On tullut aika verrata pihatupaa siihen, millainen se oli tullessamme Kivimäkeen. Piha oli kasvanut umpeen, eikä pihatuvasta oikeastaan näkynyt kuin yläosa. Ovet repsottivat vinksallaan, eivätkä muovit olleet yhtään sen kauniimpia. Kaiken kruunasi iso kasa styrox-laatikoita pihatuvan edustalla ja nurkalla.
Nyt tilanne on jo muuttunut. Pihatupa näyttää ihan oikealta rakennukselta pihoineen. Älä ihmettele noita huonekaluja edustalla, ne ovat ensi viikon kirppistä varten jo odottamassa. Oikealle laitoimme tilapäisen aidan, ettei kaikki muu sotku olisi heti nähtävissä. Kanat ovat ihastuksissaan uudesta pihasta ja käyvät säännöllisesti kuopimassa ja kakkimassa. Joka päivä pitää harjata edusta puhtaaksi. :)
Pihatuvan kulmauskaan ei ollut kovin silmäystävällinen. Muovit ja pujot kilpailivat näkymässä, eikä tästä suunnasta voinut edes arvata, mikä rakennus oli kyseessä.
Nyt pihatuvassa on oikea seinä, eikä kasvillisuuskaan ole villiä ja vapaata. Kulma on rajattu, eikä maa pääse enää valumaan oven eteen.
Istutin vähän murattia roikkumaan kivimuuria pitkin, etteivät kivet olisi niin hallitsevia. Nurkkaan jäi vielä sopivasti rantakiviä, joten sekin on ainakin hetken ihan siistin näköinen.
Nurkassa kasvaa nyt pelargonioita, punaista kellukkaa, pikkuruusuja ja mirrinminttua. Laitoin suojaksi oksasilppua, joka tuntuu myös olevan kanojen suosikki kuopsutukseen.
Ennen tulipaloa ja muovirumilusta tässä on ollut maitohuone. Emme kokonaan halunneet palata tähän ulkonäköön, mutta samaa tyyliä on varmaan vielä vähän nähtävissä. Onhan tuon rakennuksen tarkoituskin muuttunut vuosien varrella.