Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Navettaremontti jatkuu

Navetan kanssa on vielä paljon tehtävää, mutta onhan tuota jo valmiinakin. Rännitkin ovat jo asennettuina paikoillaan ja vedet valuvat kohti päätyä.


Päädyssä on jo valmiina maahan kaivettavat putket, jotka johtavat vesiä kohti peltoa. Jos kaikki vesi jäisi tuohon päätyyn, olisi pääty aina kuraliejua.


Myös edessä on uutta tulossa. Kanat saavat hulppean kokoisen tarhan kevättä varten, jolloin niillä on vielä ulkonaliikkumiskielto muuttolintujen vuoksi. 


Tarha lähtee oven jälkeen ja jatkuu päätyyn asti. Korkeuskin näkyy jo kuvassa hyvin. Katoksi tulee sama materiaali kuin varsinaisessakin katossa. 


Ja jos ihmettelit kovin kesäistä kuvaa, niin selitys on, että otin nämä kuvat viikonloppuna. Maanantaina olin suunnitellut mennä istuttamaan kukkasipulit, mutta aamulla näytti tältä. Saattaa olla, että keväällä meillä on paljon sipulikukkaruukkuja pihalla. :)

tiistai 15. lokakuuta 2019

Helli-kisusta

Pikku-Helli on aivan ihana tapaus. Se on seurallinen, vilkas ja suloinen. Kaikki samassa paketissa siis. Alkuaikoina se nukkui aivan kiinni minussa, mutta nykyään se valitsee usein jo Isännän kainalon tai Vihtorin vieruksen.


Hellin lempiruoka on ehdottomasti Isännän keittämä puuro. Huomasimme sen sattumalta, kun kisu tuli Isännän lautaselle sen näköisenä kuin ei olisi koskaan saanut ruokaa. Nykyään se siis nauttii aamulla annoksen puuroa.


Aivan pikkuisena Helli oli jatkuvasti käsissä kiinni. Ja se osasi purra valtavan lujaa. Nyt tämä touhu on vähän jo helpottanut, vaikka Isännän varpaat vielä houkuttelevatkin. 


Kunnon riehumisen jälkeen se saattaa nukahtaa aivan niille sijoilleen, mutta varsin naisellisesti. Olemme huomanneet selvän eron poikakissoihin, sillä tämä kissaneiti on todellakin sievä neiti.


Ympäristöön tutustuminen on sujunut hienosti. Jopa vuohela on tullut tutuksi, vaikka se on vielä vähän pelottava paikka suurten sarvipäiden vuoksi. Kanat taas saavat välillä säikyttelyjä pihalla, mutta ei kannata kovin lähelle mennä kukkoa.


Tien toinen puoli on vielä liian suurta maailmaa, eikä sinne ole vielä asiaa edes Vihtorin seurassa. Iltasella voi kuitenkin juosta vähän tiellä.


Vihtorin kanssa oli hieman alkukankeuksia, mutta nyt ne ovat jo mennyttä elämää ja laumautuminen on tapahtunut hienosti. Helli yrittää välillä puhdistaa Vihtorin turkkia, mutta taitavat pitkät karvat mennä kurkkuun asti, sillä touhu loppuu lyhyeen. Sen jälkeen voikin vähän ottaa matsia, vaikka Vihtori ei millään viitsisi kakaroiden pelleilyä.


Videolta näkee hienosti tuon naisellisen tassutuksen. On se aivan toista kuin kollinröhiläillä.


torstai 10. lokakuuta 2019

Aikainen lintu nappaa madon ja myöhäinen Emäntä sadon

Niin kävi, että mikkelinpäivä meni menojaan, eikä Kivimäessä ollut vielä merkkiäkään ämmien siirtymisestä lopullisesti pirttiin. Eikä ämmiä näkynyt kyllä pihallakaan. Mutta lokakuun alku sentään vielä oli viime lauantainakin. Niinpä oli vihdoin aika käydä korjaamassa satoa. Keväällä tehty pelto oli oikein vehreän näköinen, mutta oli siinä kova työ etsiä jotain syötävää, sillä pelto kasvoi kaikkea muutakin.


Perunoita löytyi sentään pari kunnollista laatikollista. Osa oli hyviä ja osa erinomaisia. Sato oli sen puolesta oikein onnistunut, mutta melkoinen työ oli kaivella heinittyneestä pellosta rivejä esille. Isäntä päätti samalla kääntää koko perunapellon. 


Pellosta emme muuta ottaneetkaan. Pellavaa siellä olisi paljonkin vielä, mutta totesin, etten kuitenkaan ehtisi niitä käsitellä olemattomilla välineillä, joten jäivät sinne odottamaan aikaa parempaa. 

Hampulle oli käynyt huonosti. Joku oli pistellyt poskeensä joka ikisen varren. Syyllisten jäljet olivat helposti havaittavissa. Mokomat peuranröhiläät olivat käyneet pitämässä pirskeitään, mutta jättäneet kaiken muun kasvuston silleen ja syöneet vain ne hamput. Joten hamppulankakin jäi tällä erää tekemättä.

Kasvulaatikoista löytyi sentään jotain pientä. Porkkanat olisivat toki kasvaneet helpolla isommaksikin, jos joku olisi muistanut harventaa ne. Mutta pikkuporkkanat ovat tietysti oikein maukkaita ja hyviä syötäviä nekin. Ehkä yritän ajatella tätä satoa enemmän määrällisesti, jotta se tuntuisi isommalta. Punajuuria tuli odotetusti eli muutama kappale.


Sipulista tuli kohtalainen sato, vaikka kastelulla olisi saanut isompia sipuleita. Nämä riittävät joksikin aikaa meidän tarpeisiimme, joten ihan tyytyväisiä saamme olla sen osalta. Yhdessä nurkassa näkyy maa-artisokkaa, joka tuotti ihan mukavasti ensimmäiselle vuodelle. Suuren osan jätin maahan kasvamaan lisää.


Jos me saamme ihan mukavan sadon, saavat tietysti eläimet siitä osansa. Jääkööt maanpäälliset osat heille herkuiksi, niin me syömme muut osat. 


Salaateista poimimme vielä parhaat osat, mutta niiden loput menivät iltapalaksi vuohille. Luulin kovasti kasvattaneeni myös lanttua ja naurista, mutta niiden laatikoista löytyi vain jäniksenpapanoita.