Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kattoturvatuotteet ajoissa

Juuri ennen Isännän onnettomuutta hän sai kirvesmiehen kanssa kattoturvatuotteet paikoilleen. Päädyimme punaiseen väriin kaikissa yhtenäisyyden vuoksi. 

Alumiinitikkaat ovat jääneet vielä asennuksen jäljiltä.

Viime viikolla nuohooja soitti saapuvansa mielellään nuohoamaan meille ja tällä viikolla hän kävikin. Olipa ilo ohjata hänet piippujen luo turvallisia väyliä. 


Tällä kertaa nuohous suoritettiin vain päärakennukseen, sillä muiden rakennusten tulisijat eivät ole olleet käytössä. Ensi vuonna kuitenkin on niiden aika, kunhan niidenkin katoilla ovat uudet kulkusillat ja lapetikkaat, jotka odottavat jo pihassa asennusta.


Tarinoita Kivimäestä: Kerran tässä talossa käydessään nuohooja oli päässyt huomaamattomasti katolle, mutta kun hän halusi takaisin alas, hän ei voinutkaan tulla, koska edellisen asukkaan koirat olivat huomanneet hänet, eivätkä päästäneet nuohoojaa laskeutumaan. Eipä auttanut nuohoojan kuin odottaa asukkaan saapumista komentamaan koiriaan pois tikkaiden juurelta, jotta hän pääsi turvallisesti alas.

lauantai 30. toukokuuta 2020

Vihreä ruoho aidan toisella puolen

Vuohet hoksasivat, että aidan toisella puolen ruoho on paljon vihreämpää. Mutta pahaksi onneksi vihreämpi ruoho onkin naapurin peltoa. Vuohille ei taas sillä tiedolla ollut merkitystä, sillä sinne oli vain päästävä. Verkkoaita antoikin kivasti periksi alareunastaan, kun siihen nojasi oikein koko voimallaan. Ja alle syntyi aukko, josta oli helppo mönkiä toiselle puolelle. Välillä oli hyvä käydä pihallakin popsimassa Emännän kukat. 

Apuun riensi Isännän työkaveri. Alalaitaan laitettu lauta estää verkon venymisen, eikä karkupaikkaa enää ole.


Tai niin me luulimme, kunnes vuohet olivat taas valtoimenaan juoksemassa pitkin pihoja. Tarhan takaosan lauta-aidassa, jonka piti olla vain väliaikainen, oli juuri sopiva kolo, josta pystyi hyvin mönkimään ulos. Sisään siitä ei tietenkään päässyt niin hyvin. 

Isännän kanssa laitoimme lisää lautoja pahimpiin karkupaikkoihin.


Suunnittelimme samalla toista porttia, joka olisi hyvä olla tässä päässä tarhaa. Olen pyrkinyt viemään vuohet joka päivä vihreille niityille, mutta naapurin pellon lähellä oleva portti ei enää ole hyvä kulkureitti, sillä pelto houkuttelee vuohia liikaa. Ajattelimme, että tarhan perän portista vuohet pääsisivät helpommin omalle pellollemme.


Pieniä säätöjä tänne joutuu vielä tekemään, sillä vuohista on valtavan hauskaa juosta portista suoraan navetan päädyssä oleviin tiloihin, jossa ovat maalatut seinäpaneelit ja muut rakennustarvikkeet. Lisäksi sieltä löytyy aina jostain hyvää pahvia mutusteltavaksi.

Joudun siis keksimään vielä jonkun ohjuriaidan, joka ohjaa vuohet oikeaan suuntaan kohti peltoa.


Ehkä tilanne rauhoittuu, kun saamme loput ylimääräiset vuohet myytyä. Jäljelle jäävät Käpy, Anelma-Unelma, Tuuli ja Frida. Olen muuten myynyt vihdoin ylimääräisiä kanojakin pois. Tänään tulee vielä yksi ostaja, jolloin myytyjen kanojen määrä on 17. Jää meille itselle vielä 19, joten ihan riittävästi niitä vielä on. 

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Lisää sontaa

Naapurin pellolle on juuri levitetty kanankakkaa. Muhevat maalaisaromit täyttävät myös Kivimäen ilmanalan. Niinpä on varsin soveliasta jatkaa sontalinjalla.


Meidän pellollemme on levitetty navetasta tuotua lantaa iso kerros. Tarkoitus onkin levittää sitä niin paksulti, että alla olevat rikkaruohot tukahtuvat ja ensi vuonna tässä on hyvin lannoitettu ja multainen kasvualusta.


Vielä on paljon kärrättävää, sillä vuohitarhassa on vielä kasoja.


Kallen kanssa kuitenkin ihailemme jo syntynyttä tyhjää tilaa, jota on jo paljon. Navetassakin on paljon mukavampi olla, kun lattia on näkyvissä.


Isännän koipi on jo paljon parempi, eivätkä kivut ole enää niin valtavia, vaikka niitä edelleen on. Hyvin hän jo pääsee koikkelehtimaan pihallekin sauvojen kera. Jalka tosin ei saa koskea maahan vielä moneen viikkoon.

torstai 21. toukokuuta 2020

Sontaa

Viime ajat ovat olleet hyvin vahvasti tuoksuvia. Ei, nyt ei ole kyse Isännästä, vaan navetasta. Vuohet muuttivat vuohelaan suoraan vanhojen pehkujen päälle, mutta nyt oli vihdoin aika putsata koko tila kaikesta lannasta, jota sinne oli kertynyt. Ja kyllä sitä sinne oli kertynytkin.


Ensimmäinen urakka oli keskiviikkoporukan kanssa, jolloin päätyosa tuli puhtaaksi. Viime viikonloppuna otimme tyttöjen urakan, ja putsasimme viisi tuntia putkeen. Kun vihdoin menimme sisälle pitsalle, Isäntä huomautti, että kyllä me vähän haisimme. Tämänkin tilan pohjalla oli kunnon kerros siansontaa.


Kaikkea ei vielä siinäkään ajassa ehtinyt, mutta hienosti joka tapauksessa. Pätkä ovelta lähelle lypsypöytää on vielä ottamatta ja kolme karsinaa.


Korkeutta tuli taas roimasti enemmän, kun paksu kerros poistui lattiasta. Myös nuo lantakourut tulivat näkyviin.


Kallen karsinan ovelle tuli kynnys, Serenalle oikein korkea ja siiloon pääsee nyt ovesta.


Lannalle on hyvä loppusijoituspaikka jo olemassa, sillä sillä tullaan kattamaan kasvimaalla se alue, joka viime vuonna oli perunalla, hampulla ja pellavalla.

lauantai 16. toukokuuta 2020

Navetan alapääty

Navetan alapäädyn laudoitus on nyt valmis. Vanhan ja uuden osan välinen ero on huima, mutta tuleva maalaus sen viimein tasoittaa.


Takaseinään ei vielä tehty ikkuna-aukkoja, sillä on hieman epävarmaa, mihin ikkuna tulee ja millainen. Vanha ikkuna oli niin rikki, ettei siitä ainakaan saa ehjää tekemälläkään. Oikeaan reunaan on tulossa liukuovi, kuten ennenkin on ollut.


Päädyn toiseen aukkoon tulevat vanhat pariovet, jotka saimme jostain. Karmit puuttuvat vielä.


Lantalan ja pihavaraston välinen seinä on vielä laudoittamatta, mutta muuten kohdillaan. Tuo toinen seinä ovineen on vielä uusimatta, mutta se ei niin kiireellinen ole.


Nyt ulkorakennusten remontit ovatkin tauolla ainakin pari kuukautta. On täällä silti ihan tarpeeksi tehtävää kesäksi yhdelle Emännälle ja raajarikolle Isännälle.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Isännän paluu

Isäntä pääsikin vasta eilen torstaina takaisin kotiin. Olin valmistellut hänelle sängyn keittiöön, sillä siitä on helpoin kulkea vessaan. Ensimmäisen viikon hän saa ainakin olla tässä, eikä kulkea muuanne, arvelin.


Iltapäivällä odottelin jo kovasti, milloin hän saapuu. Ja vihdoin näkyi paaritaksi tulevan kohti pihaa. 


Nyt on Isäntä saatu turvallisesti paikalleen lepäämään. Jalka on valtavan turvonnut ja hirvittävän kipeä. Sisällä on vielä verta, jonka pitää päästä pois turvottamasta. Eipä ollut Isännän hemoglobiinikaan kovin vakuuttava, sillä se oli laskenut 90:een. Kuulemma vähän huimasi.


Laitan vielä kauniin kuvan, miltä jalka näytti ennen leikkausta. Ihmettelen edelleen, miten Isäntä pysyi koko ajan tajuissaan. Mutta onneksi oli kypärä päässä. Ohimossakin on sen verran suuri kuhmu, että ilman kypärää olisi varmasti käynyt pahemmin. Nyt on ainakin kolmen kuukauden sairasloma, voi jatkua pidempäänkin, jos tarvitaan. 


Pitääpä taas mennä katsomaan toipilasta, jos olisi lounastoiveita. Varmaan en yhtä hyviin ruokiin yllä kuin sairaalassa oli ollut, mutta vatsan lupaan täyttää.

tiistai 12. toukokuuta 2020

Niin rösähti maahan suuli - ja Isäntä

Ensin hyvät uutiset: Suulin vanha osa on nyt purettu. Lauantaina Isäntä työkaverinsa kanssa hoiti homman. Ensin he purkivat alta lankkulattian ja sen jälkeen piti sahata siivu kerrallaan suulia pienemmäksi.


Suuli näyttää nyt vähän hassulta, kun on niin pieni tänne pihan suuntaan. Varmaan tähänkin näkymään äkkiä tottuu. Näkymä myös kaunistuu, kunhan muutenkin tuo korjaaminen etenee.


Sisältä näyttää jo ihan hyvältä, vaikka vähän kattoakin puuttuu tuolta taitteesta. 


Huono uutinen on se, että purku ei onnistunutkaan siivu kerrallaan. Ensimmäisen siivun jälkeen koko vanhan suulin osa rösähti alas. Isännän työkaveri sai pidettyä itsensä katolla, mutta Isäntä lensi tikkaiden yläpäästä alas maahan. 


Hänelle tuli reisiluun avomurtuma, joka leikattiin ja tuettiin ydinruuvilla ja kiinnitysruuveilla luun päistä. Irtonainen kappale ilmeisesti luutuu kiinni itsekseen. Kivut ovat olleet todella kovat, eikä sairaalassa nukkuminen ole oikein onnistunut. Huomenna onkin jo kotiutus, ja hoito jatkuu täällä.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Lisää siistiä pihaa

Nyt on taas yksi alue vallattu takaisin styroxilta ja muovilta. Mutta työ oli paljon kovempi kuin uskoimmekaan.


Pienellä porukalla uurastimme kolmisen tuntia ja saimme auton peräkärryllisen täyteen ja vielä muutama säkki päälle muoviroskaa. Muovia oli taas monta kerrosta pinnan alla, mutta sieltä vaan kiskoimme oikein urakalla pitkiä muovisuikaleita.


Siivouksen jälkeen oli taas mukava suunnitella. Tähän autotallin vasemmalle puolelle tulee varmaan sepelikerros, sillä paikka on hyvä kaikelle kuormaamiselle, jota nurmikko ei kestä.


Vieressä on tämä alue, jossa on vanhat rakennuksen perustukset. Paikka olisi aika hyvä pensasmustikoille, jotka nyt sijaitsevat äärimmäisessä kasvihuoneen raadossa. Tämän alueen saisi aika helpolla happamaksi, sillä maasto on jo sen suuntaista. Muutenkin olosuhteet saattaisivat olla paljon paremmat kuin siellä kasvihuoneessa. 


Lisäksi tähän mahtuisi vielä sellainen pienempi vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone tien ja vaahteran välille. Mittailimme jo Isännän kanssa, että siihen saisi sellaisen 3 x 5 m kokoisen kasvihuoneen. Tässä kasvihuoneessa olisi kätevämpi kasvattaa tomaatteja ja kurkkuja, koska se on lähempänä taloa.


Suunnitelmien aikataulutuksia ei ole vielä tehty, sillä tässä on vielä kaikenlaisia puuhia muuallakin, jotka pitäisi saada valmiiksi ennen uusia projekteja.

Vanhaa siiloakin olemme katselleet sillä silmällä. Siihen saisi rakennettua aika hienon huussin, joka meiltä puuttuu vielä tästä pihapiiristä. 

torstai 7. toukokuuta 2020

Lisää lapiointia

Olen nyt lomautettuna, mutta en suinkaan toimettomana. Vanhan kansan viisaus on, että kaikkien työttömien pitäisi kaivaa ojaa. Ja kyllä minä olen kaivanutkin. Tosin siitä ei minulle makseta mitään, mutta onpahan ainakin majoitus ja ylöspito turvattu.

Kaivuuprojekti liittyy siihen kuoppaan, jonka Isännän kanssa kaivoimme jo aikaisemmin. Nyt olen siirtynyt rinteeseen, ja kaivanut sitä. Muovia on taas löytynyt todella paljon. Olen myös sihtaillut mullan joukosta kiviä ja soraa.


Pikkuhiljaa ojankaivuu on alkanut tuottaa tulosta. Isäntä tuli avuksi siirtämään kaivettua multaa muualle, jotta kaivuun tulos tulisi näkyviin. Ylärinteessä kaivaus alkaa ison kiven edestä ja lähtee kivien välistä alemmas.


Uoma kulkee luonnollista reittiä siitä, mistä nyt väylää saa kaivettua.


Välillä tulee vähän levennyksiäkin matkalle, kun sellainen on mahdollista.


Viimeinen pätkä ojaa meneekin suoraan kohti sitä jo kaivettua monttua. Lapiohommia on siis tehty ihan kunnolla.


Ojaksihan tuo kaivaus on vähän huono ja kummallisessa paikassakin, mutta pieni puro tuohon tulee aika kivasti. Tässä on ennenkin ollut vähän lyhyempi puro, mutta sen toteutus on ollut vaillinainen. Ala-allaskin oli tehty suoraan maan pinnalle ja reunustettu styroxlaatikoin ja muovein. 

Uusi puron alkupää on aivan paviljonkitasanteen vieressä, joten veden solina tulee kuulumaan ja näkymään siihen. Pumppu meillä jo onkin, joten tämäkin tulee olemaan sellainen pienen budjetin rakennelma. Ilmeisesti joudumme hankkimaan vain letkun, jolla vesi nostetaan ylärinteeseen. Sitä samaa mustaa muovia tulemme käyttämään puron pohjaksi, jota käytimme talon päädyn altaaseen, mutta alle laitamme suodatinkankaan. Muovi päällystetään kivillä ja soralla, jotta se näyttää luonnolliselta.


Pitääkin taas lähteä siistimään reunustavia istutusalueita. Vaikka tämä on ollut muovilla peitettynä useita vuosia, vuohenputki vankkoine juurineen on ollut vahvasti hengissä ja etsinyt jostain väylän päästä pinnalle. 

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Lapiointia

Isäntä aloitti lapioimisen kanalasta. Siellä oleva pehku alkoi taas tuoksua liikaa ammoniakille, joten oli aika viedä kaikki pois.


Pehkun sijoituspaikka löytyy viime vuonna tehdystä kasvimaa-alueesta, joka on jo pahasti taas ruohottunut. Paksu kerros pehkua sekä lannoittaa maata että tukahduttaa alla olevaa kasvustoa. 


Minä lapioin kasvihuoneen lähellä olevaa multakasaa kottikärryihin ja kärräsin sitä aittapihalle kukkapenkkeihin täydennykseksi.


Mustaa multaa vasten nuo sammaloituneet kivet näyttävät aika hauskoilta. Aivan kuin ne olisivat oikein asetetut tuonne, vaikka penkit ovat asetetut niiden mukaan. 


Jatkoimme yhdessä lapioimaan kuoppaa kasvihuoneen toiseen päätyyn.


Isäntä pelkäsi, että kohdalla olisi isoja kiviä, jotka estäisivät projektin, mutta vain pienempiä murikoita nousi kuopasta. Maa-aines jaettiin pohjamaahan ja pintamaahan. Pohjamaa on hiesua, mutta sen alla on vielä uusi kerros, joka on savea.


Tällaisen kuopan saimme aikaiseksi. Ei tämä aivan tähän jää, vaikka ihan nätti kuoppa onkin. Isäntä jatkaa vielä kanalan pehkun kuljetusta ja minä jatkan tätä projektia.

perjantai 1. toukokuuta 2020

Vappusiivousta pihalla

Tällä viikolla ulkona on jo tapahtunut kaikkea. Aloimme taas pitää keskiviikon pihatalkoita oikein pienellä porukalla. Nämä ovat olleet niitä aiempien pihapäivien vakiokävijöitä, joten he jo kuuluvat talonväkeen. Lähdimme suunnitelman mukaan poistamaan kaiken polttopuuksi kelpaavan tien molemmin puolin aloittaen navetan rinteestä.


Jo viime viikonloppuna siistimme Isännän kanssa seuraavan kohdan, josta oli jo puut pois. Tässä on vielä isoja pöllejä polulla odottamassa siirtoa tulevan nuotiopaikan istuinpölleiksi.


Jatkoimme vielä kasvihuoneen ympäristön puunkeruulla. Nyt tämä alue kaipaa enää tasoitusta ja loppujen perennojen kaivuuta. Enää ei edes muista, millainen pöheikkö tämä oli alkujaan, kun aloitimme raivauksen viitisen vuotta sitten.


Kuivurin luona selviääkin, että kaikki kerätyt puut ovat nyt täällä. Kevään puuhiin kuuluu näiden halkaisu ja laitto kuivuriin talvea varten.


Toinenkin kasa on jo olemassa.


Ja kolmas. Eikä tässäkään vielä kaikki. Isäntä käy hakkuumetsikössä sahan kanssa sahailemassa, joten sielläkin on jo kasoja odottamassa. 


On kuivuriinkin jo saatu tavaraa valmiiksi. Voisi jopa sanoa, että ihmeen paljon jo tässä vaiheessa. Mutta kyllä polttopuuta talvella meneekin. Kaikki se höttöpuu, jota viime kesänä pilkottiin, on jo mennyt, joten paljon tarvitaan taas uutta ensi talveksi.


Hauskaa vappua!