Maanantaina 25.8.2014 ajoimme 220 km mennäksemme katsomaan maatilaa, jonka olimme bonganneet netistä päivää aiemmin. Varsinainen näyttö olisi ollut vasta tiistaina, mutta siihen emme olisi millään päässeet ajoissa. Joten saimme välittäjältä mahdollisuuden päästä katsomaan tilaa vähän etuajassa. Satoi vettä ja oli oikein synkkä ilma. Kello taisi olla jo kahdeksan illalla, kun pääsimme perille. Toinenkin pariskunta oli tullut katsomaan samaan aikaan. Nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta mies kauhistuneelta. He olivat siis juuri kuin me. Isäntä kyllä oli aivan liikaa tuon toisen miehen kanssa ja siksi säikähti.
Ensin katsastimme navetan. Mietin, miten hyvin sinne mahtuisivat kanamme ja kuttumme. Tilaa vielä jäisikin. Sitten menimme pakaritupaan. Se oli todella sievän näköinen niin päältä kuin sisältäkin. Toki yksi seinä, vähän lattiaa ja koko välikatto pitäisi uusia, mutta seinän toisella puolella oleva sauna näytti aivan hyvältä, vaikka kiuas olikin hajonnut. Seuraavaksi siirryimme taloon. Sisällä haju oli kyllä hirvittävä, mutta nurkat olivat suorat, lattiat upeat leveät lankut eikä seinissä ollut mitään vikaa. Arvelin heti, että tässä olisi valtavan hyvä talo siivouksen ja pintojen vaihdon jälkeen. Isäntä näki vain kissankakkaa ja työtä.
Suuliin kurkistamisen jälkeen löysimme aitan ja sydämessäni läikähti. Olimme katselleet jo kotimme läheltä aittoja, mutta ei ollut löytynyt. Katsoimme maakellarin ja viinitarhan. Näin myös omenapuut kypsine omenineen. Isäntä näki korkeaa heinää ja risukkoa.
Trenkitupaan kukaan muu ei uskaltanut mennä sisälle kuin minä. Pujottelin sen valtavan tavaramäärän läpi kamariin asti ja tajusin, ettei tuvassa ollut mitään mainittavaa vikaa, se oli vaan täynnä tavaraa. Ajattelin, että tuossa voisi vaikka asua sen aikaa, että talon saisi remontoitua. Isäntä katsoi sammaleisia portaita ja kattoa.
Kävimme katomassa myös traktorin ja autotallin. Sen jälkeen olin täysin vakuuttunut, että olimme löytäneet unelmiemme paikan. Mutta Isäntä oli vielä kauhuissaan. Kerroin hänelle realistisesti, missä ajassa tätä voisi kunnostaa paikka kerrallaan. Osoitin Isännälle ulkorakennuksia ja kerroin, montako verstaspaikkaa hänelle näistä saisi. Jo alkoivat Isännän silmät avautumaan ja hänkin tajusi, että nyt olimme löytäneet jotain todella hyvää. Ja hintapyyntökin kyllä vaikutti.
Hurjan tarjoussodan päätteeksi lopulta keskiviikkona välittäjä ilmoitti, että kyllä se jo riittää, paikka on meidän. Se oli kyllä paras syntymäpäivälahja, jonka olin saanut. Ja siitä riittää iloa kaikiksi tuleviksi vuosiksi.
Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Tai katso itse ja päättele, miten on käynyt. Enempää en nyt jaarittele, mutta näytän vähän kuvia, vertailun vuoksi, mitä on ehtinyt tapahtua.
Talo ulkopuolelta vuosi sitten
Talo nyt
Makuuhuone vuosi sitten
Makuuhuone nyt
Kylpyhuone vuosi sitten
Kylpyhuone nyt
Pihatupa vuosi sitten
Pihatupa nyt
Trenkitupa vuosi sitten
Trenkitupa nyt
Navetan pääty vuosi sitten
Navetan pääty nyt
Portti vuosi sitten
Portti nyt
Etupiha vuosi sitten
Etupiha nyt
Kuttula vuosi sitten
Kuttula nyt
Pihakasvihuone vuosi sitten
Pihakasvihuone nyt
Viinitarha vuosi sitten
Viinitarha nyt
No, mitä mieltä olet? Onko meistä tähän? Kannattaako jatkaa?