Talven varalle

Elokuun kiireet ovat aina omaa luokkaansa, sillä ruokaa pitää saada säilöön niin ihmisille kuin eläimillekin. Meillä on nyt yksi lypsävä enemmän kuin ennen, joten ruokaakin tarvitaan enemmän. Kaura on vielä pellossa, mutta kerput ovat jo kuivina ylisillä. Niiden lisäksi tarvitaan vielä paljon kaikkia lypsyherkkuja, jotta se toimenpide sujuu mallikkaasti.

Pihlajia en kyllä anna kaikkia kutuille, vaan haluan niistä jotain itsellekin.

Pihlajanmarjamarmeladeja pitää keittää moninkertainen annos. Sitten pitää tehdä pihlajanmarjahyytelöäkin vielä.

Loput voi kuivata kutuille.

Sain lopulta kerättyä karviaisetkin. Puskia kasvaakin pitkin tonttia. Punaisia pensaita löysin kolme, joista yksi kasvaa trenkituvan kukkapenkin laidassa, mutta on vielä aivan pikkuruinen, toinen on paviljonkitasanteen takana ja kolmas kasvaa metsässä. Se metsässä kasvava oli erityisen piikkinen ja hankalasti kerättävä. Punaiset laitoin kuivuriin, sillä niitä oli aika vähän. Keltaisia sain melkein ämpärillisen siitä isosta puskasta paviljonkitasanteen nurkan puskasta, joka kasvaa muurahaispesässä. 

Hilloa riittää nyt joksikin aikaa. Enpä oikein muutakaan käyttöä näille marjoille keksinyt.

Kuttujen ykkösherkkua, omenaa, on kuivattuna jo yksi kuivurillinen ja lisää on tulossa. Omenalle ei ole mitää rajaa, paljonko sitä saisi olla. Kuttujen mielestä se on ihan parasta. Tai, ehkä pahvilaatikko saattaa viedä omenastakin voiton.

Kaikki liikenevä vapaa-aika kuluukin nyt sujuvasti säilönnässä. Tulee ihan sellainen hamsteri-olo kaikkien täysien purkkien keskellä. Vaikka tämä on vielä ihan pientä, eikä riitä edes koko talvelle. Isäntä saa näitä lasitölkkejä työkaveriltaan, joten onneksi niitä on vielä riittänyt. Sanoin kyllä Isännälle, että voisi vähän hoputtaa syömään enemmänkin kurkkuja ja nopeammassa tahdissa. :)