Puutarhareitti

Kuljen usein Trenkituvalta talolle puutarhan kautta. Aloitan kuvaamisen näköjään aina tästä samasta kohdasta. Tosin onhan se loogistakin, koska astun ulos Trenkituvasta ja tämä on ensimmäinen istutusalue. Tänne kuljen tien kautta, sillä Trenkituvan pihalta ei ole oikein hyvää polkua tähän. 

Nyt kukkivat unikot oikein ryppäänä. Joukossa on valkoisiakin.

Saman penkin toisessa päässä kukkii siperiankurjenmiekka kauniin sinisenä.

Penkin päässä kukkivat arovuokot vieläkin.

Sitten saavun seuraavan istutusalueen luo, joka on portin vieressä.

Istutusalueella on yksi vihreä laatikko ja reunassa kasvaa omenapuu.

Laatikossa oli viimeksi kukkia, mutta nyt siellä on jo tällaisia marjoja. Nehän taitavat kypsyä melko aikaisin.

Arvelisin tämän kurjenpolven olevan neidonkurjenpolvea.

Ja tämä taitaa olla verikurjenpolvea. Jos olen ihan väärässä, niin oikaise ehdottomasti.

Täällä kasvaa niitä pörhelöunikoita.

Ensin katsoin, että mikä ihme tuo on, mutta pionihan siletä omenapuun oksien välistä ojentaa nuppuaan.

Seuraavaksi kuljen varjoisan kohdan vierestä. Täällä kukki se keltapeippi, ja nyt täällä kukkii valtavasti akileijaa.

Nyt olen kulkenut ohi sen viinirypälekasvihuoneen ja tulen uuden istutusalueen luo. Tämä on valtavan iso alue. Tässä reunassa kukkivat siperiankurjenmiekat.

Parin askeleen päässä pilkottavat keijuangervon kukat.

Sen edessä on mattona hopeatäpläpeippiä.

Käännyn hetkeksi ympäri ja katson taakseni. Sielläkin on istutusalue, jossa kukkivat myös kurjenmiekat. Niiden takana kukkivat keltapäivänliljat.

Käännyn takaisin ja huomaan, että tarha-alpikin alkaa kukkia.

Hopeahärkki kukkii edelleen, mutta nyt eri tädykkeen kanssa.

Tälläkin alueella on ollut vesiaihe, mutta se on umpeutunut.

Altaasta näkyy vielä muovit, vaikka pohjalla kasvaa jo vuorenkilpeä isona mättäänä.

Tämän alueen jälkeen astun taas tielle. Sitä ennen ihailen upeaa isoa kurjenpolvimätästä, joka on kohta täydessä kukassa.