Varjolevähtämö

Olen jo puhunut niin paljon tuosta varjolevähtämöstä, joten oli jo korkea aika toteuttaa se. Varjolevähtämön tarkoitus on olla paikka, johon aurinko ei paista liikaa, vaan pilkistää kauniisti oksien läpi. Varjolevähtämö on unelmointipaikka, jossa voi lukea hyvää kirjaa ja nauttia lintujen laulusta ja ympäröivästä kauniista puutarhasta.

Kaiken vihreyden keskelle vaaleanpunainen päiväpeite luo tarvittavaa kontrastia pitsin pehmentäessä vaikutelmaa.

Iltapäivän lukuhetken kruunaa raparperijuoma ja pari pientä muffinia.

Haaveilla voi vaikka upeista ruusuista, jotka kukoistavat vaikeista talvista huolimatta.

No niin, paluu todellisuuteen. Näin se oikeasti tapahtui: Kävin suihkun jälkeen ylisiltä raahaamassa kulmaukseen vanhan hetekan. Hain autotallista vanhan patjan.

Laitoin kylävaatteet päälle ja lähdin ostoksille. Hain 2,5 metriä vahakangasta ja kukkia kukkapylväisiin. Tulin takaisin, vaihdoin vaatteet ja huomasin, että olin saanut vain 2 metriä vahakangasta, vaikka kuitissa oli 2,5 m. Vaihdoin taas kylävaatteet päälle ja lähdin takaisin kauppaan.

Tulin kotiin ja vaihdoin taas vaatteet. Petasin vahakankaan patjalle ja istutin kukat.

Kukkina on neilikka, muurikello, lumihiutale ja muratti.

Pellon takaa nousi mustia pilviä, ja arvasin, että kohta sataisi ihan kunnolla. Juoksin trenkitupaan hakemaan jotain kirjaa, löysin puutarhakirjan, otin kaapista kannun ja lautasen, poimin pari kuivumaan jäänyttä muffinia, mehupullon ja lasin ja kiikutin ne varjolevähtämöön. Juoksin taloon yläkertaan, poimin ensimmäisen ison mytyn, kaivoin keinun alta pitsipeiton ja yhdestä nurkasta vanhan tyynyn ja juoksin takaisin varjolevähtämöön. Räpsin kuvat ja kokosin vauhdilla kaiken nyyttiin ja kiikutin trenkitupaan. Sen pituinen se.

Ilman noita pinkkejä härpäkkeitä varjolevähtämö on oikein hyvä, mutta oli ihan pakko vähän kokeilla rumanttistakin versiota. :)