Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 31. lokakuuta 2022

Suulin toinen lape

Suulin toinen lape on jo valmis ja pellitetty. Tänään nousivat pellit katolle suojaamaan suulia. Tielle näyttää oikein hienolta, kun kuluneet seinät eivät näy. Aitan katto vähän häiritsee näkymää, sillä se näyttää entistä kehnommalta paikkapaloissaan. Mutta sen aika on vasta ensi vuonna.


Perjantaina ilmestyivät myös otsalaudat etupäätyyn. Toiselta lappeelta puuttuu vielä peltejä, mutta sinne on tällä hetkellä vaikea laittaa, sillä telineet puuttuvat. Mutta on todella hienoa, että jokin osa on valmis. Ei kannata katsella kaikkea sitä, mikä on vielä kesken, sillä sitä on niin paljon. Onhan nyt hienoa, että voi sanoa, että suuli on pelastettu rakennus. Se tulee jatkamaan olemassaoloaan tulevillekin asukkaille meidän jälkeemme.

torstai 27. lokakuuta 2022

Syksyn puhdetöitä

Pikkuhiljaa olemme siirtyneet sisäaskareisiin, Hoksasin, että ehdottomasti tarvitsen makuukamariin pyykkikorin, joka on tyyliin sopiva. Annoin Isännälle mitat, jotta hän voi tehdä kehikon metallista. Tein itse siihen pussin. Nyt se sopii ainakin väriensä puolesta muuhun miljööseen.


Isäntä on taas tehnyt saippuoille telineitä. Näitä varmaan tulee vielä lisää, sillä ensimmäistä kertaa olen menossa myymään saippuoitani paikallisiin joulumyyjäisiin, joista ensimmäinen on marraskuun 20. päivä.


Olen päättänyt pitäytyä parhaimmissa ja suosituimmissa saippuaresepteissä. Ensimmäinen niistä on Äijäsaippua, joka sisältää kylpyturvetta ja tervaa.


Toinen suosikki on Pioniunelma, joka on vaaleanpunainen ja tuoksuu ihanasti kesäiseltä pionilta.


Kolmas suosikki on Juhannusmuisto, jossa tuoksuu ruusu ja koivunlehtihaude.


Neljäs suosikki on Meren henkäys, jossa on Kuolleenmeren suolakiteitä ja rosmariinia. Näitä ei ole vielä yhtään pakattuna. Tänä vuonna minulla on reilusti aikaa myös saippuoiden paketoimiseen. Jokaista lajia ehdin tekemään kaksi kilon erää (n. 15 kpl/erä), joten saippuoita tulee ihan mukavan paljon. Uudet saippuat ovat parhaimmillaan vasta jouluna, sillä saippua vaatii aikaa kypsyäkseen kovaksi ja miellyttäväksi käyttää.

tiistai 25. lokakuuta 2022

Navetta on nyt maalattu

Vähitellen tulevat tärkeimmät ulkotyöt tältä syksyltä valmiiksi. Viikonloppuna Isäntä päätti kokeilla tikkailla, onnistuisiko navetan viimeisen pätkän maalaus, kun kerran punamultamaaliakin vielä oli kellarissa jäljellä. Tikkailla maalatessa joutuu jännittämään jalkoja koko ajan. Jalkojen väsymistä Isäntä valittelikin iltaisin. Lappeen alta on myös aika hankala maalata pää kenossa ja vartalo kierteellä.


Vähän kerrallaan yläosa sai uutta maalipintaa, eikä Isäntäkään pudonnut tikkailta. Ahtaimmassa paikassa oli vielä pieni kolo, josta puuttui lautoja, mutta Isäntä sahasi sinne sopivat kappaleet ja maalasi nekin. Lampaat kävivät välillä katsomassa hyvin huolestuneen näköisinä moista yläilmoissa riekkumista, mutta totesivat lopulta, että hätää ei ole.


Niin on nyt tämäkin tämän vuoden tavoite tullut valmiiksi. Tosin ajatus oli saada myös listat ja muut pikkujutut valmiiksi, mutta ne jäävät nyt ensi vuoteen, jolloin voi tehdä loput viimeistelyt. Myös ovet pitäisi laittaa paikoilleen alapäätyyn ja lantalan pitkälle sivustalle.

Onhan nyt mukava katsella, kun navetta näyttää jo aivan toiselta kuin aikoinaan. Hitaasti, mutta varmasti tapahtuu muutoksia.

maanantai 24. lokakuuta 2022

Suulin aluskate

Syksyn tavoite suulin osalta oli saada aluskate talveksi paikoilleen. Onneksi on ollut kauniita, kuivia päiviä, jolloin on ollut mukavampi tehdä töitä ulkosalla. 


Aluskate on siis nyt paikoillaan ja suuli hyvässä suojassa talveksi. Tietysti olisi vielä hienompaa, jos saisi kattopellitkin paikoilleen, mutta se on vain toive, jonka toteutumista ei tiedä tältä vuodelta. On kyllä hienoa, että tämä osuus tuli valmiiksi, sillä suulin kanssa on alusta asti ollut kaikenlaista ongelmaa. Nämä työt viivästyivät, sillä kirvesmies oli telonut kätensä tosi pahasti, eikä voinut kesällä tehdä muuta kuin levätä. Se on kyllä ihan tarpellista välillä itse kullekin.

Suulin katto näytti jossain vaiheessa todella vinolta. Luulin ottaneeni siitä tilanteesta kuvan, mutta ei sitä missään ollut. Suoristuksen jälkeen tilanne on jo toinen, vaikka täysin suoraksi saaminen oli mahdotonta purkamatta koko kattoa. Vanhaksi rakennukseksi tämä on varsin kelpoinen. "Välttää, kuhanpaha!", kuten kainuulainen kehu kuuluu (Isäntä on Kainuusta).


Kävin viikolla kaularankaleikkauksen jälkitarkastuksessa. Sairauslomaani jatkettiin vuoden loppuun, sillä äänihuuleni vaurioitui leikkauksessa, enkä pysty tuottamaan kunnollista kantavaa ääntä, vaan sellaista kähisevää ja hentoa. Sain lähetteen foniatrille. Toivottavasti sieltä tulee apu, sillä äänihuulten toimimattomuus vaikuttaa myös nielemiseen ja kehonsisäisen ilmanpaineen pitämiseen ponnistaessa. Muuten olen toipunut leikkauksesta hyvin, ja oikeaan käteenkin on palautunut jo voimaa, vaikka etusormeni on vielä tunnoton. Sekin saattaa vielä ajan kanssa korjaantua, kunhan hermot alkavat rakentua uudelleen.

lauantai 22. lokakuuta 2022

Säilykkeitä kalasta ja lihasta

Saimme "roskakalaa" eli särkiä. Nämähän eivät oikeasti ole mitään roskakalaa, vaan ihan syömäkelpoista ruokaa, terveellistäkin. Särjissä on ehkä turhan paljon ruotoja, mutta hyvällä kypsennyksellä ruodot pehmenevät. Tässä tapauksessa päätimme kypsentää särjet umpiointikattilassa säilykkeiksi erilaisissa maustesekoituksissa. Toki kalat pitää perata normaalisti, mutta loput ruodot saavat jäädä. Mausteita voi laittaa oman mieltymyksensä mukaan. Me käytimme tomaatteja, sipulia, yrttejä vaihdellen, jotta saimme vähän erilaisia purkillisia. 


Kun metsästyskausi alkoi, oli taas vuoro tehdä lihasta jotain. Mietimme, että olisi erittäin hyödyllistä tehdä niin valmiita ruokia, että voisi poimia purkin hyllyltä ja ottaa suoraan lautaselle ja lämmittää syötäväksi. Teimme erilaisia versioita kasvisten kera sellaisiksi pata-aterioiksi. Osa on niin lihaisaa, että kannattaa keittää perunat kaveriksi, mutta osa on aivan valmista evästä. Kokeilimme ensimmäisenä kaalipataa kasvisten kera. Täytyy sanoa, että oli todella maukasta. 


Säilykkeet eivät meillä jää vain "maailmanlopun varalle", vaan tulevat päivittäiseen käyttöön. Vaikka meillä on aika hyvä määrä kellarissa syötävää, sitä myös hupenee tasaista tahtia. Viime vuonna purkitetut lihat menivät vuodessa, samoin valmisruokapurkit. 

Umpioidut ruoat kestävät hyvin mahdolliset sähkökatkokset, eivätkä mene pilalle edes huoneenlämmössä säilytettäessä. Meillä ei mene kypsennykseenkään sähköä, sillä käytämme puuhellaa tai kaasuhellaa. Sähköhellaa meillä ei edes ole.

maanantai 17. lokakuuta 2022

Kanoja ja tipuja

Ystäväni kysyi, voisinko tulla tipujen kanssa hänen työpaikalleen. Mietin asiaa, mutta arvelin, että voisi onnistuakin. Meillä ei ollut sopivaa kuljetusvälinettä, mutta netistä löytyi hyvin edullisesti häkki, joka tosin osoittautui noutaessa paljon kuviteltua suuremmaksi. Sentään se mahtui auton takapenkille, vaikka muuta sinne ei sitten mahtunutkaan. Siihen sai hyvin emon ja tiput mahtumaan varsin väljästi. Ja niin menimme näyttäytymään ihmisille, joilla monella oli ollut kanoja nuorempana. Puolisen tuntia olimme vierailulla. Alkuun emo oli kovin huolissaan ja potpotti, mutta pian se jo rentoutui ja tiputkin uskaltautuivat tulemaan emon siiven alta katsomaan uutta ympäristöä.


Tipuja meille onkin siunaantunut todella paljon, mutta munista on ollut pulaa varsinkin kesästä lähtien. Kesällä ja vielä syyskuussa yksi ja toinen kana hävisi jonnekin piiloihin. Aamuisin oli tarhan ulkopuolella joku jo odottamassa aamupalaa, kun muut kanat olivat viettäneet yönsä sisätiloissa. Myös hervottomat jättikokoiset hautomakakat pihalla paljastivat kanan olevan hengissä, mutta piilossa jossakin hyvässä paikassa.


Yhtenä aamuna ihmettelin ilmiselvää tipujen piipitystä, mutta ääni tuli makuukamarin ikkunan alta. Siellä oli tuore emo uuden tipuparven kanssa. Pyydystin tiput ja kuljetin kanalaan. Emo seurasi kovaäänisesti perässä. Viimeisin poikue oli ilmestynyt jostain lampolan tarhan edustalle. Pyydystin ne lammaslenkin päätteeksi tyhjentyneeseen leipäpussiin ja vein kanalaan muiden joukkoon nuorisopuolelle.


Ovathan tiput todella suloisia, mutta siivekkäiden määrä on kasvanut kesäkauden aikana valtavasti. Syksyn puuhiin kuuluu myös kukkojen siirtyminen ihmisten ruoka-astioihin, vaikka tämä puuha onkin todella ikävä työ. Jos kukkojen antaisi olla hengissä, ne pitäisi eristää kanoista ja tehdä niille oma kukkotarha. Ehkä kuitenkin nautimme niistä lautasella ja kiitämme kauniisti.


Eilen pyydystimme vielä yhden miniparven, joka eleli koko kesän lampolassa. Sieltä siirtyi seitsemän siivekästä kanalan puolelle. Kyllä niillä olikin ihmettelemistä, kun eivät olleetkaan ainoat siipiveikot maailmassa.


Reilu viikko sitten ihmettelin illalla kanalan iltapuuhissa, missä ihmeessä on Marski-kukko. Sisälle tullessani kyselin Isännältä, onko hän nähnyt tai kuullut sitä. Aamulla oli Marski ollut lähdössä vielä pihalle muutaman kanan kanssa. Isäntä kävi katsomassa pihalla ja löysi syreenimajan luota Marskin maalliset jäännökset. Nälkäinen kanahaukka oli sen syönyt miltei kokonaan. Siinä oli meillä taas kova suru, sillä Marski oli oikein ihana ja hyvä kukko, joka hoiti tehtävänsä erinomaisesti. Kanojen puolustaminen oli onnistunut, mutta oma henki meni. Sittemmin emme olekaan päästäneet kanoja enää tarhasta pihalle. Vaikka siivekkäitä on paljon, ei niitä mieluusti syöttäisi pedoille.


Siivellisten laskeminen on hankalaa, sillä ne eivät millään malta olla niin pitkään paikoillaan, että luku olisi saatu. Eikä näitä niin helposti erota toisistaan, että osaisi heti katsoa ja nimetä, kuka kukin on. Keväällä pitää sitten myydä iso joukko pois uusiin koteihin kotkottamaan.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Perunaa talveksi

Viikko sitten nostimme perunat maasta. Ensin piti kitkeä aika paljon, sillä en ole ehtinyt hoitamaan kasvimaata kunnolla. Perunat tietysti pysyvät maassa routaan asti hyvänä, mutta parempi ne on saada talteen talvea varten. Ihannetilanne on, jos maasta nousee edes saman verran perunaa kuin sinne on piilottanut. Meillä näytti sadosta tulevan varsin hyvä.


Keväällä istutimme timoa, siikliä ja annabellea. Jokainen laji teki kohtuullisen kokoisia perunoita. Mitään jättejä ei tullut, mikä on tietysti ihan hyvä, kun muuten peruna oli tasakokoista. 


Nostovaiheessa laitoimme perunat ilmaviin muovikoreihin ja veimme ne lajeittain pihatupaan kuivahtamaan. Loppuviikosta siirsimme perunat lajeittain peltiämpäreihin. Nämä eivät ehkä ole kaikkein ihanteellisimmat säilöntäastiat, mutta ainakaan rotat eivät pääse perunoihin käsiksi.


Jokaista lajiketta tuli myös siemenperunan verran. Otimme talteen suunnilleen saman verran kuin keväällä laitoimme maahan. Talven aikana sitten näkee, miten pitkälle tämä määrä riittää. Syömispuolessa joudumme vähän petraamaan, sillä olemme käyttäneet aika vähän perunaa, vaikka se on ravintoarvoiltaan hyvää ravintoa. 


Maakellari on tuuletettu ja siivottu. Siellä vaikutti olevan sopivan kuivaa ja viileää perunalle. Alkuun perunalla voi olla vähän lämpimämmät olosuhteet, kunhan lämpötila alkaa pudota neljän asteen paikkeille. Myös siemenperunat laitoimme paperisäkeissä yhteen astiaan. Pitää varmaan seurata, miten perunat viihtyvät peltisissä astioissaan, vai pitääkö tehdä jotain muutoksia.


Tämän vuoden hamppusato oli myös oikein hyvä, vaikka aluksi näytti, etteivät kaikki itäneet. Näistä kerään siemenet ja valmistan hefua. Varsista tulee hyvää kuitua, jota olen vasta säilönyt sellaisenaan. Jossain vaiheessa pitäisi ottaa kuidut työstettäviksi, jotta ne voi kehrätä langaksi. Varren sisällä oleva kova aines taas sopii hyvin kuivikkeeksi ja maanparannusaineeksi.

perjantai 7. lokakuuta 2022

Kattotuoleja

Suulin remontointi on edennyt kattotuoleihin asti. Etupääty alkaa sen myötä hahmottumaan jo selkeämmin.


Tämä remontti on hidasta, koska Isäntä ei voi ottaa niin paljon vapaata töistä kuin tähän tarvitsisi. Mutta valmistuuhan tämä joka tapauksessa hitaamminkin. 


Toiveissa on saada aluskate paikoilleen ennen talvea. Silloin voisi jo tuoda tavaraa talvisäilöön säältä suojaan. 


Suulin takapiha on nyt tasoitettu. Tähän pitää tuoda myöhemmin vielä toinen kuorma, jotta pihan saa tarpeeksi laajaksi, mutta jo nyt alkaa näyttää pihalta eikä metsältä.


Tie on jo aika hyvä. Pitää vielä ajella siinä, että sora painuu tiiviiksi. Meidän traktorissamme ei ollut tarpeeksi voimaa tähän työhön, mutta naapuri veti omallaan nopeasti ja tehokkaasti.