Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Surkeiden sattumusten sarja ja puusouvia

Minä siis teen päivätyönäni vielä gradua. Sen pitää olla valmis kansissaan palautettuna heinäkuun viimeisenä päivänä. Ja kaikki on mennyt ihan pieleen sen suhteen. Keväällä polvioperaatiot veivät aikaa kaksi kuukautta. Juhannuksen jälkeen aloitin sitten täydellä teholla kirjoitusurakan. Sitten kaksi viikkoa sitten hajosi tietokone. Veimme sen korjaajalle ja viikon päästä tuli arvio, että se pitää lähettää parempaan korjaamoon. Sain kuitenkin graduaineistot tallennettua muistitikulle sen jälkeen, kun kone tuli sieltä korjaamolta. Otin vanhan koneen käyttöön. Sen ongelma on täysi kovalevy, mutta sain sillä kuitenkin tehtyä niin, että päivän päätteeksi tallensin aina muistitikulle ja tyhjensin C-aseman tiedostoista. Koneen usb-porttikin oli jotenkin viallinen, vähän väliä se hukkasi yhteyden tikkuun.

Sitten tapahtui se pahin mahdollinen painajainen. Se muistitikku hajosi. Lakkasi tyystin toimimasta. Epäuskoisina Isännän kanssa ihmettelimme asiaa, mutta todettava se oli, ei toimi. Recuvalla sain jotain vanhoja tiedostoja sieltä tallennettua, mutta en sitä osaa gradusta, joka oli valmiiksi kirjoitettu. Eli puolet puhtaaksikirjoitettua gradua jäi jumiin muistitikun sisään. Viimeisenä toivona on nyt firma Helsingissä, joka lupaa palauttaa ainakin 60% kadonneista aineistosta. Ehkäpä nämä aineistot kuuluisivat tuohon prosenttimäärään.

Sinä iltana Isäntä kävi ostamassa uuden tietokoneen, ohjelman ja muistitikun. Nyt ainakin välineet ovat loppuajan kunnolliset.

Joka tapauksessa joudun nyt anomaan jatkoaikaa, sillä ensi viikon alussa pitäisi toimittaa aineisto painoon, mutta edes arvion saamiseen siitä muistitikusta menee viikosta kahteen. Jos aineistoja ei saa palautettua, joudun kirjoittamaan ne uusiksi ja tähän pitää varata ainakin kahdesta kolmeen viikkoon. Voi siihen mennä enemmänkin, sillä aloitan taas työt elokuun alussa. 

Parin päivän paniikin jälkeen alan olla taas hyvässä uskossa ja toivossa, että kaikki kuitenkin järjestyy ajallaan ja saan nuo opintoni vihdoin päätökseen. Yhtä toiveikkaita ovat varmasti opinahjossanikin. Heille on valtava helpotus, että vihdoin pääsevät minusta eroon, siis ihan positiivisessa hengessä kuitenkin. :) Ja sitten minäkin pääsen viettämään ihan normaalia elämää, tai siis tätä vanhan talon omistajan ja kunnostajan elämää.

Sillä aikaa Isäntä on pitänyt puusouvia yllä. Se sembramänty pilkkoontuu päivä päivältä. Viikonloppuna näytti vielä melko suurelta tuo urakka. Suurin osa latvaa oli vielä pusikon peitossa.


Rungosta tulleita isoja pöllejä oli samoin kasapäin pihalla.


Isännällä oli myöhäinen juhannuskokko pihalla, joka ei yöksikään sammunut sateista huolimatta.


Isäntä sai viikolla pariksi illaksi avukseen trenkipojan, jonka kanssa hän jatkoi työtä. Nyt suurin osa latvuksista on jo kaivettu pusikon kätköstä pois. ja suuri ihme on tapahtunut, pihalta voi nähdä aitasta pilkahduksia.


Risuja on kertynyt melkoinen kasa. Siinä on taas Isännälle polttamista, se kun tuntuu olevan aika mieluinen tehtävä.


Vielä on trenkipojalle tiedossa ensi viikollakin pilkkomista, että kaikki puuaines muuttuu polttopuuksi.


Ja isännän sahaamat oksatkin pitää vielä kuskata kuivumaan suulin taakse.


Mutta aitta näkyy jo. Tästä vielä raivataan sellainen alue, että aitta on kokonaan näkyvissä.


Kun tuo puusouvi on tehty, on aika siirtyä tämän pöheikön kimppuun ja tehdä siitäkin sellainen puistoalue.


Niinkuin tuolta puiden välistä pilkottaa jo valoa, niin pilkottaa aina vaikeissakin tilanteissa toivo. Vaikka kaikki menee pieleen, voi aina löytyä toivon pilkahdus. Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut kokea tämän jo useasti.

18 kommenttia:

  1. Jopas on ollu huonoa tuuria! Itselläkin oli vaikeuksia gradun ja tekniikan kanssa, mutta ei nyt ihan noin mittavia. Mikä ihme siinä onkaan, että mikään ei toimi kun gradu on loppusuoralla. Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Toivottavasti saavat pelastettua sun tekstit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä ihmeellinen juttu. Kyllä muuten tekniikka toimii kuin unelma, mutta kun jotain merkittävää pitää tehdä, niin alkaa ongelmat kasaantua. Uskon, että ne tekstit sieltä saadaan ulos ihan ehjinä.

      Poista
  2. Eikä näytä tekniikka pelaavan nytkään, kun tuli sama kommentti neljään kertaan! Saapa nähdä, kuinka monena tämä näkyy, elämme jännittäviä aikoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin nuo ylimääräiset versiot. Sulla ainakin oli tässä noita varmuuskopioita riittävästi. :)

      Poista
  3. Kovan urakan on tehnyt isäntä, mutta tuo sinun urakkasi...tai oikeestaan epäonnesi, nostatti täällä melkein hiukset pystyyn!!!
    Toivotaan, että kaikki menee hyvin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla pian pieleen menemisen maisteri. :) Mutta vielä jaksan toivoa, että se aineisto sieltä löytyy.

      Poista
  4. Kyllä taitaa olla niin, että kirjoittamasi teksti oli niin tulista ja hiuksia nostattavaa, että vanha opintojesi ajan kunnollisesti toiminut kone ei enää jaksanut, vaan kompastui tekstisi painavaan tietoon.
    Toivottavasti saat apua ja asiasi etenee loppuhuipennukseensa asti ja saat gradusi valmiiksi, arvostelluksi ja itsesi ulos opiskeluista.
    Riittääpä teillä talveksi polttopuita hyvinkin. Meillä on toistaiseksi tiedossa liian vähän saunapuita talveksi. Täytyy tehdä vielä lisää, kunhan jostain löytäisi kuivaa puuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tekstin syy varmaan oli, ei konekaan kestänyt, tikusta puhumattakaan. Kun nyt edes sitten elokuun aikana saisin kaikki pois ja huokaistua helpotuksesta. Osaakohan sitä enää elääkään, kun ei ole gradua tunnolla painamassa? Polttopuuta on tulossa, mutta ei meillä ole ihan kunnossaolevia tulisijoja vielä. Jospa loppukesästä saisi trenkituvan piipun muurattua uusiksi.

      Poista
  5. Täällä sydän hyppäsi melkein kurkkuun, kun kerroit muistitikun hajonneen. No huh! Meilläkin tietokoneilla näyttää olevan tapana kenkkuilla juuri silloin, kun joku tärkeä juttu on tekeillä. Kyllä siinä verenpaine tahtoo kohota. :) Toivottavasti et joudu ihan valtavaa urakkaa tekemään uudestaan gradusi kanssa.

    Kyllä puut valtaavat nopeasti pihan varsinkin, kun talo jää autioksi. Meilläkin juuri eilen kaadettiin navetan ja makasiin seinustoilta isot vaahterat, jotka olivat siihen vain vähitellen ilmestyneet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se paniikin määrä kyllä aivan valtava mullakin. Täällä muuten on valtavasti myös noita vaahteroita, ajan myötä isot vaahterat ovat levittäneet poikasiaan ympäriinsä. Onneksi kutut pitävät kovasti vaahteranlehdistä. :)

      Poista
  6. Kyllä teillä sähkölasku pienenee syksyllä, iso urakka tuossa on.
    Gradun teostasi riittää juteltavaa pitkään. Toivon että gradulla on onnellinen loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä gradusta on kyllä jo liian pitkään ollut puhetta. Ehkä sekin jää hauskaksi muistoksi olemaan, toivottavasti mahdollisimman pian. Kyllä sillä on onnellinen loppu, mutta aikamäärää ei vielä uskalla sanoa. :)

      Poista
  7. Jukra kyll sitä kaikkea sattuu..toivottavasti saat kuitenki gradun onnellisesti päätökseen.
    Tuo aitta on kaunis tuolla puiden takana, hyvä ett otetaan esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä sattunut jo ihan tarpeeksi kaikkea tuon gradun kanssa. Aitan esiintuloa kyllä minäkin odotan, se on ihan ehdoton. Se oli yksi syy, miksi niin kovasti tähän paikkaan ihastuin. :)

      Poista
  8. Takavuosina (ennen henk, koht. tietokoneita) osallistuin kaverin lisensiaattityön ainoan, koneella kirjoitetun kappaleen etsintään opiskelijakylän paperiroskiksesta, Tyhjennettyämme koko teräskontin, työ löytyi sen pohjimmaisesta kerrostumasta. Toisen kaverin lapselle kävi köpelösti, kun rosvo kapusi heidän kotiinsa ja vei tietokoneet; varmuuskopiota ei ollut, ja vaikka koneet saatiinkin takaisin, työ hävisi, koska kovalevyt oli tyhjennetty. Lykkyä tykö.
    Hieno projekti teillä, siis varmaan gradusikin, mutta etenkin huushollinne kohennus! Siinä se nuoruus kuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän mulla sitten mitään hätää olekaan noihin kokemuksiin verrattuna. Huh, mitä painajaisia nuo. Kyllä tässä kuluu varmaan koko loppuikä. :)

      Poista
  9. Kurja juttu tuo tietsikkaongelma. Tuo puu jonka kaadoitte näyttää niin valtavan isolta, että mun on pakko kysäistä, et miten isäntä sen kaatoi? Ihan moottorisahalla, vai oliko järeämmät aseet? Kun mun pihamaalla on muutama tosi paksu ja iso vanha koivu, jotka pitäisi kaataa, niin ajattelen, että onko se vaarallista ihan "mattimeikäläisen" (eli mun pojan, jolla ei oo mitään kokemusta) alkaa moottorisahan kanssa heilumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moottorisahalla Isäntä sen kaatoi. Mutta mokoma teki sen virheen, ettei lovennut, kun meinasi, että puu on jo valmiiksi kallellaan ja kaatuu varmasti. Mutta niin vaan jäi saha kiinni ja lopulta puu rösähti sahan päälle. Kun tekee kunnolla loven kaatumissuuntaan, niin kyllä se kaato onnistuu. Jos oksat ovat oikein levällään, kannattaa niitä karsia ensin.

      Poista