Joka toiselle kuoppaa kaivaa

Eilen iltapäivällä oli puuskainen tuuli. Ei siitä sen enempää.

En anna tuulelle vieläkään periksi, en!

Mutta tasanteen oikea puoli edistyy pienin askelin. Siirtelin taas taimia. Nämä ukonhatut olivat jo valmiina täällä, mutta hieman hajallaan. 

Varjoliljaa olen taas kaivellut ja uudelleenkaivellut niitä tänne. Eikä tässäkään vielä kaikki.

Illan aikana kaivelin taas. Vuohenputken juurakko on kuin joku verkko maan pinnan alla, mutta vähän kerrallaan sekin antaa periksi.

Vaihdoin tien toiselle puolelle ja kaivelin vielä jonkin verran varjoliljoja. Aika hyvältä jo näyttää, suurin osa on jo pois.

Viimeinen rypäs on enää kaivamatta.

Tuohon kiven viereen laitan loputkin varjoliljat . Kun ne ovat kaikki siirrettynä, alan kaivella päivänliljoja.

Etuosaan laitan vielä kuunliljat. Tässä penkissä ei oikeasti ollutkaan perennoja kuin pari hassua unikkoa ja kiurunkannusta. En tiedä, kestivätkö unikot siirtoa, mutta yritetty on.

Liian vähän on päivässä aikaa. Tosin tuota pyllistelyä ei varmaan tuntitolkulla jaksaisikaan. Oli minulla seuraakin. Seurasta näkyi vain pieni osa, maastoutuminen oli aivan täydellistä.

Vihtorihan se siellä piilotteli.

Sulevi seurasi marjatarhan puolelta. Mahtavat ne ihmetellä isäntäväkensä touhuja.