Hyvät ystävät ovat taivaan lahja

Eipä mennyt kuin muutama tunti, kun silloin aiemmin valittelin tätä työn määrää, kun puhelin soi. Uudet ystävämme soittivat ja sanoivat, että voisivat tulla kylään. Ja samalla hyvin mielellään auttaisivat tuossa raivaustyössä. Päiväksi sovittiin keskiviikko. Tietysti osa iltaa meni ihan tiluksia ja rakennuksia kierrellessä, mutta sitten aloitimme työt. Miehet ottivat raivaussahansa ja ryhtyivät raivaamaan. Enää ei tarvitse kahlata viinitarhan vierellä.

Vaahteran allekin menee jo leveä käytävä.

Pusikon välistä näkee jo talollekin. Tosin jouduin kyllä vähän kumartumaan, koska oksat ovat niin alhaalla. Mutta tuo kulkuväylä alkaa jo olla mönkijänmentävä.

Tien puoleltakin porttipaadet ovat hyvin esillä.

Jo kaukaa voi nähdä ne vastikään esitellyt pionit tuolla pajukulmassa.

Koko tämä väli ihan pellon laitaan asti on raivattu (paitsi niistä styroxeista).

Siinä se piilossa ollut kukkapenkki nyt on aivan esillä.

Ja tämä kummulla oleva näkyy jo kaukaa. Reunakasvejakaan ei tarvitse katsoa enää ylhäältä alaspäin nähdäkseen ne.

Tieltä on vapaa pääsy lammelle asti. Jopa siellä kasvavat raparperit näkyvät.

Kun miehet raivasivat, me naiset siivosimme tämän pitkän penkin loppuun.

Ai, ettäkö vuohenputket juurineen? Ei ihan niin tarkkaa työtä tehty. Jo pelkästään niiden kiskominen tuohon multaan asti oli ihan tarpeeksi yhdelle illalle.

Nyt pääsevät istutetut kasvit paremmin näkösälle. Kyllä ne liikaa olivatkin pöheikön peitossa.

Mutta jos näin harvakseltaan on istutettu, ei ole ihmekään, että joukkoon alkaa tulla innokkaita kavereita. Luulenpa, että järjestelen hieman tuota penkkiä niin, ettei vuohenputkelle jää noin suuria kasvutiloja.

Kolme liian suurta kuormallista saimme pois vuohenputkea.

Työn jälkeen oli sitten mukava grillata ja istua pihatuvassa kahvilla ja jäätelöllä.