Satoa tulossa

Huomenna tämä mansikka on jo kypsä puuromansikaksi. Harmi vaan, että se pitää puolittaa, jotta me molemmat saamme siitä osamme. Kohtahan näitä alkaa tulla hieman enemmän, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen.

Punainen omena taitaa onnistua tänä vuonna. Viime vuonna puussa oli oudon mallisia pieniä omenia, joista ei ollut syötäväksi ihmisille. Kutuille nekin kelpasivat. Tänä vuonna raakileet näyttävät aivan normaaleilta. En tiedä tämän lajikkeen nimeä. Kypsinä omenat ovat kauttaaltaan kauniin punaisia, eivät enää tällaisia ihan tummia.

Talon päädyn lähellä on myös omenapuu, joka tekee tänä vuonna valtavasti omenoita. Puu on todella vanha ja rungon alaosasta ontto, mutta näköjään se ei vaikuta satoon.

Ihmeellisin on kuitenkin vänkyrä pikkupuu, jonka olisin ollut valmis kaatamaan viime vuonna, mutta löysin siitä yhden rupisen omenan, joten kaato sai jäädä. Taisi puu siitä säikähtää, sillä tänä vuonna puu on aivan täynnä raakileita. Niitä on jokainen oksa aivan täynnä. Tuimme lankulla vänkyräkohdan, jotta puu kestää sadon painon. Puita on näiden lisäksi vielä kolme, joiden sato jää vaisuksi. Yhdessä niistä ei ole omenan omenaa, eikä ole koskaan meidän nähden ollutkaan. Pitäisiköhän se kaataa? ;)

Marjapensaissakin on valtavasti tulossa marjoja. Pensaiden kaivaminen pusikon seasta vaikutti aika paljon satoon.

Viinirypäleissäkin on jo pikkurillinpään kokoisia marjoja. Ai niin, myös karviaisissa on jo hyvät alut. Nämä ovat niin hajallaan pitkin maita ja mantuja, ettei aina muista niitä kuvailla.