Jo viini kypsyi rinteillään

On taas se aika vuodesta, jolloin puristamme mehua kypsistä rypäleistä, joita on tänäkin vuonna oikein hyvin.

Kasvihuoneessa kesä jatkuu, vaikka ulkona on jo todella viileää. Lummekin avasi vielä yhden kukan.

Kasvihuone on Vihtorin lempipaikka. Kun keräsin rypäleitä, se otti mukavia iltaunia yläilmoissa.

Keräämisen jälkeen tertuista erotetaan rypäleet, murskataan ne ja laitetaan valumaan puristimeen. Kun puristin on täynnä, aloitetaan varsinainen puristus, vaikka mehua on tullut siihen mennessä jo useita litroja.

Yksi täysi puristimellinen tuottaa monta pulloa mehua. Tosin ei siinä vielä kaikki, sillä teen lopusta murskeesta vielä pari mehumaijallista mehua, jotta kaikki mahdollinen irtoaa. Sen jälkeen kuivaan kuivurissa vielä kaikki rippeet vuohien talviherkuksi.

Vielä on rypäleitä aika paljon jäljellä, joten kerättävää ja puristettavaa riittää monelle päivälle.

Jos otsikko jäi vaivaamaan, se on pätkä Bachin Talonpoikaisjuhlista:

"On juhlat talonpoikien, on päivä riemuinen
jo viulut soi ja huilut soi ja kansa karkeloi.
Jo viini kypsyi rinteellään, jo vilja leikattiin.
Ja päivä paistaa yllä pään, on syksy kaunis niin."

Aurinkosähkö Kivimäkeen

Punamultaa oli niin paljon, että saimme maalattua myös navettaa. Pääty loistaa nyt aivan eri näköisenä kuin aiemmin. Maalaus muuttaa todella paljon. Isäntä korjasi muutaman rikkinäisen kohdan, ettei reikiäkään ole enää kuin tuo vanha kanojen kulkuaukko.

Heinäkuussa teimme aurinkosähkösopimuksen, ja siitä lähtien täällä on ollut vaikka minkälaista tapahtumaa. Ensimmäisenä ilmestyi pihaan outo kasa. Siinä olivat kaikki aurinkopaneelit, jotka tulisivat navetan katolle.

Isännän entiseen työkaluvarastoon tuli myös laatikoita, joissa oli invertteri lisukkeineen.

Kattoon alkoi ilmestyä ihmeellisiä viritelmiä.

Navetan yläosaakin on maalattu, mutta se ei tuolta erotu.

Navetan päätyyn ilmestyi erikoinen kytkin.

Pihaan ilmestyi nosturi ja paneeleiden laitto katolle alkoi. 

Olimme tilanneet 26 paneelia, joilla pitäisi sähköistää aurinkoisina aikoina koko tila. 

Paneelit ovat nyt katolla ja tuottavat mukavasti sähköä. Jopa pilvisenä päivänä tulee jonkin verran, mutta aurinkoisena taas tuotto on todella hyvä. Se sähkö, jota emme saa käytettyä, siirtyy verkkoon ja saamme siitä pienen korvauksen.

Nyt olemme miettineet uusiksi muutamia toimintoja, jotta saamme suurimman hyödyn tuotetusta sähköstä. Koneiden käyttö kannattaa aina valoisaan aikaan. Suihku on paras ajoittaa aamuun, jotta vesi lämpenee auringolla. Tosin valoa tarvitaan navetassa vain ilta-aikaan, joten siihen itsetuotettu sähkö ei ihan riitä.

Hankintana tämä on tietysti kallis ratkaisu, mutta ajattelimme sen suoraan kattoprojektiin kuuluvaksi menoeräksi, jolloin se ei tunnu niin pahalta. Joka tapauksessa se alkaa nyt vaikuttaa ihan hyvin sähkölaskussa, joka meillä on ollut kesäaikoinakin kuukausittain lähellä sataa euroa siirtoineen. Tuulivoimastakin olemme puhuneet, sillä täällä tuulee aina. Se vaatii taas toisenlaisia varustuksia, joten katsomme sitä hamassa tulevaisuudessa.

Herkkuja pihlajasta

Pihlaja ei oikein soinnu yhteen herkun kanssa, mutta ajattelin kokeilla jotain, mikä olisi oikeasti hyvänmakuista. Päädyin kahteen reseptiin, joita molempia voin suositella.

Hyvänmakuinen pihlajanmarjamehu:

Murskaa pari litraa pihlajanmarjoja. Kaada päälle 5 litraa kiehuvaa vettä. Lisää 5 ruokalusikallista sitruunahappoa. Peitä kannella ja anna olla seuraavaan päivään. Siivilöi ja lisää pari kiloa sokeria. Pullota. Nauttimista varten laimenna sopivaksi.

Mehussa maistuu juuri sopivasti pihlaja, mutta se ei venytä silmiä ympäri ja suuta korvien taakse, vaan antaa vain sellaisen hyvän säväyksen. Uskon, että maistuu nirsoimmillekin mehunlipittäjille.

Pihlajarullat

Keitä litra pihlajanmarjoja,  5-7 omenaa ja noin kilo sokeria, kunnes omena soseutuu. 

Soseuta mahdollisimman tasaiseksi seokseksi ja levitä leivinpaperille hyvin ohut kerros ja kuivata kuivurissa. 

Kannattaa laittaa ohuemmalti kuin kuvassa.

Leikkaa kapeiksi suikaleiksi ja rullaa. 

Voit sokeroida rullat tai hölskytellä purkissa pienessä määrässä perunajauhoja ja tomusokeria, jolloin tahmeus häviää.

Lisää metsäkoneita

Eilen alkoi taas pihalla kolista. Hellin kanssa katselimme ikkunasta, miten paksut rungot siirtyivät tienvarteen. Olihan se hurja näky, kun suoraan maakellarin takana iso kone hyöri ja pörisi.

Tukit ovat nyt tien varressa odottamassa vielä kuljetusta pois. Aika paljon näinkin pienistä metsäpalstoista tuli puuta, vaikka vain vanhimpia poistettiin.

Muutamasta puusta laskimme iäksi noin 80 vuotta. Saattoi joukossa olla vähän vanhempaakin, sillä ei täällä ole puita kaadettu vuosikymmeniin. Eikä ainakaan meidän aikana ole tulossa uutta hakkuuta, sillä pidämme tuosta ihan metsänä.

Nokkosesta lankaa

Nokkonen on kaikessa suhteessa varsin hyödyllinen kasvi, vaikka meillä sitä kasvaa liikaa, jolloin se luokitellaan rikkakasviksi. Päätin kokeilla, voisiko siitä ottaa enemmän hyötyjä irti. Nokkonen on tietysti hyvä ravinnonlähde, mutta on siitä muuhunkin. Jo muinaiset suomalaiset muiden muinaisten kansojen kera käyttivät nokkosesta tehtyä lankaa, sillä siitä tuli lujaa, mutta pehmeää ja sileää. Nokkosta on sanottu pohjolan silkiksi, joten melkoisen hienosta aineesta on kysymys. Tietysti heti herää ihmetys, miksi sitä ei käytetä laajemmin kuiduksi. Minäpä tiedän nyt, sillä olen kokeillut tehdä nokkoslankaa. 

Nokkosesta saa kuitua monella tavalla. Kuidut sijaitsevat puisevan varren ulkopuolella, jolloin jotenkin kuitu pitää erotella tästä keskellä olevasta kovemmasta materiaalista. Sitä voi liottaa kuten pellavaa ja poistaa pehmennyt kuitu pinnasta. Huomasin tosin, ettei tämä ollut ollenkaan helppo tapa. Ehkä sisus pehmeni, mutta yhtä kova työ oli saada kuitu irti. Nokkosen varsia voi myös keittää kuidun irrottamiseksi. Tätä en kokeillut, sillä netistä löytyneistä lähteistä päätellen kuitu jää melkoiseksi sykkyräksi.

Parhaiten kuidun saa irti kuten seuraavassa videossa setä opettaa:

Riivityt lehdet ja kukinnot kannattaa käyttää tietysti joko tuoreeltaan tai kuivattuna ravinnoksi. Näihin aikoihin nokkosen siemenetkin alkavat valmistua. Jotkut luulevat nokkosen kukkia siemeniksi, mutta siemenet ovat oikeasti pieniä ja tummia ja ne valmistuvat vasta näin alkusyksystä.

Parin ystäväni kanssa kokoonnuimme kokeilemaan, miten hyvin nokkosen kuidusta saa lankaa. Ensin keräsimme nipun nokkosenvarsia, jotka riivimme puhtaiksi ja poltinkarvattomiksi. Varret litistettiin ja avattiin. Vähän kerrallaan puiseva osa taitettiin pois, jotta jäljelle jäi vain vihreää kuitua. 

Tämä kuivattiin ja pehmitettiin ja kammattiin. Kuvassa ylinnä tuoreesta varresta irrotettua kuitua kammattuna. Keskimmäinen on edellisen päivän varresta kammattua ja alin on rohdinkuitua, joka jäi kammattaessa sekaiseksi pehkoksi. 

Ensin kokeilin tuota rohdinnokkosta rukin kanssa ja sain jonkinlaista rohdinlankaa aikaiseksi.

Aivinanokkosesta eli niistä pitkistä ohuista kuiduista saikin paljon ohuempaa lankaa, sillä sitä pystyi ottamaan ihan muutaman kuidun kerrallaan. 

Vaalea tupsu ei ole nokkosta vaan hiukseni.

Nokkosessa on aivan valtava työ, että siitä saa pienen pätkän lankaa. Mietin jo, että voisi kokeilla suoraan irrotetun vihreän raakakuidun työstämistä punomalla sitä ristikkoon. Sen voisi sitten pesemällä saada harvasidoksiseksi kankaaksi, mutta ei sekään mikään helppo työ ole. Eikä nämä langat ainakaan muistuttaneet mielikuvaa mistään silkistä, mutta väri oli ihan kaunista.

Pellava ja hamppu ovat vielä pellossa. Niitäkin pitäisi kokeilla langaksi. Ongelmana on vain se, etten ole löytänyt tältä tilalta vieläkään loukkua, lihtaa ja häkilää.

Viisi vuotta ensikäynnistä, tätä päivää

Päätin tehdä vähän erilaisen vuosikatsauksen, sillä näitä aiempia katsomalla selviää, mitä kaikkea on vuosittain tehty. Viimeisen vuoden tärkeimmät uudistukset kohdistuvatkin lähinnä navettaan ja autotalliin. Saattaa hyvinkin olla, että tästä jää pois jotain olennaista, mutta korjaan sitten seuraavaan katsaukseen. En varmaan enää tee näitä "vuosia näytöstä" -katsauksia, sillä joka joulukuu kirjoitan vuoden aikana tapahtuneen koosteen. 

Näiden remonttien ja puuhien lisäksi olemme vielä viime syksyyn asti remontoineet ja ylläpitäneet Keuruun taloa. Viimeisin puuha siellä oli rakennusten maalaus vuosi sitten. Sen jälkeen olemme saaneet keskittyä vain tähän paikkaan, mikä on helpottanut hurjasti kaikin tavoin.

Ensimmäisen vuoden jälkeen

Toisen vuoden jälkeen

Kolmannen vuoden jälkeen

Neljännen vuoden jälkeen

Tämän hetkisen tilanteen mukaan laitan lähinnä tekstinä tehdyt työt ja vielä tulossa olevat korjaukset.

Navetta:

Tehdyt työt:

Tilat on siivottu, tyhjennetty lannasta, pesty ja kalkittu. 

Kanala munintapesineen ja orsineen rakennettu. 

Vuohelaan rakennettu kaikille omat karsinat. 

Sähköt asennettu kaikkiin tiloihin. 

Oikean päädyn perustukset vaihdettu ja suoristettu. 

Katto uusittu.

Tulevaa: 

Kanatarhan rakentaminen, 

aurinkokennojen asentaminen, 

Pihatuvan uudistaminen, 

lisäsiiven korjaus, 

ikkunoiden korjaaminen (menossa). 

Maalaus. 

Vesipisteen laittaminen.

Pakaritupa:

Tehdyt työt: 

kiuas vaihdettu, 

saunatupa korjattu käyttökuntoon, 

maalattu, 

perustukset kaivettu näkyviin.

Tulevaa:
Katon huoltokorjaus,
puuvajan poistaminen kyljestä,
välikaton korjaaminen,
takaseinän korjaaminen,
sähköjen asentaminen.
ikkunoiden huolto.

Suuli:

Tehdyt työt: 

Tuettu sortumavaarassa ollut kannatin

Tulevaa: 

Katon uusiminen, vasemman puolen korjaus, lattialankkujen uusiminen, ovien kunnostus, maalaus.

Aitta:

Tehdyt työt: 

Maalattu

Tulevaa: uusi pärekatto

Päärakennus:

Tehdyt työt:

Uusi sähkökeskus asennettu,

sähköt vedetty kylpyhuoneeseen,

uusittu käyttövesiputket,

uusittu vesipumppu,

poistettu vanhat pinnat alakerran huoneista kissanjätöksineen,

korjattu pinnat makuuhuoneesta, kirjastosta ja salista,

uusittu savupiiput,

poistettu vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä,

uusittu Reino-hella ja sen lämmityskanavat salissa ja kylpyhuoneessa.

Tulevaa: 

Valmiiden huoneiden loput listat laitettava paikoilleen, 

Porin Matti asennettava kirjastoon, 

keittiön uudet seinäpinnat tehtävä, 

katto ja lattia maalattava, 

vesipiste asennettava keittiöön, 

viemäröinti uusittava kaivoineen, 

kylpyhuone remontoitava, 

kuistit korjattava, 

toinen kattopääty viimeisteltävä, 

yläkerran huoneiden pintojen huolto, 

pönttöuunien huoltaminen, 

ulkomaalaus, 

ikkunoiden ja ovien huoltokorjaus.

Maakellari:

Maakellarille ei ole tehty muuta kuin siivottu sisältä. Sähkökaapeli on asennettu jo valmiiksi valaistusta varten.

Tulevaa: Katto on korjattava, sähköt asennettava.

Trenkitupa:

Tehdyt työt:

Savupiippu on uusittu, 

puuhellan hormit on korjattu, 

katto tiilipaikattu, 

uusi sähköpääkeskus on asennettu, josta maakaapelit kulkevat muihin rakennuksiin.

Tulevaa: 

Katon huoltokorjaus ja puhdistaminen, 

ulkomaalaus, 

ovien ja ikkunoiden huolto.

Kuivuri:

Tehdyt työt:

Kasvillisuutta poistettu ympäriltä (ja styroxia). 

Uusittu sähköt ja ulkovalaistus.

Tulevaa: Rakennuksen oikaisu, ulkomaalaus, ikkunoiden ja ovien huolto.

Puuvaja:

Tehdyt korjaukset:

Poistettu kasvillisuutta, 

maalattu, 

palautettu puuvajaksi romuvarastosta. 

Asennettu sähköt ja ulkovalaistus.

Tulevaa: Katon huolto, listojen maalaus.

Autotalli:

Tehdyt työt:

Sähköt asennettu, 

siivottu 

ja maalattu. 

Ikkuna paikattu pleksillä.

Tulevaa: 

Katon huolto, 

ovien ja ikkunan korjaus, 

puiden kaato välittömästä läheisyydestä.

Puutarha ja piha:

Tehdyt työt: 

Vanhat risat kasvihuoneet purettu, 

10 000 kg muovia ja styroxia viety lämpölaitokselle, 

kasvihuone korjattu, 

kasvimaa perustettu, 

marjatarha kirsikkakujineen perustettu, 

uusittu kukkapenkkejä, 

raivattu aittapiha, 

kaadettu vanhoja lahoja puita, 

pihatie kunnostettu, 

trenkituvalle ja puuvajalle tehty pihat, 

syreenimaja kunnostettu, 

tehty oleskelualueita.

Tulevaa:

Tienvierusta siistittävä nurmikentäksi, 

pihalle tehtävä ajoympyrä, 

istutettava muutama luumupuu, 

uusittava omenapuita, 

rakennettava paviljonki, 

korjattava puutarhalampi sekä pieni allas talon päädyssä, 

perustettava nuotiopaikka alapihalle

ja paljon muuta mukavaa, mitä vain keksitään.

Vaikka valtavan paljon on jo tapahtunut, on ihan kiitettävästi vielä tekemistä jäljellä. Viiden vuoden päästä voi tekemättömien töiden lista olla jo pienempi kuin tällä hetkellä. 

Metsänsyöjäkone

Tiistai-illalla meille tuli metsänsyöjäkone. Olisimme mieluummin ottaneet yksittäisen metsurin moottorisahoineen, mutta metsämme on niin taaja, ettei moottorisahalla olisi saanut puita nurin.

Vähän ajan päästä kuskikin tuli paikalle. Sitten alkoikin armoton metsänsyönti hetken aikaa.

Eilen meno jatkui ja alkoi jo näyttää liian avaralta ensisilmäyksellä.

Helli katseli menoa kauhuissaan ikkunan takana.

Iltapäivällä ensimmäinen metsäosuus alkoi olla valmiina, eikä enää niin pahalta näyttänytkään. Jäihän tuonne vielä ihan oikea metsä.

Pihalta katsoen näkymä on vielä runsaspuustoinen, mutta ei enää synkkä, vaan sopivasti ilmava ja valoisa.

Kone siirtyi vielä tarhan takana olevaan metsikköön. Kun ensimmäinen puu kaatui, Tuuli syöksyi kauhuissaan etupihalle. Se luuli selvästi maailmanlopun tulleen koneen myötä. Rauhoitin sitä ohimennessäni, sillä minulla oli juuri kiireinen juttu meneillään. Se riittikin Tuulille ja mennessään etukautta takaisin tarhaan se napsi kaikista kukkaruukuista kukat mennessään. Onhan se varmempi käyttää tilaisuus hyväkseen ennen maailmanloppua.

Valtavan nopeasti työ käy tuollaisella koneella. Nyt odottelemme vielä puiden keräystä ja kuljetusta pois.