Rypäleistä mehuksi

Rypäleet ovat nyt parhaimmillaan. Niitä ei oikein muuten saa säilöttyä kuin mehuksi. Yritämme keksiä uusia yhdistelmiä, sillä pelkistä rypäleistä tehty mehu on erittäin makeaa ja siihen on hyvä yhdistää jotain muuta makua mukaan.

Poimin taas pari ämpärillistä rypäleitä terttuineen. Pihatuvan edessä on hyvää tilaa jatkokäsittelylle. Ensimmäinen vaihe on murskaimen tuonti hyvään paikkaan.

Laitoin suppiloon vuorotellen aroniaa ja perattuja rypäleitä. Aroniat ovat niin pieniä, että menevät melkein kaikki suoraan läpi murskaimesta, mutta rypäleiden kanssa murskautuvat ehkä paremmin.

Eivät roskatkaan hukkaan mene. Nämä ovat vuohien mielestä erittäin maukkaita. Saavat tästä kivan lisän lypsyruokaan.

Murskattu marjaseos näyttää vähän keskeneräiseltä, mutta hyvä tästä vielä tulee.

Ensimmäinen ämpärillinen on kaadettu puristimeen. Jo nyt mehu alkaa valua, vaikka ei ole puristusta. Kahdesta rypäleämpärillisestä ja yhdestä aroniaämpärillisestä puristin tuli täyteen. Ensimmäiset litrat ehtivät valua ilman puristusta. Puristuksella sai vielä monta litraa lisää. Puristettu massa pääsee taas eläinten ruoaksi. Pullotin mehun puolen litran pakastepulloihin. Nyt on taas talveksi vitamiinia tarjolla ilman lisättyä sokeria. Aronia ja rypäle täydentävät toisiaan ihanteellisesti, joten tämä kokeilu oli oikein onnistunut.

Ilta pimeni niin nopeasti, etten saanut enempää kuvia, mutta tätä samaa prosessia käymme läpi vielä monta kertaa, ennen kuin kaikki rypäleet on käsitelty.

Pimeät illat

Pimeät illat saapuivat taas, mutta tänä syksynä talo on jo valoisa. Ehkä muutaman vuoden päästä rähjääntynyt kummitustalo muuttuu vielä enemmän asutun näköiseksi ulkoremontin ja valaistuksen myötä. 

Otin muutaman kuvan, miltä illalla näyttää ulkoa sisälle. Ensimmäinen ikkuna on kirjaston tien puolen ikkuna. Onneksi keskipalkki peittää näkymää makuukamariin, sillä siellä on vaatteiden kaaos parhaillaan.

Seuraavana näkyy salin ikkuna. Näin alhaalta otettu kuva ei paljasta juuri muuta kuin kattoa ja ikkunan edustaa. Tieltä näkyy varmaan vähän enemmän, koska se on vähän korkeammalla.

 Tuvassa palaa sellainen rakennusvalo, joka luo jyrkkiä varjoja ympäristöön, mutta antaa valoa tarpeeksi keittiötöihin.

Keittiön toinen ikkuna näyttää vain verhoja ja salin ovea. Tupakellosta näkyy häivähdys.

Eteisen valaistu ikkuna näyttää vaatekaappia ja isännän paitaa.

Pihalla on muutama valopiste pitämässä kulkureittejä näkyvissä. Ikkunasta näkyy pilkahdus kylpyhuoneesta.

Pöytäryhmä saa valoa aittapolun päässä olevasta tolppavalaisimesta.

Kantoa valaisee kaksi aurinkokennolyhtyä.

Aittapolkua valaisee tolppavalaisin ja aurinkokennolyhdyt.

Loppupää on hämärämpi, mutta polun voi erottaa juuri ja juuri kulkevan lyhtyjonon vieressä.

Pihatuvan edustalla on lyhtyilottelua.

Tien viertä valaisevat aurinkokennolyhdyt, mutta ei niiden varassa näe kulkea tiellä.

Tällä viikolla saamme nauttia vielä lämpimistä pimeistä illoista, mutta ensi viikolle on luvassa hyytävän kylmää. Loppusato on varmaan korjattava tämän viikon aikana.

Hämärän hyssyä

Kesän vaihtuessa oikeasti syksyksi alkavat illatkin pimentyä aiemmin. Meillä ei ole vielä sähkötöitä tehtyinä, joten hämärä tunkee sisälle huoneisiin. Salia saa valaistua kynttilöillä, kun on itse siinä tilassa. Muuten vain pöydällä lyhdyssä oleva kynttilä saa olla hetken vartioimatta.

Kaivelimme jatkojohtovarastojamme, sillä meillä oli olemassa muutama sähköistetty lyhty jostain maalaisromanttiselta ajalta. Yksi näistä sai paikan salin ikkunalla. Se on varustettu ajastimella, joten iltaisin ulkoa tulevan valon vaihtuessa hämäräksi lyhdyn valo syttyy ja sammuu taas yön hiipiessä paikalle. Aikoinaan nämä lyhdyt olivat meillä tunnelmanluojina Multialla olohuoneen ikkunoissa. Kyläläiset ihmettelivät, miten meillä jouluvalot ovat niin pitkään käytössä. Lyhdyt eivät tainneet olla silloin vielä yleisesti käytössä.

Sohvapöydälläkään ei voi kynttilöitä polttaa hetkeäkään vartioimatta, sillä kissamme saattavat loikkia sohvalle pöydän kautta. Vihtorin pörröhäntä varsinkin on kovin palonarka.

Taffelilla on yksi pieni pöytälamppu, joka ei valaise kovin pitkälle, mutta pitää nurkan pimeyden loitolla. Sen avulla salin läpi on mukavampi kulkea hämärässä, kun näkee, mihin astuu.

Eteiseenkin löysimme pienen marmorisen pöytävalaisimen, joka näyttää tietä makuukamarin ja kylpyhuoneen välillä. 

Eteisen ikkunalla on sähköistetty kynttilälyhty, joka syttyy ajastimella valaisemaan illan pimeimmät hetket. 

Toisella ikkunalla saa palaa kynttiläkin riippulyhdyssään. Ikkunavaloissa on myös se hyvä puoli, että ne valaisevat vähän ulkopuolellekin.

Kirjastossa on myös pöytävalaisin, jonka saa käännettyä tarpeen mukaan kohti pöytää tai soitinta. Kirjastoon on jo tilattuna vihreä pankkiirivalaisin.

Nurkassa on myös yksi huutokaupasta hankittu jalkalamppu. Näiden avulla pyrimme pärjäämään siihen asti, että saamme sähköt vedettyä huoneisiin isommille valoille.

Viikonloppuvieraat

Viikonlopuksi saimme kesäpiiat käymään. Lauantaiaamulla oli vielä hetken vähän viileämpää, joten kävimme poimimassa kasvihuoneesta altaan viereltä rypäletertut, jotka murskasimme ja puristimme mehuksi. Iltapäivällä siivosimme lopun pihan.

Ja siistiä sitten tulikin. Kentän päässä näkyy vielä pressu, johon on kerätty mullat, mutta se vielä tuosta lähtee, kunhan mullat saa kärrättyä aittapihalle. Etualalla näkyvät putket ovat kasvihuoneen keskuslämmitysputket.

Nyt piha siistiytyi oikein todella. Tuonne navetan viereen pääsee nyt siistimään reunukset, kun kasvihuone on pois.

Päivä oli todella lämmin, joten päätimme mennä myöhäiskesäiselle uinnille. Vesi oli ihanan lämmintä rannassa, mutta syvemmällä sellaista normaalia kesälämmintä vettä. Hyvin virkistyimme uinnin myötä. Eipä ollut tungosta, vain kaksi pusuttelevaa teiniä sivussa.

Paluumatkalla poikkesimme vielä katsomassa Luistarin hautausmaan hoitajia, jotka eivät meistä paljon välittäneet, ruoho oli houkuttelevampaa. Ehkä niilläkin oli ollut lämmin päivällä, eikä ruoka ollut maistunut aiemmin.

Sunnuntai-iltapäivällä päätimme lähteä lenkille vuohien kanssa. Isäntä otti Voiton hihnaan, jotta sekin oppisi kulkemaan nätisti. Ukkonen jyrisi molemmilla puolilla, mutta tämän kesän normaaliin tapaan meni molemmin puolin ohitse, eikä tullut tänne. Voitolla oli vähän vaikeuksia kuttujen kanssa, sillä syksyn ensimmäinen kiima sekoitti sen pään. Komeasti se pissasi monta kertaa partaansa, näytti kieltään ja ölisi kutsuvasti, mutta ei auttanut vielä tällä kertaa.

Vaahteramme olivat kovassa käytössä, mutta hyvässä sellaisessa. Nämä ovatkin parhaita puita kiipeilyyn.

Kiitokset kesäpiioille suuresta avusta!

Aprikoosipuu

Sain lahjaksi aprikoosipuun, joka oli ihan hyvän kokoinen ja hyvinvoivan näköinen.

Arvelimme, että paras paikka sille on kasvihuone, sillä aiemmin ulos istuttamani persikkapuu ei kestänytkään kylmää talvea. Varmempi siis kasvattaa aprikoosit leudossa ilmastossa viinitarhassa.

Saatamme hankkia uuden persikkapuunkin vielä jostain, mutta istutamme senkin sitten kasvihuoneen suojiin.

Mitähän kaikkea eksoottista täällä uskaltaisi kokeilla?

Joko kesän viimeiset?

Tämä kesä on ollut hyvä tipuvuosi. Heti, kun kanat pääsivät kesävapauteen pihalle, alkoi tapahtua. Yksi toisensa jälkeen hävisi jonnekin piiloon ikäviltä munankerääjiltä. Kerroin jo aikaisemmin, että yhden kanan pesäpaikka ei ollut tiedossa, mutta sekin paljastui. 

Tämä kana oli kovasti huutamassa aikaisin aamulla kanalan ulkopuolella, sillä se halusi päivittäisen ruoka-annoksensa, vesitilkkansa ja liikuntatuokionsa nyt ja heti.

Olimme jo vähän huolissamme, sillä yöt alkoivat olla viileitä. Vihdoin eilen kana jätti pesänsä viiden tipun kanssa, ja saimme pyydystettyä ne kanalaan turvaan. 

Myös kissankopissa on ainakin yksi tipu kuoriutunut. Kuttulan perälläkin yksi kana ehti saada yhden tipun. Nyt aiemmin kuoriutuneet ovat jo niin isoja olevinaan.

Kukkojen "syysmuutto" oli myös ajankohtainen. Jäljelle jäivät vain Leif ja Kekkonen, joka oli tilanteesta jotenkin hämillään. Sillä on edessään nyt uuden aseman sisäistäminen ja omien kanojen kerääminen haaremiinsa.

Leif taas kulkee hyvin tottuneesti rouviensa kanssa ympäri tilaa vahtien emäntien ruokahetkiä. Kukkojen väheneminen vaikutti rauhoittavasti myös tähän porukkaan, kun ei tarvitse vahtia samalla liian innokkaita kilpakosijoita.

Kesän viimeinen pihapäivä

Keskiviikko oli taas tapansa mukaan kaunis, aurinkoinen ja lämmin, kuten kaikki pihapäiväkeskiviikot toukokuusta asti. Nyt oli vuorossa tämän kesän viimeiset pihajärjestelyt. Kasvihuoneen purkupaikalla oli vielä hiekalla täytettyjä styrox-laatikoita, jotka kipattiin kottikärryihin ja kuljetettiin rampille, joka vie kasvihuoneelle. Tällä kohdalla ramppi oli todella jyrkkä, sillä tie on ajan myötä kohonnut, mutta kulkuväylä pysynyt samalla tasalla. 

Kaikki hiekka tuli käytettyä, kulkuväylä parannettua, eikä tätä voi kovin rumaksikaan haukkua.

Kasvihuoneen jäännökset alkoivat huveta kovaa vauhtia, sillä samaan aikaan kuskaamisen kanssa osa talkoolaisista siirsi jätteet peräkärryyn ja säilytettävät navetan päätyyn.

Jauhosavikatkin lähtivät kompostiin, eikä paikalle jäänyt oikeastaan mitään.

Muutama rikkonainen ruukku jäi isäntäväelle siivottavaksi syksyn myötä, mutta muuten kasvihuone hävisi kokonaan muoveineen ja roinineen. 

Seuraava operaatio pihassa tulee olemaan viemäristön uusiminen. Samalla vedetään vedet ja viemäröinnit myös navettaan. Sen jälkeen saa vihdoin muokata pihan kulkuväylät ja liikenneympyrän.