Lämminhenkistä eläimellisyyttä

Helle ei ole kummemmin vaikuttanut eläimiimme. Yhtä kovalla tarmolla vuohet syövät ja kiipeilevät. Voitto saa vieläkin varoa isompiensa sarvia, mutta se on kuitenkin jo olennainen osa laumaa.

Tarha on keskimäärin ihan hyvä paikka, sillä vain Tuuli tunkee itsensä portista ulos. Tosin se ei sen kauemmas lähde itsekseen. Yleensä hetken päästä se on jo takaisin tarhassa. Joten tuollaiset karkailut eivät haittaa ollenkaan.

Suurin kivi on selkeästi se kaikkein mieluisin paikka. Vuoro vaihtuu tarvittaessa. Katsohan Tuulin poseerausta siro nilkka ojennettuna!

Kanat viihtyvät päivällä syreenimajan ympäristössä. Osa kanoista pysyttelee kanalan viileydessä tai navetan muissa tiloissa. Pikkutiput olivat päivälenkillä emon kanssa, mutta illalla eivät kaikki osanneetkaan mennä takaisin kanalaan. Ohjasimme Isännän kanssa ne oikeaan suuntaan. Kyllä niillä olikin kerrottavaa emolleen, kun olivat aivan yksin pärjänneet suuressa maailmassa. Hätähuuto oli kyllä niin kova, että varmasti muut tajusivat pienten olevan oikeasti hädissään maailman tuulisilla teillä.

Muuten helteellä pitää ottaa vähän rauhallisemmin ja levätä tarpeen mukaan. Niin teen minäkin, sillä sain jostain keuhkoputkentulehduksen. Harmittelin, että menee hyvä kuume ihan hukkaan, mutta sitten keksin lämmittää itselläni pihan pulahdusallasta. Johan lämpeni vesikin!