Navetan lisäsiiven maalaus

Navetan maalaus on myös edennyt takaosiin. Viikonloppuna oli valtavan hieno maalauskeli, ja Isäntä pääsi maalaamaan uudistettua lisäsiipeä. 

Myös varsinaisen navettaosan yläosa oli vielä maalaamatta, mutta keli oli sopiva siihenkin, eikä tarvinnut pelätä liukasta kattoa. Onneksi tämä katto on mukavan loiva, eikä pudotustakaan tulisi kovin pitkälti, mutta nyt ei tarvinnut pelätä sitä.

Maalaamatta on vielä lisäsiiven vasemmalla puolella oleva yläseinä, johon on ehkä otettava nosturi avuksi. Alla oleva maasto on vähän epätasainen, joten tikapuilla voisi tulla liikaa jännitystä maalaukseen.

Tänään meillä kävi ammattikeritsijä hyvin nopealla käynnillä. Puolessa tunnissa kolme lammasta oli keritty ja niiden sorkat huollettu. Manta oli vähän levoton, mutta Hellu ja Hilda näyttivät nauttivan toimenpiteestä, eivätkä tempoilleet yhtään. Ihan varmasti siis säästämme kaikkien hermoja ja hoidamme keritsemiset jatkossa ammattilaisen kanssa. Työn jälkikin oli aivan toisenlainen kuin meidän kyninnän jälkeen.

Suulin päätykolmio

Suuli näyttää jo varsin erilaiselta pihalta katsottuna. Nyt sen tuleva muoto näkyy jo paremmin.

Suulin päätykolmio on nyt näkyvissä. Myös ikkunoiden paikat ovat jo olemassa rungossa. 

Suuren oven oviaukon päälle on jo laitettu palkki. Se piti vinssata mönkijän avulla tuonne, sillä painoa oli liikaa kahdelle miehelle.

Toinen oviaukko tulee olemaan pienempi. Laudoitus pitää uusia tältä seinältä kokonaan, mutta vanhat laudat pääsevät vielä johonkin uusiokäyttöön.

Sisälle on rakennettu tukirakenteita ja telineitä tulevia kattotuoleja varten.

Kattoa on tehtävä vielä useita metrejä tähän päätyyn.

Piha-alueellekin on tuotava vielä melkoinen määrä mursketta tuohon vasemmalle jäävään kääntöalueeseen ja tienpohjaan, joka jatkuu tästä puuvajalle. Ennen niitä toimenpiteitä pitää telineet saada pois seinän vierestä eli suulin pitää olla melkoisen valmis silloin.

Päärynät säilöön

Lampaat ovat menestyksekkäästi hoitaneet kaikki omenanpudokkaat heti siitä asti, kun raakileet alkoivat pudota. Mutta yhtäkkiä ne hoksasivat, että päärynät vasta olivatkin herkkua. Kaiken lisäksi suuri osa päärynöistä oli sopivalla etäisyydellä suusta, eikä tarvinnut enää kaivella mitään maasta. 

Tuli siis vähän kiire poimia päärynät omaan käyttöön. Ensimmäisen satsin tein säilykkeiksi umpioimalla päärynänpuolikkaat kuorineen vedessä. Näissä säilykkeissä ei siis ole yhtään lisättyä sokeria.

Tein myös ison satsin päärynäpaistosta, joka oli kyllä ehdottoman herkullista. Paistokseen en käyttänyt tavallista sokeria, vaan fariinisokeria, jolla maku on täyteläisempi ja koostumus rapeampi.

Päärynöitä tuli paljon enemmän kuin viime vuonna, joten muutakin herkkua piti keksiä. Arvelin, että umpioitu päärynäsose olisi hyvin käyttökelpoista talvella. Enkä taaskaan halunnut lisätä sokeria, sillä päärynät ovat hyvin makeita jo sellaisenaan. Kuoret laitoin mukaan, sillä niissä ovat kuidut ja vitamiinit.

Umpioin soseen ehkä vähän turhan isoissa tölkeissä, mutta tulee sitten monena päivänä päärynäpirtelöä päivän kevyemmäksi ateriaksi. Umpioinnin tein uppoumpioimalla korkeassa kattilassa 20 minuutin keittämisellä.

Muutama litra jäi vielä herkuttelupäärynöiksi. Konttuuri on syksyn tullen viilentynyt sopivaksi paikaksi säilöä päärynät muutamaksi päiväksi.

Omenoita riittää vielä joksikin aikaa tuoreeltaan syötäväksi, mutta teen vielä vaaleanpunaista omenasosetta, omenapaistosta ja muutaman umpioidun tölkillisen. Ehkä talvella pärjäämme näiden säilöttyjen hedelmien varassa pitkälle kevääseen. Olemme tehneet myös kalasäilykkeitä, mutta siitä kerron toisella kerralla.

Suulin etupäädyn sokkeli

Purkutöiden jälkeen oli siis aika muurata uusi sokkeli suulin etupäädyn oikeaan laitaan. 

Muilla seinillä onkin varsin korkea betonisokkeli, mutta jostain syystä etupäätyyn sokkelia ei ole aikoinaan tehty. Ehkä siihen on ollut suunnitteilla ovi, jota ei kuitenkaan ole tehty. Runkopuut lähtivät heti betonin päältä ja olivat jo lahonneet. Korkeampi sokkeli tulee pitämään paremmin pintansa maapinnasta tulevaa kosteutta vastaan, eivätkä saderoiskeet osu enää tuohon.

Kun tähän saadaan lopulta harjakatto koko matkalle, alkaa varmaan kasvitkin vähitellen väistymään tuosta betonoimattomasta puolesta. Tämä projekti on ollut melkoisen pitkäaikainen, eikä vielä tänä vuonna valmistu, mutta vähitellen tämäkin rakennus saa uuden elämän. Odotan jo kovasti, että tänne voi vihdoin tuoda kaikkea laitteistoa, joita nyt roikelehtii pitkin pihoja.

Kun sokkeli on suorassa, on aika tehdä runko valmiiksi. Samalla katsotaan ikkunanpaikat. Ikkunat haimme aikoinaan jo valmiiksi odottamaan. Tähän etupäätyyn tulee kaksi ruutuikkunaa ja takapäätyyn parioven paikalle yksi. Pienet ikkunat voidaan laittaa vielä yläpäätyihin, jos nähdään tarpeelliseksi.

On hienoa nähdä tämän rakennuksen tulevan vähitellen taas kuntoon. Kova työ näissä korjauksissa on, sillä kaikki rakennukset ovat jotain korjausta vailla. Meidän tehtävämme on arvioida kiireisimmät korjaukset, jotta rakennukset voi vielä pelastaa käyttöön. Korjauslista on pitkä. Tämän jälkeen työtä vaatii vieressä oleva aitta, jonka katto alkaa olla tiensä päässä. Onneksi aitta on muuten kunnossa.

Suulin taakse on jo muodostunut valtatie. Tosin se on hyvin pieni ja vaatimaton, eikä sitä ole vielä lanattu, mutta on tämä jo oikeaan suuntaan. Suulin takapihalla on myös sorakasa, joka pitää tasoittaa. Jospa vielä joskus etupihan saisi siistiksi kaikesta rakennustavarasta, metalleista ja muusta sinne kuulumattomasta, kun tänne muodostuu piha, joka ei ole heti näkösällä, vaan piilossa katseilta. Mutta alue vaatii vielä pieniä soransiirtotoimenpiteitä ja tasausta.

Suuliprojekti jatkuu

Pitkästä aikaa työ jatkuu taas suuliprojektissa. Kesällä olikin jo monta muuta projektia menossa, joten suuli sai levätä rauhassa. Nyt on taas hetki aikaa rakentaa. Tosin ennen rakentamista on purettava. Nyt on jo purettuna pihan puoleinen päätyseinä ja sen yläpuolella oleva katto.

Seinä lähti siistinä kappaleena, eikä kukaan jäänyt minkään alle, eikä pudonnut korkeuksista. Nämä laudat tulevat jatkamaan elämää navetassa lantalan ja puutarhavaraston väliseinänä, joka purettiin päädyn oikaisun yhteydessä. Nykyisenä aikana onkin varsin viisasta miettiä rakennustavaran todellinen tarve ja kierrätysmahdollisuudet, sillä myös puutavara on tällä hetkellä kovin arvokasta.

Tämä puoli suulia on vähän eri tasossa vasemman puolen kanssa. Niinpä tulevat sokkeliperustukset lähtevät eri korkeudelta. Kun sokkeli on muurattu, se rapataan, joten näkyviin ei jää korkeuseroa. Suulin seiniä pitää myös vetää vähän suorempaan.

Purkamisen jälkeen on taas vuoro rakentaa. On mukavaa nähdä tämänkin rakennuksen edistyvän taas vähän kerrallaan. Tähän työhön minä en osallistu, Isäntä hoitaa sen kirvesmiehen kanssa. 

Salin muuri

Salin muuri on myös tämän syksyn työlistalla. Toiminnoissa ei ole ollut mitään vikaa sen jälkeen, kun muurari kävi korjaamassa tämän erinomaisen patterihormiston. Mutta ulkopinta ei ollut kaunis. Ensin piti tasoittaa pienet halkeamat. Vasemmanpuoleinen halkeama on hormiston ja seinän välinen kohta. Halkeama on myös keittiön puolella, mutta sielläkin helposti paikattavissa.

Pientä korjattavaa oli vielä ilma-aukkojen reunoissa, jotta korjatut kohdat olisivat kaikki reunoiltaan tasaisia. 

Kun otimme tämän uudelleen käyttöön, nuohousluukkuja ei ollut. Haimme pakarituvan leivinuunin luukut, jotka eivät olleet aivan tiukasti sopivia. Nyt hankimme uudet nuohousluukut, jotka istuvat kuin hanska. Onneksi nykyään on saatavilla jo erikokoisia luukkuja meille vanhojen tulisijojen omistajille!

Alhaalla oikeaan nurkkaan jätimme siellä olleen luukun, joka oli taas eri kokoinen muiden luukkujen kanssa, mutta tämä onkin muurin alkuperäinen luukku. 

Isäntä sai pestä muurin maalausta varten, ja minä maalasin ensimmäisen kerroksen. Huomasin, etten aivan vaivatta yllä ylälistaan asti, eikä liiallinen ponnistelu vielä ole luvallista. Isäntä saa siis ennen toista kerrosta käydä läpi aivan tuon ylärajan, ja jatkan siitä alaspäin. Ensimmäistä kerrosta maalatessani piti välillä levätä. Onneksi ei tarvitse niin nopeasti tehdäkään. Pientä valumaa tuli yläreunaan, mutta saan sen tasoitettua toisella kerroksella. Myös tässä näkyy nuo korjatut kohdat, jotka imevät enemmän maalia.

Kolmannen maalikerroksen jälkeen muuri on tasaisen värinen, vaikka pinnasta erottuvat korjatut kohdat struktuuriltaan. Nuo ilmavälit ovat kaikki ylettyneet yhtä korkealle, mutta edellisen asukkaan aikana tehdyt avotakkahormitukset ja niiden korjaukset pakottivat reunimmaisten laittamiseen umpeen yläosastaan. Vasen aukko alkaa ylempää alkuperäisesti, koska takana on puuhellan tulipesä, josta lämpö johdetaan näihin hormikanaviin. Toimintaperiaate on sama kuin yleensä korkeissa uuneissa, lämpö (savukaasu) lähtee alhaalta ylös, palaa sieltä alas ja poistuu alanurkasta savupiippuun.

Minua houkuttaisi maalata tuohon muuriseinään joku kuva tai kuvioita, mutta en ole vielä keksinyt, mikä olisi tarpeeksi aikaa kestävä, ympäristöön sopiva ja tarpeeksi neutraali aihe. Nyt lämmityskauden alkamisen vuoksi ajatus saa kypsyä tai hävitä kevääseen mennessä, jolloin maalaaminen olisi teknisesti mahdollista. Tämän talvikauden muuri saa olla tässä asussaan, ja me saamme nauttia siististä, tasaisesta maalipinnasta ensimmäistä kertaa täällä asuessamme.

Mehua ja umpiointia

Alkusyksyn suuri urakka on viinirypäleiden poiminta ja mehustus. Tällä hetkellä poimittuna on 17 ämpärillistä rypäleitä, mutta kasvihuoneessa on vielä ehkä kahden ämpärillisen verran poimimattomia. Vaikka itse kasvihuoneessa on vuosittain paljon tekemistä, rypäleet pärjäävät huonommallakin hoidolla. Tärkeimmät tehtävät ovat lepokaudella leikkaus mahdollisimman tyngäksi, pienten rypäleterttujen ilmestymisen jälkeen turhien oksien leikkaus ja myöhemmin vielä yksi leikkaus, jotta rypäleet saavat tarpeeksi ilmaa ja valoa. Kertaakaan emme ole kastelleet.

Rypäle-aika on varsin lyhyt kypsymisen jälkeen, eikä näitä voi syödä vähitellen viikkojen kuluessa. Nyt varsinkin kylmät yöt ovat aiheuttaneet rypäleiden halkeamista. Niinpä sato on korjattava ennen haljenneiden homehtumista, sillä sekin tapahtuu nopeasti. Lauantaina aloitimme mehustusurakan ensimmäisellä kymmenellä ämpärillisellä. Koko prosessista kerroin vuosi sitten aika seikkaperäisesti. Puristimme joukkoon myös yhden pienen omenapuun sadon sekä noin puolen litran aroniasadon.

Viikonloppuna Apupoika oli taas palveluksessa. 

Sunnuntaina jatkoimme, mutta pakastimen tultua täyteen tuorepuristetusta mehusta teimme lopuista rypäleistä mehua höyryllä. Ehkä onkin parempi säilöä mehua kellariin, ettei tarvitse käyttää sähköenergiaa siihen.  

Myös muiden tilan tuotteiden säilöntä on menossa. Tänä vuonna umpioimme myös omenoita. Kuivatut omenat ovat hyviä naposteluherkkuja, mutta näitä voi käyttää piirakoihin, pirtelöihin ja muihin leivonnaisiin ja ruokiin. Omenat ovat vedessä, jossa on vain 1 tl sokeria, sillä umpioinnissa ei tarvita sokeria säilymiseen. Happamien tuotteiden umpiointi käy helposti uppoumpiointina korkeassa kattilassa. Vettä pitää olla pari senttiä korkkien yläpuolella. Omenille riittää 20 minuuttia keittämistä. Kuumien tölkkien kannet kiristetään, jotta ilmaa ei pääse umpioon. Nämä säilyvät huoneenlämmössäkin, mutta säilytämme kellarissa viileässä ja pimeässä.

Omenaa on nyt säilössä n. 15 litraa

Seuraava isompi operaatio on päärynäsadon hyödyntäminen. Aunen päärynä on aivan täynnä pieniä päärynöitä. Sato on aivan valtava, joten näistä saa monenlaista hyvää tehtyä. Ajattelin umpioida päärynäsosetta ilman sokeria. Myös viime vuonna tekemiäni säilykepäärynöitä voisin tehdä tänäkin vuonna.

Alkusyksy on varsin vauhdikasta, kun kaikki kesän ihanat maut on saatava säilöön. Tänä vuonna teen asioita vähän rauhallisemmin, eikä kanna enkä nostele mitään painavaa. Mutta paljon muuta pystyn tekemään voimieni mukaan.