Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

perjantai 18. elokuuta 2023

Lämmintä talvea

Kaiken sadonkorjuun keskellä keräämme edelleen polttopuuta. Kaadetusta vaahterasta ei vielä tulevalle talvelle saa hyvää lämpöä, joten sitä pitää hankkia muualta. 


Laatikkopinot kasvavat mukavasti kuivurissa, mutta vielä tuolla on tilaa muutamalle pinolle.


Myös tien toisella puolella olevassa puuvajassa on vielä vajetta, vaikka sielläkin on jo hyviä laatikollisia talven lämpöä.


Lampaiden kesäsiirtolassa (jossa lampaat eivät viihdy) on vielä hyviä kasoja puuta, joka vaatii katkomista ja varastoimista. Nämä ovat sellaista rutikuivaa tavaraa, joka sopii lämmityksen aloittamiseen todella hyvin. 


Huono uutinen: Oikea äänihuuleni ei ole lähtenyt paranemaan, vaan jää halvaantuneeksi.
Hyvä uutinen: Sain suoritettua pianon perusopintojen kolmannen tutkinnon.

lauantai 5. elokuuta 2023

Sadepäivän vinttipenkominen

Olemme asuneet tässä talossa jo kahdeksan vuotta, mutta edelleen meillä on paljon nurkkia, joita ei ole käyty läpi. Komerokäytävän suurin komero oli katsottu vain silmämääräisesti, mutta ei sen paremmin. Nyt päätimme ottaa toisen laidan tarkasteluun. Siirsimme yhden pöydän pois tieltä, jotta penkominen onnistuu paremmin. Meillä on suunnitelmana saada tästä tilasta virallinen ullakkokomero, jossa on omia kausitarvikkeitamme, eikä enää edellisten asukkaiden vuosikymmenten kokoelmia. 

Penkomisen ja järjestelyn jälkeen tähän jäi enää yksi laatikko, jossa on säkkikankaita. Tämä laatikko siirtyy myöhemmin muiden kankaiden seuraksi. Jakkaralla on lamppu ja iso olkipukki. Olkipukki jää tähän komeroon joulukoristeiden joukkoon. Jäljelle jäi vielä muutama vaatepussi ja iso laatikko, jossa on superloninpalasia. Tämä lähtee kaatopaikalle, kun saamme kuorman täyteen. Poistimme tästä jo laatikon, joka oli täynnä edellisen asukkaan sukulaisten rikkinäisiä vaatteita, ison kasan tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisiä verhoja ja huopikkaat. Otin yhden ison pärekopan alakertaan tutkittavaksi. Siinä sentään oli paljon ehjiäkin vaatteita ja käsitöitä jostain 50-luvulta.


Toisen puolen tavaroitakin ehdimme jo katsoa jonkin verran. Yhden matkalaukun siirsin käsityökamariin katsottavaksi. Siinä oli kankaita ja tilkkuja. Vihreässä korissa on vanhoja pakkauksia ja rasioita, säkissä nahanpaloja ja lampaantaljan paloja. Alla on pari isoa pärekoppaa täynnä tekstiilejä. Lajiteltavaa on siis vielä joksikin aikaa, mutta nyt sentään tiedämme, mitä omistamme tässä tilassa. Valitettavasti suurin osa on ihan kaatopaikkatavaraa, sillä muistotarkoituksessa säilötyt rikkinäiset tavarat ja vaatteet eivät meille aiheuta muita tunnereaktioita kuin uteliaisuutta ja harmitusta. Näitä on ihan hauska katsoa, mutta jätettä ne ovat siitä huolimatta.


Tuon komeron takaseinällä on ovi, joka johtaa uuteen komeroon. Täällä on kaikkea ikivanhaa tavaraa, joita saatamme säästää nostalgiasyistä. On vanhoja radioita, pottia, seinäpuhelimia, mankeleita sun muita tuikitarpeellisia tarvekaluja. Ajattelimme kuitenkin säästää näitä vanhimpia museotarvikkeita, vaikka emme niitä laittaisi mihinkään näytille. Saavat jäädä seuraavienkin omistajien ihmeteltäväksi. Mutta täytyyhän tämäkin tila siivota ja järjestellä kunnolla. Olkoon tämä sen jälkeen museokomero, jonne voi tuoda muitakin talon ikivanhoja tavaroita kauniisti säilöön. Olisi tietysti hienoa saada joku tila omalle museolle, mutta sitä ennen tavarat voivat olla siististi säilöttyinä tässä peräkomerossa.


Jospa tulevan syksyn aikana saisi nämä tilat järjesteltyä ja siivottua. Sen jälkeen saamme yläkerran siihen kuntoon, ettei jatkuvasti tarvitse siirrellä tavaroita tilasta toiseen, vaan kaikelle alkaa löytyä oma paikkansa. Sen jälkeen voisikin alkaa tutkia, mitä kaikkea on vielä jäljellä paperikomerossa, jonne siirsimme kaikki talon edellisten asukkaiden paperitavarat. Perällä on ainakin vanhojen lehtien vuosikertoja, kirjeitä ja muita dokumentteja.

perjantai 4. elokuuta 2023

Kasvihuoneelta

Kasvihuoneella on vähän tehty taas siivousta. Muutama uusi (vanha) matto on tuotu rikkaruohoesteeksi. Aika pian tuollainen vanha räsymatto maatuu, mutta hoitaa tehtäväänsä hyvin oman aikansa. Yhdellä sivulla on pitkä pätkä tyhjää tilaa. 


Aiemmin tässä oli valtavat kasat kaikkea puuta, styroxia ja roskaa. Nyt tälle alueellekin voisi istuttaa jotain.


Katonrajasta minua seurasi tämä pieni pörhiläinen. Sateisena päivänä molemmat kissat viettävät tässä viidakossa paljon aikaa.


Boysenit jäivät niskani vuoksi leikkaamatta, enkä uskonut muutenkaan satoa tulevan, koska kasvihuone on ollut rikki koko talven. Mutta kyllä vaan on satoa odotettavissa. Boysenin kukka on kaunis vaaleanpunainen.


Kukkien lisäksi löytyy jo paljon erivärisiä marjoja. Jotkut jo osoittavat tummenemisen merkkejä, kun osa on vielä aivan vihreää. Satokausi on onneksi aika pitkä, ettei kaikkea tarvitse saada säilöön kertapoimimisella.


Rypäleissäkin alkaa olla jo mukavasti väriä. Eivät nämä kuitenkaan kypsy ennen syyskuuta. Sitten tuleekin kiireinen aika, kun sato kypsyy niin samanaikaisesti. Yleensä olemme saaneet parikymmentä täyttä ämpärillistä rypäleitä.


Viisi vuotta sitten sain pienen aprikoosipuun, joka on kukkinut kauniisti joka kevät. Yhtään hedelmää ei ole koskaan tullut. Nyt puu on ryöpsähtänyt valtavan kokoiseksi reuhakkeeksi. Viime vuonna mietin jo, että varmaan pitää poistaa koko puu, koska se ei tee muuta kuin oksia ja lehtiä.


Puu jäi kuitenkin olemaan paikoillaan. Nyt se lopulta teki hedelmiä, joten kaatosuunnitelma kaatui siihen. Ei sato mikään valtaisa ole, mutta muutama yksilö on kypsymässä. Onpa mielenkiintoista seurata, millaisia nämä aprikoosit ovat kypsyttyään maultaan!