Laajempi perspektiivi: puutarha

Ja taas hieman havainnollistavia kuvia alkuun. Tänään tutkimme tien vasenta puolta. Tuossa kuvassa näkyy vielä vanha nyt jo purettu kasvihuoneenraato, lukuisia styrox-laatikoita ja rikkinäinen kasvihuone, jossa on viinitarha.

Rakennuksia vasemmalla puolella ovat trenkitupa, kuivuri, viinitarha ja autotalli.

Jos kävelemme vähän naapuriin päin, jonne tie vie trenkituvan risteyksestä, näemme koko puutarhapuolen. Trenkitupa jää ison koivun taakse, mutta kuivuri näkyy, samoin viinitarha, sen jälkeen pilkottaa päärakennus marjatarhan ja paviljonkitasanteen takana. Navetastakin saattaa erottaa päätyä. Autotalli jää tässä piiloon. Ja lopuksi näkyy vuohitarhan takainen metsä.

Jos tarkennamme hieman lähemmäs, erotamme jo pellonreunan raparperitkin. Tässä vaiheessa itsekin huomaa, että paljon on tapahtunut. Ennenhän näkymän peitti se vanha kasvihuoneenraato.

Mutta siirtykäämme takaisin tilaa halkovalle tielle aika tarkkaan talon päätykuistin kohdalle. Käännymme vasemmalle. Nyt oikealle jää autotalli, jonka sivustalla ovat ne uudet roskat, edelliset 80 kuutiota ovat jo energialaitoksella. Suoraan edessä on puutarhalampi, josta vielä joskus tulee ihan kaunis ja siisti ilman korotettuja mustia muovireunoja. Oikealla on se iso jätepuukasa. Vasemmalla paviljonkitasanne, tai pitäisi varmaan puhua mäestä, sillä sellainen tuossa on ennen tasannetta.

Nyt huomaat sen mäen tarkemmin. Mäen alareunassa on tasanne, mutta tässä on kaikkea kasvillisuutta.

Kumpareella on myös allas noiden vuorenkilpien takana, mutta se varmaan jää pois kokonaan.

Hieman alempana on tuo mainittu tasanne, jolla ei mitään paviljonkeja ole nähty enää aikoihin, mutta varmasti vielä tullaan näkemään. Isäntä otti keinusta katoksenkin pois, ettei tuuli tartu siihen. Mutta sitten piti viedä pehmusteet pois sateen tieltä. Taustalla näkyy viinitarha, sen oikealla puolella häämöttää hieman kasvimaata.

Ja nyt olemme astelleet alas ja kääntyneet jo hieman vasempaan. 

Astelemme kumpareen alareunan kävelypolkua, jota ei ehkä vielä aivan hahmota jostain syystä. Vasemmalla näkyy se murheenkryyni, jonka olen jo aika hyvin taltuttanut. Etualan pöheikkö on vielä vuorossa. Tästä näkeekin jo paremmin viinitarhan ja kasvimaan. Huomaa myös, että viinitarhan vasemmalla puolella menee kulkuväylä trenkituvalle. Sen varrella ovat ne lukuisat kukkalaatikot.

Käännämme katsettamme hieman oikealle, jolloin näkyviin tulee keskeneräinen kasvimaa. Sen oikealla puolella näkyy vanha kasvihuone, jossa kasvaa pensasmustikkaa, raparperia ja vadelmia sekä lukuisa määrä rikkakasveja styroxien ja muovien keskellä. Tuo pöheikkö edessä on yksi perennapenkki, joka saa häädön. Tähän välille tulee kyllä istutuksia siististi peittämään näkymää molempii suuntiin. Ja keskellä tietysti pitää mennä jonkinlainen kulkuväylä, josta kuljetaan tänne marjatarhaan ja paviljongille ja tuonne kasvimaalle.

Vielä hieman oikealle on pajukulmaus. Mieleni tekisi alkaa taivuttaa noita latvuksia lomittain toistensa kanssa niin, että tuohon muodostuisi katos. Tästä oikealle on marjatarhaa, jossa ei mitään marjoja kasva toistaiseksi.

Mutta palatkaamme siihen pisteeseen, josta käännyimme oikealle. Kukkulan istutusalue jatkuu vielä.

Kulkuväylä menee kiertäen tämän kukkulan kasvihuoneen edestä. Kasvihuoneen jälkeen on mahdollista mennä takaisin tielle tai kääntyä oikealle kohti trenkitupaa.

Nyt seisomme siinä kohtaa, jossa voi vielä suuntansa päättää. Katseemme on kohti kukkulaa kuitenkin. Olet varmaan jo ihmetellyt noita pystyssä olevia vanhoja salaojaputkia, jotka kuvassa näkyvät vasemmalla. Siellä on myös vesiputki, josta on joskus tullut vesi pitkin kiveä alas ja jatkunut purona tuohon edessä olevan kiven vasemmalla puolella olleeseen altaaseen.

Nyt olemme pääseet kumpareen toiseen alkupäähän portille. Vasemmalla on oiva varjopaikan perenna-alue, joka pitää vielä siistiä. Nuo lukuisat lipstikkapuskat saavat siirron kasvimaalle jossain vaiheessa.

Tietä pitkin olemmekin jo kulkeneet, joten lähdemme kasvihuoneen viertä trenkituvalle päin. Olemme juuri ohittaneet toisen portin ja nyt käännymme katsomaan takaisin. Omenapuut kasvavat omassa linjassaan, mutta hieman liikaan vaahteroiden latvusten kanssa kilpaillen. Ja nämä väliköt minä vielä siistin kunnolla selkeäksi alueeksi ilman mitään laatikoita tai ylimääräisiä muoveja. Mutta trenkituvallehan olimme menossa, joten käännymme kannoillamme.

Ja siellähän se pieni mökki häämöttää. Trenkitupa on rakennettu vuonna 1932, kun nuorempi isäntä Ferdinand vihdoin asteli avioon papin tyttären kanssa. Molemmat olivat opettajina Eurajoen kristillisellä opistolla ja siellä lempi oli lopulta leiskahtanut molempien jo lähetessä keski-ikää. Niinpä Frans ja Vilhelmiina olivat halunneet oman syytinkituvan, jossa voisivat olla lähellä, mutta tarpeeksi kaukana uudesta isäntäparista. Myöhemmin vasta mökistä on tullut palkollisten asunto. Siksi tämä pihapiiri on erillään päärakennuksen pihasta.

Näin olemme kulkeneet pitkin Kivimäen maita ja mantuja. Pellolla emme tällä kertaa käyneet, mutta ehkä se on helppo hahmottaa noista ilmakuvista. Pohjoispäähän on nyt kylvetty kauraa ja kauniisti se onkin jo noussut oraalle.