Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

torstai 30. kesäkuuta 2016

Heinät hoidettu

Tervetuloa katsomaan, mitä taas on tapahtunut! Huomaatko, miten kaunis pihlaja pihalla kasvaa? En huomannut ennen minäkään, koska sen takana oli se suuri koivu.


Nyt näkyy pihalta pellolle, jossa ovat nuo heinät seipäillä.


Koivu on jo katkottu sopiviin pätkiin, mutta pilkkomista vielä riittää tuossa kasassa. Ja oksasilppurillekin on vielä töitä.


Pellolla erottaa hyvin tämän ja viime viikon heinät toisistaan värin perusteella. Viime viikon heinät ovat kuivuneet valtavan hyvin rapsakoiksi jo nyt, mutta vielä saavat tovin kuivua ennen kuin ne siirretään ylisille talvisäilöön.


Tällä kertaa loppupelto oli niitetty päivää aiemmin, joten heinäkin oli helpompaa laittaa seipäälle. Vain pieni kannas jäi niittämättä kahden ojan väliin ison tien puolella. Kannas kasveineen estää heinäpellon näkymisen isolle tielle. Piti oikein käydä katsomassa, mutta ei sieltä mitään näkynyt.


Nyt näkyy kaurapellon raja tarkkana, kun sen reunasta on myös niitetty.


Toisessa suunnassa taas niitto ulottui peuralammelle. Pelto näyttääkin nyt isommalta, sitähän jatkuu aivan äärettömästi. :)


On aivan ymmärrettävää, ettei tällainen heinänteko ole enää suosittua. Koneilla tämän olisi tehnyt hetkessä valmiiksi, mutta ei se ihan näin hauskaa ja yhteisöllistä olisi ollut.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Hyvästi, Siiri!

Eilen illalla Siiri joutui metsästyskoiran hampaisiin. Ensin luulimme, että kettu oli käynyt, mutta sulkavana tietä pitkin johti hieman kauemmas naapuriin.


Siiri muutti meille reilu kaksi vuotta sitten. Se oli ensimmäinen kanamme ja sai kanalan rakentamiseen vauhtia. Muistan, kun seuraavana päivänä menin kanalaan, ja siellä oli se ensimmäinen muna. Muutaman päivän päästä haimme Siirille seuraa


Siiri oli ensimmäinen kanoista, joka uskaltautui kokeilemaan ulkoilua. Lattiakanalassa olleena Siiri ei ymmärtänyt ollenkaan orsien tai kukkojen olemassaoloa. Pikkuhiljaa kuitenkin Siirikin oppi kanojen luontaisille tavoille. Siitä tuli osa muuta parvea. Siiri oli utelias ja halusi kokeilla kaikkea uutta.


Siiri sai kokea hyvän elämän lattiakanala-aikansa jälkeen. Se oli sopeutuvainen ja viisas, vaikka ei ollut koskaan saanut kokea emon siipien suojaa ja kasvatusta. Siiri oli kanoista kaikkein kesyin ja sylitettävin. Se tuli aina ensimmäisenä, kun kutsui.

Naapurin kanssa asia on jo sovittu. En arvannut, että jotain kanaa voisi näin surra, mutta näköjään voi. Ja näin minä illalla Isännänkin pyyhkivän silmäkulmiaan. Hyvästi, Siiri, hyvästi!

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kukkia ja tunnistettavia

Istuskelin tuossa varjolevähtämössä ja katselin maisemia. Paljon on kesken vieläkin noilla jo aloitetuilla alueilla. Edessä näkyy korkeimpana vaahteraa, vasemmalla kukkivaa punalehtiruusua, sitten rivi vadelmaa (hävitysuhan alla marjomisen jälkeen), vuohenputkea karviaisen vieressä ja sitten näkyykin vasta säilytettävää jalopähkämöä. Alempana tilanne on parempi, vaikka vasen laita on vain laiskankitketty (maata myöten, ei juurineen).


Siirsin tuonne tämän kasvin, jota en tunnista. Epäilen sitä kuitenkin jalokelloksi, sillä sen lehdistö aukeaa samaan tapaan. Ensin tulee näkyviin pallukka, joka aukeaa kahdeksi lehdeksi. Voi se olla ihan joku muukin. Tunnistatko?


Kurjenpolvia on monta eri lajia. Kurjenpolvien sukutauluja en ole tutkinut, joten minulle ne ovat vain kurjenpolvia. Olisi toki hyvä niitä tunnistaakin. Tunnistan tienvierillä kasvavan kurjenpolven ja idänkurjenpolven. Alla ei ole kumpikaan niistä.


Keijuangervorivin takana on paljon kasveja, joihin en viime vuonna ehtinyt kiinnittää huomiota. Tämäkin on jäänyt täysin mysteeriksi.


Epäilin mäkitervakoksi, mutta ei sillä ollut tahmeaa vartta. 


Tämän pallukan tunnistan pioniksi. Se on tämän pihapiirin komein pioni.


Nurmikonleikkuun jälkeen takapiha näyttää oikein hyvältä näin kauempaa katsoen.


Kuttujen syömien sinisten orvokkien tilalle piti laittaa uudet kukkijat. Tällä kertaa neilikkaa, kukonharjaa ja valkoista orvokkia, joka oli vielä hyvässä kunnossa amppelissa.


Pitkä penkki on vielä paikoillaan, mutta lähes kaikki varjoliljat sain siirrettyä. Tein taas pikaisen laiskan emännän kitkennän. Eipä nyt näy ainakaan vuohenputken kukintoja.


Kauhistelen edelleen, että tulin luvanneeksi paikalliselle puutarhayhdistykselle puutarhamme vierailukohteeksi elokuun alussa. Mitä minä oikein kuvittelin? Ehkä tämä painii sarjassa "monien mahdollisuuksien tulevaisuuden piha" tai jotain. :D

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Hän on Leif, kultakukko

Taunon jälkeen on ollut hyvin hiljaista. Aamuisin ei kiekumista ole kuulunut, eikä kilpakieuntaa ole kuulunut enää naapurista. Kyllähän kanalassa kukko kuuluu olla, joten aloin kysellä uutta kukkoa. Aika läheltä löytyi puhdasrotuinen alholainen, jonka haimme tänään. Se on vielä nuori, eikä läheskään täysikokoinen.


Väritys kukolla on kultainen, sellainen kullanpunainen. Vaaleudestaan johtuen kukko sai nimen Leif, sillä pitäähän komistuksella olla tähdellinen nimi.


Leifin seurapiireihin astuminen ei ollut aivan läpihuutojuttu, mutta huutojuttu joka tapauksessa. Eivät rouvat nuorukaista oikein kunnon kukkona pitäneet, höykyttivät mennen tullen. Vaan vielä siitä Leif kasvaa ja näyttää, kuka täällä oikein määrää.


Jos Leifin esikuva on täysin vieras sinulle, tästä saat hieman esimakua, miten Leif laulaa. Kukko-Leif ei ole vielä antanut meille laulunäytettä, mutta ehkä aamulla saamme kuulla sen.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Pimpula, pampula, kakkajalka-Emmi

Kettu-uhasta huolimatta päästin tänään kanat pihalle tipujen kera. Heti alkoi kunnon kuopsutus ja kylpeminen.


Emmin varpaat vaan näyttivät hassuilta. Sillä oli tuollainen kakkapampula joka varpaassa. Nappasin Emmin kainalooni ja laitoin ämpäriin likoamaan. Emmi huusi kauhuissaan ja tiput hädissään, mutta jatkoin kylmästi lämpimässä vedessä liottamista. Välillä napsin palasia isoilla saksilla. Lopulta pallukat olivat pois ja Emmin varpaat vapaat.


Kuivasin Emmin vielä pyyhkeellä ja päästin menemään. Moisesta huonosta kohtelusta järkyttyeenä Emmi vei tipunsa sisälle ja puhdisti sulkapeitettään. Nyt sen askellus oli jo aivan toisenlainen, kun varpaat taas toimivat normaalisti.


Kävin peltolenkin kuttujen kanssa. Tuulin ääni on jo madaltunut, mutta kyllä se vielä kovasti huutaa.


Trenkituvan portailla loikoili tyytyväinen kissa lämpimässä säässä.


Puolet ateriasta oli jäänyt syömättä, mutta aika iso vesimyyrä sillä oli ollutkin. Oli tuossa jo ihan mukava suupala. Pienempi möykky on kuono, joka on liian kovaa rouskuteltavaksi.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Hauskaa juhannusta!

Yhtäkkiä onkin jo juhannus. Miten se taas tulikaan jo, vaikka siihen oli niin paljon olevinaan aikaa? Olihan merkkejä nähtävillä jo pitkään, kuten kukoistava juhannusruusu, jonka kukkiminen on jo loppusuoralla.


Päätypenkin pionitkin avasivat jo kukkansa. Eikö vaan sovikin tuo keltainen hyvin yhteen voimakkaan pinkin kanssa? Pitäisi varmaan antaa hetki huomiota tällekin alueelle.


Ja löysin ihanan aarteen, ruskoliljan. Voi olla, että näin sen jo viime vuonna tien vieressä, mutta autuaallisesti ehdin unohtaa. Yksi pieni ja heiveröinen ruskolilja, keisarinkruunu, on täällä olemassa. Pitäisi löytää sille arvoisensa paikka.


Kiva yllätys on myös yksi siirretyistä pioneista, joka päätti siirrosta huolimatta kukkia. Tämä saattaa aueta jo juhannuksen aikana.


Varjolevähtämö odottelee juhannuksen levähtäjiä. Taitaa olla nurmikon leikkaaminenkin aiheellista ennen levähtämistä.


Paviljonkitasanne on hieman orvon näköinen ilman paviljonkiaan. Tuohon nurkkaan se sopisi nyt kuin nenä päähän. 


Kaikesta puutteellisuudesta huolimatta hyvää juhannusta kaikille! Älkää hukkuko!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Heinäpouta

En ole koskaan ollut heinäpellolla heinätöissä. Ennen tätä päivää, tarkoitan. Tänään tilanne tuli korjattua, sillä päivä oli poutainen ja paras mahdollinen heinäpäivä. Toukokuu oli niin lämmin ja aurinkoinen, että heinä ennätti korjuuvaiheeseen normaalia aiemmin. Ja mikä onkaan kauniimpi keskikesän maisema kuin heinäseipäät pellolla. Haaveeni on nyt käynyt toteen, enkä voi lakata hymyilemästä.


Koska heinänteko oli minulle ihan uutta, opiskelin talvella ison eepoksen heinätöiden historiasta. Tänään kaikki oppi pääsi käytäntöön. Työ alkoi jo eilen, kun Isäntä niitti ison alueen pellosta valmiiksi.


Heinäseipäitä meillä oli onneksi valmiina ylisillä, ettei tarvinnut ihan alkeista aloittaa. Tosin osa seipäistä oli turhan tylsiä yläpäästään, joten niitä piti terottaa heinän sujuvamman seivästyksen takaamiseksi.


Kun valmiiksi niitetty alue oli seipäillä, kaadettiin vielä lisää tuoretta heinää.


Ihan koko heinäpelto ei valmistunut runsaan parin tunnin aikana, mutta ehtiihän heinää tehdä lisääkin hyvien poutasäiden aikana.


Heinätöissä olivat myös Käpy, Ansku ja Tuuli. 


Nyt pellollamme on mitä kauneinta keskikesän perinnemaisemaa seuraavat pari viikkoa.


Piti vielä illalla käydä katselemassa ja ihastelemassa upeaa näkyä. Saatat sinäkin nähdä nämä isolta tieltä ohi kulkiessasi.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Satoa tulossa

Huomenna tämä mansikka on jo kypsä puuromansikaksi. Harmi vaan, että se pitää puolittaa, jotta me molemmat saamme siitä osamme. Kohtahan näitä alkaa tulla hieman enemmän, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen.


Punainen omena taitaa onnistua tänä vuonna. Viime vuonna puussa oli oudon mallisia pieniä omenia, joista ei ollut syötäväksi ihmisille. Kutuille nekin kelpasivat. Tänä vuonna raakileet näyttävät aivan normaaleilta. En tiedä tämän lajikkeen nimeä. Kypsinä omenat ovat kauttaaltaan kauniin punaisia, eivät enää tällaisia ihan tummia.


Talon päädyn lähellä on myös omenapuu, joka tekee tänä vuonna valtavasti omenoita. Puu on todella vanha ja rungon alaosasta ontto, mutta näköjään se ei vaikuta satoon.


Ihmeellisin on kuitenkin vänkyrä pikkupuu, jonka olisin ollut valmis kaatamaan viime vuonna, mutta löysin siitä yhden rupisen omenan, joten kaato sai jäädä. Taisi puu siitä säikähtää, sillä tänä vuonna puu on aivan täynnä raakileita. Niitä on jokainen oksa aivan täynnä. Tuimme lankulla vänkyräkohdan, jotta puu kestää sadon painon. Puita on näiden lisäksi vielä kolme, joiden sato jää vaisuksi. Yhdessä niistä ei ole omenan omenaa, eikä ole koskaan meidän nähden ollutkaan. Pitäisiköhän se kaataa? ;)


Marjapensaissakin on valtavasti tulossa marjoja. Pensaiden kaivaminen pusikon seasta vaikutti aika paljon satoon.


Viinirypäleissäkin on jo pikkurillinpään kokoisia marjoja. Ai niin, myös karviaisissa on jo hyvät alut. Nämä ovat niin hajallaan pitkin maita ja mantuja, ettei aina muista niitä kuvailla.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Haikein tunnelmin

Olimme viikonlopun Kainuussa rippijuhlissa vaunun kera. Vaunun rengas hajosi heti alkuunsa, mutta muuten matka sujui hyvin. Paluu onkin ollut haikeampi. Kettu oli käynyt verottamassa kanakantaa. Yksi kana oli höyhennetty pellon reunassa ja Taunokin oli hävinnyt. Kettu on ollut maisemissa jo pitkään, mutta ei ole meillä tullut vielä niin lähelle pihalle. Tällä kertaa vuohet pääsivät vain ulkotarhaan, joten kettu on uskaltanut ihan pihalle asti.


Ja tänään oli aika päästää jälkikasvu maailmalle. Uuteen yhteiseen kotiinsa lähtivät Paavo, Maikki ja Milka. Tuuli jäi kolmanneksi omaan vuohilaumaamme, sillä se on luonteeltaan vähän erilainen kuin nuo kolme, jotka aina leikkivät yhdessä. Haikein tunnelmin Käpy, Ansku, Tuuli ja minä hyvästelimme kilit autoon ja huusimme perään. Jäljelle jääneet ovat tänään olleet kovin hiljaisia ja katselleet kaihoten tien suuntaan. Sinne ne lapset menivät, maailmalle. Heitä odottaa suuressa maailmassa uusi upea suuri laidunmaa, koiria ja kanoja. Niinpä olikin ilo päästää lapset niin hyvään uuteen kotiin. Parasta vielä oli se, että kolmikko pääsi sinne yhdessä.


Juhannuksen jälkeen on aika etsiä uusi kukko parveen, vaikka mistään ei tietenkään löydy Taunon veroista.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pihasuunnitelman väliaikakatsaus

Tammikuussa innostuin oikein pilvisenä ja synkkänä päivänä suunnittelemaan Kivimäen pihoja. Nyt on aika pitää pieni väliaikakatsaus tähän suunnitelmaan.

TEHDYT

Kuivurin ympärys on siivottu. Edessä ollut iso istutusalue on purettu ja kasvit siirretty muualle.


Syksyllä tehty uusi istutusalue on viimeistelty. Sen istutuksetkin ovat suurelta osin jo valmiina. Alatasanne on myös tehty keväällä, sen istutukset ovat paikoillaan. Takana ollut pöheikkö on taltutettu, sinne voisi istuttaa vielä muutaman isomman pensaan.


Kasvitarhan kaikki styroxit ja muovit on kerätty pois, maa muokattu ja tasattu. Istutuslaatikot ovat paikoillaan multineen ja jo kylvettyine vihanneksineen. Perunapelto on tehty. Maa on valmiina mansikkamaalle ja raparperitarhalle.


Keijuangervot on siirretty risteysalueelta ja istutettu uuteen paikkaansa kuivurin rampista eteenpäin.


Talolle menevän tienreunan kuuset on kaadettu ja porttialue on nyt siisti. 


Vanha kasvihuoneen raato on purettu, roskat poistettu ja alue siistitty. Kirsikkapuut on jo istutettu. Satokauden jälkeen tarhaan siirretään herukkapensaat, karviaiset ja pensasmustikat.


Tasanteelle koottiin paviljonki, jonka tuuli hajotti.


Paviljongin korjauksen ajaksi tasanteelle laitettiin puutarhakeinu, joka on ajoittaisista nurinmenoistaan huolimatta pysynyt paikoillaan. Tasanteelle laitettiin myös valkoinen kaide, jota ei ollut suunnitelmassa.


Navetan päädyn alue on siivottu, vaikka istutuksia siihen ei ole vielä lisättykään. Kunhan Isäntä saa tuon kannon tasattua kivi nostetaan kannon päälle kanneksi.


Autotallin vieressä ollut kasa ehti kasvaa käsittämättömiin mittoihin ennen ensimmäistä tyhjentämistään. Jätettä vietiin pois murskattuna 80 kuutiota. Sen jälkeen seinustalle on jo ehtinyt tulla uusi kasa, joka odottaa vuoroaan.


Alapihan kallellaan ollut koivu on kaadettu ja siitä on kerätty lähes kaikki oksanpäät vuohille talviruuaksi. Rungossa on vielä tekemistä joksikin aikaa.


TEKEMÄTTÖMÄT

Syreeniaita odottaa vielä tekemistään. Samoin se jäljelle jäävä kukkapenkki on vasta suunnitteluasteella.


Tien vierustan istutusalueet ovat vielä osittain jäljellä. Marjapensaat ovat vielä siirtämättä marjatarhaan. Pajuangervoa voisi vielä enemmän karsia pois.


Kukkulan päällä oleva resuinen mänty on yhä paikallaan. Kukkulan istutuksille on tehty vain kevätsiivous ja muoveja on poistettu niin paljon kuin repimällä on lähtenyt. Tämän alueen suurempi kunnostus on jonkun toisen vuoden urakka.


Puutarhalampi on vielä kunnostamatta. Ympärillä olevat isot puut ja pensaat pitää poistaa sitä ennen. Tämäkin jää varmaan jollekin toiselle vuodelle.



Aitta-alue on viimeistelemättä ja polkukin vielä tekemättä. Tämän kesän aikana tämä alue tulee varmaan lähes valmiiksi, jos syreenintaimet saadaan kaivettua alta pois. 


Pihalla oleva kasvihuone saa olla paikoillaan niin kauan, että uusi kasvihuone on valmis. Eikä sen valmistumisesta ole vielä mitään tietoa, eikä ainakaan tänä vuonna ole aiheellistakaan. Kunhan jonkinlainen viemäröintisysteemi saadaan pihan poikki rakennettua, voi aloittaa pihan varsinaisen rakentamisen. Lipputanko ei varmaan tule kuitenkaan tuohon, sillä emme muista seurata liputuspäiviä niin tarkkaan, että muistaisimme ajoissa nostaa lipun salkoon, saatikka sitten illalla laskea sen alas.


Kanat toivoivat ulkotarhaa, mutta sitä emme ehtineet keväällä tehdä. Niinpä siivekkäät saivat viettää lantalassa varhaisimmat ajat ja lainsuojattomina karkailivat avonaisen taivaan alle. Ehkä ensi vuodeksi kevättarha olisi aiheellinen.


Paljon on jo tehty, enemmänkin, mitä suunnitelmassa oli, mutta vielä riittää tekemistä joksikin aikaa. Eiköhän suunnitelma ole edennyt ihan hyvää vauhtia.