Ärsyttää!

Tämä on se varsinainen murheenkryyni. Kuva on otettu viime vuoden kesäkuussa juhannuksen aikoihin.

Tämä kuva on samasta paikasta vähän eri kohtaan tarkennettuna.

Kuvassa näet kauniin perennapenkin kuvattuna viime vuoden heinäkuussa. Aika tarkkaan kaikki tuosta löytyvät perennat on nyt esitelty. Eli siinä ei kasva mitään muuta kuin vuohenputkea ja joku satunnainen tupas jotain muuta, eli unikkoa yksi tupsu, toinen tupsu päivänliljaa ja takana yksi tupsu ukonhattua. No juu, on tuossa etualalla vasemmalla pieni tupsu tarha-alpia ja edessä vähän reunakasveina maksaruohoja ja hopeatäpläpeippiä. Mutta muuten on aivan tyhjää, jonka on kiitollisena täyttänyt vuohenputki.

Tänä vuonna kaivellessani olen löytänyt myös kiurunkannusta, jota on tuppaina siellä täällä, levinneenä muualta. Mutta kaivellut olen tuntitolkulla selkä väärässä, heitellyt vuohenputken juurakoita penkin reunan yli (josta ne pitää vielä kerätäkin), ja kerännyt vuohenputken hiusjuuristoa sormenpäilläni ja heitellyt nekin mytyssä pois.

Kun olen saanut yhden pienen alueen puhdistettua, olen istuttanut siihen heti jotain, pääasiassa tien vieren pitkästä penkistä varjoliljoja ja nyt tuohon reunaan kuunliljoja.

Olen yrittänyt iloita jokaisesta pienestä pätkästä paljasta multaa. Laitoin tavoitteeksi saada tuon päivänliljatuppaan kohdan siistittyä iltapäivän aikana.

Ja sainkin lopulta, vaikka tiukille meni. Nyt penkissä kasvavat päivänliljat ovat paikoillaan kuunliljojen ja varjoliljojen välissä.

Toivottomalta tuntuvaa urakkaa on jäljellä vaikka kuinka paljon vielä. Ärsyttää!

Muutakin tekemistä olisi kuin noiden vuohenputkien tuhoaminen. Kasvimaa on tekemättä, marjatarha tasaamatta, nurmikko leikkaamatta, mutta kun jo tuon aloitin tälle keväälle, niin jatkettavahan se on. Ei auta, kun mennä takaisin talikon varteen. Ärrinmurrin mutinaa...