Raparperiaika

Raparperiaika on parhaillaan menossa. Meillä täällä Kivimäessä on valtavasti raparperia, joten pyrimme hyödyntämään sitä mahdollisimman paljon. Tänä vuonna olenkin ehtinyt tehdä jo aika monta erilaista herkkua varastoon. Osa on jo syötykin heti valmistuttuaan. Yritän vielä keksiä reseptejä, sillä raparperi on hyvää.

Raparperipiirakka

Raparperipiirakan teen aina tosca-kakun pohjan ohjeella pellillisen kerrallaan. Tätä pitää tehdä vielä säilöön, sillä se maistuu myöhemminkin hyvältä. Parasta se on vatkatun vaniljakastikkeen kera.

Raparperikaurapaistos

Raparperipaistosta teen myös isomman erän kerralla. Laitan hieman enemmän kaurakuorrutusta, sillä se on niin herkullista. Sulatan sokerin rasvaan, jolloin kuoresta tulee vieläkin rapeampi.

Raparperimehu

Raparperimehua on pakkasessa nyt 20 litraa. Sitä menee helposti kesäaikaan helteellä kuplaveden joukossa, joten sitä saakin olla reilusti. Teen mehun sitruunahapolla.

Raparperi-scoby-remmit

Luin erilaisia ohjeita kombutsan valmistuksessa kasvavan scobyn käyttämiseen makeispohjana ja totesin, että raparperin kanssa se valmistuu ihanan sitkeiksi remmeiksi. Ja totta se onkin. Hyviä remmejä tuli. Voisin kokeilla raparperiremmejä vielä banaanin kanssa, jolloin ei tarvitse laittaa sokeria. Raparperiremmejä voi tehdä myös varsista vuolemalla juustohöylällä kerroksia, jotka sokeroidaan kevyesti ja kuivataan.

Raparpericurd

Viime vuonna teimme tyttöjen kanssa ensi kertaa tätä herkkua. Tänä vuonna oli pakko tehdä taas, sillä maku on aivan käsittämättömän hyvä. Jos tekee ohjeen kaksinkertaisena, saa juuri sopivan määrän valkuaisia pavlova-kakun pohjaa varten. Tein kyllä kuusinkertaisen määrän ja pakastin suurimman osan.

Raparperipavlova

Valkuaisista, sokerista, etikasta ja maissitärkkelyksestä tulee täydellisiä marenkeja, jos vielä saa ne paistettua tarpeeksi matalassa lämpötilassa, jolloin ne pysyvät valkoisina. Hoksasin, että kasvikuivurilla lämpötila pysyy sopivan matalana ja puhallus kuivattaa marengit nopeasti. Pavlovaan laitoin kerman tilalle vaahdotettua vaniljakastiketta, mutta kermaa käyttämällä saa makeutta tasattua, sillä marengissa on sokeria todella paljon. Pavlovan lisäksi sain monta levyllistä marenkeja.

Raparperisiirappi

Näin ohjeen netissä ja päätin kokeilla. Raparperipaloja ja sokeria laitetaan painon mukaan yhtä paljon kerroksittain lasipurkkiin. Purkki suljetaan ja odotetaan pari viikkoa, että kaikki mehu liukenee sokeriin. Siivilöinnin jälkeen säilötään kuten sokerimehut. Siivilöidyt raparperipalat voi kuivata kuivurilla makeisiksi.

Raparperibanaanihillo

Tämä on nyt uusi juttu. Laitoin vähemmän banaania kuin ohjeessa oli, mutta silti mielestäni sitä oli liikaa. Hillo on todella hyvää, mutta maistuu pääasiassa banaanilta. Seuraavaksi kokeilen vähemmällä banaanilla.

1,8 kg raparperia keitetään pehmeäksi pienen vesitilkan kera

7 banaania soseutetaan ja sekoitetaan raparperin joukkoon

1 kg hillosokeria kaadetaan seokseen ja keitetään noin 10 minuuttia.

Raparperikerroskiisseli

Raparperikiisseli oikein juoksevana on todella ihana hellejuoma, mutta vähän paksumpana se on todella hyvä kerroskiisseliin. Maitokiisseli tai vaniljakiisseli on helppo valmistaa kaveriksi.

Suulin nurkka alkaa hahmottua

Kesän tullen myös suuli on taas päässyt työlistalle. Mitään järisyttävää kerrottavaa ei vielä ole, mutta onhan kaikki aina eteenpäin tässäkin projektissa. Ensin piti saada nurkat perustukset muurattua. Samanlainen muuraus on tulossa myös tuohon oikeaan etunurkkaan, kunhan tämä nurkka valmistuu.

Muurauksen jälkeen alkoi runkotyöt. Tällä hetkellä runko on valmiina tasakertaan asti. Myös tuo etuosan katto vaihtuu harjakatoksi, kuten muukin katto on.

Sivuun tulee leveä liukuovi, josta isommatkin härvelit mahtuvat suulin sisälle. Aloitimme jo piha-alueen raivauksen purkujätteistä, sillä tänä kesänä olisi tarkoitus saada isompia pihamuokkauksia tehtyä. Tähän rakennusten väliin tulee ajoväylä, josta pääsee puuvajalle, josta tien kautta pääsee etupihalle ja taas tähän suulille. Nyt tuosta mahtuu vasta mönkijä kärryineen rakennustelineiden viedessä tilaa, mutta tulevaisuudessa tuosta kulkee isompikin ajoneuvo.

Pihaosa jatkuu tuon katoksen takareunaan asti, jotta kääntymistilaa tulee tarpeeksi. Purkupuuta on vielä aika paljon jäljellä, mutta kuorma kerrallaan sekin siirtyy kuivurin vierelle, jossa se jalostuu polttopuuksi.

Kasvimaa valmiina

Tänä vuonna saimme vihdoin kaikki loputkin laatikot paikoilleen kasvimaalle. Viimeisiä ei enää maalattu, sillä aiemmat alkavat olla jo haalistuneita, eikä väriero ole enää suuri. Aiemmin laitetut laatikot alkavat olla vähitellen jo alaosistaan hapertuneita, joten uusiminen on lähivuosien tehtävä. Ehkä teemme uudet laatikot vanhojen ympärille, jolloin vanhat saa siististi pois.

Vihreät matalammat laatikot löytyivät eri puolista pihaa, mutta nyt ne ovat kulmalaatikoina lähinnä yrteille. Jokaisessa laatikossa kasvaa lipstikka ihan vain symmetrian vuoksi. Kulmat olivat vähän huonot, joten Isäntä tuki jokaisen kulman paremmin.

Matalien kulmalaatikoiden keskelle laitoimme ruusupavuille metallituet. Nyt kasvimaalla on myös kaksi vesitynnyriä, josta on helpompi kastella, sillä laatikot kuivuvat paljon helpommin kuin tasamaan kasvustot.

Tasamaan puolella kasvaa nyt hernettä, perunaa, porkkanaa, lanttua ja hamppua. En millään ehdi käyttää kaikkea hamppua kuiduksi, mutta se on valtavan hyvä rikkaruohojen hävittäjä useammaksi vuodeksi, joten halusin laittaa sitä oikeaan laitaan ihan rikkojen tuhoajaksi. Alla olevassa kuvassa ei ole vielä kurpitsalaatikot täytettyinä, mutta nyt niissä on kunnolla lantaa ja kurpitsat harsolla peitettyinä.

Ensimmäisinä vuosina kylvöt olivat lähinnä kokeilua ja erikoisuuksien etsimistä, mutta tänä vuonna halusimme panostaa ruokatuotantoon. Yllä mainittujen lisäksi meillä kasvaa myös sipulia, valkosipulia, maa-artisokkaa, rehujuuresta, sokerijuurikasta, pinaattia, mangoldia, salaatteja ja yrttejä. Pihatuvan ikkunaseinällä on vielä tomaatteja, paprikaa ja meloni.

Pihojen siistimistä

Keskiviikon pihapäivänä päätimme siistiä autotallin ja mustikkamaan välisen alueen. Tällä alueella oli vielä kattotiiliä muutama lavallinen, eikä niille oikein löytynyt käyttöä, eikä halukkaita hakijoita. Lisäksi siellä oli jonkin verran aita-aineksiksi kelpaavaa puuta ja lahoja lavoja.

Tiilet vietiin tienpohjaksi puuvajan ja suulin välille. Tähän pitäisi seuraavaksi tuoda mursketta, mutta hyvin tätä väylää pystyy jo käyttämään. Onhan tässä ennenkin mennyt tie.

Illan tullen olikin alue jo siisti yleisilmeeltään. Tästä pitäisi saada tuo koivu pois, jotta alueen jatkojalostus voidaan laittaa suunnitelmiin. Koivu on todella hankalassa paikassa, joten se pitää kaataa useammassa kappaleessa.

Toisena kohteena oli navetan lisäosan viereinen rakennusjätekasa. Tästä en hoksannut ottaa kuvaa ennen raivausta, mutta täältä näkee, millaisesta kasasta oli kyse. Kasaa siivotessamme löysimme västäräkin pesän munineen. Siirsin pesän varovasti tasanteen päällä olevan kattopellin alle. Västäräkki tuli paikan hiljennyttyä lisäosan katolle katselemaan. Osoitin sille sormella pesän uutta paikkaa. Hetken tuumittuaan lintu lensi pesäänsä. Toivottavasti pesintä onnistuu uudessa paikassa.

Kuivurin luona oleva puukasa kasvoi taas korkeutta. Kunhan nuo uusimmat saavat hieman ilmaa kuivuakseen, voi taas käynnistää talven polttopuutyöt.

Joka nurkalla on aina uusia töitä odottamassa, mutta sellaistahan tämä elämä täällä on. :D

Villit vekarat

 Kissanpennut syntyivät työpöydän alla olleeseen laatikkoon. Parin päivän päästä ne muuttivat vaatekaappiini piiloon. Aamulla olin ihmeissäni, kun työpöydän alla ollut laatikko oli aivan tyhjä, eikä kissoja missään. Helli tuli kohta kaapista pois, jolloin arvasin pentujenkin olevan siellä. Yritin totuttaa perhettä muuttamaan makuukamarissa olevan pöydän alle laatikkoon, mutta kerta toisensa jälkeen Helli kuljetti pennut takaisin kaappiin.

Toinen poikapennuista oli aluksi vähän huono syömään, mutta kohta se alkoi kuroa kiinni välimatkaa, eikä eroa ole enää koossa. Pienempää kutsumme Vähäpojaksi ja vähän isompaa Paksupojaksi.

Kun poikaset alkoivat silmien auettua liikkua enemmän, alkoi kaapissa oleminen käydä hankalaksi.

Yritin taas totuttaa pentuja pahvilaatikkoon, mutta eivät ne siellä pysyneet vieläkään. Tasapaino on pennuilla vielä hukassa, mutta kovasti ne ovat möngertämässä pitkin lattiaa.

Kuvassa on Lyyli-Moona.
Saa toisen näistä nimistä, joten totutamme molempiin.

Eilen pennut täyttivät jo neljä viikkoa. Nyt ne ovat varsin virkeitä tapauksia, vaikka kovin pitkälle ne eivät vielä kulje. Helli makoilee välillä keskellä lattiaa ja tarkkailee pentuja. Se antaa kyllä vieraidenkin katsella ja paijata pentuja, mutta kiertelee hyvin lähellä koko katselun ajan.

Päätimme ottaa kaapista alalaatikon pois, jolloin pennuilla on helpompi liikkua kaappiin ja sieltä pois. Nyt niitä on helpompi seuratakin, kun ovat paremmin näkyvillä.

Nyt näitä pikkuisia on mukava seurata, kun möngertävät ja opettelevat kissojen tavoille.

Mustikkamaa

Tänään meille muodostui mustikkamaa talkoolaisten avustuksella. Ensimmäiseksi kuskasimme lammastarhasta lantaa kolmeen riviin viime vuonna laitettujen villojen päälle.

Lannan päälle kauhoimme kärrystä kutterinpurua, jonka Isäntä oli ystävällisesti käynyt aamulla lähisahalta lapioimassa.

Seuraavaksi lähdimme mustikkametsälle eli etsimään mustikkapensaita viimeisestä kasvihuoneen jäänteestä pellon laidasta.

Löysimme 18 hyvää yksilöä, jotka siirsimme hyvän multapaakun kera kolmeen riviin. Muutama pensas vielä jäikin odottamaan parempaa tulevaisuutta.

Kastelimme alueen kunnolla ja lapioimme vielä monta kottikärryllistä oksasilppua väleihin.

Ja niin meille syntyi hieno mustikkamaa vanhaan betonisokkelin muodostamaan pohjaan. Vielä tuo vähän huutaa jonkinlaista aitaa ympärilleen. Siihen voisi saada verkon suojaamaan mustikoita rastailta ja muilta marjavarkailta.

Villat laitoimme viime vuonna alueelle, koska niitä oli säkkikaupalla ja ne toimivat juurimattona sekä kosteuden tasaajina. Lanta tietysti parantaa kasvua, sillä maaperä näytti melko onnettomalta alueella. Puru taas toimii hyvänä maaperän hapattajana, jota mustikka kaipaa. 

Mustikoiden lajikkeista en osaa sanoa mitään, enkä myöskään sukupuolista. Joskus olemme nähneet näissä kypsymässä olevia marjoja, joten voimme ainakin toivoa, että jotkut näistä pensaista tuottavat mustikoita. Paikka ainakin on parempi kuin ennen paahteisella pellolla muovien keskellä.

Vanhaa lantaa

Vuosikertalantaa on ollut vielä navetan lisäsiivessä. Pohjimmaisena on ollut taas siansontaa, haisevaa ja tinttaista mustaa mönjää. Nyt olemme siivonneet talkoolaisten kanssa tulevan lampolan aluetta, jossa tilanne on ollut pahin. 

Lantaa on kärrätty kottikärryillä ulos tarhaan. Siitä sen matka jatkuu lannoitteeksi ympäri tilaa. 

Tänään tila tuli vihdoin tyhjäksi. Myös tuo syvennysosa saatiin tyhjennettyä aivan reunoja myöten.

Syvennyksessä on ovi lantalaan, joka on nyt pitkän puun varastona vielä toistaiseksi.

Vastapäätä on ovi navetan eteiseen. Näiden ovien sijainnin vuoksi tämä tulee olemaan hyvä paikka lampaille. Ainoastaan heinäluukku puuttuu katosta, mutta se näyttäisi olevan varsin helposti järjestettävissä.

Lantakasa peittää yhden osan lammastarhaa vielä toistaiseksi. Pian tämäkin tästä hupenee, kunhan sitä on kärrätty kasvimaalle ja mustikkamaalle.

Hetken ulkona kuivuttuaan se on paljon helpommin lapioitavissa ja kärrättävissä. Eiköhän tuosta riitä kasvuvoimaa taimelle jos toisellekin.