Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 29. elokuuta 2017

Kylpyhuoneen laajennus

Muurausremontin yhteyteen oli pakko ottaa myös kylpyhuoneen laajennus. Aikoinaan tämä tila on ollut yhtä tilaa tuohon portaiden levikekohtaan asti ja tuo portaiden alla oleva tila on ollut komero. Tuolla takana vasemmalla on ovi keittiöön ja oikealla ikkunasta näkee etupihalle.


Kokonaan väliseinää ei voinut vielä purkaa, sillä sähköt ovat tuolla yhdellä seinänpätkällä.


Suurin syy laajennuksen tarpeeseen on tämä vanha lämmityskattila, joka pitää poistaa tilasta, jotta seinän saa muurattua ja tasoitettua.


Parhaillaankin kuuluu kaikenlaista kolinaa katolta, sillä siellä on menossa piippujen pellitys.

maanantai 28. elokuuta 2017

Kuvia yläilmoista

Koska minua ei korkealle saa ilman turvavaljaita, tsemppausta ja yllytystä, pyysin Isännän ottamaan kuvia laajemmilla perspektiiveillä tilastamme. Ensimmäisenä katselemme trenkituvan katolta kohti naapurin peltoa, joka näkyy tuvan ja kamarin etelänpuolen ikkunoista.


Tietä pitkin suoraan pääsee kylille, oikealle menevä tie vie kahdelle naapurille. Lähin naapuri on tuon vasemmalta kajastavan valon kohdalla. Kukkomme huutelevat kilvan tervehdyksiä toisilleen.


Käännymme vasempaan, jossa näkyy tiuha metsämme, jonka reunassa on trenkituvan parkkipaikka sekä puuvaja, josta löytyy myös huussi. Trenkituvan kamarin päätyikkunasta näkyy myös tähän suuntaan.


Käännymme taas hieman vasemmalle, jolloin näkyviin tulee tie, joka vie päärakennukselle ja sen pihapiiriin. Kahden vuoden aikana tuota tietä on tullut asteltua edestakaisin useita kertoja päivässä. Nyt liikenne on hieman hiljentynyt. Etualalla näkyy trenkituvan kukkapenkki.


Pienen käännöksen jälkeen näkyviin tulee puutarhapuolta enemmän. Kasvihuoneen jälkeen tulee paviljonkitasanne ja sen vasemmalla puolella on marjatarha. Vasemmalla alkaa pilkottaa jo kuivuri. Trenkituvan etupiha oli vielä kaksi vuotta sitten pelkkää heinikkoa ja kivikkoa. Isot kivet siirrettiin kauemmas istutusalueen reunaksi, jolloin pihasta sai niin tilavan, että siihen voi ajaa autolla.


Piipun korjausta varten oli pakko leikata isosta koivusta oksia. Silti koivu on niin iso, että se peittää näkymän kuivurille. Yritämme parhaamme mukaan asennoitua jo koivun kaatoon, vaikka se vaikeaa onkin. 


En ole missään koskaan nähnyt noin mahtavaa koivua. Ja saisi se muuten kasvaa, ellei peittäisi koko trenkitupaa jo lehvillään.


Kierros on tehty trenkituvan katolla. On aika siirtyä katsomaan päärekennuksen katolta aukeavia maisemia. Aamuinen aurinko kultaa säteillään vanhan suulin metsän laidassa. Syreenikuja peittää näkymän aitalle, mutta pieni pilkahdus taitaa näkyä sen katosta. Nämä näkymät ovat etupihan puolella.


Nyt käännymme hieman oikealle, jolloin muurarin selän takaa näkyy pilkahdus trenkituvasta. Tienvarren vaahterat kohoavat uljaina viimeisiä elinvuosiaan viettäen tien puutarhan puoleisella laidalla.


Käännymme taas hieman oikealle, jolloin kasvihuone tulee näkyviin. Portilta kulkee väylä kasvihuoneelle. Tätä väylää laajensimme keväällä ja tuonne oikealle syntyi varjopenkki. Siitä oikealle kohoaa paviljonkitasanne, jonka takana on marjatarha. Kasvimaa on suoraan kasvihuoneen jälkeen.


Ohitamme vaivihkaa paviljonkitasanteen kääntyessämme taas oikealle. Näin korkealta ei lehvästön takaa näe tasannetta, mutta tuossa se on juuri tuon suuren koivun takana. Polku kulkee tuon puukasan vasemmalla puolella. Nyt näemme autotallin ja sen vieressä olevan styroxikasan, joka odottaa vielä parempaa rahatilannetta voidakseen siirtyä polttolaitokselle lämmöntuottoon.


Meistä pidemmällä asuu vielä yksi ihana naapuri, muuten tietä kulkevat vain ne, jolla on maita tuolla suunnalla. Katon harja peittää näkymää navetan ylisille kulkevaan ramppiin ja pihatupaan, joka näkyisi tuossa alempana. Tuo mänty on käsittämättömän kaunis, vaikka onkin noin toispuoleinen.


Käännymme kohti pihaa, josta navetta tulee näkyviin, sen vieressä pakaritupa ja edessä purettava kasvihuone. Kun tuo rumilus tuosta häipyy, alkaa piha näyttää heti paljon paremmalta. Navetan katon paikkauskaan ei ehkä ole niin silmiä hivelevä näky, mutta hyödyllinen se on silti ulkonäöstään huolimatta. Tuo takana oleva metsikkö on vielä meidän maitamme, samoin sen oikealla puolella oleva pelto.


Ja viimeinen käännös vie näkymän etupihalle, jossa tällä hetkellä on kaikenlaista pressuprojektia meneillään. Täältä katsoen pihapöytäkin näyttää varsin pieneltä. Lähempänä näkyvä vihreä peltoalue on meidän, mutta kauempana oleva on jo naapurin peltoa, vaikka sekin on alunperin kuulunut tähän tilaan. Meille riittää oikein hyvin tuo pienempikin pelto.


Näin pääsimme Isännän avustuksella katselemaan tilamme näkymiä korkeammalta. Paljon näkyy kaikkea hyvää, mutta on täällä vähän vielä tekemistäkin. :)

lauantai 26. elokuuta 2017

Lyhtyjä lasikopissa

Paikallisessa roskalavaryhmässä oli tarjolla kaksi vanhaa akvaariota. Katselin niitä heti sillä silmällä, mutta en vielä sanonut ottavani. Ajattelin, että mietin yhden yön yli ja otan sitten, jos kukaan ei ole niitä vielä halunnut. Kukaan ei ollut ilmoittanut haluavansa niitä, joten lupasin ottaa ne. Toinen akvaario oli iso ja painava, mutta ihan hyvä niin. Ehkä se toimii uudessa tehtävässään paremmin painavana. Ja se uusi tehtävä on olla suoja lyhdylle ja sen koristeille.

Auto ja Isäntä ovat myös sopivaa sävyä. :)
Toinen akvaario oli vähän normaalimman kokoinen, mutta tarpeeksi tilava lyhdylle ja kukalle. 


Molemmat akvaariot saivat uuden paikan tien vieressä, jossa voivat tuoda tunnelmaa värein ja valoin. Nyt niissä on syksyisiä koristeita. Jouluksi niihin saa hieman jouluisempia koristeita, kesäksi taas kesäisempiä.


Ei oikeastaan yhtään haitannut, että tämän projektin hinta oli todella alhainen, sillä koristuksetkin löytyivät ihan omasta takaa. Vain nuo kukkaset ovat uutta.




perjantai 25. elokuuta 2017

Trenkituvan muuraustyöt

Trenkituvan piippukin kaipasi uudelleenmuurausta. Tiilikatto oli haurastunut todella paljon ja monta tiiltä piti vaihtaa muurauksen aikana hajonneiden tilalle. Katolle pitäisi tehdä pian isompi remontti, mutta ehkä ei vielä tänä syksynä. Koivusta piti katkoa oksia piipun päältä. Koivun tarina taitaa olla loppusuoralla, sillä se tulee jo ihan liikaa trenkituvan päälle.


Nyt piippu on muurattuna odottaen pellitystä. Onpa muuten vaikea päättää pellin väriä, sillä tulevasta kattomateriaalista ei ole vielä mitään ajatusta. Ehkä siksi pitää ottaa sinkitty, jonka voi sitten tarvittaessa maalata.


Trenkitupa alkaakin vaikuttaa oikein houkuttelevalta nyt, kun sen toiminnallisuus parani huomattavasti. Pitäisi siitä vaihtaa eteläseinän paneelitkin ja nostaa pellon puolen päätyä vähän ylemmäs, jos ihan priiman siitä tahtoo.


Sisälläkin piti tehdä hieman muuraustöitä, sillä hormit olivat tukossa. Toisessa hormissa oli tiili tukkeena ja toisessa metrin verran moskaa jumittuneen pellin päällä.


Hormit ovat nyt hyvässä kunnossa. Yläkertaan tulee uutena nuohousluukku toisen reiän tilalle. Siitä voi sitten itsekin kaivella tarvittaessa noet ja tuhkat pois.


Ongelmana oli myös tuvan juuttunut pelti, joka ei lähtenyt millään liikkumaan mihinkään suuntaan. Se siis piti piikata pois.


Ja kyllähän se lopulta irtosi paikoiltaan. Samaa peltiä ei saa enää laitettua takaisin, sillä se oli liian ruostunut.


Meillä oli onneksi varapelti, joka tulee nyt kuivumisen jälkeen paikoilleen. Pieniä maalaustöitä on vielä tiedossa näiden muurauksien jälkeen.


Trenkituvan lieden päällilevy ei ole ihan parhaassa kunnossa. Pitää katsoa, teemmekö tuolle jotain, vai jääkö se vähän kuopalle. Uuni ainakin on kunnossa ja käyttökelpoinen. Sen kautta varmaan pystyykin lämmittämään tuvan pitkäksi aikaa.


Seuraavaksi muurari tulee vasta ensi viikon lopulla, jolloin Reinon sydän alkaa olla valmiina. Sitten alkaa keittiössä hellan muuraus takaisin käyttökuntoon.

torstai 24. elokuuta 2017

Kolme vuotta ensimmäisestä käynnistä

Tasan kolme vuotta sitten kävimme ensimmäisen kerran Kivimäessä. Päivä oli maanantai ja vasta seuraavana päivänä oli yleinen näyttö. Torstaina varmistui, että Kivimäki olisi meidän. Lähdimme Keuruulta vasta töiden jälkeen ajamaan tänne hieman jännittynein tunnelmin, mutta sopivasti pienen kesäseikkailun hengessä. Ehkä sateinen sää vaikutti sen, että paikka näytti entistäkin nuhruisemmalta. Kaiken lisäksi kamerassa olivat väärät valoisuussäädöt, joten kuvatkin ovat siltä päivältä perin ankeita.

Ensimmäisen vuoden jälkeen olimme asuneet täällä vasta kaksi kuukautta. Silti monta asiaa oli jo muuttunut sen vuoden aikana. Toisen vuoden aikana tapahtuikin sitten valtavasti kaikkea. 

Tällä kertaa esittelen hieman paikkoja sekä ennen että nykyään. Kolme vuotta sitten sisääntulo näytti umpeen kasvaneelta ja nuhjuiselta.


Nyt pihatie on kunnostettu ja valaistu, istutukset edes jotenkin hallinnassa ja nurmikkokin leikattu (ainakin silloin tällöin).


Talossa kaikki oli vielä edellisen asukkaan jäljiltä siivoamatta. Kaikkialla oli kissanpökäleitä ja haju oli aivan järkyttävä. Makuukamari ei ollut pahin paikka, mutta kyllä sielläkin nurkissa oli kasoja.


Nyt makuukamarissa on raikas ilma, uudet seinäpinnat sekä maalatut lattia ja katto.


Makuukamarin remontti alkoi tavaroiden pakkaamisella ja ylimääräisten hyllyköiden purkamisella.


Ja lopulta pääsimme muuttamaan makuukamariin heinäkuussa. Paljon tavaraa etsii vielä paikkaansa, eikä tuoreempia kuvia tee vielä mieli ottaa. 


Makuukamarissa oli myös iso komero, joka oli kakluunin tiellä. Sekin purettiin.


Huoneeseen tuli enemmän tilaa. Nyt kakluuni on käyttövalmis, sillä piippukin on jo muurattu uusiksi.


Makuukamarin viereinen huone oli jonkinlainen ahdas salongin ja kirjaston yhdistelmä, jossa tavarat olivat sekaisin.


Lattia oli kauheassa kunnossa. Purimme tästä huoneesta lattiapinnat, seinälevyt ja teimme pinnat uusiksi.


Nyt kirjasto odottaa vielä listoja paikoilleen, mutta muuten se on lähes valmis. Nurkkaan on tulossa vielä Porin Matti eteisestä, joten syksyn tullessa täälläkin on ihanan lämmintä ja tunnelmallista.


Vuoden sisällä on valmistunut lähes kaksi huonetta. Se on enemmän kuin suunnitelmassamme oli, mutta ei se haittaa. Vielä on jäljellä sali, keittiö, kuistit ja kylpyhuone.


Trenkitupa oli aika hurjassa kunnossa. Muut katsojat eivät edes yrittäneet mennä sisään, mutta minun oli pakko päästä. Trenkitupa oli se ratkaiseva tekijä, jonka perusteella kaupat tehtäisiin tai sitten koko idea hylättäisiin.


Remonttia ei ole tarvinnut tehdä ollenkaan. Paitsi nyt tehty piipun yläosan korjaaminen, joka tapahtui muutamassa tunnissa. Ulkona on tapahtunut raivaamista, uusien kukkapenkkien perustamista ja uusimpana viime syksynä istutettu syreeniaita tontin rajalle.


Ensimmäisellä yöpymiskerralla emme päässeet kamariin asti, sillä tuvan tavaroiden tyhjentämisessä meni yksi päivä. Mutta toisella kerralla saimme tämän tavaranpaljouden vietyä muihin tiloihin ja pääsimme tänne nukkumaan.


Vasta nyt, kun olemme muuttaneet täältä pois, on tämä kamari esittelykelpoinen. Tulevana talvena tätäkin voi pitää peruslämmöllä tulisijojen avulla, eikä enää tarvitse lämmittää kalliilla sähköllä.


Lähellä trenkitupaa oli kasvihuone, tai aika lailla entinen kasvihuone. Molemmat päädyt olivat olleet hetken ilman muoveja. Runsaasta ympäröivästä kasvillisuudesta huolimatta kävimme myös täällä katsomassa ja ihmettelemässä viinirypäleitä ja boyseneita. Ajattelin, että olisi aika hauska, jos omistaisi oman viinitarhan.


Tällä hetkellä boysenit ovat poimittavissa ja rypäleetkin kypsyvät kovalla vauhdilla. Kasvihuone on nyt ehjä muoveiltaan. Ympäristö on raivattu, eikä styroxia ole enää näillä nurkilla.


Kasvihuoneen sisällä oli valtavasti kasvustoa, repsottavaa muovia ja kuoppa täynnä styroxia.


Keväällä aloimme tehdä kuopasta kunnollista allasta. Projekti jäi kesken muiden kiireellisempien töiden alta, mutta paljon ei tästä enää puutu. Jo nyt se toimii siinä tehtävässä, mikä oli tarkoituskin. Kun altaassa on vettä, se toimii lämmönsäätäjänä. Päivällä vesi viilentää kasvihuonetta ja öisin se luovuttaa lämpöä.


Tilalla oli myös toinen kasvihuone, josta oli jäljellä vain päädyt ja runko.


Nykyään katselemme marjatarhaa rumien repsottavien muovien sijaan. Kukkulan alatasanteella on paikka, jota kutsumme paviljonkitasanteeksi, vaikka mitään paviljonkia ei siellä ole, sillä tuuli hajotti sen heti, kun sellaisen sinne olimme pystyttäneet. Suunnitelmia on yhä edelleen tälle paikalle.


Kaikkialla oli valtavasti styroxia. Sitä oli niin paljon, ettei sitä voi edes uskoa. Sanoin Isännälle, että laatikoita on ainakin tuhat, mutta siinä olin väärässä. Niitä oli vieläkin enemmän.


Entisen jätekasan paikalla on marjatarha, joka täydentyy vähän kerrallaan. Herukat ovat jo löytäneet paikkansa. Karviaiset ja mustikat ovat vielä tulossa ajallaan. Marjatarhaa reunustaa viime vuonna istutettu kirsikkakuja. Oli hienoa poimia ensimmäinen kirsikkasato tänä vuonna. 


Jätevuoria oli kaikkialla maastossa. Ne paljastuivat vasta seuraavana keväänä, kun lumi suli. Siitä huolimatta näin jo sieluni silmin tässä tulevan kasvimaan.


Viime vuonna roskat saatiin talkoilla pois, maa muokattu ja tasoitettu. Ensimmäiset kasvulaatikotkin palvelivat jo hienosti.


Tänä vuonna laitoimme lisää laatikoita. Kasvuvauhti on ollut hurja ja satoa tulee hienosti. Myös laatikoiden väleissä kasvaa kiitettävästi kaikkea, josta emme ole aivan niin tyytyväisiä.


Talon piha oli heinittynyt. Pujoa kasvoi valtavasti kaikkialla. Keskellä pihaa kasvoi vino sembramänty, joka näytti valmiilta kaatumaan kohti suulia.


Vähän kerrallaan maisema on muuttunut ja avartunut. Alapihalle on muodostunut oleskelualue, jonne mahtuu suurempikin joukko. Se tuli testattua, kun viime kuussa meillä oli äitini suvun sukujuhla.


Etupihalla oli myös valtaisa pöheikkö sekaisin vaahteroita, syreeniä ja pajuangervoa. Mutta näytöllä pääsimme kurkistamaan tuon pöheikön taakse suulin seinustan kautta. Muuten tuonne ei ollut mitään mahdollisuutta mennä. 


Vähän kerrallaan pöheikkö antoi periksi. Viimeisinä lähtivät lahot vaahterat, joiden pölkkyjä on pihalla vieläkin odottamassa pienimistä ja pinoamista. Pöheikön takaa löytynyt vanha aitta on nyt näkyvissä ja osana pihapiiriä ja niin se tulee olemaan jatkossakin. 


Pöheikön laidassa oli jonkinlainen onkalo. Alkupäästä ei pystynyt näkemään, mihin se johtaa.


Viime syksynä raivasimme käytävän, jonka päässä on hyvä paikka syreenimajalle.


Navetta oli tärkeä paikka, joka oli myös yksi ratkaiseva asia ostoa miettiessä. Navetan huoneet olivat valtavan matalia ja niiden ovet käsittämättömän pieniä luukkuja. Mataluuden syy selvisi, kun lapioimme yli metrin verran lantaa pois lattioilta.


Tänä vuonna ehdimme jo kalkita yhden tilan. Nyt se näyttää jo ihan eläinsuojalta. Ja tila on oikein korkea ja ovet normaalikokoisia.


Ensimmäisen vuoden kanat ja kutut viettivät samassa tilassa. Toisena vuonna saimme toisen tilan kanoille ja kutut elivät tässä.



Tänä vuonna kutut ovat viettäneet aikaa navetan toisessa osassa, ja kanat ovat saaneet asua sviitissä. Luultavasti talveksi on kuttujen muutettava takaisin tähän tilaan, sillä nykyinen tila ei ole riittävän tiivis talviasumiseen.


Navetan kylkiäisenä oli repsottava muovihuone, jonka ympäristö oli sekin täynnä roskia ja styroxia.


Nykyään tuo tila on jo siistiytynyt kesätilaksi, joka toimii tällä hetkellä keittiönämme. Ja meillä on varaa syödä joka päivä ulkona. :)


Valitsin tämän vuoden katsaukseen sellaisia asioita, jotka ovat muuttuneet viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmista vuosikatsauksista voit lukea, mitä kaikkea oikeasti on kolmen vuoden aikana tapahtunut. Paljon on vielä tapahtumatta, joten ensi vuonna saat lukea taas uuden kirjoituksen. Ja varmasti myös monena tulevana vuonna, sillä tämä projekti ei tule ihan heti valmiiksi. Ja sehän on tietysti oikein hyvä asia. Kaikkea hyvää on mahtunut näihin vuosiin ja tulee mahtumaan tuleviinkin.