Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Omenapuu

Kasvihuoneelle mennessä näkyy tämä omenapuu, joka ei oikein näytä enää hyvältä. Se kärsi vaahteran läheisyydestä kasvaen todella hassuksi. Vaahteran mentyä näky oli vielä hassumpi.


Joku talven myrskyistä koitui sen toisen haaran kohtaloksi, eikä tästä ollut enää mitään säästettävää.


Päätimme edelleen jättää puun paikoilleen, mutta siistittynä. Palasiksi mennyt haara poistettiin kokonaan tyvelle asti.


Päätimme jättää sellaisen normaalihkon korkeuden puulle ja katkoa latvan, joka alkoi nousta mutkasta ylös.


Nyt puu on tasaisemman näköinen, vaikka ei varmaan ole kovin pitkäikäinen. Luultavasti siihen kasvaa leikkuukohtaan valtavasti oksanpiiskoja, joita pitää leikellä, mutta on se ainakin hetken ihan omenapuun näköinen.


Tämänkertainen kiipeilijä on Vihtori, jonka kanssa seurasimme vuohien seikkailuja aidan molemmin puolin Isännän korjatessa moottorisahaa.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Kevätpuuhia

Oli aika siirtyä pihahommiin näin kevään tultua. Tosin ulkona oli niin kylmä, että päätimme ensin aloittaa kasvihuoneesta. Iltapäivällä siellä olikin juuri sopivan lämpöistä. Toppatakin sai laittaa puuhaamisen ajaksi sivuun.


Kukkaruukut ovat talvehtineet täällä. Monessa näkyi vielä elämää ainakin tässä vaiheessa. Toivottavasti säilyvät ihan kesään asti.


Siivosimme lähinnä lammen puolta. Lehdet haravoitiin ja vietiin raksuiksi vuohille, joille maistuivat oikein hyvin kuivinakin. Haravoinnin jälkeen harjasin matot roskista.


Nyt näkymä on siisti altaalle asti. Lisäsin muutaman maton paljaille alueille. Nämä ovat varsin hyvät rikkaruohojen torjujat. Jonkin verran raoista kasvaa kesän mittaan ylimääräistä, mutta paljon vähemmän kuin paljaana.


Seurana meillä oli Helli, joka opetteli kiipeilemään kehikossa. Ensimmäiset laskeutumiset olivat vähän hankalia, mutta niin vain kissa oppi sen nopeasti.

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Ryhmäliikuntaa

Kaikkia ryhmiä ei koronakaan pysty erottamaan. Päätin lähteä harrastamaan ryhmäliikuntaa oikein vauhdikkaiden kavereiden kanssa. Aloitimme kiipeilyllä. Kiipeilimme tarhassa ja tarhan takana kivikossa. Jotkut olivat ketterämpiä kuin toiset.


Seuraavaksi vaihdoimme parkouriin, vaikka se onkin lähinnä nuorison laji. Kaikki eivät ihan innostuneet siitä, vaan alkoivat etsiä ruokapaikkoja.


Kolmantena lajina oli kilpajuoksu, jonka voitin ylivoimaisesti Pyryn tullessa toiseksi ja muun lauman jäädessä selkeästi jälkeen kovimmasta kärjestä. Matkan takaisin hävisin oikein reilusti kaikille. 


Meillä kaikilla oli oikein mukava ryhmäliikuntakerta. Otamme ehkä uusiksi lähiaikoina.

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Havuhunaja

Viime keväänä keräsimme pakkaseen kuusenkerkkiä varmuuden vuoksi, jos vaikka iskisi sellainen tauti, johon ne olisivat oiva lääke. Nyt tuli vihdoin tarve, vaikka ei mitenkään toivottuna. Sain jonkun kovemman viruksen aiheuttaman taudin korkeine kuumeineen ja hengenahdistuksineen. 

Muistin, että meillähän on lääkettä ihan omasta takaa pakkasessa. Niinpä hunajasta ja kuusenkerkistä tuli hyvää havuhunajaa pelastamaan Emäntää pois sängynpohjalta. Jäiset kerkät on jauhettu pieneksi ja sekoitettu hunajaan. Maku paranee vaan päivä päivältä, kun seos saa tekeentyä.


Jos et hoksannut viime keväänä kerätä kerkkiä, kerää tänä vuonna, sillä kerkät ovat todella hyvä apu yskään ja hengenahdistukseen.

Pysykäähän terveinä ja hyväkuntoisina!

perjantai 28. helmikuuta 2020

Aurinkoisia vuohia

Ilmat ovat olleet upean aurinkoisa viime päivinä. Vuohet ovat viihtyneet pihalla tarhassaan käyden vain hetken päivälevolla iltapäivällä. Illalla toki niiden pitää tulla sisätiloihin nukkumaan.

Kuvassa on 14 vuohta
Tarhassa on metsästä tuotuja kuusen- ja männynoksia järsittäväksi. Muuten ilot koostuvat hyppimisestä, juoksemisesta ja muuten vain olemisesta. 

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Uusi soittopeli

Kun Isännällä alkaa olla kitaroita reilummin, päätin minäkin osallistua soittimien lisäykseen. Tai oikeasti määrä pysyi samana, sillä edellinen sai lähtöpassit. Isäntä alkoi korjata sähköurkuja arvattavin seurauksin, joten oli aika hankkia uusi soitin. 

Ostimme ihan sopivan Hellas-pianon Raumalta. Sen saaminen paikalleen oli tietysti melkoinen urakka, sillä pianon vanha koti oli vanhassakaupungissa yläkerran asunnossa, josta se piti kuljettaa kierreportaita alakerrassa olevan kaupan kautta pihalle. Onneksi saimme siellä päässä tarpeeksi kantajia, ettei käynyt kenellekään liian raskaaksi kesken kierreportaiden. Myös alakerran liike säilyi ehjänä, mikä on erittäin positiivista. Pihalla vettä tuli ihan kaatamalla, mutta onneksi kärry oli lähellä ja piano suojattu.

Meillä tilanne oli jo helpompi, sillä päätyoven portaista päästyä oli suora tie tuoda piano saliin vähemmillä kantajilla. Nyt soitin on käyttökunnossa, vaikka pientä virittämistä se toki vaatii matkansa jälkeen.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Kello ja kissoja

Ei mennyt kuin puolitoista vuotta saada kello paikoilleen! Sanoisin, että verraten nopeaa toimintaa oli. :) Nyt kello on vihdoin kaapissa, käy ja kukkuu. Ei, ei se oikeasti kuku vaan lyö kauniin heleällä äänellä, joka ei kuulu liian häiritsevästi makuukamariin. Itse kaappi on vielä turhan tyhjä, sillä kellon koneistoksi valitsimme pienemmän version, koska kaapissa ei ole lasi-ikkunaa, josta voisi tuijotella heiluvaa heiluria. Mutta kaappiin saisi paljon kaikkea tavaraa piilotettua, laulukirjoja ja muuta musiikillista. Kitarat eivät valitettavasti sinne mahdu, vaikka mielelläni pitäisin niitä enemmän jossain kätkössä. Isännällä alkaa olla jo liian monta kitaraa mielestäni. 


Aurinko armas on alkanut jo paistaa keväisesti. Usein huomaan kissojen löytäneen parhaat paikat sen ottamiseen. Tänään ohikulkiessani huomasin kissojen olevan taas salin pöydällä kuin se olisi vain niille tarkoitettu paikka. 


Hellikin ottaa mallia Vihtorista ja köllöttää onnellisena pöydällä. Siitä on tullut jo iso kissa, vaikka pieni se vieläkin on kooltaan.