Vappukukkia

Arvelin, että kevät on jo niin pitkällä, että kukat voi laittaa ulos. Varmuudeksi laitoin osan näihin suojaisempiin lasikoppeihin, ettei kylmä kävisi liian kovasti kimppuun. Laakeassa astiassa neilikat ja orvokit ovat toistaiseksi vielä ruukuissaan.

Kevättöitä olisi varmaan kiireempiäkin tehtävänä, mutta ensimmäisten orvokkien laitto on paljon hauskempaa. Ja onhan mukava haravoida, kun on jotain kaunista katseltavaa.

Isossa padassa ruusut näyttivät vähän siltä, että saattaisivat olla jopa elossa (toiveajattelua), joten jätin ne vielä paikalleen. 

Kaikkialla kukat eivät ehkä pääse ihan oikeuksiinsa, sillä pihalla on vielä kaikenlaista purkujätettä salista. Tuo patteri on muuten aivan käsittämättömän painava.

Tuija selvisi viime talvesta hyvin ruukussaan. Sen juurelle riittääkin pitkäksi aikaa pelkät orvokit.

Tämä ruukku saa jotain korkeampaa kasvia vielä orvokkien seuraksi, mutta vielä ei ole oikea aika.

Pihatuvan edustan matalin ruukku on aika vaisun näköinen pelkillä orvokeilla, mutta kevään edetessä tähänkin löytyy muuta koristetta.

Messuilta ostamani särkyneetsydämet alkoivat jo kukkia. Ilahduttakoot nyt kasvihuoneessa siihen asti, että pääsevät lopulliseen paikkaansa kasvamaan.

Oven paikan vaihtaminen

Kaikkia seiniä ei voinut levyttää ennen oven siirtämistä alkuperäiselle paikalleen. Niinpä oli tehtävä se työ ennen jatkamista.

Karmi oli onneksi kiinnitetty nauloin ja metallilevyin, joten sen irrottaminen oli kohtuullisen helppoa. Joskus karmit on naulattu pitkillä nauloilla, jolloin niiden irrottaminen on todella hankalaa.

Kynnyksen alla oli taas sitä itseänsä, joten jouduimme puhdistushommiin.

Seuraavaksi irrotimme irtohirret vanhan oven paikalta. Näitä ei ollut tapitettu, vaan naulattu, joten irrotus sujui ihan joutuisasti.

Hetken aikaa näytti oikein avaralta tupakeittiöltä, mutta se oli vain sen hetken. 

Ennen oven uudelleen kiinnittämistä irrotimme keittiön lattian reunalankun, poistimme haisevat eristeet ja putsasimme kissojen jätökset lankkujen päistä. Samalla irrotimme ruostuneen lämmitysvesiputken lattian alta.

Asensimme oven alkuperäisempään paikkaan ja ihastelimme sitä.

Ovi tuntui heti olevan siinä, missä sen pitääkin olla. Vaikutelma vanhasta talosta vahvistui heti. Otin kuvan kirjaston oviaukolta.

Kaikki ovet ja ikkunat eivät ole aivan linjassa, mutta ihan tarpeeksi antaakseen sen kuvan, että talo jatkuu pitkälle, kun astuu kuistilta keittiöön. 

Aukko suljetaan nyt samoin kuin kirjaston seinäkin. Hirrenpätkiä emme laita takaisin, vaan teemme pystykoolaukset ja laudoituksen, jonka päälle laitamme huokolevyn. 

Minskille suuret kiitokset taas remonttiavusta! :)

Salin seiniä

Sali  purkutyöt  valmistuivat, mutta vielä oli kaikenlaista tasoittamista ennen uutta levytystä. Oviaukkokin piti muuttaa vielä lopulliseen kokoonsa ja muotoonsa.

Nyt se on oikeampi kooltaan ja kohdaltaan. Kun keittiön ovi muutetaan takaisin vanhaan paikkaansa, valo pääsee kulkemaan ulko-ovelta toiseen päätyyn.

Purkutöiden jälkeen paljastui salin ja eteisen välinen vanha oviaukko. Arvelinkin, että nykyinen ovi ei ole alkuperäinen. Tuossa on siis ollut pariovet. Tällä kertaa emme lähde etsimään alkuperäisen tyylisiä pariovia, vaan tyydymme nykyiseen ratkaisuun. 

Seiniä piti höylätä ja hioa, että huokolevyt sai kiinnitettyä murtumatta. Silti aaltoilua jäi vielä aivan tarpeeksi, jotta seinät näyttävät vanhan talon seiniltä. 

Katto on pesty, mutta maalaamme sen silti, sillä kaikki jäljet eivät lähteneet pelkällä pesulla. 

Kun kolme seinää on levytetty, siirrämme keittiön oven vanhalle paikalleen, jotta neljäskin seinä on valmiina levytettäväksi. Sen jälkeen on vuorossa katon maalaus, muuriseinän tasoittaminen ja seinien paperointi ja tapetointi. Lattian joutuu maalaamaan kahdessa erässä huonekalujen vuoksi, joten muutama viikko menee maalin kuivatukseen ennen toisen puolen maalausta. Tavoite on saada sali valmiiksi elokuuksi.

Remonttiviikko

Tällä viikolla Isännällä on lomaviikko, jonka johdosta salissa alkoi vihdoin tapahtua jotain. Tosin mitään valmista ei ole vielä näkyvissä, sillä purkutyötä on vielä paljon jäljellä. Ensimmäiset päivät menivät putkien ja pattereiden poistoon, jotta edes pääsi käsiksi seiniin. Huomenna minullakin alkaa muutaman päivän vapaa, joten pääsen mukaan remontointiin.

Seinähirret eivät ole täälläkään kovin kauniita, sillä niitä on muokkailtu aikojen saatossa. Mutta olemme muutenkin jo päättäneet levyttää seinät huokolevyillä ja tapetoida, joten on ollut vain hienoa huomata hirsien olevan vanhoja ja hyväkuntoisia.

Katto saattaa tulla tarpeeksi hyvään kuntoon pelkällä pesulla. Ainoastaan tuossa putken kohdalla on jotain jälkiä, mutta ne saattavat pesun myötä hävitä näkyvistä. Katto on maalattu viimeksi jollain lateksilla, mutta pinta on ehjä ja kohtuullisen siisti, joten saatamme säästyä isolta työltä, jos sitä ei tarvitse raaputtaa ja maalata uudelleen. 

Huonoa hirttä ei ole löytynyt edes ikkunan alta. Tämä on tietysti erittäin hyvä uutinen, sillä säästymme tässäkin huoneessa hirsien vaihdolta.

Muutamalla seinällä oli vielä vanhaa tapettia jäljellä 40-luvun remontin ajoilta.

Tietysti säästämme tapetista hyvän kokoisen palasen muistoksi talon vaiheista.

Tapetin ja pinkopahvin alla on vielä jäljellä ensimmäistä seinäpinnoitetta eli sanomalehteä vanhalla präntillä. Näiden ajoitus on vaikea, sillä yhdessäkään pienessä palasessa ei ole vuosilukua nähtävissä. Nämä saavat jäädä olemaan tulevillekin remontoijille katsottaviksi.

Vain muutama hassu päivä

Vain muutama hassu keväinen päivä ja aittapiha vapautui lumesta. Oikeasti piha näytti todella lumiselta ja jäiseltä, mutta niin se vaan on lähes kokonaan sulanut.

Eikä siinä vielä kaikki: myös piipot ovat putkahtaneet heti pintaan.

Nyt ihan jännittää, mitä kaikkea sieltä nouseekaan, sillä suurimman osan kukkasipuleista istutin juuri aittapihalle.

Maa tuntuu vielä jäiseltä, mutta tällä menolla pari hassua päivää lisää ja maa on sula. Voi tätä kevään riemua!

Jo kukkii

Onnistuin saamaan jo samaan kuvaan kukan ja perhosen. Varma merkki siitä, että kesä on lähellä, vaikka nyt uhkaakin jonkin ennustuksen mukaan tuleva kolmen viikon kylmä jakso. 

Myös krookukset heräsivät talviuniltaan hurjalla vauhdilla. 

Sinivuokot ujostelevat vielä nupuissaan. Ne ovat aika paljon jäljessä viime vuodesta, mutta kohta niidenkin aika tulee. Trenkituvan nurkka on auringossa vasta iltapäivästä, joka myös hidastaa näiden kukoistamista.

Kasvihuoneessa on jo kuuma aurinkoisina päivinä. Ja huuruisen linssin läpi kuvastuu hurjaa kasvua.

Perunanarsissit ovat siellä juuri avaamassa nuppujaan. Kohta täällä onkin melkoinen tuoksu.

Mutta aittapihalla on vielä talvi. Takana oleva metsä varjostaa tämän pihan todella tehokkaasti, joten kevättä saa odotella vielä jonkin aikaa. Tänne upotin kukkasipuleita syksyllä. On siis jännä katsoa, mitä kaikkea tuolta nouseekaan.

Kevätlenkille

Aurinko paistoi niin kauniisti ja keväisesti, joten päätimme kuttujen kanssa lähteä pienelle kevätlenkille. Eikä portilla tarvinnut pitkään huhuilla, kun innokkaat lenkkeilijät olivat valmiina tuulettamaan kunnolla talvivilloja pois.

Päätimme tutkia ensin etupihan lumitilanteen. Aittapihalla on vielä lunta, sillä se on varjoisin paikka, mutta muuten etupiha on jo vapaa hangista. 

Yritin maanitella porukkaa lähtemään vähän kauemmas kotoa, mutta tällä kertaa kutut olivat eri mieltä. Ehkä susi on taas juossut tuosta liian läheltä, joten se suunta ei houkutellut.

Päätimme lähteä autotallin kulmalta pellonviertä. Ihan vielä ei näyttänyt olevan kylvökelit tänä keväänä, mutta lämpimän sään jatkuessa varmasti traktorit alkavat pörrätä näillä nurkilla.

Jatkoimme pellonreunaa ja tulimme marjatarhan nurkille. Tuo pöheikkö pitäisi jossain vaiheessa kesyttää vähän kauniimmaksi. Jokin tuolla pellon toisella puolella houkutteli kovasti Käpyä.

Marjatarhan kautta tulimme kasvimaalle. Tämä toinen puoli on vielä kesken, mutta suunnitelmia jo on niin mansikka-, peruna-, härkäpapu- ja hernemaille raparperia unohtamatta.

Kiersimme tien kautta takaisin. Käpyllä on aina kova kiire kotiin turvallisille alueille.

Tuuli on rohkea ja haluaa tutkia ympäristöä tarkasti. Emme löytäneet syksyllä Tuulille sulhasta, mutta jospa sellainen vielä tässä löytyisi viimeistään ensi syksynä.

Anelma-Unelma piilotteli hetken vielä kuusen suojassa, mutta muun porukan lähtiessä kohti pihaa sekin tuli joukkoon mukaan.  Kukkapenkistä piti jokaisen napata pieni päivänliljan tupsu pikaisesti ohikulkiessaan. Ansku on vuohista kaikista kiltein ja herkin. Se antaa tilaa toisille ja väistää muita. Mutta kyllä se Käpyn kanssa kalistelee sarvia aina tarvittaessa.

Lenkin jälkeen jätin kutut keskenään pihalle. Sieltä ne menevät omia aikojaan itse tarhaan. Tulevan kesän aikana pyrimme tekemään kutuille pellonreunaan päiväaitauksen, jossa on enemmän syötävää kuin takatarhassa. Sinne pitää tietysti rakentaa myös joku katoskin sadetta varten.

Ja arvonnan voittaja on...

Kiitos jokaiselle arvontaan osallistujalle! Olemme Isännän kanssa jännittäneet puolestanne, mutta nyt jännitys on ohi. Arvonta on ratkennut. Askartelimme perinteisesti arpalipukkeet käsipelillä.

Jokaiseen lappuun kirjoitettiin numero osallistujamäärän mukaan, joka oli 39. Kun numerot olivat hatussa, sekoitin ne vielä ihan itse.

Isäntä sai toimia arpamestarina niin, että hattu oli korkealla pään yläpuolella.

Ja arpa on nyt kädessä. Siinähän on numero...

Siinä se on, se numero, joka on selvästi....

Numero 28 on voittoarpa. Nyt piti mennä laskemaan kommenteista, kuka tälle numerolle osui. Ja sieltä löytyi Maarit K., jolla teet olivatkin jo loppu. Onnea Maarit! Sähköposti on tulossa sinulle osoitteen pyytämiseksi.

Jos harmittaa ihan suuresti, ettet juuri sinä voittanut, käy ostamassa lohdutukseksi tuolta teekaupasta erittäin hyvälaatuista teetä. Samalla autat kehitysvammaista Ramal-poikaa ja hänen perhettään.

Ja vielä kerran kiitokset jokaiselle arvontaan osallistuneelle ja onnittelut voittajalle!