Syreenimaja

Vanhoissa pihoissa pitäisi tietysti olla syreenimaja. Se kuuluu pihapiiriin omana pienenä piilosoppinaan, jossa voi hetken istahtaa ja nauttia ympäristöstään ja ehkä jopa kahvikupposesta. Kesänaapurien kanssa laitoimme pienen kisan pystyyn, kumpi ennen saa omansa valmiiksi. Kummankin projekti vaati käytännössä vain raivausta. Tietysti pistimme heti vauhtia tähän projektiin kilpailun innoittamina.

Meidän pihassamme on muinoin ollut syreenimaja oikein käytävän päässä, mutta se on täysin pusikoitunut vuosien saatossa. Niinpä päätimme tehdä uuden. Vanhankin voi vielä kunnostaa, mutta vasta sen jälkeen, kun ylimääräiset taimet on istutettu syreeniaidaksi trenkituvan tien vierustalle. Eikä kai haittaa, että kaksikin syreenimajaa löytyy.

Raivasimme siis syreenipusikosta yhden alueen tyhjäksi niin, että reunoille jäi vanhoja syreenejä ringiksi. Koska kasvit ovat jo vanhoja, ringistä ei tullut kovin tiheää latvoja lukuun ottamatta. Tämä tulee korjaantumaan jo vuoden, ehkä kahden kuluessa, kun uudet taimet alkavat kasvaa tuohon alaosaan.

Meillä oli valmiina viime syksystä yksi kaapelikela, joka pyöritettiin paikalle pöydäksi. Alle laitoimme muutaman puukiekon jaloiksi, ettei pöytä makaa suoraan maassa. Pitkin tonttia löytyi yhteensä neljä kulunutta valkoista muovituolia, jotka pääsivät käyttöön tähän syreenimajaan. Mitenkään kauniitahan ne eivät ole, mutta kyllä niissä voi sentään istua. Ja se kai on kuitenkin pääasia. Kelakin kaunistuu heti, kun sen päälle laittaa pöytäliinan ja kukkamaljakon.  Koko aitan alue pitää vielä siivota. Maapohja on täynnä vanhaa risua, oksanpätkää ja muuta ryönää. 

Niin tuli vähällä vaivalla valmiiksi Kivimäen syreenimaja, joka on harvinaisen ohutseinäinen ja hieman vinokin maapohjaltaan, mutta kyllä siellä kahvitella voi. Ilta-aurinko paistaa sinne lämpimillä säteillään, joten mukavaa kesäiltapäivää voi hyvin viettää kahvia tai teetä siemaillen ruusukahvikupeista pikkurilli sojottaen.