Pihan koristuksia

Aloitamme pakarituvalta. Kaiken navettaroskan lisäksi kuvasta löytyy kaksi suloista koristusta, mutta hieman väärästä paikasta. 

Olemme laittamassa suihkulähdettä tämän vuoden kuosiin, mutta pieniä toimenpiteitä vaaditaan vielä ennen varsinaista suihkutoimintoa. Isomman osan kunnostamiseen vaaditaan suoristus, maalien poisto ja maalaus harmaaksi. Sen jälkeen nämä osat yhdistetään ja laitetaan vesi suihkuamaan.

Isäntä huusi aikoinaan yhdestä huutokaupasta kympillä pyörän pihan koristeeksi. Pyörässähän ei ole mitään toiminnallista vikaa, joten sillä pystyisi ajelemaan kumien vaihdon jälkeen. Saa nyt olla koristeena kuitenkin.

Keskipihan kantoa koristaa kolmiosainen kukka-asetelma vanhoista padoista ja raparperilehtilaatoista. 

Vähän edempänä on pöytäryhmä, kun istujia ei ole kovin monta. Muuten katamme tuonne alapöydälle, jonka ääreen mahtuu isompikin porukka.

Kolme vuotta sitten pesimme portaat puhtaiksi, mutta sen jälkeen on sammal taas alkanut kasvaa. Nurkkauksissa kasvaa edelleen nauhuksia, mutta laitoimme sekaan myös hortensiapurkit pölkkyjen päälle.

Viime kesänä tämä alue siistittiin ja peitettiin kaivo vanhalla ovella ja maitotonkilla. Laitoin maljakon tuohon yhteen tonkkaan, jotta siihen saa mukavasti kaikkia sesonkikukkia. Nyt siinä tuoksuvat syreenit.

Pöllö pääsi portin läheiselle kivelle tuijottamaan tulijoita.

Pöllön aiemmalle paikalle siirsin yhden kukka-astian.

Tien toiselle puolelle laitoin nuo puiset kukka-astiat, vaikka kärryssä ei vielä mitään olekaan. Nythän on vasta toukokuu, joten loput kukat voi laittaa vasta viimeisten kylmien jälkeen.

Entisen maitolaiturin paikalla on vain yksi kivi ja kanto ja suuri puunrunko. Mutta koristeena pari vatia ja lasikopit. Ajattelin jatkaa keijuteemaa pidemmälle noihin lasikoppeihin, kunhan ehdin.

Oli pakko laittaa myös nämä koristukset näkyville. Jotain kiehtovaa on vastavaletussa betonissa. Tulevaisuuden arkeologeilla riittää hämmästelemistä. :) 

Kymmenen pientä kananpoikaa

Vuohelasta alkoi taas kuulua piipitystä. En uskonut Isäntää, joka oli sitä mieltä, että siellä on tipuja. Pakkohan se oli uskoa, kun kana marssi kymmenen pienokaisen kanssa pihalle. Tämä oli nyt jo neljäs poikue tälle keväälle.

Kaksi kukkoa sentään pääsi kylmemmille seuduille, sillä ne olivat tapelleet keskenään. Aika paha rangaistus, mutta säännöt on oltava. Jos tappelee, tulee lähtö. Jos pysyy sovussa, säilyy henki. 

Valmiina kattoa varten

Navetan pääty on nyt siinä kunnossa, että voi alkaa tehdä kattoa. Kivet ovat paikoillaan, missä niitä tarvitaan. Päädystä tulee paljon parempi kuin se oli ennen, sillä ennen tässä oli vain sementtivalu. Nyt korjauksen myötä navetasta tulee myös paljon siistimmän näköinen.

Pystytolpat ovat myös paikoillaan, eikä enää tarvitse pelätä, että mitään rojahtaa alas.

Onhan tässä vielä paljon tekemistä, sillä laudoitusta ei ole vielä aloitettu, mutta sillä ei ole niin kiire kuin katolla. Tänään taas satoi vettä ja jostain se pääsee tippumaan vuohelan katosta. Onneksi sille tulee pian loppu.

Ensin valmistuivat takapihan telineet.

Seuraavaksi valmistuivat etupihan telineet. Pian tuokin pressu saa väistyä korjauksen tieltä.

Toisesta päädystä on jo aloitettu tiilien poistaminen. Vielä pitää suojata sitä aluetta pressulla ennen kattopeltejä. Tuosta katosta riittää korjaustiiliä muihin rakennuksiin pitkäksi aikaa.

Keijupuutarha

Tein pienen keijupuutarhan tien viereen ohikulkijoiden iloksi. Minulla oli valmiina nuo miniatyyrikalusteet, joten paljon muuta ei tarvittukaan. Astia on vanha laakea kukkavati, josta puuttuu pohja. Pohjareiän peitoksi laitoin kukkalautasen ja vähän muovia peittämään pahimmat kolot. Yhden käyttämättä olleen kukkapurkin päältä kaivoin sammalkerroksen pois tähän projektiin. Mullan lisäämisen jälkeen laitoin sammalet reunoille ja hiekkaa keskelle käytäväksi.

Puutarhaan tarvitaan kasveja, joten etsin sopivia pieniä alkuja tähän. Toisena puuna on pieni oksa terijoensalavaa ja toisena puolukanvarpu.

Toisella puolella on timjamipensas erinäisten koristusten kera.

Laitoin myös pieniä maksaruohoja, jotka eivät kasvaessakaan peitä koko vatia. Kasvavien kasvien lisäksi laitan joukkoon irrallisia sesonkikukkia. Tarvitsisin vielä jotain miniatyyriköynnöstä. Osaisitko vinkata, mikä sopisi?

Hamppupelto

Lauantain ihanan leppeän päivän kunniaksi kasvimaa sai vihdoin viimeisen nurkkalaatikkonsa. Nyt puuttuvat enää nuo kaksi punaista laatikkoa tuosta aukosta, mutta ovat ne sentään jo tällä tontilla odottamassa maalausta.

Hylkäsimme ajatuksen raparperien tuomisesta tänne, sillä ei niille riitä tilaa. Totesimme, että on oltava perunamaa, mansikkamaa ja pari palstaa kaikkeen kokeiluviljelyyn, joten raparperit saavat kasvaa, missä kasvavat.

Hevospeli oli taas käytössä pellon äestyksessä, mutta vauhti oli vähän toisenlainen, sillä hevosvoimia oli käytössä vähän enemmän kuin yhdellä hevosella.

Ensimmäisenä valmistui perunamaa, jonka vaot ovat vimpulat möykkyisen pellon vuoksi. Kynnön ja äestyksen jälkeenkin peltoon jäi ruohokaistaleita, jotka saivat akka-auran poukkoilemaan kohdalle osuessaan. Mutta ihan hyvin perunat sai silti upotettua. Pari riviä jäi vaille siemenperunaa, mutta kylvin sinne sitten maissit.

Harasin vielä kahteen kertaan muut lohkot, että mahdollisimman paljon ruohotuppaita lähtisi pois. Jäi sinne vielä varmasti paljon, mutta toivotaan kylvösiementen voittavan ne kasvussa.

Kastelin pellon ja otin vanhan kylvökoneen käyttöön hamppua varten. En ollut ollenkaan varma, tiputtiko se yhtään siementä, joten heittelin vielä uriin muutaman varmuuden vuoksi. 

Seuraavaan lohkoon kylvin pellavaa, kamomillaa ja kehäkukkaa. Saapa nähdä, millainen sato näistä tulee. Ajatuksena noiden hampun ja pellavan kanssa on kokeilla perinteisiä kuituja kehräämiseen. 

Mansikkamaa jäi vielä tekemättä, sillä aurinko alkoi jo siirtyä horisonttiin lopettaessani. Isäntä sai tällä kertaa hoitaa lypsyn.

Tipuja

Pääsiäistiput ovat kasvaneet jo isoiksi hyvin pärjääviksi nuoriksi. Toki ne ovat vielä emonsa alla ja lähellä, mutta selvästi ne ovat jo kasvaneet ulos tipu-untuvistaan.

Kakkospoikueen tipu kasvattaa kovasti siipiään, mutta näyttää vielä ihan pikkuiselta. Pääsiäistipu näyttää tosi suurelta tähän verrattuna.

Nuorimmat tiput kuoriutuivat vuohelan lisäsiiven rakennuslevyn alla, mutta siirsimme ne kanalaan jatkokasvamaan hauskan pilkullisen emonsa suojissa. Eikä tässä vielä kevään poikueet ole, sillä lisää on tulossa. Onneksi nämä ensimmäiset poikueet ovat olleet pieniä.

Navetan toinen nurkka

Tällä viikolla navettaremontti jatkuu. Tarhan puolelle on tehty valut ja siirretty kivet paikoilleen. Tietenkin valuihin on eläinten ollut pakko käydä piirtämässä omat merkkinsä. On taas tulevaisuuden remontoijalla hauska katsella, mitä ihmeen sorkkaeläimiä täällä on ollut. Mikä kumma viehätys mahtaa olla vastavaletussa betonissa, sillä harvassa on täysin jäljetön valu, jos vaan eläimiä on lähistöllä? Jotain houkuttelevaa siinä on pakko olla.

Sisäpuolella katto on tuetu pystypuin, sillä näissä seinissä ei parhaillaan ole mitään tukemassa. Noiden parrujen laittaminen ei sujunut täysin ilman haavereita, sillä Isäntä (tapansa mukaan) joutui lähtemään tikattavaksi, kun tunkki ja parru kaatui ja lauta tuli suoraan kulmakarvan päälle. Kolmella tikillä kaunis tähtikuvio on korjattu, mutta silmä on musta ja turvoksissa.

Myös väliseinän perustus on tekeillä. Kuvan ottamisen jälkeen tuohon on tullut toinenkin kerros. Nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä, sillä seuraavaksi on vuorossa vaakapuiden laitto kivien päälle.