Eilen illalla Siiri joutui metsästyskoiran hampaisiin. Ensin luulimme, että kettu oli käynyt, mutta sulkavana tietä pitkin johti hieman kauemmas naapuriin.
Siiri muutti meille reilu kaksi vuotta sitten. Se oli ensimmäinen kanamme ja sai kanalan rakentamiseen vauhtia. Muistan, kun seuraavana päivänä menin kanalaan, ja siellä oli se ensimmäinen muna. Muutaman päivän päästä haimme Siirille seuraa.
Siiri oli ensimmäinen kanoista, joka uskaltautui kokeilemaan ulkoilua. Lattiakanalassa olleena Siiri ei ymmärtänyt ollenkaan orsien tai kukkojen olemassaoloa. Pikkuhiljaa kuitenkin Siirikin oppi kanojen luontaisille tavoille. Siitä tuli osa muuta parvea. Siiri oli utelias ja halusi kokeilla kaikkea uutta.
Siiri sai kokea hyvän elämän lattiakanala-aikansa jälkeen. Se oli sopeutuvainen ja viisas, vaikka ei ollut koskaan saanut kokea emon siipien suojaa ja kasvatusta. Siiri oli kanoista kaikkein kesyin ja sylitettävin. Se tuli aina ensimmäisenä, kun kutsui.
Voi itku..:((
VastaaPoistaSitä on kyllä tullut. En minä ihan näin paljon Taunoakaan surrut, mutta Siiri olikin erityinen. :)
PoistaHei.
VastaaPoistaOtan osaa,eläimet ovat meille niin rakkaita,kun itse on hoivannut niitä pienestä asti,on surukin suuri.
Lemmikkejähän nuo meidän kanamme ovat ihan täysin. Siiri erityisesti oli oikea mussukka. :)
PoistaVapaasti liikkuvien kanojen vaaranahan on aina just tuo, että joku eläin saattaa napata. Ajan kans murhe hälvenee.
VastaaPoistaTarha on nyt tulossa. Toivottavasti nyt vihdoin palaa kanojen rauha. Ei ollut Isäntä kuin pienen hetken pois pihasta, kun tuo tapahtui.
PoistaOi ei, hyvästit Siirille.
VastaaPoistaTänään vaikutti kanala paljon tyhjemmältä, kun Siiri ei ollut paikallaan. Se oli niin suuri persoona. :)
PoistaVoi Siiri parka :(
VastaaPoistaTäytyy vain toivoa, että se kuoli mahdollisimman äkkiä. Niitä höyhennyskohtia oli aika monta pihalla.
Poista