Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Salin lattian maalaus

Viimeisen lattiapesun jälkeen odottelin muutaman tunnin. Onneksi näin lämpimällä ilmalla kuivuminenkin on nopeaa. Yhdestä maalipurkista oli riittänyt jo kahteen huoneeseen, eikä vieläkään ollut loppunut. Maaliin oli tullut kova kerros pintaan, mutta alla maali oli vielä hyvää. Tilasimme tätä maalia kolme isoa ämpäriä, joten sitä riittää varmasti koko taloon ja luultavimmin vielä jääkin.


Ensimmäisen lankun maalaamisen jälkeen kontrasti näytti aika suurelta. Maalia joutui hinkkaamaan kunnolla lankkuihin, sillä niissä oli vielä hiomisenkin jälkeen aika paljon pieniä kuoppia. Yritin myös saada reilusti maalia lankkujen väleihin.


Muutaman lankun maalaamisen jälkeen totesin, että maali ja tapetti sopivat erittäin hyvin yhteen. Ehkä se kalsarimielikuvakin alkaa jäädä jo taka-alalle. 


Maali loppui vähän ennen viimeisiä lankkuja. Lurautin purkkiin uudesta ämpäristä hieman ohuempaa maalia ja sekoittelin. Ei ainakaan tulisi näkyvää eroa purkillisten välillä. 


Nyt lattia näyttää jo aika hyvältä maalattuna. Näin kaukaa ei näy edes lattian epätasaisuudet koloineen ja kulumineen.


Tuo ikkunanpuoleinen osa maalataan, kun nämä huonekalut saadaan siirrettyä paikoilleen. Mutta sitä ennen on vielä aika paljon tapetoimista ja muuta väkertämistä.


Muurikin on vielä tasoittamatta, eikä paikkauslankkujakaan ole vielä saatu nurkkaan paikoilleen. Muutaman päivän ajan lattia saa kuivua itsekseen ennen sille astumista. Kissat saavat mennä hieman aiemmin, sillä eihän niitä pidättele mikään, jos kuivaamme lattiaa ikkunat ja ovet auki. Ensimmäisen yön sali saa olla suljettuna kissoiltakin.

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Salin lattian pohjatyöt

Salin tapetointi ei vielä ole valmis, mutta lattian kanssa on vähän kiire. Salin pitäisi olla elokuun loppupuolella vierailukunnossa, joten oli aika tehdä lattian pohjatyöt maalausta varten. Maalin kuivumiseen ja lopulliseen kovettumiseen menee kuukausi. Lattia on maalattava viimeistään nyt, jotta raskaat huonekalut voi kovettumisen jälkeen siirtää paikoilleen. Niinpä siirsimme huonekalut tapetoidulle puolelle ja siirryimme lattiaremonttiin.

Lattiaa ei ollut vielä pesty kertaakaan kokonaan meidän aikanamme. Eikä sitä ollut pesty ihan äskettäin muutenkaan. Päätimme tehdä erityisen kunnollisen pesun sille. Ensin levitin kidesoodavettä koko lattialle. Isäntä kulki varrellisen pesuharjan kanssa perässä ja hinkkasi sillä pinnan. Kuivasin likaisen veden pois ja toistimme operaation. Sen jälkeen huuhtelimme lattiaa kymmenien ämpärillisten verran, kunnes vesi ei ollut enää likaista.


Kuivumisen jälkeen näkyi, että lattia oli aika naarmuinen ja epätasainen. Niinpä päätimme hioa sen pinnan tasaisemmaksi. Aivan siistiä tasaista jälkeä emme halunneet, sillä elämän jäljet kuuluvat vanhaan puulattiaan.


Vielä kerran lattia pitää imuroinnin jälkeen pestä hiontapölystä. Sen jälkeen sen voikin jo maalata. Kun pääsee remontissa siihen, että lattia on maalattu, tuntuu ihan melkein valmiilta jo.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Linnoja ja kartanoita osa 2

Olin ajatellut, että tänä kesänä pitäisi käydä jossain linnoissa ja kartanoissa saamassa inspiraatiota omaan remonttiin. Ei meillä tietenkään mitään linnaa tehdä, mutta usein näytteillä olevissa kartanoissa on paljon vanhaa interiööriä näytillä. Olin oikein ilahtunut, kun tuli mahdollisuus päästä Kivimäen torppa-ajan kartanoon tutustumaan. Kyseessä on rälssitila, jonka päärakennuksen vanhin osa on jostain 1700-luvulta, ehkä jopa vanhempaakin.


Omistajat, joiden suvulla tila on ollut 1600-luvulta asti, ovat pitäneet todella hyvää huolta rakennuksista. Niissä on paljon vanhaa jäljellä ja tunnelma on säilynyt.


Sali oli aivan valtavan kokoinen, mutta niin oli myös sen lämmönlähdekin. 


Oli hienoa katsella, miten edelleen asuttuna olevat huoneet ovat säilyttäneet juuri sitä parasta tunnelmaa, vaikka paljon uudempaakin on tullut mukaan.


Tilaan kuuluu myös toinen rakennus 1800-luvulta, joka on rakennettu juhlakäyttöön sekä naimattomille sukulaisille asuinpaikaksi. Ulkoasu on pidetty hienosti rakennusajan mallissa, mutta myöhemmin rakennetun (1800-luvun lopulla) kuistin yläkoriste on jossain vaiheessa otetu pois.


Oli hienoa, ettei vanhoja maaleja ollut peitetty valkoisella, vaan värit olivat edelleen olemassa. 


Vanhoja uuneja oli jäljellä, ryijyjä seinillä ja sisustuksessa oli käytetty runsaasti vanhoja huonekaluja.


Keittiössä oli vielä vanhaa tapettiakin jäljellä vanhojen huonekalujen lisäksi. Tämä on ollut pisimpään yhden sukulaisen asuinsijana.


Vanha kuisti porraskaiteineen oli myös kuin taideteos.


Linnakäynniksi valikoitui Kuusiston linna tai mitä siitä nyt on enää jäljellä. Olin ajatellut, että linnasta olisi jäljellä vain joku hassu kivikasa, mutta raunioista pystyi vielä hyvin näkemään 1200-luvulla rakennetun rakennuksen kokoa ja huonejakoa.


Linna on sijainnut hyvällä paikalla aivan meren rannassa. Vieläkin näkymät ovat upeita ylhäältä linnasta.


Kuusiston linna on ollut piispojen asuinpaikka. 1485 linnassa oli ollut suuri tulipalo, jonka jälkiä korjasi 14. isoenoni Maunu Särkilahti. Viimeinen täällä asunut piispa Arvid Kurki on 13. isoenoni.


Sukututkimuksen vuoksi näilläkin raunioilla on jotain kerrottavaa minulle, enemmän kuin pelkkää yleistä historiaa. Tosin nämä kaukaiset sukulaiset ovat todella kaukaisia, mutta luovat kuitenkin elävän linkin nykyaikaan. Kyseisten piispojen siskot Elin ja Botilla ovat suorassa linjassa esiäitejäni.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Tipukatsaus

Isot tiput ovat jo saaneet vahvan sulkapeitteen, mutta pää niillä on edelleen kellertävän untuvainen. Neljästä emosta vain yksi jäi hoitamaan nämä isoiksi asti. Luultavimmin tipuista käytiin ankara taisto, ja vahvin emo voitti kaikki itselleen.


Kuttulassa yksi kana ehti hautoa kolmea munaa, joista onneksi vain yhdestä kuoriutui uusi kananpoikanen. Tämä emo on erittäin vahvasti suojeleva, enkä päässyt kovin lähelle ottamaan kuvaa.


Aamuisin pihalta kuuluu kiukkuinen kaakatus, sillä yksi hautova emo odottaa pääsyä aamupalalle kanalaan. Luukku pitää käydä avaamassa sille, että se saa päivittäisen ruokahetkensä. Tänään kanoja oli pihalla jo kaksi jonossa kanalan luukulla. Toisella on pesä talon alla hyvässä suojassa, mutta toisen pesä ei ole tiedossa. Eli valitettavasti tipuja saattaa tulla vielä useita tälle kesälle. :D

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Lisää tapetointia

Tänään saimme tapetoitua taas pari vuotaa. Nyt pääsimme jo ikkunaseinän toiseen nurkkaan, johon tuli myös suikale pohjaksi. 


Seinän valmistumisen jälkeen kannoimme salissa olevat huonekalut ikkunaseinälle, jotta lopun huoneen voi tapetoida ilman esteitä. Seinän ja sohvan kuosit ovat ehkä hieman levoton yhdistelmä, mutta ero varmaan tasoittuu taulujen ja tekstiilien myötä.


Piano tuli nyt ikkunanurkkaan. Olisi hienoa saada tuosta soiva peli. Sen kunnostamisen aika tulee vasta salin valmistumisen jälkeen.


Vitriinikaappia emme vielä siirtäneet tuon kauemmas, mutta tapetoinnin jälkeen sekin pitää siirtää lattian pesun ja maalaamisen alta. Nurkassa on vielä takan jäljiltä korjattavaa muutenkin.


Paljon on vielä tapetoimatta, mutta pyrimme ehtimään joka päivä edes parin vuodan verran. Eiköhän tämä huone vielä jossain vaiheessa valmistune.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Salin tapettia

Vihdoin salissa alkaa olla valmistakin pintaa, sillä sain ystävämme avukseni laittamaan tapettia. Ensin piti tietysti siistiä makulatuurin reuna, joka oli kattolistaa vasten. Hyviksi työvälineiksi löytyi lego-alusta sekä leikkuulauta, joiden kanssa mattopuukolla sai aika tarkasti ylimääräiset pois. Seinäthän aaltoilevat kovasti, mutta tuskin sitä enää valmiissa huoneessa huomaa.


Tarkkojen mittausten perusteella tulimme siihen tulokseen, että huoneen keskikohta saa olla ikkunan keskikohta, koska se on huoneen näkyvin osa. Ikkuna ei tietenkään ole keskellä huonetta, mutta arvelimme tulevan parhaan tuloksen, jos kuviot lähtevät ikkunasta symmetrisesti molempiin suuntiin. Niinpä mittailimme ikkunan keskikohdan, josta lähdimme laserin avulla laskemaan vuotien paikkoja. 


Lopulta tuumailujen ja merkintöjen jälkeen leikkasimme ja liisteröimme (vehnäjauholiisterillä tietysti) ensimmäisen vuodan.


Tapetoinnin tekee hieman hankalaksi se, ettei mikään ole suorassa. Yläreuna pitää mitata molempien vuodan reunojen kohdalta, jotta tapetti tulee edes jotenkuten suoraan listan kanssa.


Keittiön puolen seinässä ero on suurin, sillä joskus aikoinaan oven siirron aikaan katto on päässyt siltä kohdalta laskemaan. Aika hyvin saimme kuitenkin tapetin asettumaan. Oven yläpuolella korkeuseroa nurkkaan tulee lähes kymmenen senttiä.


Aaltoilevissa nurkissa näin suurta kuviota on aivan turha yrittää laittaa niin, että tapetti jatkuisi suoraan toiselle seinälle. Leikkasimme nurkkiin suikaleet pohjaksi. Myös vuota on leikattu nurkan kohdalta ja asetettu osat mahdollisimman lähelle nurkkaa. Kuvio jatkuu siis suunnilleen tasaisena, mutta tässäkin nurkassa joissain kohdissa on neljän sentin heitto, jonka alle laitettu suikale peittää.


Tapetoinnin kannalta olisi tietysti hienoa omistaa suorat seinät ilman kattolistoja, mutta tulee näinkin siperrellen varmaan joskus valmista. Ikkunaseinä on vaikein tapetoida, mutta muut kohdat tulevat olemaan vähän helpompia.


Pelkäsin tapetin olevan liian vaaleaa, mutta ihan sopiva se taitaa olla, vaikka Isännälle tuli mieleen kalsarit ja minulle 70-luku. Ehkä tästä mielikuvasta vielä selviämme, kun seinillä on paljon tauluja.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Aittapihan uudet kukinnat

Illalla kuuntelimme makuukamarissa kevyttä solinaa aittapihalta. Maailman äänten hiljetessä veden ääni alkoi erottua mukavasti.  


Suihkulähteen ihailun myötä olen huomioinut, että muutama uusi kukkakin on avautunut uudelleen kukkivan särkyneensydämen kaveriksi. Lidlistä ostettu pinkki (luulin ostaneeni vaaleanpunaisen) ruusu availee kukkia nupuistaan.


Pienet keijut (fairy) ovat myös aloittamassa. Nuppuja on todella monta, joten kukinnasta tulee kokoon nähden ihan hyvä.


Punainen väriminttu avasi myös kukkansa. Hankin tämän yhdeltä puutarhavierailulta.


Aittapolun reuna kukoistaa keltaisena, sillä suikeroalpi on löytämässä uusia uomia. Kun pihan pusikot oli raivattu, alkoi maan pinnasta löytyä tällaisia kasvustoja, jotka vähitellen ovat vahvistumassa.


Muukin kasvillisuus tuntuu viihtyvän valon lisäännyttyä, mutta suikeroalpi yrittää parhaansa pitääkseen itsensä näkyvissä. Tällaisissa paikoissa se on hyvä, sillä se on matala ja sisukas nurmikon tilalle sopiva kasvi.


Parhaillaan suihkulähteen solinaan sekoittuu myös taivaallisia sulosointuja, sillä kaivattuja vesipisaroita ropisee pilvistä. Ehkä tänään ei tarvitse kärräillä maitokärryillä lukuisia kastelukannuja ympäri pihaa. 

torstai 19. heinäkuuta 2018

Suihkulähde

Kaikissa paremmissa pihoissa on tietysti suihkulähde. Paitsi, että meillä sellaista ei ollut vieläkään.  Eihän meidän pihamme vielä edes ollut sellainen parempi piha, mutta mielikuvissamme siitä tulisi joskus sellainen. Kyllä sitä suihkulähdettä jo kovasti oli suunniteltu siihen tulevaan pihaympyrään. Pihaympyrän valmistumisvuosi on vielä hamassa tulevaisuudessa, mutta suunnitelmat ovat jo pitkällä. Suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti suihkulähde siihen keskelle.


Eilen näin paikallisessa facen roskalavaryhmässä jotain, joka hämärästi kovasti pinnistellen saattoi hivenen muistuttaa suihkulähdettä. Sitä lähdimme iltasella hakemaan peräkärry kolisten. Jalka oli melkein kuin yläkuvassa, hienosti betonista valettu muotin ja autonrenkaiden avulla.


Allasosa oli jonkunlaisen tilatankin tai vastaavan pääty, alkuperäiseltä väriltään sininen. Saimme nämä hirviöt punnerrettua kyytiin kovalla ähinällä kuormaliinojen kanssa kiskoen. Isäntää tuntui arveluttavan moinen meno, mutta tiesin hänenkin siitä asettuvan, kunhan allas olisi paikallaan pihassa.


Meillähän ei ole vielä sitä pihaympyrää, joten suihkulähteelle piti miettiä väliaikainen paikka muutamaksi vuodeksi. Aittapiha oli sopivasti niin valmis, että sinne pyörittelimme osat ja kokosimme suihkulähteen paikalleen. Vähän piti säädellä korkeuksia ja muttereiden tiivistyksiä, mutta niin vain alkoi työ olla valmiina siltä erää.


Kaukaa katsellen hökötys ei niin pahalta näyttänytkään, vähän erikoiselta vain. Tietysti tuo tullaan muuttamaan ennen lopullista paikkaansa vähän sievemmäksi. Alle valetaan neliskanttinen koroke, väri yhtenäistetään ja altaan päälle laitetaan vielä joku kulhon mallinen lisäosa. Ja hyvällä pumpulla siihen saa kauniin vesisuihkun. Ehkä se sitten alkaa jo näyttää esikuvaltaan.


Tänään kärräsin siihen kolme maitokärryllistä vettä. Niin, ei tietenkään maitokärryssä voi sinällään vettä kuljettaa, mutta kaikki mahdolliset kastelukannut ja ämpärit siihen tarvittiin. Laitoin keskelle suihkulähdepumpun ja ämpärillisen pieniä kiviä. Lopuksi kytkin siihen sähköt. Jo alkoi iloinen pulputus.



Kivasti tuollainen pieni solina vaikuttaa ääniympäristöön. Kovin kauas se ei kuulu, mutta juuri sopivasti aittapihan lähelle. Soliskoon tuossa nyt, kunnes sille on se pihaympyrä valmiina.