Lisää elämää

Kyllähän tilalla muitakin eläimiä pitää olla kuin kanoja ja kissoja. Meillä on niin paljon lääniä, ettei kukaan ja mikään saa heinää ja pusikkoa hoidettua pelkin ihmisvoimin. Niinpä päätimme hankkia eläviä ruohonleikkureita. Tänään kävimme hakemassa ne.

Aika söpöjä ruohonleikkureita

Emo on Manta ja karitsat ovat Hilda, joka on vähän pyöreämpi kasvoiltaan ja Hellu, jolta on irronnut toinen korvamerkeistä. Karitsat ovat noin kuukauden ikäisiä. Manta on suomenlammas ja karitsoilla on neljäsosa texeliä.

Tarha tuntuu uusista asukkaista vielä kovin isolta, mutta kissat olisivat hyvä lisä laumaan Mantan mielestä. Toki kissojakin kiinnostaa, mutta aivan liki ne eivät uskalla tulla.

Kanalassa tiput kasvavat kohisten. Nyt niillä alkaa olla jo sulkapeitettä, mutta äänet ovat vielä ihan piipitystä. Nämä ovat selvästi tummempia kuin aiemmat kanat. Mielenkiintoista nähdä, millaisia näistä tulee isona. Ainakin kaksi on varmasti kanoja ja kaksi kukkoja. Yksi on vähän epäselvä tapaus toistaiseksi.

Täällä alkaa elämä olla taas kuin "vanhoina hyvinä aikoina". 

Keijukanto

 Veljentytär tuli kylään, ja sen kunniaksi päätimme vihdoin tehdä keijukannon valmiiksi. Isäntä otti moottorisahan esiin ja alkoi sahata.

Amanda sai tehtäväkseen maalata kaikki puiset osat haluamallaan värillä.

Kantoon tuli kolme ikkuna-aukkoa ja yksi ovi. Oven eteen rakensimme parvekkeen metallikorista ja puusta.

Ikkunoissa on pleksit laseina. Kannon toisella puolella on tarpeeksi tilaa, jotta ikkunoille saa syksyllä laitettua ledituikut. Ovi on saranoilla ja pieni kahvakin on avaamista varten. Parvekkeelta lähtevät tikapuut, jotka ovat myös vanhasta metallikorista. Parvekkeen kaiteeseen kiinnitimme vielä kukkalaatikon, johon kevään kunniaksi laitoimme keltaiset mininarsissit (joku vanha muovinen kynttilämansetti).

Tältä se näyttää videolla.

Innostuin taas mineilyistä ja kaivoin yläkerrasta esiin pienen pirttisen. Kävimme ostamassa vähän isomman kodin, johon on myös tulossa remonttia, mutta niistä joskus myöhemmin.

Kuistin portaikko ja komerot

Kun raivausapulainen taas tuli käymään, otimme urakaksi siivota kuistilta lähtevät portaat ja komerot. Portailla oli meidän muutostamme jäänyttä tavaraa, jota ei ollut vielä tarvittu, joten sen järjestelemiseen ei niin paljon mennytkään aikaa. Vihdoin pystyi taas avaamaan käsityökamarin oven, vaikka sitä ennen piti siirtää maalauksessa olleet hyllyt pois tieltä. 

 

Komeroihin emme olleetkaan vielä oikein kummemmin koskeneet, toki olimme kurkanneet sisälle, mutta sen pidemmälle emme olleet menneet. Varsinkin tämä isompi sivuvintti kiinnosti kaikkia erityisen paljon. 

Pienempi komero on puolessa välissä portaita. Siellä näkyi lähinnä purua ja yksi vanha kaatoallas, joka tulee varmaan jonnekin käyttöön.

Isommassa komerossa jouduimme heti alkuun poistamaan alkupäästä lukuisan määrän tyhjiä pahvilaatikoita ja vanhoja puusäleistä tehtyjä hedelmälaatikoita, jotta saimme tilaan ikkunan kautta luonnonvaloa. Sitten pääsimme pussittamaan vanhoja rikkinäisiä kumisaappaita ja muovia roskasäkkeihin.

Toinen pääty oli siinä vaiheessa vielä hämärän peitossa, mutta urheasti aloimme raivata myös sinne suuntaan. Ylhäällä näkyvä kolo seinässä johtaa komerokäytävän komeroon, jossa on vielä naulakoita ja kukkapöytiä.

Yhdessä nurkassa oli pino akkuja.

Koreja löytyi paljon, myös peltipurkkeja ja lypsykoneen osia.

Mukavin löytö oli vanha vellikello, jonka toivoisin saavani vielä takaisin navetan päätyyn omaan kellotorniinsa.

Muuten lukuisissa laatikoissa oli lähinnä vanhoja ja ikivanhoja pulloja, joita emme ottaneet toistaiseksi pois komerosta. Ehkä jo kesällä voisi pitää pihakirppiksen, johon pullot saisi myyntiin. 

Ikävin löytö oli vesivahinko, joka oli tullut viemärin tuuletinputken reunoilta. Itse putki oli yläpäästä katkenneena, mutta katto onneksi korjattuna. Vettä oli tullut niin paljon, että ennen kylpyhuoneremonttia putken ympäriltä on otettava purut pois ja korjattava välikatto. Kylppäriin asti vahinko ei näy, sillä jossain vaihessa katto on madallettu ja vahinko jää sen yläpuolelle. Toisaalta tämä löytö oli erittäin hyödyllinen, sillä nyt tiedämme, mistä pitää aloittaa korjaaminen ennen katon madalluksen ja nykyisten kattopaneeleiden poistoa.

Vieläkin sitä valkoista

Keväällä lumien lähdettyä näkee sellaistakin, jota ei niinkään odota. Odotettuja ovat kukat nupuillaan, perhoset, tasainen maanpinta ja viherrys. Keväällä ei enää odota näkevänsä valkoista, ellei kyseessä ole lumikellojen kukinnot. Meillä valkoista näkyy liikaa, eikä nyt ole lumesta kyse. Tontillamme on yksi alue, jossa on valkoista turhan paljon. 

Kuivurin takaseinustan lisäksi aivan siinä lähellä on kolme kuoppaa, joissa tätä valkoista vielä esiintyy. Erityisesti kaukaisin kuoppa on täynnä valkoista. Kevään aikana on tarkoitus saada kaikki tuo häiritsevä valkoinen poistettua alueelta pysyvästi. On sitä täällä jo ihan riittämiin ollutkin.

Valkoista havainnoidessamme katselimme tätä kuoppien aluetta mietteliäänä. Kuopissa ei pysy vesi, joten ihan vesialtaiksi nuo eivät käy sellaisenaan. Keskikäytävän reunoilla kasvaa vadelmaa, jota on helppo poimia. Vadelmaa tosin kasvaa monessa muussakin paikassa, joten ne voisi siirtää muualle. Mitä tekisit tämän alueen kanssa? Olisiko ideoita?

Kasvihuoneen kevätsiivous

Keväällä ensimmäisiä ulkotöitä on kasvihuoneen siivous. Samalla pitää katsoa mahdolliset vauriot rakenteissa. Tällä kertaa huomasimme, että pääty pitää korjata, sillä sen toinen puoli oli huonossa kunnossa ja ovikin irrallaan. 

Pellon puolella on taas muutama kaari uusittava, sillä niihin on tullut murtumia. Muovi on onneksi ehjä.

Helli tuli mukaan katsomaan tekemisiämme. Sillä tuntui olevan oikein mukavaa seurata, mitä kaikkea teimme.

Viiniköynnökset on leikattava alas vuosittain. Tuntuu joka kerta hurjalta leikata valtavat määrät versoja, mutta parempi sato tulee, kun uudet versot lähtevät alhaalta rungosta. On myös helpompi poimia rypäleitä, kun ne eivät ole ihan katonrajassa.

Myös boysenista lähtee valtavasti pois, sillä viimevuotiset marjoneet versot poistetaan alhaalta asti, jotta tänä vuonna tulisi satoa uusista versoista. Uudemmat versot sidotaan tukipuihin kiinni vaakasuoraan, jotta poiminta on helpompaa. Isäntä sai samalla mieluisen tehtävän polttaa kuivat risut ja vanhat versot. 

Seuraavaksi siirrymme haravointiin. Koko pinta pitää haravoida lehdistä, heinistä ja vanhoista rikkaruohoista. Matoilta harjataan vielä pienemmät roskat pois. Paljaita alueita pyrimme taas peittämään huonoilla matoilla. Nyt olikin pari isoa mattoa yläkerrasta valmiina palvelemaan viimeisenä tehtävänään täällä.

 

Taas kerran valoisa aika loppui, mutta niin loppuivat myös matot. Mutta hyvällä mallilla kasvihuone nyt on. Pitäisi vielä joku kerta laittaa se allas lopulliseen kuntoon, jotta sekin olisi viimeistelty ja toimiva sekä tietysti mahdollisimman kaunis.

Tipuja ja tabuja

 Meillä on ilo ja kunnia esittää uudet pienokaiset tilallamme. Pitkästä aikaa meillä on tipuja. Tosin nämä ovat vähän turhan aikaisia, sillä yritimme pitkittää hautomisen aloittamista pääsiäistipuja varten, mutta kanat päättivät toisin.

Viisi pientä tipua kuoriutui onnelliselle emolleen. Aina nämä pikkuiset ovat yhtä suloisen ihania piipittäjiä. Mielenkiinnolla odotamme, minkä näköisiä näistä tulee.

Vihtori on toipilaana. Olivat varmaan ottaneet Hellin kanssa vähän kovemmin yhteen, sillä Vihtorilla oli korvalehdessä reikä, joka alkoi tulehtua. Niinpä kävin kissan kanssa näyttämässä korvaa eläinlääkärissä. Antibioottikuuri on nyt menossa, ja korva on jo paljon parempi. Vihtorille on helppo antaa lääkkeet, sillä se on aivan kiltisti, avaa suunsa ja nielaisee tabletit tuosta vain. 

Käsityökamarin raivaus aluillaan

Maalausurakka piti keskeyttää, jotta raivaus pääsi valloilleen, kun innokas apulaiseni saapui. Tällä kertaa oli jäljellä enää käsityökamari, jota aloimme työstää. Saimme noin neljäsosan huoneesta raivattua ja siivottua.

Isäntä tuli avuksi sulhaskomeroa raivatessamme. Siellä oli vielä vanha paisuntasäiliö putkineen. Putket olivat liian tiukassa irrotakseen vetämällä, mutta säiliö irtosi liitokset avaamalla. Näin komeroon (jota ei vielä ole olemassakaan, vain suunnitelmissa) tuli tilaa väliaikaisten tavaroiden säilytykseen.

Välikkö on juuri sopiva vaatekomeroksi, jossa on jo valmiina naulakkokin. Sulhaskomero se on siksi, että sinne voi piikatyttö piilottaa miesvieraansa, jos tiukka paikka tulee. :D Nyt välikköön jäi rulolipasto ja pöytä, jonka alle ja päälle laitoimme jo löydetyt matonkuteet. Niitä tulee varmasti paljon enemmän vastaan, kun jatkamme raivausta.

Tällä seinällä oli iso hyllykkö, joka esti oven käytön (nyt sen estää tuo pöytä). Tuo vasemmalla vähän näkyvä ovi vie päätyoven kuistille johtaville portaille. 

Saimme pönttöuuninkin näkyviin. Puhdistamisen ja nuohoamisen jälkeen kokeilimme sen toimintaa, eikä siinä ollut mitään moittimista. Raivauksesta jääneitä pahveja ja papereita jätimme sytykkeiksi.

Muu huone näyttää vielä aika pahalta. Aulasta tullessa vasemman puolen seinä on täysi hyllykköineen ja monenlaisine tavaroineen, joista osa on meidän tuomiamme edellisten päälle. 

Takanurkassa on pohjalla vanha jugend-sohva, joka vaatii kunnostusta, jos se tulee käyttöön. Vähän aikaa menee, jotta sen saa esille.

Ikkunan edessä ovat kangaspuut, joten tilanne ei ole kaikkein pahin sillä kohtaa. Kangaspuiden edessä on vielä melkoinen röykkiö tavaraa selvitettäväksi.

Auton peräkärry tuli jo täyteen kaikesta roskasta. Aulassa on vielä paljon lajittelematonta käsityö- ja askartelutavaraa, mutta kesään mennessä toivon yläkerran olevan jo kunnossa.