Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 11. lokakuuta 2021

Saippuaa ja sokeria

Metsästyskauden myötä olemme saaneet taas hyvät määrät peurojen rasvoja. Rasvat olemme puhdistaneet taliksi ja talista voi tehdä saippuaa. Käytän erään 600 g peurantalia ja 400 g öljyä. Tämän vuoden saippuoissa on oliiviöljyä, vaikka yleensä olen pyrkinyt käyttämään kotimaisia öljyjä, kuten rypsi- tai rapsiöljyä. Ensimmäisestä erästä tein pitkästä aikaa Äijäsaippuaa, johon tulee kylpyturvetta ja tervaa.


Toinen erä on Juhannusmuisto, johon tuli koivunlehtihaudetta ja ruusua. Tänään valmistan vielä Kukkaniitty-saippuaa, johon tulee mesiangervoa, kehäkukkaa ja orvokkia.


Naapurin pellolla on kasvanut sokerijuurikasta. Jurtit olivat jonkin aikaa tien vierustoilla isoina aumoina. Kun niitä alettiin kuljettaa tehtaalle, keksin, että niitä voisi ostaa vähän lampaille talviherkuksi. Isäntä lähti kyselemään ostomahdollisuutta, mutta palasi kertomaan, että saamme kerätä kaikki jäljelle jääneet jurtit, joita koneella ei saanut nostettua kyytiin. Teimme hyvät vaihtokaupat ja annoimme reilun palan peuraa tilalle.


Vaikka aluksi näytti jurtteja olevan vain vähän siellä täällä, niitä kertyikin lopulta hyvän kokoinen kuormallinen. 


Säilömme juurikkaat maakellariin, josta haemme niitä sekä omaksi tarpeiksemme että lampaiden herkuksi. Näistähän saa kokattua vaikka millaista herkkuruokaa, huomasimme. Taas tuli meille uuden kokeilun paikka.


Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut sairauslomalla, sillä niskassani pullahti välilevy. Voin sanoa, että kipu on jotain niin järkyttävää, ettei sitä voi edes kuvailla. Sain onneksi sellaiset määrät lääkkeitä, että kipu lieveni, mutta edelleen hermokipu on kova, ja kolme sormea on osin tunnottomina. Magneettikuvaus on tulossa lähiaikoina, mutta päätin kokeilla työhönpaluuta jo tänään. Sama kai se on tehdä tässä välissä jotain hyödyllistäkin. Magneettikuva kertoo, onko pullistuma niin paha, että hermo pitää vapauttaa leikkauksella.

torstai 30. syyskuuta 2021

Kukot säilöön

Kolme pikkukukkoa kasvoi isoiksi kukoiksi ja alkoi uhittelemaan toisilleen. Niillekin olivat vanhat säännöt olemassa: Jos säilyy sopu, saa elää, jos tulee tappelu, lähtee pää. Tällä kertaa päätimme valmistaa kukoista ruokaa säilömällä valmiin kastikkeen purkkeihin.


Kukot keitettiin ensin kypsiksi. Sen jälkeen niistä erotettiin lihat ja jaettiin ne lasipurkkeihin. Purkkeihin laitettiin myös sipulia ja valkosipulia, mausteita ja tomaattimurskaa.


Kaikki nahat ja luut jätettiin liemeen kiehumaan, jotta siitäkin tulisi käyttövalmista kanalientä.


Purkit umpioitiin keittämällä syvässä vedessä.


Kanaliemiä (oikeasti siis kukkoliemiä) on neljä valmista purkillista odottamassa pääsyä johonkin ruokaan antamaan hyvän ja täyteläisen maun.


Kastikkeita valmistui viisi 7 dl:n purkillista. Kokeilimme jo valmistaa yhden purkillisen riisille kastikkeeksi lisäämällä pari lusikallista turkkilaista jogurttia kastikkeen joukkoon. Mausteita oli vähän miedosti, mutta maku oli oikein hyvä ja kukonliha hyvää ja mureaa.


Seuraava hankinta meillä on painekeitin, jolla saamme valmistettua enemmän lihasäilykkeitä. Isäntä on jo yhden peuran kaatanut, joten liharuokia on odotettavissa talveksi. Säilömällä lihat purkkeihin säästää tilaa pakastimessa. Eikä haittaa, jos vaikka myrsky katkaisisi sähköt hetkeksi. Purkit säilyvät pitkään kellarissa. Toinen etu on se, että voi tehdä kerralla lähes valmista ruokaa, jonka saa tarjoilukuntoon hetkessä, eikä tarvitse odottaa ensin vuorokautta lihan sulamista.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Lisäsiiven edistyminen

Navetan lisäsiipi on taas vähän valmiimpi, vaikka vielä tuossakin riittää tekemistä. Taitaa jäädä maalaaminen ensi vuoteen, mutta onhan ihan hyvä varata sinnekin jotain tekemistä, ettei vaan pitkästy.


Keskelle jätettiin alkuperäinen ovi, Tämä muuttuu ihmisten kuljettavaksi jossain vaiheessa, kunhan sisätiloista saadaan jaettua eläinten puoli erikseen.


Vasemmalle tuli vanha ulko-ovi, joka on myös maalaamatta. Tästä ovesta tullaan kulkemaan lampolaan, kunhan sen aika joskus tulee.


Isoon oviaukkoon on vielä ovet kiinnittämättä. Tämä tulee olemaan sellainen aukko, josta voi kuljettaa puutavaraa sisään. Tuohon lisäosaan tulee pitkän puutavaran säilytys, josta Isäntä saa helposti sitä kuljetettua niin verstaaseen kuin ulkoilmaankin. Tässä oli ennen pieni ovi, joten perustuksista piti poistaa paljon tavaraa, että ison aukon sai tehtyä valmiiksi.


Lisäosan ikkunat ovat myös paikoillaan ja valmiina. Maalaaminen on vielä kesken, mutta sekin valmistunee jossain vaiheessa. Nämä ikkunat ovat paljon kauniimmat kuin ne aikaisemmat, joista aika moni oli rikkikin. 


Ihan viimeisen päälle siis navettaa ei taideta saada ulkopuolelta kuntoon tämän vuoden puolella, mutta ensi vuonna on sitten maalauksien ja viimeistelyjen vuoro.

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Kanalan ikkunat

Kanalassa ei ollut ikkunoita, kun ostimme tämän tilan. Kerroin alkutilanteesta täällä. Niinpä ikkunaan laitettiin pari kerrosta muovia väliaikaisiksi ratkaisuiksi. Alkukesällä siivosimme tehokkaasti taas kanalan ja poistimme myös likaiset muovit ikkunoista. Kesän ajan kanat saivat kulkea niin kulkuaukosta kuin itse ikkunoistakin.

Kylmät yöt herättivät huomaamaan, että kanatkin tarvitsevat taas lämpimän tilan, joten oli tehtävä jonkinlaiset ikkunat. Isäntä väkersi näppäränä miehenä plekseistä ikkunat, jotka taas kerran ovat väliaikaiset, mutta varmasti pitkäaikaiset.


Pleksi-ikkunat ovat vain ulkopuolella. Sisälle tulee joka ikkunaan tuplat, jotta lämpö pysyy paremmin.

Isännällä on muutama päivä lomaa, joten hän ehtii taas tehdä jotain navetalla. Myös uusitussa lisäosassa tapahtuu taas jotain uutta.

maanantai 20. syyskuuta 2021

Mustikkamaan pohjustusta

Viikonloppuna oli taas apupoika käymässä. Tällä kertaa valitsimme työksi mustikkamaan pohjustuksen. Poistimme vuoden verran olleet pressut ja kitkimme kaikki raoista karanneet rikkaruohot. Lopuksi vielä harasimme alueen tasaiseksi.


Haimme kuivurin ylisiltä kaikki villasäkit ja tyhjensimme peltoon. 


Lampaanvilla oli vaikein levittää, sillä villat olivat melkoisella mykkyrällä. Koirien villat olivat paljon helpommat, sillä ne olivat säilyttäneet sileytensä. Melkoinen määrä villaa oli, joten saimme ihan hyvän kerroksen pintaan.


Kastelimme villan märäksi ja laitoimme pressut takaisin siististi paikoilleen. Nyt villa saa olla kevääseen asti pressun alla. Keväällä on tarkoitus laittaa uutta turvemultaa villojen päälle. Sitten vuorossa on pensasmustikoiden siirto. Ympärille voisi vielä istuttaa jotain havukasvia koristeeksi.

tiistai 14. syyskuuta 2021

Kaikki irti rypäleistä

Rypäleet kypsyivät, ja tuli aika tehdä niistä mehua. Tällä hetkellä lähes kaikki rypäleet on jo poimittu, mutta altaan viereisellä alueella on yksi satsi vielä odottamassa.


Ensimmäisessä vaiheessa rypäleet murskataan ämpäriin. Mehu alkaa erottua jo nyt.


Murskattu aines kaadetaan puristimeen, jossa on verkkopussi. Ensimmäiset mehut valuvat jo astiaan pullotettavaksi.


Puristimella veivataan niin kauan, ettei mehua enää irtoa.


Puristettu kakku laitetaan sen jälkeen mehumaijaan ja höyrystetään loppumehut. Puristimesta tuleva mehu on melko vaaleaa, mutta höyrystämällä tuleva mehu on tummempaa, kun kuoresta saadaan väriä mukaan.


Mehumaijasta otettu kuiva-aines levitellään kasvikuivurin tasoille ja kuivataan rapisevan kuivaksi. Tästä tulee lampaiden talviherkku. Kokeilin jo, miten kelpaa. Kelpasi niin hyvin, että meinasivat syödä samalla minutkin! :) Kanat tykkäsivät kuivatuista siemenistä.


Kuivattu aines pilkotaan pienemmiksi palasiksi ja purkitetaan tiiviisiin purkkeihin. Nämä eläimille menevät herkut säilötään navetan eteisessä muiden rehujen joukossa. 

 
Tällä hetkellä on 18 ämpärillistä kerätty rypäleitä, puristemehua pakastettu 35,5 litraa, höyrymehua on pullotettu 0,75 litran pulloja 24. Kuivattua rypäleröppöä on monta purkillista. Tietysti rypäleitä on myös syöty ihan reilusti, sillä nehän ovat erinomaisen maukkaita.

perjantai 10. syyskuuta 2021

Banaani-kurpitsahillo ja hunajapäärynät

Pihatupa on osoittautunut loistavaksi paikaksi näin sadonkorjuun aikaan, sillä se on iso ja tilava. Säilöntä tapahtuu pääosin nyt siellä. Yleensä ikkunan takana on aina yleisöä seuraamassa, mitä ihmiset touhuavat lasikopissaan.


BANAANIKURPITSAHILLO

1 kg kurpitsaa
2 banaania
1 sitruuna
4 dl sokeria

Pilko kurpitsa palasiksi ja lisää sokeri sen päälle. Purista sitruunasta mehu kurpitsojen joukkoon. Jos haluat, voit raastaa myös kuoren antamaan kirpeyttä hillolle. Jätä seos muutamaksi tunniksi mehustumaan. Pilko banaanit joukkoon ja sekoita tasaiseksi soseeksi. Kiehauta ja purkita. Tämä hillo ei ole pitkään säilyvää lyhyen keittämisen vuoksi, mutta kylmässä säilytettynä kuitenkin viikkoja.

Tässä on 2,5 annosta hilloa.

Muistan saaneeni banaanikurpitsahilloa kerran ja se maistui todella hyvältä. Olin aivan ihmeissäni, kun kuulin sen ainekset. Hillo on todella helppo valmistaa, joten suosittelen kokeilemaan. 

Poimin taas erän päärynöitä ja tein niistä hunajapäärynöitä umpioimalla. Vielä näitä ei ole maistettu,mutta toivottavasti ovat hyviä.