Rakennushistoriaa

Viikonloppuna saimme selville paljon taas Kivimäen historiasta. Päärakennuksesta selvisi, että kamarit ovat uudempaa tuotantoa. Alkuperäisessä talossa oli vain toisen pään keittiö ja sali sekä yläkerrassa yksi makuuhuone, jossa kaikki nukkuivat yhdessä. Kun toisen pään kamarit rakennettiin, saivat tytöt omat huoneet yläkerrassa. Samalla rakennettiin myös yläkerran aula. Talo sai silloin nykyisen ulkonäkönsä. Minusta on hienoa, että ulkonäkö vastaa kuitenkin sitä alkuperäistä tyyliä, eikä ole lähdetty muuttamaan modernimmaksi.

Ihmettelin aikoinaan makuuhuoneen komeroita purkaessani väliseinähirsiä, jotka olivat harmaantuneet kuin olisivat ulkopuolta. Ne ovatkin olleet.

Navetan päädyn yläkerrassa on ollut kanala aikoinaan.

Suulin alapäädyssä on ollut aikoinaan riihi. Riihen mustat hirret ovat nykyään osa kuivuria.

Riihen alla oli jääkellari, jossa säilytettiin kesällä jäitä sahanpuruissa. Nyt kellari on sortunut, eikä sinne pääse.

Pitääpä joku kerta ottaa asiakseen siivota tuo kellarin päällinen ja katsoa, mitä kaikkea sieltä vielä löytyy. Ehkä emme ihan jäätä tarvitse kesäksi, mutta voisihan tuosta jonkin säilytystilan vielä tehdä.

Herkkuja taas tulossa

Sain naapurin kasvimaalta chilejä ja salviaa. Salviat saa helpolla kuivattua, mutta chilistä saisi varmaan jotain muutakin.

Niinpä tein kokeeksi yhden annoksen omenachutneya. Noin pikaisen maistamisen perusteella aion tehdä sitä lisää, sillä maku oli oikein kannatettava. Seuraavan patakukon kera saattaa olla sivussa myös chutneya. Onneksi omenia, sipulia, valkosipulia ja chiliä löytyy omasta takaa vielä runsaasti, joten saatan pyöräyttää lähiaikoina pari annosta lisää. Valkosipulia ja chiliä laitoin vähän enemmän kuin ohjeessa oli.

Äläkä yhtään naura käsialalle!
On kuule vaikea kirjoittaa kuumaan purkkiin liidulla. :D

Kuivurista on valmistunut isompia purkillisia herkkuja. Sain lähes ylikypsiä banaaneja nipullisen, enkä keksinyt pikaista käyttöä, joten kuivasin nekin. Hunajamarinoidut omenalastut ovat hyviä herkkuja. Marinadiin käytin hunajaa, intiaanisokeria, vaniljasokeria ja vettä ja pyöräytin tuoreet renkaat siinä ennen kuivuria.

Kuttujen laatikko on nyt täynnä. Niille on kuivattu kaikenlaista röppöä, jota on jäänyt mehun valmistuksesta. Kuivattu omenaröppö on oikein hyvää, vähän kuin makeahkoa näkkileipää.

Pinkki mansikka tekee edelleen marjoja. On siinä vielä valtavasti kukkiakin, mutta tuskin kaikki enää ehtivät marjoiksi asti.

Pitääkin käydä keräämässä seuraava kassillinen omenia. Aion tehdä vielä ainakin sosetta, mehua ja renkaita.

Vanhoille muistoille

Viikonloppuna Kivimäessä kävi edellisen asukkaan kasvattisisko kahden poikansa kanssa. Vanhin pojista ei ollut tällä kertaa mukana. Mistään lapsistahan ei ollut kyse, vaan ihan aikamiehistä, sillä kasvattisiskokin oli jo melko iäkäs.

Kuva on otettu aitan edestä, joka on ollut muinoin
maakellarin päällä ennen siirtoa tuonne suulin viereen.

Kasvattisisko mietti, mahtoiko olla jäljellä vielä hänen kouluaikaisia tavaroitaan. Arvelimme, että varmasti saattaisi hyvin olla, sillä talon vinttikomeroissa oli valtavasti tavaraa. Vierailun jälkeen lähdimme hetkeksi penkomaan perimmäistä komeroa. Löysimme sieltä kasvattisiskon hääkoristeita, jotka oli säilötty Amerikasta tulleeseen riisirasiaan.

Yhdessä laatikossa oli vanha kello, tai mitä siitä nyt oli jäljellä. Kello oli 1800-luvun lopulla ostettu huutokaupasta ja käynyt pitkän aikaa Kivimäen tuvassa. Saisi kai tuosta vielä toimivan pelin, jos jostain löytäisi ketjut ja punnukset. Koneisto näkyi olevan tallella sekä viisarit, vaikka eivät koottuna olleetkaan.

Tyhjiä mustia pöytähopeiden rasioita löytyi kaksi. Kai niihin pitäisi alkaa kerätä vanhaa hopeaa.

Löytyi myös pieni pahvirasia, jonka edellisen emännän isoisä oli tuonut 30-luvun alussa. Rasia oli täynnä vanhoja negatiiveja. Ajattelin skannata ne koneelle kuviksi, kunhan nauriit ovat kuopassa ja ämmät pirtissä.

Vielä ei oikeaa laatikkoa löytynyt, mutta penkomistahan on vielä vuosiksi eteenpäin, sillä niin täynnä ovat vintin komerot.

Synttäriylläri

Tuulisena päivänä oli myös syntymäpäiväni, ja kerrankin Isäntä muisti sen. Sain heti aamulla kukat sinkkiämpärissä, suklaata ja hauskan kortin.

Kohta alkoi isäntä vihjailemaan, että oikea lahja näkyisi varmaan ikkunasta. Yritin katsella, mitä siellä nyt oikein näkyisi, mutta en hoksannut mitään. Piti sitten lähteä pihalle katsomaan, mitä Isäntä oikein meinasi.

Kärryihin piti tietysti hankkia kukkia. Vielä en ole ehtinyt asetella mitenkään, mutta siinä ne jo ovat valmiina odottamassa.

Ei mitään uutta tuulisena päivänä

Aina tätä samaa. Ei mitään uutta. Tuulisena päivänä tapahtuu aina samoja juttuja. Paitsi tänään ehdimme pelastaa juhlateltan juuri ennen sen lentämistä kirkolle. Tullessamme pihalle teltta oli jo siirtynyt eri paikkaan, mutta saimme sen purettua juuri ajoissa. Kerrankin kävi hyvin.

Tuuli käänsi puiden latvoja melkoiselle mutkalle. Ihan pelotti kulkea tietä pitkin, sillä ainahan sieltä saattoi lentää joku oksa alas. Tasan vuosi sitten oli myöskin myrskyä, jolloin meiltä lähtivät sähköt.

Tuuli tarttui aika hyvin Vihtoriinkin. Puuska otti kevyeen kissaan hyvin kiinni, vaikka kissa yritti pysyä paikoillaan.

Pihatie oli jo aivan täynnä kaikenlaista roskaa.

Ja tällä kertaa kaatui sitten puu suulin päälle. Ei mitään uutta siis. Huomasimme sen vasta, kun olimme laittamassa vieraille kahveja syreenimajaan, joka oli aika hyvin suojassa tuulelta.

Tällä kertaa puu kaatui vuorollaan täältä. Kaatuminen on tapahtunut rauhallisesti, eikä onneksi suurella ryskeellä.

Tätä puuta katselimmekin jo sillä silmällä syreenimajaa tehdessämme, mutta emme arvanneet sen tapahtuvan näin pian. Tästä vaahterasta oli jo kaksi kertaa aiemmin kaatunut osia ja nyt kaatui viimeinenkin haara.

Suulin katto kesti kaatumisen, mutta ei tiedä, miten käy, kun katkaisemme vaahteran. Hyvänä puolena tietysti kutut saavat taas herkullisia oksia syötäväkseen yllin kyllin talven varalle. Eikä polttopuistakaan tule pulaa muutamaan vuoteen.

Toinen puu kaatui varjolevähtämön vierestä, mutta se oli tuollainen pieni paju vain.

Ei siis mitään uutta tältä suunnalta. Onneksi tuuli on jo tyyntymään päin.

Kaksi vuotta ensimmäisestä käynnistä Kivimäessä

Kaksi vuotta sitten kävimme täällä ensimmäisen kerran. Olen kertonut siitä ensimmäisen kerran täällä ja toisen kerran vuosi sitten. Toki kauppojen tekemiseen meni aikaa vielä loka-marraskuun vaihteeseen, vaikka olisimme halunneet paikan heti itsellemme. Tosin saimme lopulta avaimen ja pääsimme käymään päiväseltään muutaman kerran talven aikana. Isäntä muutti toukokuussa ja minä juhannusviikolla.

Toinen vuosi on ollut oikeastaan puutarhavuosi. Mutta menkäämme vuosi läpi pikakelauksella, mitä on tapahtunut. Varoitan silti, että tämä on HIRVITTÄVÄN pitkä juttu.

Elokuun lopulla myrsky vei sähköt tilalta.

Syyskuussa sen seurauksena oli pakko laittaa sauna kuntoon, että edes jossain pääsi pesulle.

Sitten alkoi järkyttävän kokoinen sähköremontti, kun kaikkialle kaivettiin maakaapelit.

Lokakuussa trenkitupa sai oikean pihan.

Isoista kivistä muotoiltiin istutusalusta.

Huussin eteen tehtiin parkkipaikka.

Talon pihatie kunnostettiin.

Kanala tuli valmiiksi.

Trenkituvan pihan ylätasanne sai ensimmäiset kukkijansa.

Ja seuraavat kasvit.

Pensasaita muutti paikalleen tien viereen.

Yksi aitta-alueen vaahteroista kaadettiin.

Marraskuussa navetan katto paikattiin.

Eläinsuojiin saatiin lämmitys ja valaistus. Sain myös lopulta opintoni päätökseen ja gradun palautettua.

Joulukuussa Kivimäkeen tuli uudet ulkovalot.

Tyhjensimme kirjaston kirjahyllyt ja purimme ne.

Joulun jälkeen alkoivat pakkaset, joten yritimme pitää lämpöä keinolla millä hyvänsä.

Tammikuussa purimme makuuhuoneen komerot.

Samalla selvisimme ensimmäisestä vesivahingosta.

Helmikuussa siivosimme navetan eteisen eläinten ruokavarastoksi. Isäntä myös tappeli rottia vastaan.

Leikkasimme viiniköynnökset.

Maaliskuussa pihatupaan tuli kesäkeittiö.

Järjestimme ensimmäiset pihatalkoot.

Kasvihuoneen runko purettiin ja valtavasti roskia kannettiin roskakasaan.

Saunakamari paikkakorjattiin.

Keittiön seinien pintamateriaalit purettiin.

Trenkitupa sai vihdoin ulkoikkunan.

Hankimme paviljonkitasanteelle metallikaiteen.

Huhtikuussa järjestimme toiset pihatalkoot, jolloin siivosimme taas roskia.

Alatasanne tuli valmiiksi.

Pystytimme paviljongin paikoilleen.

Anelma-Unelma poiki Tuulin ja Milkan.

Järjestimme kolmannet pihatalkoot, joissa siivosimme tulevan kasvimaan alueen.

Käpy poiki Paavon ja Maikin.

Siirsimme loput keijuangervoista tien viereen.

Siivosimme takapihan.

Hommasimme 40 lavakaulusta ja aloimme maalaamaan niitä.

Myrsky vei paviljongin.

Alatasanteelle alkoi muodostua kukkapenkki.

Veimme ensimmäisen kuorman jätettä energialaitokselle.

Toukokuussa veimme myös toisen kuorman jätettä energialaitokselle.

Siirsimme tomaatit ja paprikat kasvihuoneeseen.

Isäntä opetteli kyntämään.

Ja myös äestämään.

Kasvihuone siivottiin roskista.

Laitoimme paviljongin tilalle puutarhakeinun.

Aloin tapella vuohenputkea vastaan.

Teimme valtavasti polttopuita ja oksasilppua.

Siivosimme pihaa.

Isäntä opetteli kylvämään.

Kissat saivat oman kulkureitin.

Tuleva kasvimaa tasoitettiin.

Lavakaulukset aseteltiin muotoonsa.

Kesäkuussa tappelin edelleen vuohenputkea vastaan.

Kylvimme valmiisiin laatikoihin siemenet.

Kuivurin edustan kukka-alue poistettiin ja alue siivottiin.

Alatasanne alkoi näyttää parhaita puoliaan.

Kylvimme perunat ennen Kustaan-päivää.

Kirsikkakuja alkoi hahmottua.

Tappelun tuloksena näytti jo siltä, että olin voitolla ja vuohenputki häviöllä.

Varjolevähtämö valmistui. En ole ehtinyt levähtämään siellä vieläkään. Olen ehtinyt kyllä istahtamaan muutaman kerran.

Valmistimme veljentyttöjen kanssa kylttipaalun.

Kaadoimme ison vinon koivun, josta riitti kerppujen ja polttopuiden tekemistä pitkäksi aikaa.

Juhannusviikolla aloimme heinänteon.

Uudessa kukkapenkissä alkoi näyttää rehevältä.

Huomasin istuttaneeni kasvit aivan vääriin paikkoihin.

Kaadoimme ison kiven juurelta kaksi puuta pois.

Heinäkuussa valmistui kanatarha, jossa uusi kukko Leif otti vallan.

Aloitin pihatuvan ulkomaalauksen.

Häkitimme kirsikat.

Korjasimme heinät pois pellosta.

Avasimme kirpputorin.

Aloimme sadonkorjuun. Kuvassa on osa vadelmasadosta.

Elokuussa siistimme talon portaat ja pesimme seinien alaosat.

Saimme suuren pihapöydän valmiiksi.

Siistimme ympäristöä.

Teimme pieniä pihan koristeluja.

Syreenimaja valmistui.

Hankimme vessaan komuutin.

Laajensimme alapihan aluetta lisäämällä penkkejä.

Muuten olemme vain olleet ja eläneet. Ja loppuaika on kulunut laiskotellessa. Ja samaa on varmaan tiedossa jatkossakin.