Makuukamari uusiksi eli aloitamme sängystä

Saimme tarpeeksemme Kivimäen vanhoista sängyistä. Sängyt olivat hyvät ja tukevat, mutta ongelmana olivat vanhat joustinpatjat, jotka olivat muhkuraiset ja kuopalla. Ne olisivat olleet peruskorjauksen tarpeessa. Patjat olivat näihin sänkyihin tehty mittojen mukaan. Ne sopivat vain yhdellä tavalla, eikä mitään kääntövaihtoehtoa ollut olemassakaan.

Ensimmäinen askel kohti parempaa nukkumista oli ajatus, että patjat vaihtamalla toisiin nukkuminen paranisi huomattavasti. Tungimme yhteen sänkyyn kaksi vaahtomuovipatjaa, mutta se ei ollut hyvä ratkaisu. Patjat menivät ryttyyn, eivätkä toimineet ollenkaan. Nukuimme kumpikin omassa kuopassamme jalkojen noustessa ylös, koska patjat nousivat toisesta päästä kaarelle.

Totesimme lopulta, etteivät nämä sängyt olleet toimivat ennen vanhojen joustinpatjojen kokonaisvaltaista korjaamista, jossa jouset kiinnitettäisiin ja solmittaisiin uudelleen, pehmusteet uusittaisiin ja myös päälliset. Yhden päivän aikana tuollaista työtä ei tekisi kukaan, joten päätimme keksiä jotain muuta.

Mietimme, että jos säästäisimme alkuperäiset päädyt ja laittaisimme väliin uudet runkopatjat, saisimme varmaan aika hyvän sängyn. Katselimme jo arviolta sopivat patjat netistä ja päätimme päivänkin, jolloin menisimme ostoksille.

Mutta sunnuntaina poikkesimme pienelle kirppiskäynnille sellaiselle kirppikselle, jolla emme olleet vielä kertaakaan käyneet. Siellä oli aika kivan näköinen sänky edulliseen hintaan, mutta väriltään vaalea.

Sängyssä oli kaksi suhteellisen hyväkuntoista laadukasta joustinpatjaakin jo valmiina. Jätimme sängyn varaukseen, jotta saisimme pari päivää miettimisaikaa. Sängyn ja patjojen yhteishinnalla olisimme voineet hankkia puolikkaan uuden patjan ilman jalkoja.

Päädyimme ostamaan sängyn patjoineen. Vaalea väri mietitytti ensin, mutta makuukamari oli jo valmiiksi osittain samaa vaaleaa väriä, joten sänky sopii oikein hyvin sen puolesta. Meillä on olemassa kalusteita, jotka sopivat uuteen värimaailmaan, eikä muita kalusteita tarvitse ostaa. Ne vain pitää vaihtaa paikasta toiseen.

Päiväpeitto kannattaisi varmaan laskostaa
siististi yöksi johonkin, eikä runtata kasaan. :D

Edelleenkään makuukamarin seinillä ei ole mitään. Nyt voisi olla korkea aika katsella samalla ympärilleen, mitä voisi käyttää seinäkoristeina.

Perinteisesti sängyn takana on ollut ryijy. Niitäkin meillä on useita, jotka saattaisivat sopia. Ensimmäistä jo vähän kokeilimme. Siinä on kyllä sinistä vaaleana ja tummana, mutta lämpimän roosa voi olla vähän liikaa.

Lämpimiä sävyjä on tosin luonnostaankin. Sulevi tuli kokeilemaan uutta sänkyä ja taisi todeta ihan toimivaksi. 

Meillä testaaminen on vielä edessä. Toivottavasti sänky patjoineen osoittautuu hyväksi nukkua, eikä aiheuta kipua ja kolotuksia.

Voitto kotona

Haimme sunnuntaina Voiton takaisin kotiin. Eipä olisi pukki mielellään lähtenyt kärryyn, sillä mukavat ajat jäivät taka-alalle. Mutta omenilla ja pienellä nostolla Voitto siirtyi kotimatkalle. Perillä veimme sen takatarhaan ja avasimme ulko-oven. Kutut kuulivat Voiton äänen ja tulivat kaikki antamaan sille suukon. Oli jotenkin suloista katsella, miten jokainen kävi kuonoilemassa Voiton kanssa. Selvästi huomasi Voiton olevan pidetty seuralainen. Tietysti Voitto olisi halunnut lähempäänkin kanssakäymiseen, mutta kukaan ei ollut halukas. Siinä vaiheessa Voitto katsoi minua vähän hämmentyneen näköisenä, mutta kohta se alistui kohtaloonsa.

Kutuilla alkaa olla taas kunnon pömppömahat. Käpy lepäilee paljon itsekseen. Sille siis tehdään oma karsina tuohon nurkkaukseen. Yritämme rakentaa poikimiskarsinat jokaisen kutun luonnolliseen lempipaikkaan. Tilan toiseen laitaan tulevat Ellin ja Fridan karsinat vierekkäin ja välille Anskun ja Tuulin. Helmikuussa on vilinää ja vilskettä, kun ensimmäiset poikimiset alkavat.

Täällä on taas vaihteeksi lunta. Kaikkialla on valkoista. Lumi on pysynyt tyynellä ilmalla puissakin. Nyt on nautittava tästä kauneudesta, sillä se on kovin lyhytaikaista.

Ensimmäinen postissa tullut siemenluettelo on jo moneen kertaan selattu, vaikka vielä en ole tilannut mitään. Mites teillä?

Mitä tuli tehtyä vuonna 2018?

Tammikuu:

Tammikuu oli sellaista raivausaikaa. Ensimmäisenä raivasimme kirjaston puolivalmiiseen käyttökuntoon. Nyt meillä oli kaksi huonetta käytössä, makuukamari ja kirjasto.

Seuraavaksi raivasimme keittiön. Revimme kaikki loput seinäpahvit ja paperit pois, siivosimme, siivosimme ja siivosimme. Erityisesti lattiaa kuurasimme lukemattomia kertoja. Ja lopuksi sisustimme keittiönkin käyttökuntoon. Varsinainen remontti tulee sitten aikanaan, mutta siihen asti pitää tilojen olla käytettävissä.

Helmikuu:

Helmikuu jatkui raivauspuuhilla. Tällä kerralla otimme vanhan ruokakomeron käyttöön, josta tuli meille konttuuri. Samalla jouduimme siivoamaan ja järjestelemään myös kellarin, jotta kaikki tarvikkeet saatiin oikeille paikoilleen. Konttuuri on osoittautunut valtavan hyväksi keksinnöksi (viisaita nuo entisajan ihmiset olleet), eikä talviaikaan tarvita edes erillistä jääkaappia. Miten kätevää!

Komeronsiivous aiheutti taas kerran melkoisen mylläkän, mutta vähitellen saimme kaikki tavarat järkeville paikoilleen. Teimme ruokaa ja leivoimme paljon uudella vastavalmistuneella puuhellalla. Kovalla pakkasella vesiputki jäätyi kellarin portaikossa, mutta sen eristämisen jälkeen vesi virtasi taas kunnolla. Loppukuusta pääsimme ripustamaan paksut samettiverhot makuukamariin.

Maaliskuu:

Maaliskuu oli edelleen kylmä, ja tarvitsimme valtavia määriä polttopuuta. Ainoa lämmityskeino oli puulämmitys kahdessa tulisijassa, joista toisen tehtävä oli lämmittää kolmea huonetta.

Puutarhakärpänen puraisi vasta maaliskuussa. Aloitin taimikasvatuksen siis aika myöhään, mutta perusteellisesti. Kirjaston pöytä tuli täyteen, samoin kylpyhuoneen kuivausrummun päällinen. 

Maaliskuun pitäisi jo "maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää", mutta sen sijaan näkyvissä oli kauniin auringonpaisteen lisäksi vain lunta. Puutarhan kevättöihin ei ollut vielä mitään kiirettä, joten harrastimme muuta ulkoliikuntaa.

Vihdoin tuli aika tarttua remonttihärkää sarvista ja aloittaa salin remontti. Vieläkään emme päässeet sen pidemmälle, sillä purkutyötä oli valtavasti sen jälkeen, kun olimme saaneet ylimääräiset tavarat siirrettyä muihin tiloihin. Tavaraa jäi valtavasti vielä jäljelle, mutta sitä pystyisi siirtelemään tarvittaessa. Salin tuleva tunnelma oli kuitenkin jo tiedossa.

Huhtikuu:

Huhtikuussa lumi alkoi vihdoin tosissaan sulaa ja kevät tehdä työtään.

Salin kirjastonpuoleinen oviaukko sai lopullisen muotonsa. Nyt vihdoin oli aika laittaa huokolevyjä seinään.

Remontin edetessä kohi keittiön seinää piti siirtää huoneidenvälinen ovi alkuperäisemmälle paikalleen.

Kuun lopussa kevät oli ottanut niin suuret harppaukset, että pihalle pystyi laittamaan jo kukkia suojaisille paikoille.

Toukokuu:

Toukokuussa alkoi sontasouvi, joka oli hirmuinen urakka. Paksu tinttaantunut lanta oli työlästä talikoida ja lapioida kärryyn ja levittää pellolle.

Siivosimme navettaa. Isäntä teki eeiseen uuden lypsytason, johon Tuuli ei suostu vieläkään menemään. 

Kasvihuone oli jo lämmin ja kesäinen, joten sinne pystyi viemään kasveja odottamaan pääsyä pihalle.

Toukokuu oli lämmin ja aurinkoinen. Kevät meni valtavalla vauhdilla koko kuukauden. Joka päivä piti käydä katselemassa, mitä uutta oli tapahtunut.

Kasvimaa sai vuotuiset kylvöt. Vieläkään emme ehtineet tehdä tätä kokonaan valmiiksi, mutta ehkä jo ensi vuonna.

Keittelimme ämpärikaupalla punamultaa ja kävimme maalaamassa Koivurinteen päärakennuksen ja ulkorakennuksen.

Koripajukon syliin valmistui varjolevähtämö liehuvine verhoineen. Muistaakseni kävin istumassa tuolla muutaman kerran.

Kesäkuu:

Kesäkuussa hankimme uuden kukon, Kekkosen, joka nuoresta iästään huolimatta osoittautui hyväksi ja kunnolliseksi kukoksi.

Hankimme myös pienen Voitto-kilipukin kuttuja ilahduttamaan. Voitto oli todella suloinen pikkukilinä.

Saimme navetan päädyn tyhjäksi sonnasta. Tämä oli suuri saavutus, sillä se mahdollistaa nyt tulevan navettaremontin.

Tomaatit ja paprikat kasvoivat hienosti kasvihuoneessa. Välillä niiden kastelu unohtui, mutta hyvin ne jaksoivat tuottaa satoa syksymmällä.

Keitimme lisää punamultamaalia ja maalasimme Koivurinteen viimeistelyt sekä trenkituvan luona olevan puuvaja-huussin.

Maalasimme myös pakarituvan (ulkosaunan).

Siirsin epämääräisen tiilikasan reunustamaan aittapolkua. Tein samalla polun varrelle istutusalueet.

Aloitimme pihalla olleen kasvihuoneen purkamisen.

Purkaminen oli työlästä, sillä kasvihuone oli täynnä roskaa, muovia ja styroxia.

Heinäkuu:

Heinäkuussa jatkoimme taas salin seinien päällystämistä.

Maalasimme myös katon itsesävytetyllä maalilla, joka sopi aika hyvin tapetin kanssa.

Maalasimme aitan.

Kyllästyin kitkemään 300 neliön kasvihuonetta ja hankin sinne mattoja peittämään rikkaruohoja.

Aloimme paperoida salin seiniä.

Niitimme, kuivasimme ja korjasimme heinät ylisille talvea varten.

Välillä nautimme kesästä, matkailimme lähialueilla ja huilasimme.

Hankimme aittapihalle suihkulähteen.

Tapetoimme salin seiniä.

Maalasimme salin lattian.

Elokuu:

Kesä jatkui edelleen huippulämpimänä ja aurinkoisena. Kaadoimme tienvierestä vaahteran.

Etsimme kaikki mahdolliset sopivat matot saliin ja sommittelimme niitä.

Valmistimme verhokepit makuukamarin paksuille verhoille.

Tapetoimme loputkin salin seinät.

Siirsimme huonekaluja valmiiseen nurkkaan.

Siivosimme epätoivoisesti pihan jätteitä.

Ihanat naapurit tulivat auttamaan, jotta pihasta saatiin taas siisti.

Tuunasin vanhoista samettiverhoista vieläkin pompöösimmät.

Saimme vihdoin salin valmiiksi. Pidin sen kunniaksi synttärijuhlat ensin lähisuvulle ja sitten muille.

Syyskuu:

Minusta tuntui, että salin valmistumiseen loppui kaikki puuhastaminen täällä. Olin aivan varma, että eihän sen jälkeen ole ollut kuin laiskana löhvistelyä. Mutta kuvat kertovat vähän muutakin. Jossain välissä olemme varmaan korjanneet satoa ja laittaneet talteen, sillä sitä on riittänyt syötäväksi.

Pihan siivouksen yhteydessä kuskasimme hiekkaa kulkuväylälle ja tasasimme jyrkän rampin loivaksi.

Saimme muovit ja styroxit pois etupihalta.

Istutimme kasvihuoneeseen aprikoosipuun.

Viimeistelimme pihan kesäpiikojen kanssa.

Kävimme uimassa, eikä vesi ollut edes kylmää vielä. Lähinnä se tuntui normaalin kesän uimalämpötilalta.

Syyskuussa illat alkoivat hämärtyä aiemmin. Saliin oli mietittävä lisävalaistusta. 

Saimme kaikki rypäleet mehustettua ja pakastettua.

Lokakuu:

Lokakuussa sadonkorjuu jatkui, kun viimeiset omenat käytettiin hilloihin, paistoksiin ja kuiviksi viipaleiksi.

Syksy alkoi saapua ihan koko voimallaan, vaikka aurinko paistoi vieläkin kauniisti ja lämpimästi.

Upotin maahan kukkasipuleja. Kanat kävivät ahkerasti kaivamassa niitä ylös. Toivottavasti edes osa jäi tarpeeksi syvälle tuottaakseen kukkaloistoa tulevaksi kevääksi.

Aloitimme muovien ja styroxien lopullisen hävityksen. Isoja kontteja tuli taas kaksi täyteen. Yhteispaino edellisten kuormien kanssa nousi lähelle 10 000 kiloon.

Autotallin vieressä oli vihdoin tyhjä tila hirvittävän kaatopaikkakasan tilalla.

Hankimme kaksi mustaa kuttua, joilla ei ollut kunnollista talvehtimispaikkaa edellisessä paikassaan.

Isäntä rakensi navettaan väliseinää erottamaan vuohia tutustumisajan yli.

Marraskuu:

Saimme lokakuussa myytyä Koivurinteen. Siitä lähti melkoinen tavaransiirtoprojekti. Omistamme nyt todella paljon kaikenlaista tarpeellista ja vielä enemmän tarpeetonta.

Aloin valmistaa saippuaa. Ensimmäinen erä oli ihanaa tuoksuvaa hunajasaippuaa ja toinen erä vuohenmaitosaippuaa. Isännän kädet ovat muuttuneet mustankarheista vaaleanpunaisiksi ja pehmeiksi.

Joulukuu:

Joulukuussa Voitto lähti työkomennukselle. Ajattelimme, että reissu on vain muutaman päivän, mutta siellä pukkimme on vieläkin hurmaamassa kuttuja. Loppuviikosta haemme Voittomme takaisin kotiin lepäämään.

Pimeät joulukuun illat menivät mukavasti puhdetöissä. Isäntä rakensi minulle pari saippuamuottia ja leikkurin. Itselleen hän korjasi vanhat huopikkaat lämmittämään viluisia kinttuja metsästysreissuilla.

Valmistin lisää erilaisia saippuoita. Sain metsästäjiltä peuranrasvat ja vastalahjaksi annoin saippuaa.

Valmistin myös kotitekoista luonnollista kosmetiikkaa, joita sujahti pikkupaketteihin jouluksi.

Jouluna otimme hyvin rauhallisesti, emmekä tehneet mitään ylimääräistä. Nautimme tunnelmasta ja rauhasta salissa ja söimme suunnitelman mukaan pöydän päissä istuen. 

Käsittämättömän pitkän kirjoituksen jälkeen (aloitin jo eilen) kello on vajaan tunnin päästä vuoden vaihtumisen kohdassa. Vuosi on ollut hyvä ja monipuolinen. Ehkä tuleva vuosikin on hyvä ja tuo muistellessa hymyn huulille. Toivomme Isännän kanssa sinulle siunattua ja onnellista uutta vuotta! Kaikkea hyvää!