Pujot, putket ja vihulaiset

Talon päädyssä oleva kukkapenkki on aika kaunis kauempaakin katsottuna. Mutta siellä kasvaa valtavasti nokkosta. Ohimennen pyysin Isäntää, jolla oli hanskat kädessä, vetämään muutaman siitä pois. Ja yhden jälkeen lähti toinen ja kolmaskin. Lopulta penkissä kasvoi suurin piirtein vain oikeita kasveja. Minä kuljin perässä ja kiskoin leinikit, pujot ja vuohenputket.

Pionin toisella laidalla olevat kukat olivat painuneet sateesta kastuneina maata vasten.

Toisella puolella oli leinikki suojannut sen verran, että kukat olivat ylempänä. Leinikin alla kasvaa jaloangervoa.

Tarha-alpi on vielä melkoisen nupullaan ritarinkannusten vieressä.

Toinen pioni tuossa oikeassa laidassa on jäänyt loukkoon isompien kasvien väliin. Sille pitää löytää parempi paikka.

Tässä on keskellä ollut vesiallas, mutta tarha-alpi on vallannut sen pohjan.

Kuunliljassa on jo nuppuja. Väliin on putkahtanut muutama varjoliljakin. Niissä on muuten hieno tuoksu.

Omenapuu on aivan ontto. Sille pitäisi löytää jostain seuraaja jatkamaan omenatuotantoa. Nyt tuohon tulee vain muutama omena. Vuorenkilvet, päivänliljat ja kuunliljat kiertävät penkin reunoja tien puolella.

Varjoliljaa on valkoisena ja vaaleanpunaisena.

Täällä ritarinkannukset ovat omenapuun suojassa vielä nupullaan.

Toisella nurkalla töyhtöangervot kukoistavat jo täydessä kukassa.

Kun päätypenkki oli siisti, kysyin Isännältä, jatketaanko. Ja Isäntä lupasi. Minulla oli tämän pitkän penkin kitkentä jo hyvällä mallilla, mutta vielä kesken.

Olin päässyt molemmin puolin suunnilleen puoleen väliin asti.

Kitketty osa näytti jo aika hyvältä. Kuunliljat olivat näkösällä ja varjoliljatkin erottuivat. Päivänliljat olivat olleet vähän liian kauan vuohenputken vallassa, mutta kyllä se sieltä vielä uudistuvat.

Tällä kertaa teimme sellaisen kosmeettisen kitkennän ja revimme vain nokkoset ja vuohenputken kukinnot pois. Voin sitten taas jatkaa tarkempaa kitkemistä, mutta penkki näyttää jo kauttaaltaan siistimmältä.

Nämä ovatkin sellaiset näkyvimmät alueet. Seuraavaksi voin sitten siirtyä tuonne tien toiselle puolen, jossa työtä riittääkin sitten loppukesäksi.

Tänään saimme viettää mukavaa aikaa vieraiden kanssa. Vaikka emme olleet nähneet ainakaan 13 vuoteen, juttua riitti ja olisi riittänyt pidempäänkin. Kävimme myös serkkuni asemuseolla, jossa oli avointen ovien päivä. Oli sinne aika moni muukin löytänyt tiensä.