Kaiken juhlatohinan kesken oli jäädä unholaan vuosipäivitys siitä, mitä muutoksia on neljän vuoden takaiseen näyttökäyntiin, jolloin päätimme ostaa tämän paikan.
Neljä vuotta sitten sateisena ja synkkänä maanantaina tulimme iltahämärissä katsomaan Kivimäkeä, joka oli monen mielestä kaikkea muuta kuin kutsuva. Mutta kuulin sen kutsun ja sain Isännänkin kuulemaan.
Tällä kertaa kerron, mitä on tapahtunut tiettyjen paikkojen osalta tuosta ensimmäisestä käynnistä. Pakarituvan edessä oli kanto ja muurahaispesä. Ovea ei saanut kunnolla edes auki, vain pienestä välistä piti pujottautua sisäpuolelle. Seinien väri oli haalistunut.
Nykyään pakaritupa on taas kauniin punainen, piha raivattu ja oikealla puolella oleva sauna on käyttökuntoinen.
Pusikosta löytynyt aitta oli osittain levän peitossa ja muutenkin hieman alakuloisen näköinen.
Pusikot ovat väistyneet, ja aitta on saanut taas punaisen maalipinnan.
Ensimmäisellä kerralla emme edes löytäneet tätä yhtä rakennusta, joka paljastui puuvajan ja huussin risteytymäksi.
Nykyään rakennuksen voi löytää jo kauniin värinsäkin avulla, eikä kulkeminen sinne ole enää niin vaikeaa.
Puutarhapuoli oli yhtä pusikkoa, eikä mitään paikkoja sieltä pystynyt hahmottamaan. Edes tuhannet styrox-laatikot eivät olleet näkyvissä.
Nykyään puutarha on siistiytynyt ja sinne on muodostunut tiettyjä alueita, kuten tämä varjolevähtämö.
Sisätiloissa keittiö oli kaikkein hurjin kunnoltaan. Kaikkien tasojen päällä oli kissankakkaa, pinnat olivat tahmeita pissasta ja roinaa oli kaikkialla.
Keittiötä ei ole vielä remontoitu, mutta se on laitettu toimintakuntoon. Vanhat haisevat pinnat on poistettu. Ovi on vaihdettu oikealle paikalleen.
Lattian väristä ei oikein saanut selvää, jääkaappeja, helloja, pesukoneita ja muita toimimattomia kodinkoneita oli kaikkialla.
Lattiaa on pesty lukemattomia kertoja, kaikki toimimattomat kodinkoneet viety kaatopaikalle ja keittiö on sisustettu vanhoin huonekaluin. Kuistin ovelta avautuu näkymä läpi talon.
Sähkökeskus oli keittiön nurkassa. Ensimmäisenä vuonna oksa putosi puusta katkaisten taloon tulevan sähköjohdon, joten jouduimme tekemään laajan kaapeloinnin maahan.
Uusi sähkökeskus on nyt eteisessä. Seinät ovat toistaiseksi hirrellä, mutta ne levytetään vielä jossain vaiheessa.
Nurkka oli vanhojen kodinkoneiden hautausmaa, jonka takana haisi aivan valtavasti. Seinät oli kynsitty kauttaaltaan. Kaikki huonekalut olivat todella likaisia. Katto oli kärpäsenkakan peitossa.
Nurkka on nyt varsinainen keittiömme. Vanhat kalusteet saavat palvella meitä, vaikka jotain muutoksia niihin pitää vielä tehdä. Värimaailma on vielä kovin kirjava, mutta sekin tulee selkiytymään tulevan keittiöremontin yhteydessä.
Hellanurkka oli myös pahassa siivossa. Selvisi, että hella oli muurattava kokonaan uudelleen, sillä kissanpissa oli hapertanut sen ihan pohjia myöten.
Joulukuussa pääsimme käyttämään uudelleen muurattua hellaa, jonka hormipatteristo oli myös kunnostettu. Sähköllä toimivia lämpöpattereita ei enää sen jälkeen ole tarvittu.
Konttuuri eli ruokakomero oli järkyttävässä kunnossa. Aloitimme sen siivouksen keräämällä 10 jätesäkillistä roskaa.
Nyt konttuuri toimii hyvänä ruokakomerona, joka toimii myös jääkaappina kylmempinä aikoina. Kellarikin on hyvässä käytössä nykyään, kun sinne jo pääsee kulkemaan.
Sali oli harrastustilana. Siellä oli pöytiä kaikkialla pitkittäin ja poikittain.
Nyt pöytiä on vain kaksi, joista toinen on jatkettava pöytä, jonka ääreen mahtuu vaivatta 10 ihmistä.
Kuvasta näkyy hyvin tuo roinan ja roskan määrä. Täälläkin katto oli kärpäsenkakassa, seinät toimineet kissojen raapimispuina ja lattia oli pissan ja kakan peitossa.
Katto on pesty ja maalattu, seinäpinnat poistettu ja pinnoitettu uusiksi, lattia on pesty, hiottu ja maalattu.
Seinillä oli kaappeja ja hyllyjä täynnä pissaista tavaraa, mutta onneksi paremmat huonekalut oli peitetty muoveilla.
Huonekalut saimme säästettyä ja käytettyä salin sisustukseen. Monen viikon otsonoinnin jälkeen hajut hälvenivät.
Sali näytti siltä, että se vaatii paljon työtä ennenkuin siitä tulisi siisti ja hieno. Siinä oli kuitenkin niin paljon hyvää, että arvelimme siitä tulevan vielä ihan kelpo huone.
Niin siitä sitten tulikin, vaikka hieman kesken se on vieläkin.
Nurkassa oli avotakka, jonka mustuneesta etureunasta voi jo päätellä, että veto ei ehkä olisi aivan paras mahdollinen. Ei sitä ollut paljon käytettykään, paitsi kissanvessana.
Purimme laitoksen pois ja palautimme siihen 20-luvulla tehdyn Reino-hellan hormipatteriston. Pientä laittoa siinäkin on vielä, että se muuttuu tuosta edukseen.
Paljon muutakin on tapahtunut, mutta nämä muutokset ovat ne huomattavimmat. Erittäin iso asia on talon saaminen kokonaisuudessaan käyttöön. Enää näitä tiloja ei tarvitse piilotella ihmisiltä, vaan voi kutsua ihan peremmälle asti.
