Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kasoista tasaista

Lantala oli myös tyhjennettävä navettaremontin alta. Ensin kaikki lanta kasattiin kaivinkoneella nurkkaan. Siitä Isännän oli helpompi kuljettaa kasaa pois tarhasta.

 

Lantakasa sai uuden sijoituspaikan pellon vesiojassa tai mikä sen tarkoitus aikoinaan oli ollutkaan. Vettä uomassa ei ollut näkynyt meidän aikanamme. Lanta oli oikeastaan jo ihan multaa, sillä se oli pääasiassa sitä talon vanhaa laatua, jota siivosimme pois eläintiloista saadaksemme tilat puhtaiksi. Kompostoitumassa kasa oli ollut jo yli kolme vuotta.


Tyhjennyksen jälkeen lantala oli suuri ja avara. Nyt tuon oikealla näkyvän seinän saa korjattua helpommin. Samoin nuo kivet saa suoristettua takaisin oikeaan muotoonsa. 


Lisää kasoja löytyi trenkituvan parkkipaikalta, jossa oli vanha harmaa kasa ja tilaamamme punertava kasa. Isäntä veti kasat traktorilla pitkin poikin aluetta. Samalla hän avasi kulun suulille. Tuo reitti oli ollut poikki, sillä harmaa kasa oli sen tukkeena.


Tänään tasoitimme loputkin. Nyt parkkipaikka on mukavan avara ja tilava. Suulillekin pääsee vielä tuosta vaunun vasemmalta puolelta.


Viime vuonna meni paljon aikaa salin remontointiin, eikä ulos jäänyt niin paljon aikaa. Nyt korjasimme myös trenkituvan pihan kivituhkan, joka oli ajettu vain laakeaksi kasaksi. Harasimme ja lanasimme pihan mahdollisimman tasaiseksi. Nyt pihaan mahtuu vaikka kaksikin autoa, vaikka harvemmin varmaan sellaista tilaa tarvitaan. 


Silloin aikoinaan piha oli vähän toisenlainen, kun kiviä oli portaisiin asti, eikä mitään hiekkaa ollut kuin tiellä. Vanhoista kuvista vertaamalla näkee parhaiten muutoksen.


Teimme myös muutaman haravointikasan, mutta ne kuljetimme suoraan kompostiin tuonne trenkituvan toisen päädyn taakse.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Pieni väliprojekti

Pääsiäisenä oli juuri sopivasti aikaa aloittaa kesämökin remontti. Itse kesämökki ei ole vielä ehtinyt edes valmiiksi, sillä kaikenlaista muuta remonttia on vuosien varrella ehtinyt tulla kiireellisempänä väliin. Mökki on onneksi niin pieni, ettei se ole vielä koskaan herättänyt kateutta, lähinnä sääliä vain ja huvittuneisuutta. Rakensimme pienen mökkimme edellisen, puolta pienemmän jalasmökin, lahottua vanhuuttaan huonoon kuntoon. Senkin mökin seinät pääsivät vielä osaksi ulkovajaa, joten ihan tiensä päähän pikkumökkikään ei ehtinyt. Tämä nykyinen mökki on rakennettu jo reilusti yli kymmenen vuotta sitten, mutta monta kohtaa jäi silloin aivan kesken, vaikka kovassa käytössä se on silti ollut. Niinpä päätimme tehdä vihdoin sisätilat kuntoon.


Ensiksi kannoimme kaikki mahdolliset tavarat pihalle. Tavaraa oli paljon enemmän kuin mökkiin oikeasti mahtui, sillä olimme kantaneet tänne edellisen talon keittiön kaapit tulevaa remonttia varten.


Aikoinaan ainoa oikea tapa käsitellä pinnat oli käyttää puuvahaa, ja siihen ansaan mekin silloin lankesimme. Vaha oli nyt laikukas, ja puupinta sen alla tummunut. Mutta vahaus oli suoritettava uudelleen, sillä vahan päälle ei muuta pintaa voi laittaa. Katto vahattiin valkoiseksi ja seinät luonnonvalkoisiksi. Olisimme halunneet aivan peittävän pinnan, mutta kaupasta oli juuri tuo luonnonvalkoinen loppunut. Käsittely jäi siis yhteen kertaan ja valitettavasti edelleenkin vähän laikukkaaksi.


Tällä kertaa saimme kuitenkin lähes kaikki listat laitettua. Ikkunoihin ja oveen ei ollut sopivia mukana, joten ne jäivät vielä vaille. Vahan kuivuttua alkoi seuraavana päivänä huonekalujen sovittelu. Melko tarkasti saikin katsoa kaappien paikat, että kaikki mahtuivat pieneen tilaan. Nurkkaan tulee vielä pieni hyllykkö jossain vaiheessa ja liesituuletin lieden päälle.


Keittiön lisäksi mökissämme on myös ruokailutila, johon sopii juuri ja juuri kaksi ihmistä ruokailemaan. Tosin pöydässä on varaa suurentaa vielä toisen puolikkaan verran, eivätkä istuimet aivan tuohon lopu.


Mökin toinen pääty on makuukamarina öisin ja päivisin se toimii olohuoneena. Uutena huonekaluna hankimme tänne tällä viikolla torista löydetyn vanhan ikealaisen vaatekaapin, johon mahtuvat sopivasti ne kunnon mökkiröntteet, jotka sopivat vuodesta toiseen kaiken kanssa. Sängyn alla on laatikko, jonne saa peitot ja tyynyt piiloon.


Loput vaatteet mahtuvat vanhaan kaappiin, joka on joskus saanut vaalean värin pintaansa. Kaikella on paikkansa, eikä tässä muuta tarvitakaan. Olemme todenneet, että tämä, alle 12 neliötä, riittää mainiosti meille mökkeilyyn. 


Yleensä ihmisillä kesämökki on se paikka, jossa ei ole mukavuuksia, mutta meillä niitä on täällä paljon. Tosin huussi on huussi, eikä vesi tule kuin kantamalla, mutta ihan mukava täällä on ottaa pientä hermolomaa liian suurista kuvioista. Saunakin on ollut rakenteilla jo niin kauan, että sen rakennuslupakin meni umpeen jo muutama vuosi sitten.  

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Navettaremontti alkoi

Tällä viikolla alkoi navetan remontointi. Varsinainen kohde on katto, mutta sitä varten on ensin suoristettava rakennus, joka on painunut mutkalle toisesta päädystään.


Viime kesänä tyhjensimme lannasta tuon vasemman huoneen, joka oli mennyt aika huonoon ja vinoon kuntoon juuri sen lannan vuoksi. Mutta myös perustuksissa oli sanomista, sillä ne olivat betoniosiltaan jo haurastuneet aivan silpuksi.


Tarhan puolellakin on paljon korjattavaa, sillä seinät ovat siirtyneet perustuksilta ja alapuutkin ovat lahonneet.


Nyt toista reunaa on jo nostettu oikeaan korkoonsa. Päätyseinä oviaukkoineen tehdään ensin ja sitten korjataan sivuseinät kivineen.


Oma traktori oli hieman liian tehoton työhön, joten Isäntä kävi lainaamassa naapurilta. Ei tuokaan mikään sellainen suuri jätti ole, mutta meidän pikkuisen rinnalla ihan jättiläinen.


Isäntä on saanut huhkia kesäisissä tunnelmissa tämän viikon lomalla, vaikka työtä kai tuo enimmäkseen on ollut. Mutta eipä voi ilmoja ainakaan haukkua, kun vielä illallakin pärjää ilman pitkähihaista.

torstai 25. huhtikuuta 2019

Yhtä kasaa pienemmäksi

Kun ilmat jo ovat suosiolliset, on aika siirtyä pitämään perinteisiä pihapäiviä. Tällä kertaa tehtävänä on pienentää tämä tien vieressä oleva puukasa ja tehdä mahdollisimman paljon polttopuuta. Mitään hyvälaatuista polttopuutahan tämä ei ole, mutta sitkeän vaahteran kanssa sopii oikein hyvin poltettavaksi.


Kasan luona puut pilkotaan sopiviksi pätkiksi ja pakataan muovisiin laatikoihin ja viedään ne kuivuriin odottamaan polttamista. Yhden iltapäivän myötä kasan huippu on jo vajunnut, mutta onhan tuossa moneksi kerraksi vielä pienimistä ja kuskaamista. Mutta vähitellen tuokin rumentava kasa lähtee pois pilaamasta puutarhanäkymää.

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kevättipuja

Vuohelan lisäsiipeen rojukasan taakse majoittunut kana toi tipunsa näytille. Onneksi niitä oli vain neljä, sillä kanalassakin on kaksi hautojaa. Mutta ovathan pienet piipittäjän suloinen näky ja varma kevään merkki.


Arvelin, että vuohelan väki on liian raju seura näin pienille tipuille, joten päätin kuljettaa koko perheen kanalan puolelle, jossa olisi turvallisempaa kasvattaa poikue isoksi. Kana ei tietenkään pitänyt siitä, että puutuin perheen asioihin, vaan motkotti minulle vihaisesti koko siirto-operaation ajan. Mutta nyt perhe on kanalassa, jossa on helppo antaa ruoat ja vedet aivan lähettyville, eikä ole pelkoa isojen röhiläiden liian läheltä viistävistä sorkista.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Kevät keikkuen tulevi

Yhtenä päivänä tajusin, että keväthän on jo pitkällä. Oli siis kiire kuvaamaan kevään merkkejä. Muutama aurinkoinen päivä oli jo takana, joten varmasti löytyisi kukkia. Nämä valkoiset krookukset ovat aina niitä ensimmäisiä kukkijoita ja niin olivat tänäkin vuona. Nyt vaan ilma oli pilvinen, eivätkä kukat olleet avoimia.


Sinisiä häivähdyksiäkin oli havaittavissa. Nämä idänsinililjat ovat aina hauskoja etsittäviä, sillä niitä putkahtaa maasta vähän siellä ja täällä.


Tulppaanitkin ovat jo kovalla vauhdilla tulossa, eikä narsissien kukintaankaan ole enää pitkälti.


Tänä vuonna olin oikeasti maltillinen tomaattien ja paprikoiden suhteen. 


Mutta kaikenlaista muutakin on esikasvatettava. Yritän kuitenkin pitää määrät kohtuullisina, sillä kasvatustila on niin rajallinen.


Toukokuussakin on vielä vähän esikasvatettavia jäljellä, mutta silloin voi jo siirtää tomaatit ja paprikat kasvihuoneeseen, jos sen muovit ovat siihen mennessä talvivaurioista korjattuina.


Eikä kevät koskaan tule ihan noin vaan vauhdilla. Tarvitaan kerros lunta, joka sulattaa lopulta sen vanhan lumen sieltä alta. Melkoinen kerros lunta tulikin, mutta eiköhän se viimeistään juhannukseen mennessä ole kokonaan poissa. 

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kiliterapiaa

Yksi hoitaja-ystäväni kysyi joku aika sitten, voisinko tuoda kilejä näytille ikä-ihmisille. Arvelin, että onnistuu, kunhan kilit ovat sopivassa iässä. Sopiva ikä olisi suunnilleen viikon, sillä sitä pienempiä olisi ikävä erottaa emostaan ja isommat saattaisivat olla jo liian villejä. Niin sitten tänään hain kaksi pikkukiliä valmistautumaan vierailukäyntiin.


Kaksi pientä vaippapöksyä mahtui hyvin kissakoppaan, vaikka tilanne oli uusi ja vähän outo. Toisen seura rauhoitti, eikä matka ollut ollenkaan hankala.


Vierailu sujui hienosti, sillä sylejä kyllä riitti. Iltapäivä oli muutenkin oikein hyvä vierailuaika, sillä kilit olivat valmiiksi aika rentoja ja vähän väsyneitäkin.


Joku oli jo ihmetellyt, miten kilejä voi tuoda sisätiloihin, sillä niillähän toimii peräpää vilkkaasti. Nämäpä pienet olivat varustautuneet, eikä yhtään pikkupippuria tai läikkää tullut lattioille tai syleihin.


Kileistä saivat nauttia niin vakiasukkaat kuin heidän vieraansakin. Ja kummasti olikin sana kiirinyt, sillä vieraita oli käymässä juuri samaan aikaa useampia.


Paikalla oli vähän nuorempaakin väkeä, joille elämys oli aivan yhtä suuri. Pienen ihmisen sylissä pieni kilikin näytti juuri sopivalta.


Hoitajat olivat aivan yhtä innoissaan vierailusta. Pikkuiset saivat olla linssiluteinakin jatkuvasti.


Oli hienoa kaikin puolin käydä ilahduttamassa ihmisiä, jotka eivät tällaisia pikkuisia pääse enää katsomaan. Pikkuisethan pääsevät vielä helposti mukaan.


Puolen tunnin päästä oli aika sanoa näkemiin, ja lähdimme takaisin kotiin. Jo oli pienillä nälkä, ja emon tarjoama eväs maistui taas oikein hyvältä. Ja sitten pääsi sisarusten kanssa päiväunille yhteen kasaan.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Langasta pipoksi

Kehrättyäni kolme kerää harmaata sekalankaa arvelin langan riittävän pipoksi. Isäntä ryhtyi työhön ja paksusta langasta alkoi nopeasti tulla valmista.


Piposta tuli harmaankirjava, jossa on välillä jopa raidallistakin joukossa. Koska lanka oli niin paksua kolminkertaisena, oli paras virkata pipo pylväillä.


Isäntä aikoo laittaa pipoon vielä trikoovuorin jostain "vanhoista kalsareista", jotta pipo pitää paremmin tuulta. Saattaisi siinä olla vähän huovutusvaraakin, sillä koko vaikuttaa hieman reilulta.


Löysin kuivurin ylisiltä ihan puhdasta vaaleaa lampaanvillaa, josta olen jo kehrännyt yhden vyyhdin. Aika paljon saa vielä kehrätä lisää, että jotain valmista saa aikaiseksi.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Viimeiset kilistelyt

Kevään viimeinen kilistely on ohi, kun Frida sai omansa maailmaan. Kilejä syntyi kaksi, joista toinen syntyi kuolleena. Frida ei vaan alkanut hoitaa elossa olevaa kiliään. Yritimme yhden päivän ajan saada sitä imettämään, mutta vastassa oli vain hampaita, sorkkia ja sarvia. Niinpä totesimme, ettei kannata yrittää enempää, ettei tämäkin suloinen pikkupukki menetä henkeään.


Ratkaisuksi yritimme tarjota kiliä Anelma-Unelmalle, mutta kili ei ollut Anskun mielestä ollenkaan oikea, joten piti keksiä muuta. Lopuksi totesimme, että ainoa mahdollisuus on nyt Elli, vaikka sillä onkin kolme omaa kiliä. Sujautimme kilin muiden joukkoon hetkeksi, jotta niistä tarttuisi tuoksua. Elli tuli katsomaan lapsiaan, laski ja ihmetteli. Se haisteli kaikki tarkasti, mutta ei osannut päättää, kuka oli ylimääräinen lapsi. Fridan kili pääsi jopa syömään.


Kilit ovat nyt yhtenäisenä joukkona kaikki Ellin omia, vaikka edelleen Elli selvästi laskee ja ihmettelee lukumäärää. Onneksi Fridan kilin oma tuoksu oli niin samanlainen sen omien kanssa, että tämä adoptio onnistui. Lähimpään kuukauteen ei varmaan ole edes pelkoa, että maitoa on liian vähän. Ellillä utareet roikkuvat täytenä aivan maata pitkin. Niistä riittää imemistä neljälle nälkäiselle pikkukilille.


Nyt nuo isot kilit näyttävät aivan jättimäisiltä, mutta isoja ne jo ovatkin. Kuukauden päästä ne ovat jo luovutusikäisiä. Toivottavasti löydämme niille uuden hyvän kodin.