Linnoja ja kartanoita osa 2

Olin ajatellut, että tänä kesänä pitäisi käydä jossain linnoissa ja kartanoissa saamassa inspiraatiota omaan remonttiin. Ei meillä tietenkään mitään linnaa tehdä, mutta usein näytteillä olevissa kartanoissa on paljon vanhaa interiööriä näytillä. Olin oikein ilahtunut, kun tuli mahdollisuus päästä Kivimäen torppa-ajan kartanoon tutustumaan. Kyseessä on rälssitila, jonka päärakennuksen vanhin osa on jostain 1700-luvulta, ehkä jopa vanhempaakin.

Omistajat, joiden suvulla tila on ollut 1600-luvulta asti, ovat pitäneet todella hyvää huolta rakennuksista. Niissä on paljon vanhaa jäljellä ja tunnelma on säilynyt.

Sali oli aivan valtavan kokoinen, mutta niin oli myös sen lämmönlähdekin. 

Oli hienoa katsella, miten edelleen asuttuna olevat huoneet ovat säilyttäneet juuri sitä parasta tunnelmaa, vaikka paljon uudempaakin on tullut mukaan.

Tilaan kuuluu myös toinen rakennus 1800-luvulta, joka on rakennettu juhlakäyttöön sekä naimattomille sukulaisille asuinpaikaksi. Ulkoasu on pidetty hienosti rakennusajan mallissa, mutta myöhemmin rakennetun (1800-luvun lopulla) kuistin yläkoriste on jossain vaiheessa otetu pois.

Oli hienoa, ettei vanhoja maaleja ollut peitetty valkoisella, vaan värit olivat edelleen olemassa. 

Vanhoja uuneja oli jäljellä, ryijyjä seinillä ja sisustuksessa oli käytetty runsaasti vanhoja huonekaluja.

Keittiössä oli vielä vanhaa tapettiakin jäljellä vanhojen huonekalujen lisäksi. Tämä on ollut pisimpään yhden sukulaisen asuinsijana.

Vanha kuisti porraskaiteineen oli myös kuin taideteos.

Linnakäynniksi valikoitui Kuusiston linna tai mitä siitä nyt on enää jäljellä. Olin ajatellut, että linnasta olisi jäljellä vain joku hassu kivikasa, mutta raunioista pystyi vielä hyvin näkemään 1200-luvulla rakennetun rakennuksen kokoa ja huonejakoa.

Linna on sijainnut hyvällä paikalla aivan meren rannassa. Vieläkin näkymät ovat upeita ylhäältä linnasta.

Kuusiston linna on ollut piispojen asuinpaikka. 1485 linnassa oli ollut suuri tulipalo, jonka jälkiä korjasi 14. isoenoni Maunu Särkilahti. Viimeinen täällä asunut piispa Arvid Kurki on 13. isoenoni.

Sukututkimuksen vuoksi näilläkin raunioilla on jotain kerrottavaa minulle, enemmän kuin pelkkää yleistä historiaa. Tosin nämä kaukaiset sukulaiset ovat todella kaukaisia, mutta luovat kuitenkin elävän linkin nykyaikaan. Kyseisten piispojen siskot Elin ja Botilla ovat suorassa linjassa esiäitejäni.