. Tällä minä saattaisin kylvää vaikka koko pellon kauraa ihan silkasta työntämisen ilosta. :D

Kakkapyllyt

Käpyn vauveleiden pyllyihin oli jäänyt kakkaklöntti. Emän pitäisi aina nuolla kilinsä pyllyt, mutta Käpy ei oikein pidä siitä. Ymmärrän sen hyvin. :) Tänään päätin poistaa kiinni juuttuneet kikkareet. Paavolta sain aika vähällä vaivalla kuivuneen kakan pois, mutta Maikilla oli isompi klöntti, jota piti liottaa pidempään. Ei se oikein pitänyt toimenpiteestä, mutta pakkohan se oli poistaa.

Ja kun klöntti oli pois, tuli siltä uusi kakka, jota Käpy ei taaskaan poistanut. Niinpä jouduin irrottamaan senkin.

Kun molemmilla oli puhdas pylly, suostui Käpykin nuolemaan lapsensa. Helppoa kai se nyt oli, kun minä tein sen kakkaisimman työn.

Päästin vuohet hetkeksi pihalle. Melkoista menoa niillä olikin.

Kivikasallahan ne pienet loikkivat kuin olisivat aina ennenkin tehneet niin.

Isommat lähtivät päiväunille, mutta pienemmät jatkoivat riehumista. :D

Yllätystalkoot

Olin sopinut yhden ystäväni kanssa, että laitamme iltapäivällä ne puskat paikoilleen, jotka viime syksynä jäivät tien varteen. Mutta kaksi ihanaa naapuriamme ilmestyi myös paikalle, joten iltapäivästä muodostuikin yllätystalkoot. Paljon me neljä rivakkaa naista saimmekin aikaiseksi.

Trenkituvan takapiha on siistitty. Muovitetut kukkaistutukset ovat vielä paikoillaan, mutta ne saavat aikanaan häädön. Siirtelen näistä kukkia muualle ja jätän vain yhden kukkapenkillisen tuohon talon taakse, johon tulee puoliympyrän muotoinen penkki ilman muovia ja styroxia.

Keijuangervot ovat nyt kauniina rivinä tien vieressä.

Nämä olivat aiemmin tuolla risteyksen luona istutettuina muovisäkkeihin melkoisessa sumpussa. Nyt ne ovat kauniina rivinä kuivurin rampin molemmin puolin.

Myös kuivurin pihalla olevat istutukset on siivottu. Ehkä nämä kukkaistutukset saa tänä keväänä kaikki katsottua läpi. Nyt on jäljellä enää trenkituvan ja paviljonkitasanteen välinen alue, mutta on sitä työtä vielä siinäkin.

Nämä olivat todella mukavat yllätystalkoot. Sää oli talvisen tuulinen, mutta sopiva työtahti piti lämpimänä.

Paavo ja Maikki

Uusista kileistä tuli Paavo ja Maikki. Niiden karva on sileämpää kuin Tuulin ja Milkan ja ne ovat selkeästi mustapohjaisia. Aika paljon näyttää vaikuttavan pohjaväriin emän väri. Maikki onkin aivan ilmetty äitinsä, tosin nuo valkoiset viirut ovat pidemmät.

Käpy hoitaa hellästi pienokaisiaan, mutta antaa minunkin koskea niitä. Ovathan nämä yhdessä saatettu maailmaan.

Paavo ja Maikki tuntuvat todella pieniltä vielä. Sekin vaikuttaa, ettei niiden turkki ole niin pörröinen kuin vanhempien kilien.

Oven toisella puolella köllöttävät isot Tuuli ja Milka. Välillä pitää ottaa päiväunet, että jaksaa taas pomppia.

Kilit saavat olla vielä jonkin aikaa sisätiloissa. Ehtivät ne vielä olemaan pihallakin, aitauksessa ja sen ulkopuolella.